Muusikko ja lukivaikeus – toimiva yhtälö?

Soittajien keskuudessa ilmenee lukivaikeutta siinä missä koulumaailmassakin. Kuitenkaan aiheesta ei kuule puhuttavan niin musiikkioppilaitoksissa kuin ammattipiireissäkään, vaikka lukivaikeudella on merkittävä vaikutus muusikkouteen.

Mitä on lukivaikeus?

Lukivaikeus lasketaan yhdeksi oppimisvaikeuksista. Erilaisia oppimisvaikeuksia on arviolta noin 20% lukemaan opettelevista ja lukivaikeus on niistä kaikkein yleisin. (Hasu 2011.) Se on neurologinen, kielellisen kehityksen häiriö, joka säilyy koko elämän ajan. Lukivaikeuden yleiskäsite on dysleksia, jonka keskeinen piirre on vaikeus fonologisen tiedon prosessoinnissa. Häiriön piirteet ilmenevät puhutun ja kirjoitetun kielen vaikeutena. Tosin dysleksia ei selitä kaikkea lukemiseen liittyvää problematiikkaa, eikä lukivaikeudella tarkoiteta välttämättä dysleksiaa. Niinpä dysleksia on aina erikseen diagnosoitava. (Hasu 2010, 44.)

Lukivaikeus ilmenee lukemisen hitautena ja vaivalloisuutena. Kirjoituksessa tapahtuu virheitä, joten oikeinkirjoitus on tavallista hankalampaa. Lukivaikeutta on monen tasoista ja monen tyyppistä, joten lukivaikeus voi ilmetä hyvinkin erilaisilla tavoilla eri ihmisillä. Kuitenkin lukeminen on lukivaikeudesta kärsiville tietoista toimintaa, toisin kuin ei-lukivaikeuksisille se on automaattista. Lukemaan opetellessa on tavoitteena saavuttaa tekninen lukutaito eli dekoodaus. Sen ydin on hahmottaa äänteiden ja niitä vastaavien kirjainten yhteys. Jos näitä foneemeja, toisin sanoen äänteitä, ei kykene kuulemaan, muistamaan tai hahmottamaan tarpeeksi selkeästi, dekoodaus epäonnistuu. (Oja 2013, 4, 6-8.) Ajatus siitä, että kielen ja musiikin käsittely olisivat osittain päällekkäisiä prosesseja, on kohtuullisen uusi. Siksi aiheesta on vain vähän tutkimuksia. (Hasu 2010, 49.)

Lukivaikeus on usein perinnöllinen ja se on yleensä olemassa jo syntymävaiheessa. Sen perinnöllisyys ei kuitenkaan ilmene suoraviivaisesti, vaan pikemminkin perittävissä on geenit, jotka voivat altistaa sille. (Oja 2013, 16.) Tämän vuoksi varsinkin mahdolliseen riskiryhmään kuuluvien lasten kielellistä kehitystä kannattaa tukea mahdollisimman varhain. Myös motorisilla taidoilla ja keskilinjan ylittämisellä, esimerkiksi konttaus ja käsillä ristiin taputukset reisiin, on havaittu olevan yhteyttä lukivaikeuden kanssa. Suomessa ensimmäisen luokan oppilaista jopa 15-20% katsotaan olevan eriasteisia lukemiseen liittyviä häiriöitä. 5.-9. -luokkalaisilla määrä on pudonnut noin viiteen prosenttiin. Ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden lukivaikeuksien määrässä (noin 15-25%) suhteessa lukiolaisten vastaavaan (noin 2-3%) on huomattava ero. (Oja 2013, 17.)

Lukivaikeuden ilmeneminen musiikin opiskelussa

Lukivaikeus vaikuttaa muusikkouteen ja soittamiseen erityisesti nuottien luvun osalta. Nuotinluku on vaikeaa ja hidasta. Nuotit ja/tai viivasto saattavat niin sanotusti hyppiä silmissä. Myös muistamisessa, esimerkiksi pianonsoitossa käsien yhteen sovittamisessa ja koskettimiston hahmottamisessa ilmenee usein haasteita. Soitossa saattaa myös mennä helposti sekaisin. Lukivaikeudesta kärsivä musiikin opiskelija saattaa edetä muita hitaammin ja hänen oppimisensa ja soittonsa vaatii enemmän toistoja. Nuottikuva on tarkka, mutta osittain tulkinnanvarainen, joten myös rivien välistä täytyy osata lukea. (Hasu 2011.)

Musiikki ja nuottikirjoitusjärjestelmä ovat ikään kuin uusi sisäistettävä kieli. Kuten lukivaikeudessa ylipäänsä, myös musiikkiin liitettynä ongelman ydin liittyy opitun automatisointiin. (Oja 2013, 18-19.) Vaikka lukivaikeus näkyy nuotinluvun vaikeutena, se liittyy myös moneen muuhun tekijään, jotka eivät päältä päin ajateltuna liity niinkään kirjallisiin ja kielellisiin toimintoihin. Muistin ja motoriikan lisäksi rytmit ovat yksi tällainen tekijä. Rytmisyys liittyy puhumiseen ja kaikkiin kieliin kiinteästi, jolloin sillä on vaikutusta myös lukivaikeuteen. Rytmit ovatkin usein oppilaille, joilla on lukivaikeus, verrattain hankalia. Myös laulajan opetellessa tekstiä, tuottavat varsinkin vieraskieliset sanoitukset haastetta. (Oja 2013, 20, 22.)

Koska lukivaikeus on neurologinen häiriö, on aivojen moninaisuuden vuoksi monilla tekijöillä vaikutusta sen ilmenemiseen. Puheen tuottamisen ja ymmärtämisen alueet sijaitsevat aivoissa eri aivopuoliskoilla. Motoriikkaa ja oikean ja vasemman puolen liikeratoja ohjaavat vastakkaiset aviopuoliskot. Myös rytmit ja motoriikka ovat jokseenkin sidoksissa toisiinsa, siksi monet muutkin kuin vain visuaaliset ja hahmotukselliset sekä kielelliset tekijät vaikuttavat muusikon ilmaisuun, jos hänellä on lukivaikeus.

Mahdollisia merkkejä soittajan lukivaikeudesta

Alla on listattuna kohtia, joiden täyttyessä voi pohtia, olisiko soittajalla lukivaikeus.

• Meneekö oikea ja vasen helposti sekaisin?
• Pystyykö oppilas lukemaan helposti sinun kirjoittamasi selkeät muistiinpanot ja muistamaan ne?
• Millainen on oppilaan oma käsiala?
• Onko nousevat ja laskevat äänet, ylös ja alas vaikea erottaa ja hahmottaa?
• Osaako oppilas luetella oktaavin nuotit c, d, e, f, g… järjestyksessä myös takaperin?
• Onko vaikeutta hahmottaa, onko nuotti viivastolla viivalla vai välissä?
• Vaikuttaako siltä, että oppilas on perillä opetettavasta asiasta tunnin alussa, mutta unohtanut sen tunnin loppuun mennessä?
• Onko järjestelmällisyys vaikeaa, meneekö soittopäivä ja -aika sekaisin, onko tavarat hukassa? (Oja 2013, 24-25.)

Apukeinoja toimia oppilaan kanssa, jolla on lukivaikeus

Monikanavainen opetus
Kannattaa opettaa mahdollisimman monikanavaisesti käyttäen kaikkia tuntoaisteja, näköä, kuuloa ja tuntoa. Malliksi on hyvä soittaa. Korvakuulolta oppimista ei saisi mieltää vain huonona asiana. Mallinnuksen on hyvä olla selkeää ja tarkkaa. Näytä tarkasti, miten jokin kohta soitetaan ja miltä se tuntuu kädessä. Katsokaa, miltä liike näyttää esimerkiksi pianon soitossa koskettimilla. Nuoteista voi myös etsiä samankaltaisuuksia, mikä helpottaa nuottien sisäistämistä, sekä asettaa nuottien päälle värikalvot estämään nuottiviivastojen hyppelemistä. (Hasu 2011.) Nuotteja voi myös askarrella niin, että leikkaa musiikkisymboleita pahvista, jolloin oppilas voi tunnustella, miltä mikäkin konkreettisesti tuntuu.

Värien käyttö
Värien käyttö monipuolisesti ja mielikuvituksellisesti on erittäin hyvä apukeino myös pitkällä olevien soittajien kanssa. Väreillä on hyvä merkitä oman maun mukaan esimerkiksi dynamiikkaa, fraaseja tai muita tärkeitä paikkoja nuoteista. Opettaessaan voi myös hyödyntää kuvionuotteja. Itse opetuksessani käytän värillistä viivastoa värillisten nuottien sijaan, sillä tällöin oppilas ei ala soittamaan värejä, vaikka hahmottaakin paremmin nuottimateriaalin. Soitettavat äänethän määräytyvät sen mukaan, missä nuotit sijaitsevat viivastolla, eivätkä ”nuottipalluroiden” mukaan.

Teknologia ja nuottien selkeys
Teknologian hyödyntäminen enenevässä määrin on tätä päivää. Internetistä löytyy nuottien opettelua auttavia sovelluksia, ja esimerkiksi tablettien käyttämistä opetuksen apuna kannattaa pohtia. Nuottien suurennuksesta on usein hyötyä soittajalle, jolla on lukivaikeus. Myös selkeitä ja leveitä nuottikustanteita kannattaa suosia. Kappaleita voi myös tarpeen vaatiessa helpottaa karsimalla säveliä pois. Sointumerkkien käyttö ja vapaasäestys ovat usein lähestyttävämpi väylä musiikin maailmaan, kuin tarkkaan nuotilleen kirjoitettu materiaali.

Tarinan luominen ja ulkoa soitto
Hyviä musiikillisia keinoja on myös tarinan luominen teokseen. Soittajaa, jolla on lukivaikeus, voi yllättävänkin paljon auttaa se, että hän konkretisoi soittokappaleen ja luo siihen oman tarinansa kuvitellen sen, mitä kappaleessa tapahtuu. Lisäksi tämä on tietenkin hyvä musiikin tulkinnallinen apu. (Hasu 2011.) Myös ilman nuotteja soittaminen vapauttaa stressaavasta nuotinlukutilanteesta. Lukivaikeudesta kärsivä opiskelija saattaa oikeastaan tilanteensa pakosta oppia kappaleet ulkoa, mikä onkin hyväksi kehittäen samalla työmuistia. Silmät kiinni soittoon on myös hyvä kannustaa.

Laulu ja musiikkiliikunta
Soittamisen yhteydessä on hyödyllistä laulaa ja laulattaa niin melodiaa, kuin muitakin soitettavia osia. Se aktivoi aivoja lisää ja edistää oppimisprosessia. Kannattaa satsata musiikin teoriaan, rytmeihin ja säveltapailuun. Yhteismusisoinnin on monet lukivaikeuksiset soittajat kokeneet positiivisena. Samoin improvisointi tuottaa monelle iloa ja vapauttaa nuoteista, jotka erityisesti lukivaikeusoppilaat kokevat hankalina. Musiikkiliikunta on myös suositeltavaa, sen liikunnallinen motorisuus yhdessä musiikin kanssa auttavat muutoinkin lukivaikeuden kanssa. (Westerlund 2010, 14-18.)

Pedagogin muistilista

Oppilaat kokevat usein koulussa epäonnistumista ja huonommuutta lukivaikeutensa vuoksi. Olisi tärkeää, että soittoharrastuksen parissa oppilas voisi kokea arvostusta ja mielekkyyttä vaikeudestaan huolimatta. Soiton tuleekin tuoda onnistumisen kokemuksia. Soittamisen on todettu olevan apuna muulle oppimiselle. Se kehittää sanavarastoa ja sanajärjestyksen hallintaa sekä motorista kehitystä. Kuitenkin tärkeämpänä soittamisen oppimista edistäviä hyötyjä, on musiikin luomat tunnekokemukset. (Hasu 2011.) Lukivaikeutta ja musiikin oppimista väitöskirjaan asti tutkinut klassisen pianonsoiton opettaja Johanna Hasu onkin joskus todennut, että oppilaan edun on mentävä klassisen musiikin tradition edelle (Hasu 2010, 52).

Opettajan opettaessa luokassa yhtä oppilasta kerrallaan, on mahdollisuus yksilöllistää hyvinkin pitkälle. Se on suuri voimavara, jota kannattaa hyödyntää ja johon on oikeastaan velvollisuuskin. Anna oppilaalle ja oppimiselle aikaa ja keskity oppilaan vahvuuksiin. Toista kärsivällisesti ja pidä vaikeiden asioiden käsittelytilanteet mahdollisimman lyhyinä. (Westerlund 2010, 18.) Oppilas aistii turhautuneen opettajan tai muutoin painostavan ilmapiirin, jolloin nuottien luku hankaloituu entisestään huomattavasti.

Pitkäjänteisyys ja hyvä motivaatio ovat kaiken a ja o. Soittajan, jolla on lukivaikeus, on usein tehtävä monin verroin töitä oppimisensa eteen, joten motivaation tulee olla todella vahva (Hasu 2010, 91). Soittamisen ilon kuin myös hyödynkin kannalta oppimisesta ei voi rakentaa vain sen varaan, että nuotit on osattava mahdollisimman hyvin ja nuotinluvun tulisi olla yhtä vaivatonta kuin niillä, joilla ei lukivaikeutta ole.

Lukivaikeus ja ammattimuusikkous

Ammattitasoisena muusikkona ja lievästä lukivaikeudesta kärsivänä, olen johtunut pohtimaan aihetta, lukivaikeutta ja muusikkoutta, monesti. Vasta ammattikorkeakoulussa päätin itse mennä testeihin, joiden kautta sain vahvistuksen epäilyksilleni lukivaikeudesta. Ilman soittamista tuskin koskaan olisi vaikeuteni ilmennyt, sillä nimenomaan nuottien luvun hitaus suhteessa siihen, kuinka pitkällä soitossa olen, sai minut epäilemään lukivaikeutta jo joitain vuosia sitten.

Lukivaikeus ei aina tule koulumaailmassa ilmi. Välillä on niin, että soitonopettaja on ensimmäinen, joka sen huomaa. Kohdallani näin ei kuitenkaan tapahtunut. Lukivaikeutta esiintyy soittajienkin parissa paljon, joten aihetta tulisi nostaa paremmalle tietoisuuden tasolle musiikkipiireissä ja pedagogisessa kentässä. Kuten aiemmin kirjoitin, lukivaikeus aiheuttaa helposti häpeää, joten selityksen saanti omalle erilaisuudelle on erittäin tärkeää. Myös opettajien ammattitaitoinen kohtaaminen ja apu vievät ainoastaan eteenpäin.

Lukivaikeudella on vaikutusta identiteettiin muusikkona. Ammattitasoisessa musiikin maailmassa lukivaikeutisena soittajana myös minä olen kokenut häpeää. Ehken vain yksinkertaisesti kykene omaksumaan yhtä nopeasti uutta, tavallisesti melko tiheään kirjoitettua nuottimateriaalia, jota pitäisi ruveta soittamaan prima vista, ensi näkemältä, esimerkiksi yhteismusisointitilanteissa. Joskus ohjaajat saattavat toitottaa, kuinka ”ammattimuusikoiden kyllä täytyy osata soittaa näin helppoa materiaalia oikein”. Välillä kadehdin henkilöitä, jotka osaavat soittaa lähes mitä vain nuoteista ensi näkemältä. Tätä taitoa myös hiljaisesti odotetaan soiton opettajilta ja sitä pidetään yhtenä ammattimaisen muusikon merkkinä.

Vaikka lukivaikeus ei ole asia, jota itselleen toivoisi, on siitä saattanut seurata jotakin hyvää. Opin nuotit ulkoa lähes heti, jolloin konserttiin valmistautumista ei sen osalta tarvitse juurikaan tehdä. Tämän lisäksi nuottiryhmien ja liikeratojen, visuaalisesti pianon koskettimilla käsien liikkeen ulkoa osaaminen ovat yhdessä vaikuttaneet muistini kehittymiseen. Opin hyvin kuulemalla, joten taitoni kuunnella ja soittaa korvakuulolta, mahdollisesti myös improvisointikyky sekä absoluuttisen sävelkorvan kehittyminen ovat osin lukivaikeuden saattelemaa.

Lukivaikeuden yhteys musiikkiin on melko tuore löytö, joten siitä löytyvää suomenkielistä materiaalia ei ole vielä paljoakaan saatavilla. Aiheesta ei juuri muusikoiden ja opettajien parissa kuule puhuttavan, eikä lukivaikeudesta ja sen vaikutuksista nimenomaan soittajien kohdalla myöskään tiedetä läheskään tarpeeksi. Tällöin muusikot, joilla on lukivaikeus, ovat melko pitkälle oman mielikuvituksensa varassa keksiessään heitä auttavia ratkaisuja.

Viimeisenä nostan esiin ehkä hieman provosoivan kysymyksen. Koska nuotit ovat niin merkittävä osa soittamista, ammattimuusikkona olemista ja opettamista, varsinkin klassisen musiikin puolella, niin voimmeko välttyä siltä, että he, joilla lukivaikeutta ei ole, vain ovat soveltuvampia tälle alalle?

Kirjoittaja:

Sini-Ilona Kieksi-Juvonen 2019, Savonia-ammattikorkeakoulu