Yksinlaulua yhdessä – laulun ryhmäopetukset toimintatapoja

Laulun opettaminen ryhmässä on yleistyvä trendi ja esimerkiksi monissa kansalaisopistoissa tarjotaankin yksinlaulun opetusta pelkästään ryhmäopetuksena, oli kyseessä sitten popjazz laulu tai klassinen laulu. Miten ryhmäopetus kannattaa järjestää ja mitä asioita ryhmässä voi opettaa?

Ryhmäopetus on yleistymässä oleva opetusmuoto laulunopetuksessa, mutta siitä huolimatta en löytänyt aiheesta kovinkaan paljon suomenkielistä kirjallisuutta, eikä tämän hetkisissä musiikkipedagogiopinnoissani anneta juurikaan opastusta laulun opettamiseen ryhmälle. Minulla itselläni ei ole kokemusta laulun ryhmäopetuksesta, ei oppilaana eikä opettajana. Tästä syystä päätin tarttua toimeen ja selvittää itse, mistä laulun ryhmäopetuksessa on kyse, miten sitä tehdään ja millaisilla toimintatavoilla. Etsin tietoa aiheesta eri lähteistä ja opinnäytetöistä. Lisäksi haastattelin kokenutta laulupedagogia ja Estill Voice Training opettaja Jaana Turusta ja tein kyselyn laulunopettajille, jotka opettavat työkseen ryhmiä. Tarkoituksenani oli selvittää miten laulun ryhmäopetusta on järjestetty, mitä asioita voi opettaa ryhmässä ja millaisia opetusmenetelmiä voi ryhmän kanssa käyttää.

Ryhmäopetuksesta tehoa laulunopetukseen

Laulunopetus on perinteisesti järjestetty yksilöopetuksena. Näin ollaan toimittu kaikilla eri koulutusasteilla, lähtien vasta-alkajista ammattitason opiskelijoihin. Opiskelijan näkökulmasta tämä on tarkoittanut sitä, että hän käy kerran viikossa 45 minuutin tai tunnin mittaisella laulutunnilla ja loput ajasta hän harjoittelee itsenäisesti. Opettajan näkökulmasta tämä toimintatapa taas tarkoittaa eräänlaista liukuhihnatyötä. Samalla opettajalla voi olla useampi kymmenen oppilasta, joita hän opettaa kutakin kerran viikossa. Yksityistuntien kiistattomana etuna on se että oppilas saa opettajansa jakamattoman huomion koko laulutuntinsa ajan, jolloin voidaan keskittyä oppilaan omiin haasteisiin ja mielenkiinnonkohteisiin. Kuitenkin monia yksilötunneilla opiskeltavia asioita voitaisi opiskella myös ryhmässä ja jotkin asiat soveltuvat jopa paremmin ryhmässä opiskeltaviksi kuin yksin. Vaikka jokaisella oppilaalla on omat henkilökohtaiset haasteensa ja tavoitteensa, kaikkien oppilaiden kanssa opetellaan pitkälti samoja teknisiä asioita ja harjoitellaan samojen tyylilajien fraseerausta. Opettajan kannalta näiden asioiden opettaminen ryhmässä samalla kertaa useammalle oppilaalle kuulostaakin siis mielekkäältä. Lisäksi yhdessä laulaminen ja ryhmässä tekeminen on kivaa ja ryhmässä harjoittelusta saa voimaa ja uusia ideoita omaan tekemiseen, joten uskoisin oppilaidenkin saavan paljon irti ryhmäopetuksesta.

Haastattelin ryhmäopetuksen etuihin liittyen laulupedagogi Jaana Turusta, joka käyttää työssään paljon ryhmäopetusta. Turusen mukaan ryhmäopetuksen ilmeisin etu on siinä että se säästää aikaa kun opettaja voi opettaa useampaa oppilasta yhtä aikaa ja samalla säästyy myös rahaa. Taloudelliset säästöt lienevät syy sille, miksi ryhmäopetus on yleistymässä, mutta ryhmäopetukselle on olemassa kuitenkin myös tärkeitä pedagogisia perusteita taloudellisten seikkojen lisäksi. Turusen mukaan monet asiat ovat sellaisia, että ne voidaan opettaa aivan hyvin ryhmäopetuksena, sen sijaan että opettaja opettaisi ne vuoronperään jokaiselle oppilaalle erikseen. Näin toimittaessa yksityistuntien aika ei kulu teknisistä asioista luennoimiseen vaan niiden aikana voidaan syventyä tarkemmin oppilaan omaan harjoitteluun ja kehittymiseen. Opetuksesta ja oppimisesta voidaan siis saada ryhmäopetuksen avulla tehokkaampaa. (Turunen 2015.) Ryhmäopetuksessa myös vertaisoppiminen on tärkeässä osassa.

Pelkästään ryhmätunteja vai myös yksilötunteja?

Tutustuin kahteen ammattikorkeakoulun opinnäytetyöhön, joissa tutkittiin laulun ryhmäopetusta. Ensimmäinen opinnäytetyö on Kristiina Borgelinin vuonna 2003 Jyväskylän ammattikorkeakoululle tekemä työ, jossa tutkittiin ryhmälauluopetuksen haasteita ja mahdollisuuksia ja ryhmäopetuksen käyttökelpoisuutta laulunopiskelussa (Borgelin 2003). Toinen opinnäytetyö on Salli Helmisen ja Henna Juvosen vuonna 2015 Metropolia ammattikorkeakouluun tekemä työ, jonka tavoitteena oli kehittää erilaisia työskentelytapoja pop-laulun ryhmäopetukseen (Helminen & Juvonen 2015). Käytin näitä kahta opinnäytetyötä lähteenäni etsiessäni tietoa siitä kuinka laulun ryhmäopetus kannattaisi järjestää ja vertailin haastatteluissa saamiani tietoja näihin.

Borgelin on opinnäytetyössään haastatellut kolmea laulupedagogia, jotka ovat tehneet pitkään laulun ryhmäopetusta ja kehittäneet siinä omat työskentelytapansa. Kaikki haastateltavat ovat sitä mieltä että paras malli olisi sellainen, jossa ryhmäopetus ja yksilöopetus olisi järjestetty rinnakkain. Aluksi opetus voisi olla ryhmäopetusta, josta siirryttäisiin myös yksilöopetukseen, mutta kuitenkin niin, että ryhmäopetus säilyisi rinnalla jatkuvasti kaikilla koulutusasteilla. (Borgelin 2015.)

Se että järjestetäänkö laulunopetus pelkästään ryhmäopetuksena vai järjestetäänkö ryhmäopetusta ja yksilöopetusta rinnakkain, on merkittävä seikka ryhmälaulutuntien sisällön ja tavoitteiden kannalta. Mikäli opetus on järjestetty osaksi ryhmämuotoisena ja osittain yksilötunteina, voidaan ryhmätunneilla keskittyä asioihin, jotka soveltuvat hyvin ryhmässä opetettavaksi ja keskittyä yksilötunneilla oppilaiden omiin haasteisiin. Jos taas kaikki opetus on ryhmämuotoista, täytyy tuntien rakenne suunnitella siten, että kaikki oppilaat saavat myös tarvittaessa yksilökohtaista ohjausta. Vaikka yksilötunnit ryhmäopetuksen lisänä olisivatkin hyvästä, esimerkiksi monissa kansalaisopistoissa se ei ole mahdollista vaan kaikki laulun opetus tarjotaan ryhmämuotoisena.

Ryhmäopetuksen erilaisia toimintatapoja

Eräs kyselyyni vastanneista laulunopettajista opettaa laulua työväenopistossa niin että kaikki opetus tapahtuu ryhmämuotoisena. Hän kertoi jakavansa 90 minuutin mittaiset tunnit siten, että alussa tehdään yhdessä noin viidentoista minuutin ajan ääniharjoituksia, jonka jälkeen jäljellä oleva aika jaetaan tasan paikalla olevien kesken, 6-10 minuuttia per oppilas riippuen läsnäolijoiden määrästä. Tekniikkaa opiskellaan siis ensin yhdessä ja sitten lyhyellä yksilöajalla voidaan keskittyä kunkin oppilaan henkilökohtaisiin tarpeisiin. Lisäksi haastateltava kertoi järjestävänsä kerran lukuvuodessa laulutekniikkapainotteisen tunnin, jolloin kaikki työskentelevät ryhmänä koko tunnin ajan.

Metropolia Ammattikorkeakoululle tekemässään opinnäytetyössä Juvonen ja Helminen kokeilivat kolmea erilaista työskentelymuotoa ja keräsivät niistä palautetta oppilailta sekä opettajalta. Kenties perinteisin ryhmäopetuksen malli on sellainen, jossa tunti on jaettu niin että aluksi tehdään ääniharjoituksia yhdessä ryhmänä, jonka jälkeen jäljellä oleva aika jaetaan tasan oppilaiden kesken lyhyiksi yksilöajoiksi. Lyhyiden yksilöaikojen aikana opettaja opettaa yhtä oppilasta kerrallaan toisten seuratessa opetusta. (Helminen & Juvonen 2015.)

Helmisen ja Juvosen mukaan pelkästään ryhmäopetukseen osallistuville oppilaille on tärkeää saada opettajalta yksityisaikaa, vaikka aika olisikin lyhyt. Muiden edessä laulamisesta saa esiintymiskokemusta, mutta toisaalta jännitys voi myös pilata arvokasta yksilöopetusaikaa. (Helminen & Juvonen 2015, 17-18.) Tämän mallin hyvinä puolina voidaan pitää sitä, että kaikki oppilaat saavat varmasti opettajalta yksilöllistä huomioita. Lisäksi muiden laulajien seuraaminen ja muilta oppiminen ovat Borgelinin mukaan ryhmäopetuksen tärkeää antia (Borgelin 2003.) Huonoa tässä mallissa on se että oppilaiden aktiivista osallistumisaikaa tunnista on vain alun ääniharjoituksissa ja omalla lyhyellä yksilöajalla. Muutoin tunti on lähinnä passiivista tarkkailua.

Toinen vaihtoehto ryhmätunnin järjestämiseen on työskentelymalli, jossa hyödynnetään enemmän ryhmän voimaa ja yhdessä harjoittelemisen ja oppimisen mahdollisuuksia, siten että koko tunnin ajan harjoitellaan yhdessä ryhmänä. Helmisen ja Juvosen keräämän palautteen mukaan oppilaat kokivat ryhmämuotoisen opetuksen positiivisena. Oppilaat olivat sitä mieltä, että ryhmässä uskaltaa laulaa rennommin. Opettajat kokivat että ryhmämuotoisesta harjoittelusta oli oppilaille enemmän hyötyä kun aktiivista aikaa tunnilla oli enemmän. Opettaminen on rennompaa ja mielekkäämpää kun saa keskittyä samaan aiheeseen tunnin ajan. (Helminen & Juvonen 2015, 22-24.) Tämän toimintamallin ehdoton etu on siinä että oppilaat saavat olla aktiivisia toimijoita koko opetuksen ajan ja saavat yhdessä tekemisestä voimaa ja uskallusta yrittää enemmän. Näin voidaan saavuttaa tuloksia, joihin ei välttämättä pelkällä yksityisopetuksella päästäisi. Haasteena opettajan kannalta on se kuinka jakaa huomiota kaikkien oppilaiden kesken tasapuolisesti, kun ei voi antaa henkilökohtaista ohjausta.

Yksi kyselyyni vastanneista opettajista opettaa laulua sekä taiteen perusopetuksessa että ammattipuolella. Hän oppilaitoksessaan laulunopetus on järjestetty pääosin yksilöopetuksena, mutta tämän lisäksi on ryhmäopetusta joka keskittyy neljä kertaa vuodessa oleville projektiviikoille. Koska kaikilla oppilailla on myös yksilöopetusta, voidaan ryhmätunneilla keskittyä pelkästään ryhmänä harjoittelemiseen. Oppilaat saattavat laulaa yksin esimerkiksi joitakin fraaseja, mutta pääasiassa tunneilla koko ryhmä on aktiivisesti toiminnassa mukana. Vastaajan mukaan oppilaat ovat olleet erittäin tyytyväisiä ryhmäopetukseen ja hän on myös itse siitä hyvin innoissaan.

Asioita joita ryhmätunneilla voi opiskella

Jaana Turunen opettaa Estill Voice Training –metodilla laulua niin suurille kuin pienillekin ryhmille, aloittelijoista äänenkäytön ammattilaisille. Hänen mukaansa myös laulutekniikkaa ja äänen toimintaa voi aivan hyvin opettaa ryhmässä. Aluksi perusasioiden opettelua voi tehdä hyvin ryhmässä ja mutta myöhemmin myös yksilöllisempi opettaminen on tarpeellista, jotta voidaan varmistaa, että oppilas on oppinut asiat oikein.

Lauluteknisten asioiden lisäksi kyselyyni vastanneet laulunopettajat listasivat paljon asioista, joita he opettavat ryhmäopetuksessa. Improvisointi on yksi tärkeä popjazz laulun osa-alue, jonka opiskelu sopii hyvin ryhmässä tehtäväksi. Ryhmässä voidaan opetella esimerkiksi asteikkojen laulamista ja niillä improvisointia sekä erilaisten likkien eli valmiiden fraasien harjoittelua ja jakamista muille. Eri tyylilajien fraseeraukseen tutustuminen on helppo toteuttaa ryhmässä. Yhdellä ryhmäkerralla voidaan vaikka keskittyä yhden tyylilajin fraseeraukseen ja samalla on myös hauskaa opetella yhdessä kunkin tyylilajin ominaista rytmiikkaa. Samalla laulajat voivat koota omaa ohjelmistoaan eri tyylilajeista ja jakaa kappaletietouttaan toistensa kanssa.

Harmonian ja stemmalaulun harjoittelu toimii tietenkin hyvin ryhmässä, kun paikalla on enemmän laulajia kuin vain oppilas ja opettaja. Lisäksi ryhmässä voi opiskella hyvin laulujen tulkintaa ja tunnetiloja ja esiintymiseen liittyviä asioita, esimerkiksi välispiikkejä. Yksi haastateltavistani kertoi opettavansa ryhmässä myös erilaisten efektien laulamista ja laulun kirjoittamista, mikäli oppilaat ovat niistä kiinnostuneita. Popjazz laulajille on tärkeää myös tuntea äänentoistolaitteiden käyttöä, laulusoundin säätämistä ja mikrofonitekniikkaa, joita on hyvä opiskella ryhmässä. Ryhmässä voisi myös opetella itsenäistä harjoittelua, kuinka kannattaa harjoitella ja harjoittelupäiväkirjan pitämistä, sillä laulutekniikan opettamisessa tärkeäähän on opettaa oppilaita itseohjautuviksi omassa harjoittelussaan.

 Turvallisuus ennen kaikkea!

Oma ääni on instrumenttina hyvin henkilökohtainen ja tärkeä osa ihmisen omaa identiteettiä. Oppilaille voi olla vaikeaa tarkastella omaa ääntään objektiivisesti ja ottaa vastaan palautetta omasta äänestään ja kehittää sitä. Aloittelijalla voi olla suuri kynnys jo pelkästään toisten kuullen laulamiseen. Ryhmäyttämiseen ja ryhmäturvallisuuden kehittämiseen onkin tärkeää panostaa ryhmäopetusta aloitettaessa, jotta kaikki uskaltaisivat laulaa ryhmässä ja ryhmäopetuksesta saataisi kaikki hyöty irti.

Omasta kokemuksestani sosionomi ja kirkonnuorisotyönohjaaja opinnoista ja töistä tiedän kuinka tärkeää minkäänlaiselle ryhmätoiminnalle on ryhmäytyminen, eli ryhmään tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen erilaisilla toiminnallisilla harjoituksilla. Vasta kun ryhmä on saavuttanut tietyn tason ryhmäturvallisuudessa, syntyy ryhmän oma me-henki ja ryhmä alkaa toimia itsenäisesti tuoden kunkin ryhmäläisen parhaat puolet esille.

Turvallisella ryhmällä tarkoitetaan sellaista ryhmää, jossa ihminen uskaltaa olla oma itsensä ilman pelkoa, häpeää, syyllisyyttä tai arvottomuuden tunneta. Tarpeeksi turvallisessa ympäristössä ihminen uskaltaa kokeilla asioita, joihin ei olisi uskonut kykenevänsä. (Aalto 2000, 15-17.) Turvattomassa ryhmässä taas vuorovaikutusta leimaa pelko tulla haavoitetuksi ja loukatuksi. Pelon vallassa toimivat ryhmäläiset eivät uskalla näyttää mitä osaavat eivätkä ilmaista itseään rehellisesti ja pahimmillaan tulevat loukanneeksi muita puolustaessaan omaa minäänsä. (Aalto 2000, 15-17.)

Ryhmäturvallisuuden rakentaminen on myös laulun ryhmäopetuksessa ensiarvoisen tärkeää. Ihmeellinen ihmisääni –kirjassa Laukkanen ja Leino suosittelevat ääniharjoittelussa ryhmän kooksi maksimissaan 10 henkeä, jotta saadaan tarpeeksi luottamuksellinen ja intiimi ympäristö. Näin myös jokaiselle jää tarpeeksi yksilöllistä harjoitusaikaa. (Laukkanen & Leino 1999, 196.)

Ääniharjoituksia on syytä tehdä aluksi yhdessä ryhmänä ja vasta kun ilmapiiri on tarpeeksi turvallinen, voidaan siirtyä yksilöllisiin harjoituksiin. Kaikki eivät välttämättä koskaan pysty tekemään harjoituksia yksin, jolloin niitä on vain tehtävä yhdessä siten että opettaja kiertää oppilaiden luona kuullakseen jokaista. (Laukkanen & Leino 1999, 196.) Ääniharjoitusten tekeminen yksin muiden kuunnellessa voi olla aloittelijalle vaikeaa. Mikäli oppilaalla ei ole tarpeeksi luottavainen mieli muihin, voi yksilöllisillä harjoituksilla aiheuttaa vain entistä enemmän henkisiä lukkoja, jotka taas vaikuttavat negatiivisesti äänentuottoon.

 Laulun ryhmäopetukseen liittyviä ennakkoluuloja

Ryhmäopetukseen liittyy paljon ennakkoluuloja, joista yksi yleisimmistä on, ettei opettaja voi tarkkaan kontrolloida sitä miten yksittäinen ryhmäläinen laulaa ja uhkana on että oppilas oppii tunnilla vääriä tapoja. Turunen on tästä asiasta eri mieltä. Hänen mukaansa ryhmätunnilla opettaja voi ohjata ja kontrolloida yhteistä tekemistä sillä tasolla että virheelliset tavat voidaan estää. Tarkempi henkilökohtainen tilannekatsaus on kuitenkin hyvä tehdä yksilötunneilla ja ryhmätunnin yksilöajalla. (Turunen 2015.)

Vuonna 2003 Kristiina Borgelin kirjoittaa opinnäytetyössään, että keskustellessaan laulunopettajien kanssa ryhmäopetuksesta useat opettajat ovat olleet sitä mieltä että lauluopetusta ei suositella ryhmässä annettavaksi ja jos ryhmäopetukseen päädytään, olisi siitä hyvä päästä mahdollisimman pian yksilötunteihin. (Borgelin 2003). Näistä ajatuksista on jo kolmetoista vuotta ja asenneilmapiirissä ryhmäopetusta kohtaan näkyy jo muutosta.

Aikoinaan laulun ryhmäopetuksen järjestäminen on nähty lähinnä taloudellisena ratkaisuna, mutta viime vuosina on ryhmäopetuksen tuomia vertaisoppimisen etuja alettu arvostaa ja ryhmäopetusta pitää hyvänä vaihtoehtona yksilöopetukselle. Tästä asennemuutoksesta kertoo kenties osaltaan se että tällä hetkellä jo ainakin Metropolia ammattikorkeakoulussa tarjotaan laulupedagogeille opetusta ja ohjausta ryhmien opettamiseen. Myös Sibelius Akatemian musiikkikasvatuksen laitoksella on testattu laulun ryhmäopetusta vuosina 2008-2009 sivuaineisten laulajien opetuksessa, juuri pedagogisista syistä. Tässä ryhmäopetuskokeilussa laulajat opiskelivat ensimmäisen vuoden laulua siten, että kävivät sekä yksilötunneilla että ryhmätunneilla. Ryhmät oli koostettu sekä klassisista että popjazz laulajista ja tunneilla harjoiteltiin tekniikkaa ja tyylejä genrerajoista riippumatta. Sekaryhmässä opiskelijat saivat monipuolista opetusta ja samalla saivat oppia toisiltaan äänenkäytöstä ja eri tyylilajeista paljon. (Puurtinen 2009, 9-12.)

Rohkeasti ryhmää opettamaan!

 Mikä olisi siis oikea tapa opettaa laulua ryhmässä? Tietoa kerätessäni tästä aiheesta olen yllättynyt kuinka monipuolista laulun ryhmäopetus voikaan olla. Ryhmäopetuksen ei siis tarvitse olla vain yksilöopetuksen taloudellisempi korvikevaihtoehto, vaan ryhmäopetuksessa voidaan tehdä paljon asioita, joita periteisillä yksilötunneilla ei voida tehdä. Ryhmäopetuksella voidaan hyvin tehostaa perinteistä yksilöopetusmallia. Ryhmäopetus soveltuu kuitenkin myös hyvin ainoaksi opetustavaksi. Itse ajattelen että tällöin olisi hyvä käyttää monipuolisesti erilaisia työskentelytapoja. Toisinaan perinteinen malli, jossa ensin tehdään yhdessä äänenavaus ja sen jälkeen jaetaan yksilöajat, on paikallaan, kun halutaan antaa kaikille oppilaille yksilöllistä ohjausta. Kuitenkin koen että pelkästään tällaista mallia käyttämällä jää paljon ryhmäopetuksen mahdollisuuksista hyödyntämättä. Tärkeää olisi siis myös harjoitella paljon yhdessä koska se on hyödyllistä, ja koska yhdessä laulaminen on kivaa!

Kirjoittaja: Pasi Hanhisalo 2016, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet

Aalto, M. 2000. Ryppäästä ryhmäksi. Ryttylä: My Generation.

Borgelin, K. 2003. Ryhmäopetus laulunopiskelussa. Opinnäytetyö AMK. Jyväskylän ammattikorkeakoulu: Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Helminen, S. & Juvonen H. 2015. Pop- & jazzlaulunopetus pienryhmässä: eri harjoitusmuotojen vaikutus oppimiseen ja ilmapiiriin. Opinnäytetyö AMK. Metropolia ammattikorkeakoulu, musiikin koulutusohjelma.

Laukkanen, A-M., Leino, T. 1999. Ihmeellinen ihmisääni: äänenkäytön ja puhetekniikan perusteet, arviointi, mittaaminen ja kehittäminen. Helsinki: Gaudeamus.

Puurtinen, A. 2009. Ryhmäopetusta sivuaineisille laulajille. Laulupedagogi 2009-2010. Helsinki: Laulupedagogit.

Turunen, J. 2015. Musiikin maisteri ja Certified Master Teacher of Estill Voice Training. Haastateltu 13.11.2015.