Laulunkirjoittamisen opettaminen

Miten lauluja tehdään ja miksi? Mistä johtuu, että toiset kappaleet tuntuvat toimivan paremmin kuin toiset? Voiko laulunkirjoittamista opettaa ja miten se voisi tapahtua?

Laulunkirjoittamisella tarkoitetaan tässä artikkelissa lähinnä pop/rock-tyylisten musiikkikappaleiden säveltämistä ja sanoittamista. Käsite pitää kuitenkin sisällään paljon enemmänkin, kokonaisen maailman. Se edustaa eri ihmisille eri asioita. Keke Lammassaari (2015) kertoo laulunkirjoittamisen merkitsevän hänelle ”luomishalua, viihdettä ja terapiaa”, ja tuntuvan ”parhaimmillaan jonkinlaiselta leikkimiseltä”. Ismo Alangolle (2013, 15) laulujen tekeminen on ”harrastus, työ, uskonto ja terapiaa”.

Laulunteon terapeuttinen vaikutus tuskin sattumalta toistuu useammankin biisinikkarin kokemuksissa. Itsekin olen huomannut, että laulun kautta on esimerkiksi helpompi pukea sanoiksi joitakin asioita, joista puhuminen on vaikeaa. On helpottavaa purkaa ajatuksiaan musiikin muotoon. Lisäksi siitä hekumallisen nautinnollisesta tunteesta, jonka uuden laulun syntyminen aiheuttaa, voi saada voimaa ja intoa pidemmäksikin aikaa.

Toki yhdyn myös toteamukseen, että laulun tekeminen on toisinaan kovaa työtä. Inspiraatio on usein hukassa, tyhjästä aloittaminen on haastavaa ja alkuunsaatujenkin aihioiden kanssa voi jäädä joskus pahasti jumiin. Yksi syy laulun tekemisen vaikeuteen on se, ettei ole olemassa mitään valmista kaavaa, jonka mukaan edettäisiin, vaan jokaisen kappaleen syntytarina on uniikki.

Laulunkirjoittamisen prosessia voidaankin lähestyä monella eri tavalla. Jarkko Martikainen (2010) kuvailee työskentelyään ”laulujen metsästykseksi ja saalisonnen oltua suopea, niiden sisälmysten tutkimiseksi ja uudelleenjärjestelyksi”. Heikki Salo (2014, 8) vertaa lauluntekijää kahlekuningas Harry Houdiniin, joka on ”puettu rautaan, lukkoihin ja kettinkiin, pakattu arkkuun ja veteen heitetty. Sieltä on sukellettava ylös liputtaen valmista laulua kädessä.”

Ammattimaisuutta kohti

Laulunkirjoittaminen on kasvava ala. Esimerkiksi suomalaista popmusiikkia on viime vuosina tehty enemmän kuin koskaan. Yksi syy siihen voi olla yrittäjyyden lisääntyminen. (Vedenpää 2013.) Kotiäänityksen helppous ja yleistyminen sekä erilaiset musiikkikilpailut ovat varmasti myös innostaneet entistä useampia tuottamaan omaa musiikillista materiaalia. Nähtävästi levynmyynnin radikaali heikentyminenkään ei ole onnistunut tukahduttamaan ihmisten luomisvimmaa ja halua julkaista hengentuotoksiaan.

Musiikintekemisinnostuksen mukana myös kysyntä laulunkirjoittamisen opetukselle on kasvanut. Esimerkiksi Heikki Salon laululyriikkakurssit ovat useamman vuoden ajan keränneet osallistujia maksimimäärän verran (Salo 2013). Alan koulutus on vielä jokseenkin lapsen kengissä, mutta jonkin verran opetusta on jo saatavilla. Suomessa on tällä hetkellä jopa mahdollista hankkia lauluntekijän ammatillinen pätevyys. Tämä onnistuu Rytmimusiikkituotannon ammattitutkinnossa mm. Ilmajoella ja Ikaalisissa.

Musiikkikasvatus laajemminkin katseltuna on murroksessa, koska perinteinen malli ei näytä vastaavan nykyajan tarpeita (Partti & Westerlund 2013, 24). Lauluntekemistä on käsitelty viime vuosina opetushallituksessa, ja sitä pidetään sekä lupaavana opetusvälineenä että opetuksen kohteena. Musiikin opetussuunnitelmissa tullaankin jatkossa näkemään säveltäminen ja muu luova tuottaminen kantavassa roolissa (Kauppinen & Sintonen 2013).

Kehykset kuntoon ja tilaa luovuudelle

Salo, jolla on pitkä kokemus aiheesta, vastaa alussa kysyttyyn kysymykseen, että kyllä, laulun kirjoittamista voi opettaa. On vain muistettava, että niin jokainen lauluntekijä kuin jokainen laulukin on ainutlaatuinen. (Salo 2014, 7.) Säveltämistä ja sanoittamista opetettaessa on siis kyseessä tasapainottelu tutun ja uuden välillä. Ohjaajan on hyvä antaa työskentelylle raamit, joiden puitteissa saadaan tuotokset kuulostamaan niin sanotusti ”oikealta musiikilta”. Ne voivat myös auttaa alkuun pääsemisessä. Toisaalta on kuitenkin jätettävä tilaa ohjattavien omalle luovuudelle, sillä liian tiukka ohjeistus saattaa tyrehdyttää keksimisen innon. Lisäksi on tiedostettava, että toiset kaipaavat enemmän ohjausta kuin toiset. Hyvästä oppilaantuntemuksesta on siis apua. (Karjalainen-Väkevä & Nikkanen 2013, 65-66.)

Yksi huomioonotettava konkreettinen asia musiikin tekemisen opetuksessa on fyysinen opetustila. Esimerkiksi kuvataidetta työtettäessä samassa tilassa voi helposti olla tekeillä monta teosta samanaikaisesti, mutta varsinkin sävellyksen ollessa kyseessä olisi tärkeää suoda jokaiselle lauluntekijälle tai -tekijäryhmälle oma rauhallinen työtila, että vältyttäisiin erilaisten äänien kaaokselta. Vaihtoehtoisesti säveltäjille pitäisi tarjota kuulokkeet ja sähköiset laitteet, joilla työ toteutetaan. (Karjalainen-Väkevä & Nikkanen 2013, 66.)

Suuria linjoja laulunkirjoittamisen opetuksessa

Kuten aikaisemminkin mainitsin, laulunkirjoituksen prosessista ei voida piirtää mitään yksiselitteistä kaavaa, joka kertoisi, mistä lähdetään liikkeelle, ja selostaisi kohta kohdalta, mitä sen jälkeen tapahtuu. Sen sijaan voidaan lyödä pöytään mittava paketti erilaisia hyväksi havaittuja vaihtoehtoja, vinkkejä ja työkaluja, joiden avulla edetä, ja joista löytää inspiraatiota. Seuraavaksi luettelen laulunkirjoittamisen opetuksessa hyväksi havaittuja keinoja ja tärkeitä havaintoja.

Yksi yleisesti käytetty lähestymistapa laulunkirjoittamisen opetukseen on olemassa olevien kappaleiden analysointi. Kuunnellaan esimerkiksi jokin selkeä, tunnettu laulu, pilkotaan se osiin ja katsotaan, mitä se on syönyt. Tarkastellaan sen melodiaa, harmoniaa, rytmiikkaa, rakennetta ja lyriikkaa, etsitään koukkuja, pohditaan musiikin ja sanojen suhdetta sekä hahmotellaan draaman kaarta.

Lauluntekemistä useammassa oppilaitoksessa opettava Antti Kleemola (2015) kertoo poimineensa opetuksensa kehykseksi genrestä riippumatta laulunteossa toistuvia isoja kuvia, lainalaisuuksia, jotka on hyvä tiedostaa. Tällaisia ovat mm. jännitteet ja purkaukset, monotonisuuden välttäminen, säkeistön ja kertosäkeen suhde toisiinsa, melodian kaari ja painon antaminen niille sanoille, joille se kuuluu antaa.

Berklee College of Musicin laulunkirjoituksen opettaja Pat Pattison  (2011) nostaa laulunteon tärkeimmiksi elementeiksi viestin ja yhtenäisyyden. On oltava jokin syy tehdä laulu, jotain sanottavaa. Ja että sanoma olisi uskottava ja pääsisi oikeuksiinsa, kaikkien muiden osa-alueiden kappaleessa pitää tukea sitä.

Vinkkejä kirjoittamisen aloittamiseen

Alku on monesti vaikein osuus laulunkirjoittamisessa. Opettajan on syytä ohjeistaa, että lauluntekijä voi lähteä rakentamaan kappaletta oikeastaan ihan mistä tahansa lähtökohdasta käsin. Voi mennä esimerkiksi teksti tai sävellys edellä tai työstää molempia samanaikaisesti. On myös luvallista aloittaa kertosäkeestä, introsta, säkeistöstä tai mistä tahansa laulun osiosta. Kannattaa muistaa, että kertosäe on yleensä popkappaleen merkittävin osa ja monet haluavatkin aloittaa laulun tekemisen siksi juuri siitä.

Salo (2014, 10-16) ohjeistaa tarttumaan lauluntekoon reippaasti ja varaamaan sitä varten aikaa sekä hankkimaan kunnon työtilan ja työkalut. Hän rohkaisee alussa ottamaan vaikutteita esikuvilta ja olemaan kärsivällinen niin laulujen kuin lauluntekijän urankin suhteen.

Sävellyspuolella alkuun voi päästä esimerkiksi tematiikkahakuisesti eli vaikkapa kehittelemällä pienen melodianpätkän ja siirtelemällä sitä eri kohtiin (Kleemola 2015).  Toinen vaihtoehto voisi olla vaikka yhden tai kahden sävelen valitseminen ja niiden toistaminen eri sointujen päälle.

Tekstin suhteen on hyvä tehdä hieman taustatyötä. Ellei ole idea jo valmiina mielessä, ennen kirjoittamista kannattaa käydä esimerkiksi kävelyllä ja haeskella laulunaiheita ympäröivästä maailmasta. Tärkeää on myös tehdä muistiinpanoja. Sanojen suoltamisen voi aloittaa myös täydellistä tajunnanvirtaa hyödyntäen kirjoittamalla ensimmäisenä mieleen juolahtavia lauseita ylös. (Salo 2014, 17-22.)

Ylipäätään on hyvä jatkuvasti pitää silmät ja korvat auki laulunaiheiden varalta ja laittaa kaikki ideat aina muistiin. Kännykän sanelin on loistava väline, yllättäen mieleen juolahtaneen, melodianpätkän tai sanoitusidean tallentamiseen.

Osien välisestä kontrastista

Kun kirjoittaja on saanut ensimmäisenä työstämänsä osion (esim. säkeistön) valmiiksi, hän voi hakea suuntaa toiselle osiolle (esim. kertosäkeelle) analysoimalla ensimmäistä. On tärkeää, että osat (varsinkin säkeistö ja kertosäe) erottuvat toisistaan selkeästi. Keinoja luoda kontrastia näiden osien välille on monia. Ensinnäkin kertosäkeessä melodia yltää useimmiten korkeammalle kuin säkeistössä ja tekee laajempia hyppyjä. Kleemolan (2015) ohjeita ovat esimerkiksi melodia- ja sointurytmin muuttaminen tiheämmäksi tai harvemmaksi osasta toiseen siirryttäessä tai säkeistössä luodun jännitteen purkaminen kertosäkeessä. Lisäksi hän neuvoo ajattelemaan säkeistöt ikäänkuin pienillä ja kertosäkeet isoilla kirjaimilla kirjoitetuiksi.

Sanoituksen suhteen muistan jonkun laulunkirjoittajan aikoinaan sanoneen, että säkeistössä maalataan pienellä pensselillä ja kerrotaan konkreettisempia, yksityiskohtaisempia ja ehkä arkisempia asioita. Kertosäkeessä taas vedellään paksulla pensselillä suuria vetoja ja puhutaan aiheesta laajemmasta näkökulmasta, mahdollisesti juhlallisemmin ja mahtipontisemmin. Kertosäe myös yleensä sisältää laulun ydinsanoman ja ns. ”punchlinen” eli esimerkiksi kappaleen nimen tai muun iskevän lauseen.

Pattisonin (2011) mukaan kappaleen kokonaisuuden tulee kuitenkin olla tasapainoinen. Kontrastia luovia elementtejä on siis käytettävä hallitusti ja harkitusti. Taitava kirjoittaja osaa myös kontrolloida sävelteoksen vakautta esimerkiksi jännitettä ja lepotilaa, pidätystä ja purkausta sekä dissonanssin ja konsonanssin tasoa säädellen.

Palapeliä ja ristisanatehtävää

Sitten kun kappaleen peruspalikat ovat saaneet jonkinlaisen muodon ja sanoma on kirkastunut, alkaa eräänlaisen palapelin kokoamisvaihe. Siellä täällä on vielä aukkoja, jotka kaipaavat täyttämistä, mutta ainekset ovat jo jossain määrin olemassa. Tämä vaihe muistuttaa myös ristisanatehtävän täyttämistä – sillä erotuksella, että vihjeetkin on keksittävä itse.

Jos lauluntekijällä on jo valmiina esimerkiksi yhden säkeistön sanat, hän voi ammentaa siitä ajatuksia toiseen ja ehkä kolmanteenkin. Voi miettiä käsittelemänsä asian eri puolia, lähestyä asiaa toisista näkökulmista, katsoa sitä muidenkin henkilöiden silmin, keksiä lisää esimerkkejä aiheesta. Ei kannata mennä siitä, mistä aita on matalin, vaan kehitellä tuoreita tapoja ilmaista asia.

Myös sävellyksellisesti voi hyödyntää edellisissä osioissa käyttämiään elementtejä uudelleen. Varioimalla samaa ideaa eri kohdissa, saa kappaleeseen mahdollisesti lisää tarttumapintaa. Yksi esimerkki tällaisesta voisi olla kertosäkeen melodian käyttäminen hieman muunneltuna kappaleen introssa.

Laulun palikoiden järjestelyssä kokonaisuuden kannalta oleellista on huomioida draaman kaari. Kuten kaikessa taiteessa, myös lauluissa on niin sanottu kultainen leikkaus. Kultaisella leikkauksella tarkoitetaan kappaleen toisen ja kolmannen kolmanneksen taitteen tienoille sijoittuvaa kohtaa, jossa yleensä tapahtuu jotain merkittävää. Sille kohdalle osuu usein laulun C-osa tai jokin yllättävä, käänteentekevä seikka tekstissä. Hyväksi havaittu keino on aloittaa pienestä, kasvatella vähitellen laulun intensiteettiä, tähdätä huipennus kultaiseen leikkaukseen ja laskeutua sen jälkeen tyylikkäästi maaliin.

Hiomista

Lopulta saavutaan kirjoitusprosessissa pisteeseen, jossa laulun runko on pystyssä ja kaikki osat kasassa. Sitä seuraa Salon (2014, 25-27) mielestä projektin ankarin vaihe eli laulun hiominen ja parantelu. On otettava hieman etäisyyttä kappaleeseen, tehtävä välillä jotain muuta ja unohdettava koko laulu joksikin aikaa. Sitten palataan uusin silmin ja korvin takaisin sorvin ääreen – vasta nyt ensimmäisen kerran varsinaisesti itsekritiikin kanssa.

Tässä tilanteessaa kannattaa soittaa ja laulaa laulu läpi ja arvioida tuoreeltaan ensituntuma. Toimiiko kappale? Liikkuuko se soljuvasti eteenpäin? Kuulostaako lyriikka luontevalta. Iskeekö kertosäe? Tuleeko laulun sanoma esiin ja tukeeko sävellys tekstiä? Jos jokin tökkii, niin täytyy ottaa rohkeasti asia vielä käsittelyyn ja tehdä korjauksia, kunnes on tyytyväinen.

Jos esimerkiksi jokin kohta sanoituksessa kuulostaa kliseiseltä, pitää yrittää keksiä uusi tapa ilmaista sama asia tai miettiä kokonaan uusi tulokulma aiheeseen. Joskus jää helposti jumittamaan jonkin säkeen kanssa juuri siitä syystä, ettei uskalla tai ymmärrä hypätä kokonaan laatikon ulkopuolelle.

Mikäli taas tuntuu, että kertosäe ei lähde kunnolla lentoon säkeistön jälkeen, kannattaa tutkia näitä osia tarkemmin. Millä korkeudella melodia liikkuu säkeistössä, entä kertosäkeessä? Tapahtuuko sointu- tai melodiarytmissä muutoksia osasta toiseen siirryttäessä? Riittäisikö jos mietittäisiin harmoniaa hieman uusiksi vai joudutaanko kajoamaan melodiaan? Auttaisiko kenties kertosäkeen moduloiminen?

Tässä vaiheessa kannattaa myös pohtia, kaipaisiko teos vielä jonkinlaisen koukun, joka yllättäisi kuulijan ja toisi hieman lisämaustetta soppaan. Toki sellaisia voidaan kehitellä mahdollisessa kappaleen erillisessä sovitustilanteessakin, mutta kukaan ei kiellä tekemästä sitä jo nyt.

Työkalut matkaan ja luovuus kukkimaan

Laulunkirjoittamisen opettaminen ei siis ole yksiselitteisten sääntöjen julistamista ja kaavojen kalloihin takomista. Se on pääasiassa tiettyjen sävelteoksissa yleisesti toistuvien lainalaisuuksien esittelemistä ja työkalupakkien kartuttamista. Lauluja voi tehdä myös tietämättä näistä lainalaisuuksista yhtään mitään. Todennäköisesti kuitenkin useimmissa tapauksissa niiden tiedostaminen auttaa tekemään parempia lauluja. Lisäksi työkaluista on hyötyä varsinkin silloin, kun on vaikeuksissa kappaleen kanssa tai kun laulua ei meinaa alkuunkaan syntyä. Silloin apuvälineistä voi löytyä keinoja päästä hankalan tilanteen yli tai saada uutta inspiraatiota kirjoittamiseen.

Laulunkirjoittamisessa ollaan tekemisissä luovuuden ja ihmisten persoonien kanssa. Vaikka tekniikallakin on ehdottomasti paikkansa, laulun tärkein elementti tulee sen tekijästä itsestään. Siksi on tärkeää, ettei kukaan laulunkirjoittamista opettava vaadi oppilaitaan matkimaan itseään ja tekemään juuri samanlaisia kappaleita kuin hän itse tekee. Hyvä opettaja sen sijaan ruokkii oppilaittensa luovuutta ja rohkaisee heitä nimenomaan tuomaan esiin omaa persoonallista tyyliään.

Kirjoittaja: Ossi Mäki-Reini 2015, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Alanko, I. 2013. Sanat. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.

Karjalainen-Väkevä M. & Nikkanen H. 2013. Opettajan roolit säveltämisen ohjaajana ala- ja yläkoulussa. Teoksessa Ojala J. & Väkevä L. (toim.) Säveltäjäksi kasvattaminen. Pedagogisia näkökulmia musiikin luovaan tekijyyteen. Tampere: Opetushallitus.

Kauppinen, E. & Sintonen, S. 2013. Säveltäminen ja muu luova tuottaminen kantavaksi osaksi musiikin opetussuunnitelmaa. Blogikirjoitus Opetushallituksen OPS-blogissa 08.10.2013. Viitattu 2.12.2015. Http://www.oph.fi/ops2016/blogi/103/0/saveltaminen_ja_muu_luova_tuottaminen_kantavaksi_osaksi_musiikin_opetussuunnitelmaa.

Kleemola, Antti, laulaja-lauluntekijä ja lauluntekemisen opettaja. Haastattelu, 11.11.2015, Jyväskylä. Haastattelijat: Eero Kortesoja ja Ossi Mäki-Reini.

Lammassaari, K. 2015. Haastattelu Truban Laulaja-Lauluntekijäfestivaalin verkkosivulla. Viitattu 2.12.2015. Http://lauluntekija.com/ohjelma/keke-lammassaari/.

Martikainen, J. 2010. Parin ajatuksen purkua pitkän matkan välietapilta. Blogikirjoitus 03.03.2010. Viitattu 2.12.2015. Http://www.jarkkomartikainen.fi/tag/bloggaus/#sthash.x80ypMMv.

Partti H. & Westerlund H. 2013. Säveltäjyyden merkitykset osallistumisen kulttuurissa ja tulevaisuuden musiikkikasvatuksessa. Teoksessa Ojala J. & Väkevä L. (toim.) Säveltäjäksi kasvattaminen. Pedagogisia näkökulmia musiikin luovaan tekijyyteen. Tampere: Opetushallitus.

Pattison, P. 2011. Berklee Online Songwriting Clinic: Songwriting With Pat Pattison. Viitattu 3.12.2015. Https://www.youtube.com/watch?v=xNe5qFNJ7po.

Salo, H. 2014. [Kahle]kuningaslaji, Laululyriikan käsikirja. 6. painos. Helsinki: Like Kustannus Oy.

Salo, H. 2013. Heikki Salo: Jokainen osaa tehdä laulun. Yle. Uutiset. Viihde. 16.12.2013. Viitattu 3.12.2015. Http://yle.fi/uutiset/heikki_salo_jokainen_osaa_tehda_laulun/6984047.

Vedenpää, V. 2013. Kotimaista popmusiikkia tehdään enemmän kuin koskaan. Yle Kulttuuri 25.9.2013. Viitattu 2.12.2015. Http://yle.fi/uutiset/kotimaista_popmusiikkia_tehdaan_enemman_kuin_koskaan/6838995.