Ajatuksia motivaatiosta soitonopetuksessa

Motivaation puuttuminen tai sen vähäisyys oppilaissa voi olla hankala tilanne opettajalle. Toisaalta se on myös hyvä hetki tutkiskella omaa opettajuuttaan. Opettajalla voi esimerkiksi herätä innostus siitä, että saa lisähaastetta oppilaan motivoimisesta tai motivaation kehittämisestä. Ihmiset ovat erilaisia, siispä löytyy erilaisia opettajia siinä kuin oppilaitakin. Jotkut oppilaat tarvitsevat valtavan määrän kannustusta, sekä opettajilta, että kotijoukoilta. Toisille voi riittää, vaikka kotoa saatu kannustus ja toiset taas ovat luonteeltaan, sekä kasvatukseltaan kunnianhimoisia ja yrittävät aina parhaansa ilman sen kummempia kannustuksia. Kuinka me siis saamme oppilaamme innostumaan ja harjoittelemaan? Tässä kirjoituksessa pohdin sitä seikkaa ja sivuan hieman muutakin asiaa.

Mitä on motivaatio?

Motivaatio on tahto- tai tunnetila, jolla on internaalinen intressi kulloiseenkin asiaan. Motivaatio-sana juontaa juurensa latinalaiseen sanaan movere, joka tarkoittaa liikkumista tai liikuttamista. Motivaatio-sana johdetaan sanasta motiivi, jolla viitataan haluihin, tarpeisiin, vietteihin, palkkioihin, sisäisiin yllykkeisiin ja rangaistuksiin. Motiivien tuomaa olotilaa kutsutaan motivaatioksi, joka ylläpitää kiinnostusta ja tuo halun viedä työn alla olevan asian loppuun asti. Motivaatio voidaan jakaa kolmeen sitä määrittelevään tekijään. Vireyteen, joka viittaa yksilön energiatilaan ja määrittää hänen käytöstään. Suuntaan, joka tarkoittaa toiminnan päämääräsuuntautumista. Systeemiorientoitumiseen, jolla tarkoitetaan yksilöön kohdistuvia ympäristön luomia voimia, jotka joko vahvistavat yksilön toimintatapaa tai saavat hänet luopumaan toimintatavastaan. (Ruohotie 1998, 36-37.)

Laiska treenaamaan…

Minulle pakollisten asioiden soittaminen on tylsää ja impulsiivisena ihmisenä uppoudun helposti mielihaluihin ja sen hetkisiin kiinnostuksen kohteisiin. Esimerkkinä tästä voisin mainita, vaikka sellaisen, että jos minun pitäisi harjoitella jotakin pakollista, mutta olen kuullut, vaikka radiosta jonkun melodiapätkän tai sointukierron mitä en saa päästäni, niin on minun tällöin soitettava se. Perustelen monesti itselleni, että harjoittelen sen ”alkulämmittelyksi”, mutta sitten huomaan, että olenkin viihtynyt jo tunnin saman asian parissa, kun pitäisi jo alkaa tehdä seuraavia asioita. Olen yrittänyt käyttää myös hyödyksi tuon ”oireeni” ja yritän ottaa kaiken irti näistä musiikillisista hairahduksistani esimerkiksi kirjoittamalla kuulemani asian ylös tai analysoimalla sen harmoniaa.

Pianisti Lenni-Kalle Taipale kertoi jossakin haastattelussa, että on aina ollut hyvin laiska treenaamaan, mutta treenaa kuulemma aina ”kaikkea hauskaa ja siistiä”, kuten esimerkiksi Michael Jacksonia. Hän muistuttaa minua aina tuolla haastattelullaan siitä seikasta, että soittamisen tulee olla kuitenkin hauskaa. Se jos mikä on minun mielestäni hyvä lähtökohta motivaatiolle. Hauskuus.

Pelillistäminen

Iloa ja riemua, onnistumisen tunnetta saadaan mm. videopeleistä. Ne myös rentouttavat ja laittavat ihmisen keskittymään täysin yhteen asiaan kerrallaan. Eivätkä mitkä tahansa pelit vaan nimenomaan paljon parjatut räisikintäpelit, joissa jatkuvasti vaihtuvat tilanteet vaativat nopeaa reaktiokykyä ja päätöksentekoa. Pelkät älypelit ovat liian köykäisiä ärsykkeiltään harjoittaakseen keskittymiskykyämme kunnolla, kertovat Wisconsinin yliopiston tutkijat Shawn Green ja Aaron Seitz. (Puttonen, 2016)

Yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan parantaa opiskelua. Joten kaikki ylimääräinen oheistoiminta tulisi lopettaa harjoittelun ja opiskelun ajaksi. Tästä esimerkkinä puhelimen selaaminen tai musiikin kuuntelu samalla, kun opiskelee. (Nieminen, 2020)

Tämä keskittymisen harjoittelu auttaa opiskelussa ja on hyvin tärkeää nykymaailman somehektisessä -ympäristössä elävälle ihmiselle. Samanlaisia onnistumisen tunteita, kuin pelatessa, tulisikin ohjata opetukseen.

Päämäärä

Oppilaan täytyisi mielestäni tuntea mm. onnistumisen riemua ja arvokkuuden tunnetta instrumentin opiskelusta. Soittimen harjoittelulla tulisi olla aina päämäärä. Päämääriä voi olla useita ja eri kokoisia. Taustalla voi olla suuri päämäärä esimerkiksi, vaikka joku kuuluisa orkesteri, jossa haluaisi päästä soittamaan tai joku kuuluisa soittaja, jonka kanssa haluaisi päästä soittamaan, tai se voi olla vaikka jokin vaikea kappale, jonka haluaa oppia soittamaan. Välietapit/välipäämäärät voivat olla esimerkiksi koulun joulukonsertit, tutkinnot, keikat tms. Näillä päämäärillä ja unelmilla on se ominaisuus, että ne saavutettuaan syntyy uusia päämääriä ja unelmia.

Sisäinen ja ulkoinen motivaatio

Päämäärät toimivat myös paineen tuottajina ja pieni paine on tarpeen kehittymisen kannalta. Kuvitellaan vaikka kymmenen -vuotias lapsi, joka harrastaa soittamista vanhempien aloitteesta. Vanhemmat haluavat nähdä lapsensa esiintyvän ja tsemppaavat häntä kotona. Lapsi saa kotoa pientä painetta harjoitteluun, koska haluaa vanhempiensa olevan häneen tyytyväisiä. Vanhemmat voivat antaa lapselleen halutessaan tai ”vaikean paikan tullen” jonkin motivaattorin, vaikka uuden puhelimen tms., jos hän suoriutuu harjoituksistaan ja konserteistaan. Tällaisessa tilanteessa, jossa lasta palkitaan tai rangaistaan, on kyse ulkoisesta motivaatiosta. Lapsi haluaa suoriutua tehtävästä saadakseen jotain, tai välttyäkseen joltain. Sisäinen motivaatio taas kumpuaa ihmisestä itsestään ja johtaakin usein harjoitellessa flow -tilaan. (Kumpumäki, 2010, 15)

Paine ei sinänsä ole motivaation lähde, mutta toimii työkaluna kehitykselle. Olen törmännyt työssäni myös lapsiin, jotka haluavat sähkökitaran ja vanhemmat ovat luvanneet sellaisen ostaa, jos lapsi jatkaa kunniakkaasti akustisen kitaran soittoa tietyn ajan keskeyttämättä harrastusta. Itselläni on myös samanlainen historia.

Tutut melodiat työkaluiksi

Olen opettanut paljon erilaisia lapsia, nuoria ja aikuisia. Eri elämäntilanteet ja ikäryhmät tarvitsevat erilaisia motivaation lähteitä. Pienet lapset voivat innostua tunnilla, jos soitamme vaikka jonkun heille tutun lastenlaulun tai pelin tunnusmusiikkia. Tämä ikään kuin visualisoi harjoittelun. Tulee mieleen hauskoja hetkiä sarjan tai pelin parissa. Oikeiden kappaleiden opettelun myötä opettaja voi ujuttaa sekaan, vaikka tutkinnossa tarvittavia osa-alueita. Esimerkiksi kappaleeseen sopivia skaaloja, laajempia sointuja tms. Tärkeintä on löytää aluksi oppilaan mielenkiinnon kohteet ja miettiä harjoittelumateriaalia sitä kautta. Näiden löytämiseksi on tärkeää olla hyvässä vuorovaikutuksessa oppilaan kanssa.

Oikea asenne

Tunnin alussa on hyvä käydä läpi kuulumiset ja keskustella. Myös kannustava asenne on ainakin omalla kohdallani osoittautunut aina toimivaksi ratkaisuksi. Jos opettaja on innostunut, on oppilaankin helpompi olla innostunut. Oppilaskonserttien tai ihan vain jammailuhetkien myötä oppilas voi huomata hänelle opetettujen asioiden merkityksen ja motivoitua sitä kautta. Positiiviset kokemukset soittamisesta siis motivoivat myös. Aikuisilla motivaattorina voi toimia, vaikka oman lapsen tai sukulaisen juhlat, jossa aikoo esiintyä. Opiskelija haluaa oppia soittamaan jonkun juhlaan sopivan tärkeän kappaleen. Motivaatio on siis aina olemassa, mutta se täytyy vain löytää. Opettaja ei keksi motivaatiota tuulesta temmattuna tai minkään meditatiivisen retriitin kautta, vaan kuuntelemalla oppilastaan.

Ole läsnä

Oppilaan kuunteleminen on tärkeintä ja syyllistyn välillä itsekin väsyneenä tai liian innokkaana höpisemään tunneillani liikaa. Tähän tulokseen olen tullut huomattuani parhaimpien kitaratuntieni olleen niitä, jolloin annan oppilaalleni eniten tilaa. Tärkeää on muistuttaa heille ja itselleen sitä, että ketä varten tässä opetustilanteessa nyt oikeasti ollaan. Oppilaiden halujen tai kiinnostuksen kohteiden löytäminen ei ole aina helppoa. Jotkut kertovat heti selvästi mitä he haluavat ja toiset eivät taas uskalla tai osaa sanoa mikä heitä kiinnostaa. Kiinnostuksen kohteiden kalastelu saattaa kestää jonkin aikaa tai löytyä ihan yllättäen. Oikeiden kanavien avaaminen tässä suhteessa onkin erittäin motivoivaa jo itsessään.

Rajansa kaikella

Kuten mainitsin, ovat vanhemmat usein asettamassa lapselleen painetta harrastuksessa. On hyvin yleistä, että lapsi itse ei haluaisi soittaa ollenkaan, mutta vanhemmat pakottavat. Tämä on mielestäni väärä tapa aktivoida lasta tekemään asioita. Myös liiallinen harrastaminen on mielestäni hieman kyseenalaista, koska se voi ylikuormittaa ja viedä keskittymiskykyä. Tämä tosin ei varmastikaan päde kaikkiin lapsiin ja onkin vain minun omaa spekulointiani. Olen halunnut kuitenkin tehdä kaikkeni, että nämä oppilaat, jotka eivät välttämättä haluaisi soittaa kitaraa, saisivat onnistumisen hetkiä ja riemun tunteita tunneillani. Hyvää mieltä on voinut tuottaa, vaikka jokin lyhyt helppo ja tunnettu melodian pätkä tai riffi. Motivaation kadotessa tämä on myös toimiva ratkaisu.

Kirjoittaja:

Juho Varjakoski 2020, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Kumpumäki, J., 2010. Mistä on motivaatio tehty?. Oppilaiden näkemyksiä ja kokemuksia motivaatiosta peruskoulun kuudennella vuosiluokalla. Kasvatustieteellinen tiedekunta, opettajan koulutuslaitos, Hämeenlinna. Kasvatustieteen pro gradu tutkielma. Viitattu 20.3.2020

Nieminen, A., 20.2.2020. ”Muistitutkija laati oppimisen kymmenen käskyä: Näin uusi tieto painuu mieleen tehokkaimmin”. Helsingin Sanomien artikkeli, verkkosivusto. Viitattu 18.3.2020. https://www.hs.fi/ura/art-2000006413649.html.

Puttonen, M., 3.8.2016. ”Pelaaminen parantaa oppimistaitoja”. Tiede lehden artikkeli. verkkosivusto. Viitattu 18.3.2020. https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/pelaaminen_parantaa_oppimistaitoja.

Ruohotie,P. 1998. Motivaatio, tahto ja oppiminen. Helsinki: Oy Edita Ab.

Kuvat:

Kuva 1. N.d. Creative Commons.
Kuva 2. N.d. Creative Commons.
Kuva 3. N.d. Creative Commons.
Kuva 4. N.d. Creative Commons.
Kuva 5. N.d. Creative Commons.