Viideltä töistä ja kuudeksi treeneihin – Mikä motivoi aikuista orkesterisoittajaa?

Puhallinorkesterissa, jossa käyn soittamassa, on 40 harrastajaa.  Soittajien ikärakenne on laaja opiskelijoista eläkeläisiin. Suurin osa soittajista on kuitenkin niitä, jotka elävät juuri nyt ”ruuhkavuosia”. Harrastus koetaan jostain syystä niin tärkeänä, että sille raivataan tila viikko toisensa jälkeen arjen kiireen keskelle. Harjoitusten välissä yritetään lisäksi harjoitella omia stemmoja.

Mikä motivoi – ja miten motivoida näitä aikuisia – harrastuksesta kun ei saa mainetta eikä taskun pohjalle mammonaa. Orkesterissa olet suuressa joukossa vain yksi soittajista ja soitetun konsertin jälkeen aloitetaan seuraavan konsertin suunnittelu ja uuden ohjelmiston harjoittelu. Tässä artikkelissa peilaan omia kokemuksiani soiton harrastajana puhallinorkesterissa, jossa soitetaan  enimmäkseen sinfonista puhallinmusiikkia.

Kopakkala (2011, 39) mainitsee, että ihmiset toimivat luonnostaan yhdessä ja he myös viihtyvät paremmin, kun heillä on seuraa. Kopakkalan (2011, 31) mukaan aikuiset voivat valita yhteisönsä melko vapaasti ja luovuttaa niille valtaa itsensä suhteen siinä määrin kuin haluavat. Samalla yhteisöltä odotetaan vastineeksi jotain. Keskeinen yhteisöä ylläpitävä tekijä nykyään on jäsenten yhteisyyden kokemus.

Ryhmä ja sen dynamiikka

Orkesteriharjoituksiin on joka kerta mukava mennä. Mielestäni ryhmä on juuri sopiva kooltaan, kun tarkastelee sitä ihmismäärän kannalta. Ryhmässä kaikki tuntevat ainakin suunnilleen toisensa, kaikki tervehtivät ja joidenkin kanssa ollaan tekemisissä muutenkin vapaa-ajalla.

Ryhmää määrittelevät muun muassa sen koko, tarkoitus ja säännöt. Ihmisjoukosta muodostuu ryhmä, kun sen jäsenillä on yhteinen tavoite, mahdollisuus vuorovaikutukseen ja käsitys siitä, ketkä kuuluvat ryhmään (Kopakkala, 36). Ryhmän jäsenet merkitsevät toisilleen jotain.

Kopakkalan (2011,37) mukaan ryhmädynamiikalla tai ryhmäilmiöllä tarkoitetaan ryhmässä vallitsevia sisäisiä voimia, jotka saattavat olla kokijan kannalta hyvin merkittäviä. Ryhmädynamiikka syntyy jäsenten välisestä vuorovaikutuksesta ja kommunikaatiosta.

Soittokunnan toiminnassa näyttäytyy parhaimmillaan yhteistoiminnallinen oppiminen, jossa ryhmän jokaisella jäsenellä on aktiivinen rooli yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa korostetaan myös jäsenten positiivista keskinäisriippuvuutta ja kilpailu pyritään minimoimaan. Koen, että kilpailua ei ole ollenkaan vaan kaikki ”puhaltavat yhteen hiileen” tavoitteenaan saada valmisteltavat teokset mahdollisimman hyvään esityskuntoon. Kaikki siis voittavat tai häviävät.

Mitä motivaatio on?

Puhallinorkesterissa soittaminen ei varmasti ole harrastuksista trendikkäimpiä. Sitä ei tosin voikaan aloittaa niin, että vuoden alkaessa päättää aloittaa uuden harrastuksen parissa ja menee mukaan.  Soittaminen on useimmilla orkesterilaisistamme alkanut jo lapsuudessa ja on siis kokeneimmilla soittajilla kestänyt jo vuosikymmeniä. Motivaatio on kuitenkin kohdallaan: koko ryhmän osallistumisprosentti harjoituksiin on hyvä ja jäsenten lopettamisprosentti on pieni. Motivaatiosta kertonee paljon myös se, että monella orkesterin soittajalla on harjoituksiin useamman kymmenen kilometrin matka.

Salmela-Aro (2018,11) mainitsee, että oppimismotiavaatioteorioita on monenlaisia.  Aikuisten harrastajien kohdalla pätenee Ryanin ja Decin (2017) itsemääräämisteoria. Motivoituminen tapahtuu, kun opiskelijat saavat itse vaikuttaa ja päättää tekemisestään. Opiskelijoita motivoi autonomia, siis omasta ajattelusta kumpuavat sisäiset vaikuttimet eivätkä niinkään ulkoiset pakot ja palkkiot. Autonomian lisäksi muina perusmotiiveina mainitaan kompetenssi ja yhteenkuuluvuus.

Miten soittajia motivoidaan?

Salmela-Aro (2018, 11) mainitsee, että opettajan oppilaiden autonomiaa tukeva luokkahuoneilmapiiri lisää oppijoiden motivaatiota. Opettajan (tässä tapauksessa orkesterin kapellimestarin) toiminnalla, opetus- ja ohjauskäytännöillä sekä vuorovaikutuksella on ratkaiseva merkitys luokkahuoneen ilmapiirille ja oppilaiden (tässä tapauksessa orkesterissa soittajien) motivaation syntymiselle, kehittymiselle ja ylläpitämiselle.  Toisaalta taas oppilaiden toiminta, ominaisuudet ja aloitteet vaikuttavat opettajan toimintaan ja ohjaustapoihin, jotka puolestaan rakentavat positiivista ilmapiiriä ja tukevat oppilaiden osallisuutta.

Koska harrastustoiminnasta ei saa ulkoisia suorituksia eikä palkkaa eivät ne myöskään voi toimia motivoivina voimina. Siksi orkesterissa soittamisen motivaationa täytyy olla jokaisen oma sisäinen motivaatio: se mitä tehdään, on itsessään palkitsevaa ja vie mennessään. Sisäisen motivaation syttymiseen tarvitaan sopivan haastavat tehtävät, riittävä pystyvyyden tunne, uteliaisuuden herääminen ja mielekäs asiayhteys. Myös kannustavalla ja rakentavalla palautteella on suuri merkitys oman sisäisen motivaation syntymisessä. Kun opettaja osoittaa olevansa itse kiinnostunut ja motivoitunut asiasta, innostus tarttuu helposti myös muihin (Lonka 169-170).

Usein mietin, mitkä asiat ovat itselleni tärkeitä asioita orkesterissa soittamisessa ja miksi ylipäätään soitan juurikin tässä orkesterissa?  Päällimmäisinä nousee heti kaksi asiaa: ensinnäkin ryhmä on yhteen hitsautunut. Vaikka soittajat ovat kovin eri ikäisiä ja elämäntilanteet ovat erilaisia, niin silti on mukava kokoontua yhteisen musiikin äärelle harjoittelemaan seuraavaa konserttia varten. Ryhmällä on omanlaisensa huumori ja sitä viljelläänkin harjoituksissa runsaasti. Ryhmäytymistä sinänsä ovat varmasti edesauttaneet orkesterin järjestämät leirit sekä ulkomaanmatkat.  Toinen erittäin vahva syy itselleni on soitettava ohjelmisto: se on vaihtelevaa, vaativaa, jopa kunnianhimoista. Kapellimestarimme tekee valtavasti töitä sopivan ohjelmiston löytämiseksi ja myös sovittaa kappaleita orkesterille sopiviksi. Olemme saaneet tehdä yhteistyötä nimekkäiden solistien kanssa ja välillä taas kokeilla omia rajojamme sinfonisten puhallinorkesteriteosten parissa.

Kuva 1: PTS-suuri puhallinorkesteri yhdellä onnistuneimmista ulkomaanmatkoistaan Itävallassa v. 2018. Kuva: Meeri Nordström

 

Kirjoittaja: Anne Kuusiluoto 2020, Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Lähteet:

Kopakkala, A. 2011. Porukka, jengi, tiimi. Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen.  Helsinki: Edita Prisma Oy.

Lonka, K. 2015. Oivaltava oppiminen. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy.

Salmela-Aro, K. 2018. (toim.) Motivaatio ja oppiminen. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy.