Oppilaan itsetunnon huomioiminen soittotunnilla

”Kädet hikoavat, tekisi mieli lähteä karkuun ennen soittotuntia. En riitä, olen huono, en tajua ja kaikki muut varmasti soittavat paremmin.” Monelle nämä ajatukset ovat tuttuja lapsuuden tai nuoruuden soittotuntikokemuksista. Tällaiset ajatukset saattavat kertoa huonosta itsetunnosta, jota soittoharrastus parhaimmillaan voisi parantaa, tai toisaalta pahimmillaan heikentää. Omien itsetuntoon liittyvien pohdintojemme pohjalta musiikinharrastajina ja opiskelijoina, koemme tarvetta löytää ja tuoda esiin keinoja, joilla musiikkipedagogi voisi olla tukemassa oppilaidensa itsetunnon myönteistä kehitystä.

 Mitä on itsetunto?

Itsetunto kuvastaa sitä, miten ihminen suhtautuu itseensä, ja kuinka paljon hän arvostaa itseään huomaamistaan heikkouksista huolimatta. (Toivakka, Maasola 2011, 15.) Itsetunnon vaikutukset näkyvät ihmisen toiminnassa ja valinnoissa, toiminnan seuraukset puolestaan jälleen vaikuttavat hänen itsetuntoonsa. (Keltikangas-Järvinen 1994, 16.) Itsetunto on siis elämässämme lähes kaikkiin asioihin kytkeytyvä voima, joka keskeisesti ohjaa toimintaamme. (Toivakka, Maasola 2011, 15.)

Musiikillisen itsetunnon rakentuminen

Musiikillinen itsetunto tarkoittaa sitä, miten ihminen näkee itsensä suhteessa omaan soittamiseensa. Soittoharrastuksella voi olla olennainen rooli itsetunnon kehittymisessä etenkin lapsuudessa, jolloin itsetunnon pohja rakentuu. Jos lapsi saa soittotunnilla tärkeitä osaamisen ja onnistumisen kokemuksia, ne voivat olla rakentamassa hyvää itsetuntoa. (Keltikangas-Järvinen 1994, 16.)

Oppilaan itsetunnon vaikutus musiikkiharrastuksessa

Oppilaan itsetunto vaikuttaa merkittävästi siihen, miten oppilas kokee musiikkiharrastuksen ja soittotunnit. Soittotunnit ovat mielestämme myös eräänlaisia esiintymistilanteita, ja niissä ollaan sekä opettajan että oppilaan itsensä arvioitavana. Heikko itsetunto voi jarruttaa oppilaan kehitystä sekä vähentää tämän motivaatiota ja innostusta soittamiseen, joten opettajan on tärkeää tunnistaa oppilaan itsetuntoon liittyvät ongelmat.

Oppilas, jolla on myönteinen itsetunto, luottaa itseensä ja mahdollisuuksiinsa onnistua erilaisissa musiikillisissa tilanteissa. Heikon musiikillisen itsetunnon omaava oppilas puolestaan voi kokea olevansa epäonnistunut ja jopa kelpaamaton, eikä usein usko omiin mahdollisuuksiinsa onnistua. Myönteinen minäkäsitys ennustaa suurempaa mahdollisuutta onnistumiseen, kun taas negatiivinen minäkäsitys ennustaa todennäköisempää epäonnistumista. Oppilaan kielteinen minäkuva voi ajaa alisuoriutumiseen, jolloin hän ei saavuta koko potentiaaliaan elämässä. Oppilaalla voi olla tunne riittämättömyydestä: taustalla voi olla harhaluulo siitä, ettei pysty vaikuttamaan kehittymiseensä ja onnistumiseensa. (Ilvonen 2015, 12-13.)

Ajattelemme, että opettajalla on mahdollisuus toimia hyvän itsetunnon edistäjänä oppilaiden elämässä. Opettajan on mielestämme tärkeää tiedostaa keinot, joilla vahvistaa oppilaan positiivista käsitystä itsestään. Itse olemme huomanneet, kuinka paljon hyvät opettajat voivat antaa myötätuulta omalle edistymiselle ja positiivisille näköaloille omasta tekemisestä ja opinnoista.

Työkaluja opettajalle oppilaan itsetunnon vahvistamiseen soittotunnilla

Mitä opettaja siis voisi tehdä, jotta oppilaan itsetunto voisi rakentua parempaan suuntaan? Koska ajatusmallit ovat suuressa roolissa itsetunnon muodostumisessa, tulisi opettajan pyrkiä vahvistamaan sekä omia että oppilaan positiivisia ajatusratoja, ja pystyä tiedostamaan omia toimintamallejaan soittotuntitilanteissa.

Bill Cloke avaa nettiartikkelissaan “Procrastination” (2015) keinoja, joilla ihminen voi vahvistaa itsetuntoaan. Vaikka artikkeli käsitteleekin viivyttelyä, tarjoaa Cloke (2015) siinä paljon vinkkejä myös itsetunnon parantamiseen, joka on vahvasti liitoksissa prokrastinaation teemaan. Vilja Ilvonen (2015, 29) puolestaan käsittelee näitä Cloken (2015) ohjeita opinnäytetyössään musiikin näkökulmasta. Olemme koonneet käytännön vinkkejä opettajille oppilaan itsetunnon vahvistamiseen, ja osassa vinkeistä olemmekin hyödyntäneet näitä Ilvosen (2015) ajatuksia.

Listasimme tähän joitakin käytännön vinkkejä opettajille:

  • Rakentavan ja kannustavan palautteen antaminen, kritiikin antaminen harkiten ja hienovaraisesti.
  • Ole tarkka omasta sanallisesta ja sanattomasta viestinnästäsi, esimerkiksi tahaton olankohautus tai negatiivinen suhtautuminen. (Joukamo-Ampuja 2004, 94)
  • Kuuntele ja keskustele; avaa mahdollisuus keskustelulle asiasta, jos huomaat hänessä heikon itsetunnon piirteitä.
  • Haasta oppilasta nimeämään asioita, joita hän arvostaa itsessään ja omassa soitossaan.
  • Anna enemmän tilaa oppilaan omille toiveille, esim. musiikkityylin suhteen. (Pajuoja 2011, 37)
  • Opasta oppilasta tiedostamaan omia ajatuksiaan ja käyttämään hyödyksi niin kutsuttua voimapuhetta, esim. ”yrittämällä onnistun”, ja ”epäonnistuminen ei ole maailmanloppu”. Sisäisellä puheella voi olla valtava merkitys suoritukseen. (Viljamaa 2006, 108)
  • Unohda ongelmatilanteessa soittamiseen liittyvät tavoitteet ja anna tilaa asian käsittelylle. (Pajuoja 2011, 38)
  • Tarvittaessa voi myös olla asiasta yhteydessä oppilaan vanhempiin. Etenkin tilanteessa, jossa oppilaan käytös on muuttunut radikaalisti lyhyessä ajassa. (Pajuoja 2011)
  • Soittotuntitilanteessa on tärkeää, että ilmapiiri on turvallinen. Tätä edesauttavat mm. opettajan empaattinen suhtautuminen oppilaan ongelmiin ja huoliin. (Unkari-Virtanen & Kaikkonen)

 

Kirjoittajat
Hauta-aho Senni ja Romsi Emma
Musiikkipedagogin tutkinto-ohjelma 2020
Jyväskylän ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

Cloke, B. 2012. Procrastination. Los Angeles Psychotherapist Bill Cloke. Viitattu 5.3.2015 http://www.billcloke.com/writing-samples/procrastination/

Ilvonen, V. 2015. Katsaus opiskelijan itsetunnon merkitykseen musiikinopiskelussa. Opinnäytetyö, AMK. Turun ammattikorkeakoulu, musiikkipedagogi, musiikin koulutusohjelma.

Joukamo-Ampuja, E. 2010 …pää on semmoinen ihan pohjaton kaivo… Ammattimuusikoiden ja musiikinopiskelijoiden kokemuksia Sibelius-Akatemian Luovat muusikontaidot -koulutuksesta. Sibelius-Akatemia. Lisensiaattityö.

Keltikangas-Järvinen, L. 1994. Hyvä itsetunto. Juva. WSOY

Toivakka, S, Maasola, M. 2011. Itsetunto kohdalleen! Harjoituksia itsetunte-muksen ja vuorovaikutustaitojen oppimiseen. Jyväskylä: PS-kustannus

Tuovila, A. 2003. ”Mä soitan ihan omasta ilosta!”: Pitkittäinen tutkimus 7-13-vuotiaiden lasten musiikin harjoittamisesta ja musiikkiopisto-opiskelusta. Sibelius-Akatemia. Väitöskirja.

Unkari-Virtanen, L. & Kaikkonen, M. 2007. Läsnäolon, huomion ja kunnioituksen musiikkipedagogiikka. FJME.

Viljamaa, J. 2006. Itsetunto kuntoon. Kankaanpää. Juvenes Print.

 

Jätä kommentti