Laulaja-johtajan rooli(ristiriita) lauluyhtyeessä
Mitä tapahtuu, kun kuoronjohtaja päätyy mukaan lauluyhtyeeseen sekä laulajaksi että johtajaksi? Lauluyhtyeenhän ajatellaan yleensä toimivan ilman johtajaa tai ulkopuolisen johtajan ohjauksessa. Johtajattomuus on usein leivottu sisään jo lauluyhtyeen määritelmään (Tampereen Musiikkijuhlat 2019). Muuttaako kaksoisrooli johtajuutta ja syntyykö tehtävien välille rooliristiriitaa? Näihin kysymyksiin etsin vastausta tässä artikkelissa kirjallisuuden, laulaville lauluyhtyeen ja pienten kuorojen johtajille tekemäni kyselyn sekä omien kokemusteni reflektoinnin avulla.
Miten lauluyhtyeen laulaja-johtajaksi tullaan?
Kyselyyni saamani vastaukset osoittivat, että lauluyhtyeen laulaja-johtajaksi päädytään montaa eri tietä. Moni päätyy johtamisen lisäksi laulamaan pienessä kuorossa tietyn stemman tai solistin puuttumisen vuoksi. Kuoro voi myös muuttua lauluyhtyeeksi väen vähentyessä eri syistä.
Monen lauluyhtyeen asetelma on valmis jo alusta, ja se, jolla on kuoronjohtajan tai muu soveltuva koulutustausta, ryhtyy yhtyeen johtajaksi. Kuoronjohtaja voi myös ruveta laulamaan itse kokoamassaan kuorossa silkasta laulamisen halusta.
Itse tavallaan ”perin” pienen kuoron, johon minua pyydettiin johtajaksi edellisen johtajan muutettua paikkakunnalta. Näin rooli oli alusta asti selkeä. Ryhmän kokoonpano muuttui johtajaksi ryhtyessäni hieman edellisestä, ja uusi kokoonpano oli selkeästi lauluyhtyemäinen. Määritelmänä lauluyhtye toi myös esiin ajatusta ryhmän jäsenten tasa-arvoisuudesta.
Laulaja-johtajan rooli ja johtamisfilosofia
Lauluyhtyeen toimintaa kuvaa mielestäni hyvin pienryhmätyöskentely, mihin myös Tunkkari on päätynyt ammattilauluyhtyeitä tutkiessaan (Tunkkari 2017, 6). Lauluyhtyeessä jokainen ryhmän jäsen toimii, osallistuu ja vaikuttaa aktiivisesti. Sen ohjaamiseen pätevätkin hyvin perinteisen keskustelevan pienryhmäohjauksen periaatteet, vaikka lauluyhtyeen ryhmätoimintaprosessi onkin usein paljon pitempi kuin pienryhmäohjaus yleensä. (Ståhlberg 2019, 17-20).
Samankaltainen toimintaperiaate välittyy myös useimpien kyselyyni vastanneiden laulaja-johtajien johtamisfilosofiasta. Lauluyhtyeen yhteistyö perustuu ystävyyssuhteille ja luottamukselle. Sen toimintaa ohjataan keskustelemalla, kuuntelemalla, osallistumalla ja osallistamalla sekä yhdessä kehittymällä. Jokaisella laulajalla on vastuu stemmastaan ja roolistaan organisaatiossa.
Eräs kyselyyni vastanneista kertoi perustavansa johtamisensa ajatukseen kollektiivisuudesta. Siinä kaikki yhtyeen jäsenet pääsevät toteuttamaan itseään sekä kehittämään yhteistä musiikkia ja esiintymistä. Toisen vastaajan mukaan yhtyeen taiteellisen ja laatutavoitteellisen näkemyksen ollessa yhteinen, laulaja-johtajan tehtävänä on ehdottaa, korjata virheitä ja huolehtia tyylinmukaisuudesta. Kuitenkin laulaja-johtaja on viime kädessä se, joka tekee päätökset kuunneltuaan laulajien näkemyksiä.
Laulaja-johtaja valitsee lauluyhtyeen ohjelmiston laulajien ehdotusten pohjalta. Joskus erityisesti pienessä kuorossa se, että johtaja laulaa yksin stemmaansa voi vaikuttaa ohjelmiston valintaan. Laulaja-johtaja on myös ”kuunteleva ope”, joka auttaa stemmojen oppimisessa ja sovittaa kappaleita. Vastuu käytännön asioista kuten aikatauluista ja tiedottamisesta saattaa myös langeta laulaja-johtajalle.
Eroavatko kuoronjohtajan ja lauluyhtyeen laulaja-johtajan roolit toisistaan?
Alkuperäinen syy tämän artikkelin kirjoittamiseen oli oma tuntumani siitä, että lauluyhtyeen laulaja-johtajana toimiminen eroaa joskus paljonkin kuoronjohtajana toimimisesta, ja että kahden roolin välille muodostuu välillä ristiriita. Aiheesta ei kuitenkaan löytynyt juuri mitään luettavaa. Mahdoinko olla ajatusteni kanssa yksin?
Kuten eräs vastaajistani kirjoitti, kuoronjohtaja osallistuu harvemmin ulospäin kuultavaan tuotokseen. Toisaalta joidenkin vastaajien mielestä ja myös oman kokemukseni perusteella etenkin pienissä kuoroissa kuoronjohtaja saattaa usein laulaa jotakin stemmaa mukana. Yhtenä erona kuoronjohtamiseen pidettiinkin sitä, että kuoronjohtaja ei laula soolo-osuuksia.
Lauluyhtyeessä käytetään äänittämistä ja keskustelua metodina kuoroa enemmän. Laulaja-johtaja on tasavertaisempi suhteessa muihin yhtyeen jäseniin. Lauluyhtyettä ei myöskään tarvitse johtaa niin paljon käsin, vaan pienet eleet, ilmeet ja fraseeraus riittävät. Kontakti laulajiin on vahva, ja se perustuu, kuten eräs vastaajista osuvasti ilmaisi, auditiiviseen aistiin ja fokusoituneeseen läsnäoloon.
Ohjatessaan kuoroa tietyn asian työstämiseen kuoronjohtaja voi pohtia itse jo seuraavaa käännettä. Lauluyhtyeessä laulaja-johtaja on kiinni samassa asiassa muiden laulajien kanssa. Tämän olen huomannut itsekin: lauluyhtyettä johtaessani liian pitkälle eteenpäin ajattelu saattaa viedä helposti metsään. Kuoroa johtaessani taas alkaa lepikko rytistä, jos en ajattele eteenpäin.
Lauluyhtyeissä ei välttämättä käytetä aikaa stemmojen opetteluun tai lauluun, säveltäjään tai tyylisuuntaan tutustumiseen. Harjoituksiin tultaessa työtä on jo tehty itsenäisesti, mikä tekee harjoitusten ajankäytöstä erilaisen kuoroon nähden.
Toimiiko demokraattinen päätöksenteko?
Yksi haaveeni ryhtyessäni lauluyhtyeen laulaja-johtajaksi oli, että ryhmä toimisi demokraattisesti. Monet ammattilauluyhtyeet kuvaavat toimintaansa demokratiaksi ja mieltävät sen yhden henkilön johtajuutta paremmaksi vaihtoehdoksi (Tunkkari 2017, 50-51). Mutta voiko demokratia toimia silloin, kun yhtyeessä on laulaja-johtaja?
Pienryhmän demokratiassa olennaista on ratkaista, voiko jonkin asian päättää yksi henkilö vai tarvitaanko koko ryhmän yhteistä päätöstä. Halutessaan ryhmä voi valita henkilön päättämään joitakin asioita puolestaan. Silloin ryhmä katsoo, että yhden ihmisen johtajuus kyseisessä asiassa palvelee heidän päämääräänsä paremmin kuin demokraattinen prosessi. (Gastil 1993, 8-9.)
Osa kyselyyn saamistani vastauksista sopii kuvaukseen pienryhmän demokratiasta tai siihen tähtäävästä toiminnasta. Vastauksissa tasavertaisuus ja kollektiivisuus nousivat vahvasti esille. Kuitenkin laulaja-johtajalle on useimmiten annettu valta päättää tietyistä, esimerkiksi ohjelmistoon liittyvistä asioista ryhmän puolesta. Joissakin tilanteissa myös koulutustaustan tai asiantuntijuuden perusteella voidaan antaa enemmän painoarvoa laulaja-johtajan mielipiteille.
Usein vastuu asioiden hoitamisesta ja työn tekemisestä kuuluu lauluyhtyeissä laulaja-johtajalle, saipa siitä palkkaa tai ei. Vapaaehtoispohjalta toimivasta laulaja-johtajasta tämä voi oman kokemukseni mukaan tuntua haasteelliselta varsinkin, jos kaikki yhtyeen jäsenet eivät tunnu olevan sitoutuneita toimintaan.
Auktoriteetti ja egot
Laulaja-johtajan auktoriteettiin voi liittyä ristiriitoja, etenkin silloin, kun kyseessä ovat ammattilaiset tai puoliammattilaiset laulajat. Harrastelijoiden kanssa voi olla helpompi antaa korjausehdotuksia vaikkapa vireen tai rytmin suhteen, kun taas puoliammattilaisten olen huomannut toisinaan kyseenalaistavan palautteeni yllättävissä tilanteissa.
Palautteen antamisessa laulamisen intiimiys ja henkilökohtaisuus sekä ”egot” voivat haitata kritiikin vastaanottamista erityisesti vireen osalta. Eräässä ammattiyhtyeessä vireen ongelmat ratkaistaankin tekemällä koko ryhmän yhteisiä intonaatioharjoituksia – näin ongelmaa ei yksilöidä keneenkään. (Tunkkari 2017, 42-43.) Omassa yhtyeessäni sovimme laulajien ehdotuksesta heti alussa, että harmoniaan tai vireeseen liittyvissä asioissa annamme toisillemme avoimesti palautetta. Käytännössä kuitenkin palautteen antaminen jää useimmiten minun tehtäväkseni.
Kuten eräs vastaajistani mainitsi, pienessä kuorossa tai lauluyhtyeessä laulajien heikot puolet erottuvat selkeämmin kuin isommassa kuorossa. Laulaja-johtajan täytyy osata vaatia mutta myös kannustaa ja luoda uskoa haastavimmissakin asioissa. Lauluyhtye on tavallaan kuoroa haavoittuvampi: jos kuudesta laulajasta kaksi sairastuu ennen keikkaa, kokonaisuus voi ontua jo aika pahasti. Samoin vaikkapa yhden laulajan väsymys vaikuttaa voimakkaammin yhteiseen sointiin ja myös ilmapiiriin.
Ryhmädynaamiset vaiheet ja rooliristiriita
Ryhmänohjausta helpottaa, jos ymmärtää ryhmädynaamisia prosesseja, jotka syntyvät ryhmän jäsenten vuorovaikutuksesta, sekä niiden vaikutusta ryhmän jäseniin ja toimintoihin (Öystilä 2012). Kuten Tunkkari Penningtoniin (2005) viitaten toteaa, ryhmän jäsenellä voi olla useita eri rooleja, ja ne voivat olla myös ristiriidassa keskenään (Tunkkari 2017, 11).
Rooliristiriita on lauluyhtyeessä henkilöllä, joka sekä laulaa että johtaa. Ristiriitaa tässä tilanteessa aiheuttaa muun muassa se, että ennalta sovitulla ryhmän ohjaajalla on väistämättä valtaa, joka eroaa lauluyhtyeen muiden jäsenten vallasta sekä selkeästi muiden jäsenten rooleista poikkeava rooli (Öystilä 2012). Tätä valta-asettelua kuvasivat kyselyyn vastanneet laulaja-johtajat kertoessaan rooliinsa liittyvästä päätäntävallasta.
Jokainen ryhmä käy läpi tietyt kehitysvaiheet: muotoutumisen, kuohunnan, vakiintumisen, kypsän toiminnan vaiheen sekä päätösvaiheen (Tuckman & Jensen 1977, 419). Ohjaajan rooli vaihtelee ryhmän eri vaiheissa (Öystilä 2012), mikä vaikuttaa myös laulaja-johtajan rooliristiriitaan.
Kuohuntavaiheeseen liittyy valtakysymyksiä ja jäsenten paikanhakua ryhmässä (Öystilä 2012). Se saattaakin haastaa johtajuutta ja mielestäni myös korostaa laulaja-johtajan rooliristiriitaa. Vakiintumisvaihe puolestaan voi tuoda helpotusta rooliristiriitaan: ryhmän me-hengen kehittyessä liittymistunteet kohdistuvat koko ryhmään ohjaaja mukaan lukien (Öystilä 2012).
Kenties pienimmillään laulaja-johtajan rooliristiriita on kypsän toiminnan vaiheessa, kun tehtäväkeskeisyys lisääntyy ja erilaisuus hyväksytään ja sitä hyödynnetään. Ohjaajan rooli on vähäisempi ja antaa tilaa muille ryhmän jäsenille, ja johtajuutta voi myös jakaa. (Öystilä 2012.) Kuten monet kyselyyni vastanneista kertoivat, lauluyhtyeen jäseniä voi vastuuttaa eri tehtäviin. Myös vuosien mittaan tapahtuva oma ammatillinen kasvu, oman johtamisidentiteetin selkiytyminen sekä yhtyeen työskentelykulttuurin vakiintuminen häivyttää rooliristiriitaa.
Henkilökemiat ja omat tunteet haastavat mielipiteiden kuulemista
Kyselyyn saamieni vastausten ja oman kokemukseni perusteella laulaja-johtajan täytyy olla valmis kuuntelemaan toisten ehdotuksia ohjelmistosta, kappaleiden tulkinnasta tai yhteisestä toiminnasta enemmän kuin kuorossa. Ehdotusten edessä ajatus tai tunne vaikkapa oman tulkinnan paremmuudesta on osattava panna syrjään (Ståhlberg 2019, 35). Hyvä toimintamalli on esimerkiksi kaikkien ehdotusten toteuttaminen ennen lopullisen päätöksen tekoa (Tunkkari 2017, 52).
Eräs kyselyyni vastanneista toi esille, että pienessä yhtyeessä esiin tuleviin henkilökemia-asioihin voi joutua ottamaan kantaa eri tavalla kuin isommassa kuorossa. Tärkeää on, että ryhmässä jokainen tuntee tulevansa kuulluksi. Kuuntelemisen lisäksi ryhmän ohjaajan täytyy pystyä havainnoimaan omia ja muiden ryhmän jäsenten reaktioita kuultavaan asiaan sekä huolehtimaan tasavertaisesta keskustelun jakaantumisesta. (Ståhlberg 2019, 36.)
Olen huomannut, että tasavertainen kuunteleminen ja keskustelun jakaantuminen voi joskus olla haasteellista ryhmässä, jonka jäsenet ovat tai kokevat olevansa eri tasolla musiikillisissa taidoissa. Itseään vähemmän taitavana pitävä ei välttämättä rohkene osallistua keskusteluun musiikillisista asioista, vaan kaipaisi kannustusta. Toisaalta ohjaaja saattaa kuunnella herkemmin vaikkapa ammattilaulajaa ja antaa siten vaikutelman, ettei arvosta kaikkien mielipidettä yhtä paljon.
Pystyykö lauluyhtyeen laulaja-johtaja ilmaisemaan omia tunnereaktioitaan vaikkapa ristiriitatilanteessa yhtä avoimesti kuin ryhmän muut jäsenet? Itse koen tämän vaikeaksi, sillä ohjaajana tunnen olevani ryhmän ilmapiiristä vastuussa muita enemmän. Silti myös ohjaajan pitäisi voida ilmaista tunteitaan avoimesti, asiallisesti ja rakentavasti.
Voiko samaan aikaan laulaa ja kuunnella?
Saamieni vastausten perusteella yksi suurimpia haasteita laulaja-johtajan roolissa on kuuntelemisen, johtamisen ja laulamisen välillä tasapainoilu. Lisähaastetta tuo, jos samalla täytyy säestää tai laulaa solistiosuuksia. Huomio tahtoo väkisin siirtyä omasta laulusta yhtyeen ”korvina” toimimiseen ja toisten laulusta vastaamiseen. Oma laulusuoritus jää helposti vähemmälle harjoitukselle, mutta etenkin taitavaan ryhmään on helppo tukeutua.
Oma ääni matkaa ihmisen korvaan eri reittiä kuin toisten ihmisten ääni: ei vain ulos suusta ja nenästä ja siten ulkokautta korvaan, vaan myös suoraan ääniväylästä luiden ja kudosten kautta kuuloluihin ja sisäkorvaan (Pulkki 2016). Näin kuultu ääni ei vastaa sitä, mitä ulospäin kuuluu. Tämä voi vaikuttaa balanssin kuulemiseen ja jopa vireen arviointiin.
Vaikka itse laulaessaan ei harmoniaa ja balanssia voi koskaan kuulla täydellisen oikein, sitä voi harjoitella. Äänenväri- ja harmoniaharjoitukset osana äänenavausta harjaannuttavat koko ryhmää toisten kuuntelemisessa ja yhtenäisen soinnin luomisessa. Myös laulun äänittäminen auttaa erityisesti niissä tilanteissa, joissa harmonian tasapainon löytäminen on vaikeaa. Äänitteitä voi kuunnella yhdessä, jolloin havainnoista voi samalla keskustella, tai laulaja-johtaja voi käyttää niitä itsereflektointiin ja tulevien harjoitusten suunnitteluun.
Laulaja-johtajana saa toteuttaa itseään
Jos laulaja-johtajana toimiminen haastaa, se myös palkitsee. Kyselyyni vastanneille on tärkeää se, että saa toteuttaa itseään laulajana ja tehdä työtä hyvässä seurassa. Lauluyhtyeen ohjelmisto voi olla vaativampaa kuin kuoron ohjelmisto, ja esitykset ovat hiotumpia kokonaisuuksia.
Laulaja-johtajan ollessa pienen kuoron ainoa tietyn stemman laulaja sekä yhtyeissä, joissa stemmat harjoitellaan itsenäisesti, tehostuu ajankäyttö harjoituksissa. Lauluyhtyeessä kaikilla laulajilla on ylipäänsä tasa-arvoisempi vastuu musiikista, esityksestä ja koko projektista. Laulaja-johtajalla tuntuu olevan myös paljon vapautta sekä ammatillisesti että taiteellisesti. Valintoja voi tehdä vapaasti ja toteuttaa juuri sitä tyylisuuntaa kuin haluaa.
Kokonaisuudessaan lauluyhtyeen laulaja-johtajana toimimiseen liittyy monia tehtäviä, joiden kanssa saa välillä kovastikin tasapainotella. Kuitenkin tasapainoilun tuomia haasteita tärkeämmäksi nousee niin saamissani vastauksissa, omissa kokemuksissani laulaja-johtajana kuin aikaisemmassa tutkimuksessakin (esim. Punkeri 2013, 16; Tunkkari 2017, 39, 43-45) musiikin ja yhdessä tekemisen ilo sekä taiteellisen prosessin tuoma tyydytys.
Kirjoittaja:
Jooa Sotejeff-Wilson 2020, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Gastil, J. 1993. Democracy in Small Groups. Participation, Decision Making and Communication. Philadelphia: New Society Publishers. Viitattu 26.11.2019. http://jgastil.la.psu.edu/pdfs/Democracy%20in%20Small%20Groups%20-%20Complete.pdf
Pulkki, V. 2016. Miksi oma ääni kuulostaa oudolta tallenteessa? Tiede, 2/2016. Artikkeli, HS.fi. Viitattu 3.12.2019.
Punkeri, J. 2013. Lauluyhtyetoiminnan haasteet. Sibelius-Akatemia. Kirjallinen työ.
Ståhlberg, L. 2019. Pienryhmäohjaajan opas. Jyväskylä: PS-kustannus.
Tampereen Musiikkijuhlat 2019. Yhtyelaulukilpailun säännöt 2019. Viitattu 14.10.2019.
Tuckman, B. W. & Jensen, M. A. C., 1977. Stages of Small-Group Development Revisited. Group & Organisation Studies, December 1977, 2(4), 419-427. Viitattu 19.11.2019. https://doi.org/10.1177/105960117700200404.
Tunkkari, K. 2017. Vuorovaikutus, valta ja vapaus. Tapaustutkimus lauluyhtyeammattilaisten pienryhmätyöskentelystä. Tutkielma (maisteri). Sibelius-Akatemia, musiikkikasvatuksen aineryhmä. Viitattu 20.10.2019.
Öystilä, S. 2012. Ryhmädynamiikka ja ryhmän ohjaaminen. Redu-verkkosivusto. Viitattu 19.11.2019.