Musiikin sisäinen peli – keinoja laulajan epävarmuuden vähentämiseksi
Tässäpä kuva eräältä laulutunnilta: Opettaja antaa oppilaalle harjoituksen, johon tietää oppilaan pystyvän. Oppilas tekeekin aluksi hyvin, mutta pian alkavat vaikeudet. Oppilaan koko olemus jännittyy ja hän yrittää aivan liikaa. Häntä jännittää niin paljon, että harjoitus ei onnistu, vaikka opettaja kuinka antaisi erilaisia neuvoja. Rentoutuminenkaan ei toimi niin vain ”käskystä”. Mikä neuvoksi? Tässä artikkelissa käsittelen laulamiseen liittyvää epävarmuutta sekä esittelen metodin, jonka harjoituksia käyttämällä sain oppilaani unohtamaan oman epävarmuutensa laulutunnilla.
Olen kohdannut lyhyen opettajanurani aikana useita epävarmoja oppilaita. Ongelma tuntuu olevan yleinen, mutta siitä puhutaan erittäin vähän laulunopettajaopinnoissa. Siksi olenkin kokenut tärkeäksi perehtyä aiheeseen. Laulutuntien jännittäminen kun on kuitenkin oppilaalle aivan sallittua ja mielestäni olisi opettajan tehtävä tehdä tunneista mahdollisimman ei-jännittäviä.
Lähdin ottamaan selvää siitä, mitkä tekijät aiheuttavat epävarmuutta ja millaisia keinoja voisin opettajana tarjota sen selättämiseksi. Kaverini suositteli minulle Barry Greenin ja Timothy Gallweyn teosta The Inner Game Of Music ja se sai minut innostumaan. Löysin kirjasta paljon käytännön harjoitteita ja jo pienen testailun jälkeen minusta alkoi tuntua, että tässä voisi olla jotain perää. Päätin testata näitä harjoitteita harjoitusoppilaiden kanssa. Lisäksi halusin ymmärtää laulamiseen liittyvää epävarmuutta yleisemmällä tasolla, joten hankin siitä tietoa kirjallisuuden sekä oppilaille teetetyn kirjallisen haastattelun avulla.
Mikä laulutunnilla jännittää?
Syyt jännittämisen tai jännityksen kaltaisten oireiden taustalla voivat olla hyvinkin moninaisia. Vaikuttimet voivat olla psyykkisiä, kuten oma minäpystyvyysuskomus laulamisesta tai lauluun liittyvä häpeän tunne. Ne voivat olla myös sosiaalisia, kuten omaan musikaalisuuteen ja musiikilliseen minäkäsitykseen liittyviä käsityksiä.
Psyykkisiä tekijöitä
Minäpystyvyysuskomuksella tarkoitetaan ihmisen uskomuksia omasta kyvystään tietyn tasoisiin suorituksiin, joilla on vaikutusta heidän elämässään. Heikko luottamus omiin kykyihin aiheuttaa sen, että kohdatessaan vaikean tehtävän oppilas murehtii omia puutteellisia kykyjään ja mahdollisia haasteita, jotka vaikeuttavat tehtävästä suoriutumista sekä kaikenlaisia epäsuotuisia lopputuloksia sen sijaan, että keskittyisi siihen, miten suoriutuisi tehtävästä mahdollisimman hyvin. (Bandura 1994, 2.)
Malisen (2012, 76) mukaan häpeä tarkoittaa jo lapsuudessa ihmiseen iskostunutta kokemusta itsestä ja omasta persoonasta huonona ja riittämättömänä. Häpeän perusolemukseen kuuluu pelko paljastumisesta ja nähdyksi tulemisesta (mts. 92).
Laulutunnilla se, että laulaa jonkun toisen ihmisen kuullen, saattaa tehdä olon hyvinkin paljaaksi ja synnyttää häpeän tunteen. Tällöin oppilas voi kuvitella saavuttavansa opettajan hyväksynnän täydellisyydellä ja ylivertaisilla suorituksilla (mts. 91). Tämä taas varmasti aiheuttaa yliyrittämistä ja jännittämistä.
Sosiaalisia tekijöitä
Tulamon (1993, 51) mukaan Musiikillinen minäkäsitys on yksilön subjektiivinen ja tietoinen käsitys omista musiikillisista ominaisuuksistaan, toiminnastaan ja mahdollisuuksistaan. Tämä käsitys perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin erilaisissa musiikkiin liittyvissä, vuorovaikutuksellisissa tilanteissa. Musiikillisen minäkäsityksen myönteisyys tai kielteisyys vaikuttaa merkittävästi oppilaan itseluottamukseen ja kelpaavuuden tunteeseen musiikillisissa vuorovaikutustilanteissa. (Tulamo 1993, 53.)
Oppilaan käsitys musikaalisuudesta yleisesti saattaa myös haitata hänen edistymistään laulutunneilla. Nummisen (2005) mukaan arkiajattelussa esiintyy tyypillisesti uskomus siitä, että jotkut ovat synnynnäisesti musikaalisia, toiset taas eivät (Numminen 2005, 48–49). Jos oppilas uskoo ettei hän ole musikaalinen, se vaikuttaa luultavasti hänen musiikilliseen minäkäsitykseensä tai minäpystyvysuskomukseensa ja aiheuttaa näin jännitystä ja/tai liikaa yrittämistä laulutunneilla.
Harjoitusoppilaiden kokemuksia
Tein tutkimukseeni osallistuneille harjoitusoppilaille kyselyn, jossa kysyin muun muassa syitä laulutunneilla ja laulaessa esiintyvälle epävarmuudelle. Lisäksi keskustelimme paljon epävarmuudesta pitämilläni laulutunneilla.
Vastauksissa ja keskusteluissa toistuivat nämä samat teemat. Oppilaat epäilivät omien taitojensa riittävyyttä ja pelkäsivät muiden arvostelua. Kävi ilmi, että epävarmuus riippuu myös lauluseurasta. Jos ympärillä ei ole kovin musikaalisia ihmisiä, oli kokemus itsestä varmempi kuin vaikka ammattimuusikoiden kanssa musisoidessa. Lisäksi laulamista pidettiin hyvin henkilökohtaisena asiana ja pelättiin jonkinlaista paljastumista.
Eroon jännityksestä
The Inner Game of Music on Barry Greenin ja Timothy Gallweyn yhteistyössä tekemä teos, jossa kontrabasisti Barry Green on sovittanut alun perin kirjailija Timothy Gallweyn kehittämän oppimismetodin musiikin opettamiseen ja opiskeluun. Metodin luvataan parantavan mielensisäisten ja oppimista ja suorituskykyä häiritsevien prosessien hallintaa ja näin vähentävän jännittämistä, parantavan oppimista ja kokemusta musiikista sekä lisäävän näin nautintoa soittamiseen ja laulamiseen (Gallwey & Green 1986, vii).
Sisäinen peli
The Inner Game -metodin perusajatus on se, että kaikilla elämämme osa-alueilla ihmiseen vaikuttavat sekä ympäristötekijät että mielensisäiset tekijät. Sisäinen peli sisältää oman tietotaidon ja potentiaalin sekä sisäiset häiriötekijät, eli epäilykset omia kykyjä kohtaan, jännitykset ja pelot. (Gallwey & Green 1986, 6, 11.)
Näiden sisäisten häiriötekijöiden aiheuttamien haasteiden selvittämistä kuvaillaan eräänlaiseksi peliksi. Tästä siis tulevat termit sisäinen ja ulkoinen peli. Metodi korostaa sisäisen pelin pelaamista, eli ihmisen kykyä hallita sisäistä maailmaansa. Sillä, mitä ihminen ajattelee ja tuntee, on olennainen merkitys siihen, miten hän kohtaa ulkoisia haasteita. (Gallwey & Green 1986, 6, 11.)
Musiikissa ulkoisia haasteita ovat esimerkiksi vaikeat kappaleet tai jännittävät esiintymistilanteet. Usein näistä haasteista pyritään selviytymään parantamalla omia musiikillisia taitoja, kuten soitto- tai laulutekniikkaa.
The Inner Game -metodin mukaan kuitenkin suoritukseen vaikuttavat myös sisäiset tekijät, toisin sanoen se, kuinka paljon ihminen uskoo kykyihinsä tai antaa pelkojensa hallita ajatteluaan. Suoritusta voidaankin parantaa hillitsemällä negatiivisten ajatusten kierrettä, eli vähentämällä sisäisten häiriötekijöiden vaikutusta – siis pelaamalla sisäistä peliä. (Gallwey & Green 1986, 12.)
Tavoitteina kokemus ja oppiminen
Musiikissa tavoitteena on usein täydellinen suoritus; täydellisesti hallittu tekniikka tai esiintyminen. The Inner Game -metodissa tätä kovin suorituskeskeistä tavoitetta tasoitetaan kahdella muulla tavoitteella: soittokokemuksen pitäisi olla mukava ja siitä pitäisi aina oppia jotain. (Gallwey & Green 1986, 26-27.)
Näin muodostuu positiivinen kierre: kun kiinnittää huomiota kokemukseen, on myös herkempi vastaanottamaan itseltään palautetta omasta toiminnastaan. Tämä edistää oppimista ja tehokkaampi oppiminen parantaa suoritusta. Suorituksen paraneminen taas parantaa kokemusta ja niin edelleen. (Gallwey & Green 1986, 27.)
Sisäisen pelin kolme taitoa
Näihin kaikkiin kolmeen tavoitteeseen päästään The Inner Game -taitojen avulla. Näitä taitoja ovat tietoisuus (awareness), tahto (will) ja luottamus (trust) ja ne ovat avainasemassa sisäisen pelin pelaamiseen menestyksekkäästi. (Mts. 28-29.)
Tietoisuus tarkoittaa objektiivisen havainnoinnin tilaa. Tarkoitus ei ole havainnoida, mikä menee hyvin tai huonosti, vaan vain sitä, mitä tapahtuu ja miksi. Tahto toimii toimintamme suunnannäyttäjänä. Se sisältää mm. tavoitteenasettelun ja sen, miten ja kuinka intensiivisesti siihen tähtäämme. Luottamus tarkoittaa luottamista edellä mainittuihin taitoihin sekä omiin kykyihin. (Mts. 28-29.) Tämän artikkelin lopusta löydät kunkin taidon harjoitteluun tarkoitettuja harjoituksia.
Kun nämä taidot hallitsee hyvin, voi saavuttaa rennon keskittymisen tilan (relaxed concentration), jossa ihminen on valpas, rento, herkkä reagoimaan ja keskittynyt. Tässä tilassa ei ole sisäisille häiriötekijöille sijaa, ja ihminen voikin päästä todella lähelle omaa täyttä potentiaaliaan. (Mts. 23,28.)
Positiivisia tuloksia
Pidin harjoitusoppilailleni laulutunteja, joiden aikana esittelin oppilaille sisäisen pelin pelaamisen taidot ja teetin heillä niihin liittyviä harjoituksia. Tavoitteenani oli selvittää, miten tietoisuutta, tahtoa ja luottamusta voi soveltaa laulutunneilla oppilaiden kanssa ja ovatko metodin tarjoamat ajatukset toimivia työkaluja epävarmuuden selättämiseksi.
Lopuksi teettämäni kirjallisen haastattelun mukaan oppilaat kokivat nämä taidot hyödyllisiksi. Uusi oivallus oli muiden muassa se, että omiin epävarmuutta aiheuttaviin ajatuksiin voi vaikuttaa suuntaamalla huomiota muualle. Oppilaat myös kertoivat saaneensa luottamusta omaan tekemiseensä sekä näkökulmia laulamisen harjoitteluun. Eräs oppilas kertoi antaneensa itselleen luvan rentoutua erästä harjoitusta tehdessä.
Sanoisin siis, että testaamiseni tuloksena sain sen, mitä lähdin hakemaan: lisää ymmärrystä epävarmuuden syistä sekä työkaluja auttaa oppilasta rentoutumaan ja luottamaan itseensä laulutunnilla.
Seuraavaksi esittelen muutaman harjoituksen niistä, joita testasin oppilaiden kanssa. Olen valinnut harjoitukset sillä perusteella, että ne sopivat lauluoppilaille aloittelijasta kokeneeseen laulajaan ja niitä voi käyttää laulutunnilla oppilaan kanssa tai antaa oppilaalle tehtäväksi kotona.
Epävarmuutta vähentäviä harjoituksia:
Tietoisuus: Tämän taidon tarkoitus on vähentää häiriötekijöiden vaikutuksia suuntaamalla huomiota tietoisesti johonkin, mikä tapahtuu nykyhetkessä. Esimerkissä suunnataan huomiota tunteisiin: sekä musiikilla ilmaistaviin tunteisiin että tunteisiin, mitä laulajan sisällä herää. (Gallwey & Green 1986, 41.)
Harjoitus: Läsnäolon vahvistaminen keskittyen tunteisiin
Kuuntele valitsemaasi kappaletta ja keskity siihen, mitä tunteita se herättää. Anna musiikin ja sen herättämien tunteiden viedä sinut mukanaan. Huomaa, miltä musiikki tuntuu kehossasi. Missä tunnet korkeat äänet? Entä matalat?
Laula jokin kappale. Edelleen kiinnitä huomiota laulaessasi tunteisiin. Ovatko ne samoja, mitä musiikilla ilmaistaan, vai erilaisia? Älä tuomitse tai kritisoi itseäsi, vaan ole vain tietoinen tunteistasi. Anna itsesi lipua hieman lähemmäs niitä tunteita, mitä kappaleella on tarkoitus ilmaista. Miten tämä muuttaa omaa tunnekokemustasi?
Huomaa taas, miltä laulamasi musiikki tuntuu vartalossasi. Missä tunnet korkeat tai matalat äänet?
Psyykkisten ja fyysisten tunteiden identifiointi auttaa uppoutumaan musiikkiin ja harhauttamaan itseä pois negatiivisten ajatusten kierteestä. (Gallwey & Green 1986, 41-42.)
Tahto: Kun tavoitteet ovat selkeät, on helpompi suunnata ja ylläpitää keskittymistä asioihin, jotka vievät lähemmäs tavoitetta (mts. 41). Sisäisen pelin tavoitteita ovat oppiminen, kokemuksen laatu, ja suorituksen laatu (mts. 28-29). Seuraavassa esimerkkiharjoituksessa pyritään saavuttamaan nämä kaikki tavoitteet.
Harjoitus:
- Ota esiin vapaavalintainen helpohko kappale, jonka haluat oppia. Kuuntele ensin musiikkia mielessäsi, kuvittele, miltä se kuulostaa ja muistele miten melodia liikkuu.
- Katso nuottia ja laula kappaletta hitaasti, vähän kerrallaan.
- Toista sama, mutta tällä kertaa katsomatta nuottia.
- Laula kappale keskittyen nuottien sijasta laulusoundiin. Huomaa, mitä teet eri tavalla.
- Laula kappale keskittyen musiikin tunnelmaan. Vaikka välillä pitäisi vielä katsoa nuottia, pidä huomiosi siinä, mitä tunteita kappale herättää ja annan niiden virrata sisälläsi.
Huomasit ehkä, että opit kappaleen nopeammin, kuin yleensä. Näin oppimisen tavoite on täyttynyt. Ensimmäiset neljä kohtaa keskittyvät toteuttamaan hyvän suorituksen tavoitteen, ja viides kohta taas kokemuksen tavoitteen. (Gallwey & Green 1986, 71.)
Luottamus: Edellisten taitojen lisäksi tarvitaan luottamusta itseen ja omiin kykyihin (mts. 78). Luottamus on tietoisesta kontrollista irti päästämistä. Sitä ei voi opetella, mutta erilaisilla harjoituksilla sitä voi harjoitella (Gallwey & Green 1986, 78 & 86).
Harjoitus: Roolipeli
Harjoituksen tavoitteena on päästä käsiksi omaan muusikkouteen soittamalla kuin oma lempiesiintyjä.
- Laula vapaavalintainen kappale niin, että pyrit saamaan kaikki nuotit niin kuin ne pitäisi soittaa.
- Laula sama kappale uudestaan, tällä kertaa matkimalla lempilaulajaasi – tai vaikka itseäsi kymmenen vuoden päästä. Kaikkien nuottien ei tarvitse mennä oikein, kunhan laulat kuin olisit valitsemasi laulaja. Mitä eroa huomaat? Löysitkö itsestäsi sellaisia musiikillisia ominaisuuksia, joita et odottanut tulevan esiin? (Mts. 92-94.)
Kehitettävää
Oppilaiden kanssa testaamani harjoitukset painottuivat tulkintaan ja ylipäänsä kappaleiden työstämiseen. Kirjallisessa haastattelussa pyysin oppilailta kehitysehdotuksia harjoitteiden käyttöön ja osa kaipasi niistä apua myös laulun tekniikkapuoleen. Jatkossa haluaisinkin testata harjoitusten soveltuvuutta enemmän lauluteknisiin osa-alueisiin. Onneksi tulkintaan liittyvien harjoitusten sivutuotteena sain jo paljon ideoita, miten harjoituksia voisi soveltaa tällä tavalla.
Kirjoittaja:
Anni Järviö 2020
Lähteet:
Bandura, A. 1994. Self-efficacy. Encyclopedia of human behavior, 4, 71-81. New York: Academic Press.
Gallwey, W.T & Green, B. 1986. The Inner game of music. New York: Doubleday.
Malinen, B. 2012. Häpeän monet kasvot. Helsinki: Ben Malinen ja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa / Kirjapaja.
Numminen, A. 2005. Laulutaidottomasta kehittyväksi laulajaksi. Tutkimus aikuisten laulutaidon lukoista ja niiden aukaisemisesta. Studia Musica 25. Helsinki: Sibelius-Akatemia.
Tulamo, K. 1993. Koululaisten musiikillinen minäkäsitys, sen rakenne ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimus peruskoulun neljännellä luokalla. Sibelius-Akatemia Studio Musica 2. Helsinki: Sibelius-Akatemia.