Duosoiton vuoropuhelu – Kamarimusiikin ohjausta viululle ja alttoviululle
Mitä valmiuksia duon ohjaaja tarvitsee? Millainen rooli vuorovaikutuksella on duosoitossa? Missä piilee yhdessä soittamisen hauskuus?
Kirjallisuudessa lähestytään kamarimusiikkia usein jousikvartetin lähtökohdista, mutta jousikvartettisoiton pääperiaatteet ovat sovellettavissa myös muihin kokoonpanoihin. Artikkelimme käsitteleekin duokokoonpanoa ohjaajan näkökulmasta.
Kamarimusiikin hienous
Kamarimusiikin soittaminen on antoisaa. Olemme kokeneet mielekkääksi erityisesti pienissä kamarimusiikkikokoonpanoissa soittamisen, sillä silloin stemma on ollut täysin omalla vastuullamme. Pienyhtyeessä soittaminen on haastavaa ja samaan aikaan kiehtovaa. Mielestämme hienointa on ollut kamarimusiikin soittaminen ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Näin ryhmäytymiseen ei kulu aikaa ja kemiat sopivat yhteen. Lisäksi parhaimmillaan kaikki voivat olla yhtä motivoituneita työskentelemään yhteisen päämäärän eteen.
Opetussuunnitelmista
Kamarimusiikkitermillä alettiin viittaamaan vakiintuneemmin melko pienellä kokoonpanolla esitettävään soitinmusiikkiin 1700-luvun puolivälin jälkeen (Kamarimusiikki 2017). Nykyään kamarimusiikilla tarkoitetaan yhtyemusiikkia (Palin 2015, 16).
Taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän keskeisissä sisällöissä mainitaan yhteismusisoinnin olevan olennainen osa opetusta (TPO 2017, 49). Pienemmissä oppilaitoksissa tämä tärkeä osa voi olla vaikea toteuttaa. Kuinka voisimme saada kaikkiin oppilaitoksiin kamarimusiikkia? Auttaisivatko oppilaitosten väliset kamarimusiikkiprojektit? Duokokoonpanoja voi olla helpompi järjestää pienissä oppilaitoksissa, joissa saman instrumentin soittajia ei välttämättä riitä suureen yhtyeeseen.
Tasapuolinen huomiointi
Opettajan on luonnollisesti helpompaa antaa vinkkejä soittajalle, joka soittaa samaa instrumenttia hänen kanssaan. Ohjaajan tulisikin tuntea molemmat soittimet. Duon ohjaajan on annettava molemmille oppilaille yhtä paljon huomiota taitotasosta riippumatta. Ohjeistuksessa keskitytään asioihin, jotka auttavat yhteissoittoon.
Esimerkki taitotasojen eroista:
Oppilas 1 on taidoiltaan edellä ja ymmärtää musiikillisia asioita. Hän kertoo omia mielipiteitään esim. siitä, mitä ääniä kannattaa painottaa ja missä kohtaa jousta kannattaa soittaa. Oppilas 2 on soittanut vähemmän aikaa ja osaa perusasiat. Hän tarvitsee enemmän ohjausta teknisissä ja musiikillisissa asioissa.
Vuorovaikutus
Toivonen (2007, 7) kertoo Johnsonin ja Johnsonin (2002, 13) todenneen, että kaikkien ideat ja ajatukset tulisi ottaa ryhmässä tasavertaisesti huomioon ja ryhmän kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen tulisi olla avointa. Tärkeimpiä perusedellytyksiä kamarimusiikkitoiminnalle on yhtyeen jäsenten ja ohjaavan opettajan välillä vallitseva luottamus (Aho 2009, 59).
Soitossa kuuluu vuorovaikutus, kun pyydämme duoa aloittamaan kappaleen toisiaan katsomalla. Vuorovaikutussuhteen kehittämiseksi oppilaille tulisi antaa enemmän tilaa keskustella keskenään kappaleen toteutuksesta. Kun ryhmä harjoittelee keskenään ilman ohjaavaa auktoriteettia, ryhmän jäsenten omien näkemysten merkitys korostuu, kun heillä on mahdollisuus kokeilla vapaasti erilaisia tulkintoja ja soittotapoja.
Kamarimusiikkiyhtyeen ohjaaja vaikuttaa merkittävästi asenteineen ja toimintatapoineen yhtyeen sisäiseen toimintaan. Ohjaajan olisikin tärkeää huolehtia yhtyeen työskentelyilmapiiristä. Ihmiset ovat avoimempia hyvässä ilmapiirissä, jolloin toisia kunnioittava ja kannustava työskentely onnistuu. (Aho 2009, 55.)
Olemme huomanneet, että opettajalla tulisi olla duon opetuksessa herkät tuntosarvet palautteen antamisessa, jotta molemmat oppilaat kokisivat olonsa hyväksytyksi. Ideaalitilanteessa jäsenten välille muodostuu yhteenkuuluvuuden tunne, jolloin molemmat uskaltavat ilmaista itseään soitollaan.
Vedä oikeista naruista – millainen ryhmä sinulla on?
Kamarimusiikkikokoonpanon toimivuuteen haasteen tuovat erilaiset ihmistyypit käyttäytymispiirteidensä kera. Ihmistyyppien tuntemisesta on ohjaajalle hyötyä, sillä siten hän voi ymmärtää paremmin oppilaiden elämäntilanteita ja käyttäytymisen syitä. Toisaalta kukaan ihminen ei edusta vain yhtä tyyppiä. Tämä on tärkeää muistaa, jotta etukäteen ei syntyisi yhteistyön kannalta haitallisia asenteita ja oletuksia. (Aho 2009, 44.) Ohjaaja tarvitsee pelisilmää, jotta hän osaa toimia ryhmänsä kanssa heille sopivalla tavalla, oikeista naruista vetäen.
Kokosimme Ahon (2009, 44-48) mainitsemista ihmistyypeistä taulukon, josta selviää ihmistyyppien taustatekijät sekä opettajalle neuvoja niiden huomioimiseen.
Vinkit opettajalle |
Taustalla: |
|
| Itsenäiset puurtajat | Järjestä esityksiä, huolehdi yhtyeen hyvinvoinnista, tarjoa kiinnostavat ja haastavat teokset! | v Motivaatiov Ahkeruus
v Pitkälle kehittynyt muusikkoidentiteetti v Kokemuksen puute |
| Ihmissuhteen vaalijat | Herättele soittajat ajattelemaan itse! Tue identiteetin löytämisessä. | v Omien näkemysten puutev Ei kyseenalaista asioita
v Voimakas miellyttämisen tarve v Pelko konflikteista |
| Kypsät & itsenäiset | Ole suora ja salli kyseenalaistaminen. | v Vahva itsetuntov Paljon tiedonhalua
v Erimielisyyksien ilmaisu |
| Puolustautujat | Vahvista itsetuntoa, yritä tukea löytämään viha-rakkaussuhteen sijaan musiikin ja soittamisen ilo ja anna oppilaiden vaikuttaa kappalevalintoihin. | v Riittämättömyyden tunne |
| Asenteelliset | Älä torju, vaan tue ja kannusta. | v Voimakkaat ennakkoasenteetv Kypsymättömyys |
| Hällä väliä -tyypit | Ole kärsivällinen. Muista, että nämä henkilöt saattavat olla tulevaisuudessa erittäin sitoutuneita soittamiseen. | v Opiskelun mielekkyyden puute (murrosiän kuohunta) |
| Merkintöjen kerääjät | Suhtaudu neutraalisti ja anna ajan kulua. | v Tarve saada merkinnät nopeasti ja vähällä vaivalla |
Mitä, jos soittajat ovat erilaisia tai samanlaisia ihmistyypeiltään? Kun samassa duossa on kappaleen nopeaan valmistamiseen ja esittämiseen pyrkivä merkintöjen kerääjä ja tarkkaa työtä esityskappaleen kanssa tekevä itsenäinen puurtaja, niin ristiriitoja on vaikea välttää. Opettajalta vaaditaan kykyä havaita oppilaiden henkilökohtaiset tavoitteet ja neuvottelutaitoja, jotta löydettäisiin kummallekin duon jäsenelle yhteinen päämäärä. Toisaalta myös samanlaiset ihmistyypit voivat olla haasteellisia, sillä esimerkiksi kahden asenteellisen soittajan alkutaipale saattaa vaikeutua erilaisten ennakkoasenteiden vuoksi. Sen sijaan miellyttämisenhaluinen ihmissuhteen vaalija ja epävarma puolustautuja täydentävät toisiaan.
Kuuntelu yhdessä oppimisen välineenä
Viulu- ja alttoviuluduossa korostuu toisen kuunteleminen. Yhteisen intonaation eli sävelpuhtauden löytäminen voi viedä aikaa ja sen etsimisessä soittajilta vaaditaan kärsivällisyyttä ja kompromisseja. Duossa soittaminen kehittää puhtauden kuulemista ja korjaamista.
Olemme todenneet duo-oppilaidemme kanssa, että yksittäisiin sointuihin pysähtyminen on hidasta ja välillä turhauttavaakin. Sointujen puhdistamisessa vaaditaan kärsivällisyyttä niin ohjaajalta kuin soittajiltakin. On upea kokemus, kun sävelet alkavat lopulta resonoida yhdessä ja instrumenttien yksilöllinen sointiväri muuntuu osaksi yhteistä sointia.
Ahon (2009, 197) mukaan jousikvartetissa intonaation opetteluun auttaa esimerkiksi asteikkojen ja peruskadenssien hiljainen ja hidas unisonosoitto, jonka kautta etsitään yhtenäistä intonaatiota. Unisonosoiton intonaation kuunteleminen on aloitettava alemmista oktaaveista. Kyseinen lähestymistapa sopii myös duokokoonpanolle.
Intonaation lisäksi tärkeää on balanssin löytäminen. Yleensä jousiyhtyeissä perustasapaino luodaankin pieniäänisimmän soittimen mukaan. Myös sointuihin on tärkeää löytää sävelten voimasuhteiden välinen balanssi, jotta soinnut soivat. Esimerkiksi duuriterssin tulee olla tarpeeksi matala ja molliterssin puolestaan tarpeeksi korkea. (Aho 2009, 198.)
Motivaatio
Ideaalitilanne duossa olisi, että soittajat olisivat suunnilleen samalla tasolla. Jos kuilu osaamistasojen välillä ei kuitenkaan ole liian suuri, pidemmällä olevat soittajat saattavat motivoida vähemmän soittaneita ja he voivat halutessaan oppia soittokavereiltaan paljonkin. Samaa periaatetta käytetään monilla musiikkikursseilla, kun kamarimusiikkispesialisti liittyy opiskelijoiden yhtyeeseen ja ohjaa yhtyettä kohti musiikillisia tavoitteita mukana soittaen.
Duon ohjaajina olemme todenneet, että soittajista kaiken potentiaalin irti saadakseen ohjaajan on elettävä musiikkia yhdessä soittajien kanssa. Tulkinnan ja fraseerauksen tukeminen onnistuu esimerkiksi johtamisen avulla. Kamarimusiikin ohjaajana parhaiksi olemme kokeneet hetket, jolloin duo on soittanut täydellä energialla kaikkensa antaen ja pyrkinyt kohti yhtäläistä musiikillista ilmaisua. Kun musiikki vie mukanaan, ajantaju katoaa ohjaajaltakin ja harjoituksissa aika kuluu kuin siivillä.
Kamarimusiikissa motivaatiosta ei tarvitse olla yleensä huolissaan, koska yhtyesoitto on kiinnostavaa ja usein yhteismusisointiin hakeudutaan vapaaehtoisesti. (Aho 2009, 50) Motivaatio näkyy ohjaustilanteissa keskustelevana ilmapiirinä ja ohjattavien omien näkemysten esittämisenä.
Halusimme listata artikkelin kirjoittamisprosessin aikana oppimamme asiat, jotka olisi hyvä muistaa duojen ja myös muiden kamarimusiikkiryhmien ohjauksessa.
Duon ohjaajan muistilista
- Tue ryhmäytymisessä
- Aseta tavoitteet
- Ota huomioon erilaiset ihmistyypit ja ryhmädynamiikka
- Anna kannustavaa, positiivista ja rehellistä palautetta
- Analysoi musiikkia yhdessä duosi kanssa & keskustele tulkinnasta
– Kuuntele myös eriävät mielipiteet - Järjestä esiintymisiä
- Kannusta oppilaita hakeutumaan itsenäisesti keikkamarkkinoille
- Valitse sopivan haastavat teokset
– Muista kysyä teostoiveita myös duoltasi
– Pyri monipuoliseen ohjelmistoon
(Aho 2009, 27, 44-48, 51, 120.)
Luottamus yhtyeen toiminnan perustana
Opettajan ohjaus on erityisen tärkeää varsinkin alussa, koska kokemattomat duon jäsenet eivät välttämättä ole tottuneet kuuntelemaan ja huomioimaan toisiaan soittaessaan. Opettajan tulisi opastaa yhtyettään puhtaaseen soittoon. Oppilaiden voi olla vaikea kuulla puhtautta aluksi. Duo löytää yhteisen soinnin soittamalla säännöllisesti yhdessä sekä tarkkailemalla yksityiskohtaisesti sointujen sävelten välistä balanssia.
Toimivan duon edellytys on opettajan ja oppilaiden välinen luottamus. Opettaja on vastuussa innostavasta työilmapiiristä sekä kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen avoimuudesta. Opettajan tulisi olla tietoinen eri ihmistyypeistä ja omata pelisilmää erilaisten ryhmien kanssa toimimiseen.
Kirjoittajat:
Juulia Ahonen & Susanna Hanhisalo 2020, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Aho, K. 2009. Kamarimusiikin taito. Classicus Oy. Nurmes: Punamusta Oy
Kamarimusiikki. 2017. Finto: YSA – Suomalainen asiasanasto- ja ontologiapalvelu. Viitattu 25.11.2019.
Palin, L. 2015. Kamarimusiikin lumo: Yhtyeen ja kommunikaation merkitys musiikissa. Opinnäytetyö, AMK. Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuuriala, musiikin koulutusohjelma. Viitattu 25.11.2019.
Toivonen, E. 2007. Opettajien tiimityöskentely kamarimusiikkiyhtyeen opetuksessa: Vantaan Peltolan koulun yhteismusisointiprojekti syksyllä 2005. Opinnäytetyö, AMK. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, kulttuuriala, musiikin koulutusohjelma. Viitattu 25.11.2019.
TPO. 2017. Yhteismusisointi. Taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2017. Opetushallitus. Viitattu 26.11.2019