Musiikista ja musaryhmän ohjaamisesta

” With music, one’s whole future life is brightened. This is such a treasure in life that it helps us over many troubles and difficulties. Music is nourishment, a comforting elixir. Music multiplies all that is beautiful and of value in life.” Tämä kaunis lainaus on peräisin Zoltán Kodálylta, maineikkaalta unkarilaiselta pedagogilta, etnomusikologilta ja säveltäjältä, joka uudisti Unkarin musiikinopetuksen peruskoulussa ja lukiossa. Mutta miksi hänellä on niin positiivinen mielikuva musiikista?

Musiikki kehittää…

Musiikki itsessään on erinomainen opettaja. Se opettaa monia hyviä ominaisuuksia, joita lapsi voi käyttää läpi koko elämänsä. Musiikki luo ja välittää tunteita näin edistäen lapsen emotionaalista kasvua. Se on hyvin värikästä ja erilaisten tyylisuuntien tunteminen kehittää lapsen mielikuvitusta. Opettelemalla kappaleen myös oppilaan minäkuva kasvaa. Kuinka tarkalleen? Hänen täytyy tehdä paljon itsereflektointia oppiakseen, jolloin oppimiskyky kehittyy.

Musiikkiopintojen alkuvuosina opettajan positiivinen palaute ja kannustava asenne ovat välttämättömiä, sillä ne rakentavat oppilaan itsetuntoa, tahtoa, kestävyyttä, tarkkuutta, motivaatiota ja positiivista minäkuvaa. Nämä ominaisuudet auttavat myös pääsemään yli epäonnistumisista, joita elämässä luontaisesti tulee vastaan. (Bence 2015, 163-170.) Henkilökohtainen soittotunti on välttämätön ja hyvä tapa opiskella instrumentin soittoa. Mutta onko musiikin pääasiallinen tarkoitus todella yksin soittamisessa?

…ja yhteismusisointi kasvattaa

Yhteismusisoinnilla, erityisesti kamarimusiikilla, orkesterilla ja kuorolla, on tärkeä asema musiikinopetus järjestelmässämme. Musiikillisten ja soittotekniikkaan liittyvien asioiden lisäksi yhteismusisoidessa lapsi oppii sosiaalisia vuorovaikutustaitoja, mikä kehittää hänen koko persoonallisuuttaan. Yhdessä tekeminen antaa paljon, ei pelkästään yleisölle esityksen valmistuttua joidenkin viikkojen tai kuukausien jälkeen, vaan myös ryhmän jäsenille jokaisessa harjoituksessa.

Ryhmässä opitaan rakentamaan yhteisöä ja kommunikoimaan toisten kanssa. Ryhmän jäsenet voivat oppia huomioimaan ja huolehtimaan toisistaan, mikä on todella tärkeää ja valitettavasti petrausta vailla tämän päivän yhteiskunnassa. Ryhmä, jolla on hyvät arvot, voi pyrkiä muuttamaan tätä tilannetta ja ehkäistä syrjäytymistä. Harjoituksista voi tulla ilon lähde, ja positiivisten tunteiden säännöllisyys luo onnellisuutta. Yhdessäolo ja onnistumiset antavat tyydytystä, auttavat oman itsensä hyväksymisessä ja vähentävät negatiivisia tunteita kuten ahdistusta ja masennusta. (Bence 2015, 163-170.) Yhteismusisoinnin myötä rakentuvat ystävyyssuhteet ja sosiaaliset verkostot voivat olla merkittäviä nuoren koko loppuelämän kannalta. (Aho 2009, 18.)

Mitä ryhmässä tapahtuu?

Kun toimitaan erilaisten ryhmien parissa, on hyvä tiedostaa, että niillä kaikilla on jokseenkin samankaltainen kehityskaari erilaisine vaiheineen. Ryhmän muotoutumisvaiheessa ohjaajalla on tärkeä rooli mukavan ja turvallisen ilmapiirin aikaansaamisessa. Alussa onkin hyvä selvittää toimintaa koskevat säännöt ja ryhmän tavoitteet. Ohjaajan kannattaa myös varmistaa, että kaikki tutustuvat toisiinsa. Tällainen selkeä ja johdonmukainen toiminta auttaa ryhmää pääsemään hyvin liikkeelle. Ryhmälle kannattaa keksiä myös nimi, mikä auttaa sen identiteetin muodostumisessa. (Aho 2009, 32.)

Muotoutumista seuraa kuohuntavaihe, jolloin ryhmän jäsenet kokevat olonsa siinä määrin turvalliseksi, että he alkavat ilmaista omia mielipiteitään. Tästä aiheutuu vääjäämättä ristiriitoja, joiden selvittelyssä ohjaajalla on tärkeä rooli. Ohjaajan täytyy pyrkiä saamaan toiminta organisoiduksi, jotta ryhmä voi onnistuneesti jatkaa eteenpäin. (Aho 2009, 32.)

Kuohuntaa seuraa yhdenmukaisuusvaihe, jolloin ryhmän toiminta alkaa sujua. Jäsenet ovat hyväksyneet ryhmän säännöt, ja he jopa pyrkivät välttämään sellaisia asioita, joista voisi seurata erimielisyyttä, jotta mukava ilmapiiri ei vaarantuisi. Ryhmä on myös erityisen avoin ja vastaanottavainen. Tässä vaiheessa ohjaaja voi auttaa ryhmää kehittämään toimintatapojaan sekä neuvoa harjoittelussa. (Aho 2009, 33.)

Työskentelyvaiheessa ryhmä toimii tehokkaasti tavoitteidensa saavuttamiseksi. Jäsenten erilaiset roolit vahvistuvat, ja jos ristiriitoja ilmenee, niihin puututaan välittömästi. Ohjaaja voi pitää tiukkojakin harjoituksia ja häntä kuunnellaan, kuitenkin kriittisemmin kuin ennen. (Aho 2009, 34.)

Hajoamisen vaiheessa ryhmä on saavuttanut tavoitteensa tai vaihtoehtoisesti ryhmä hajoaa jostain syystä ennen tavoitteen saavuttamista. Jos ryhmällä ei ollut erityisiä tulevaisuuden suunnitelmia, se tarkoittaa toiminnan päättymistä. Jäsenille tämä voi olla emotionaalisesti haastavaankin aikaa, jos toiminta oli erityisen mieluisaa ja jäsenten välit läheiset. Ohjaajan tehtävä on auttaa toiminnan päättymistä seuraavien tunteiden käsittelyssä ja erilaisten keskeneräisten asioiden läpikäymisessä.

Hyvän ohjaajan ominaisuudet

Yhteismusisointiryhmän ohjaajalta vaaditaan melkoista asiantuntijuutta. Ohjaajalle on eduksi se, että hän on itse varsin taitava soittamaan ja hänellä on kokemusta erilaisissa kokoonpanoissa soittamisesta. Hyvä ohjaaja on mukana omalla persoonallaan ja on ohjaustyyliltään mielikuvituksellinen. Hän on kiinnostunut ryhmästä ja sen toiminnasta kuten ryhmän jäsenistä yksilöinäkin. Hyvällä ohjaajalla riittää mielenkiintoa eri instrumentteihin ja musiikin eri tyylisuuntiin sekä esitystapoihin. Hän on

  • joustava monessa suhteessa,
  • rehellinen,
  • jämpti,
  • uskottava,
  • hyvän itsetunnon omaava ja
  • luova
  • Oikeudenmukaisuus,
  • kannustaminen,
  • johdonmukaisuus,
  • vastuullisuus ja
  • rohkeus

ovat myös tärkeitä hyvän ohjaajan ominaisuuksia. (Aho 2009, 19-21.)

Ryhmää ohjatessa on ohjaajan oltava tarkkana, ettei hän ala toteuttamaan liikaa omaa taiteellisuuttaan ja tekemään ryhmän esityksestä omaa tulkintaansa. Sen sijaan ohjaajan kuuluu auttaa ryhmää löytämään oma tulkintansa teoksesta ja ehdottaa keinoja oppilaiden omien ideoiden kehittämiseksi. Edelleen lisänäkemystä voi tuoda vieraileva ohjaaja, jonka käyttö on oiva keino piristää ryhmää sekä ehkäistä saman ohjaajan neuvoille kuuroutumista. (Aho 2009, 20,23.)

Toisinaan ohjaaja voi myös soittaa ryhmän mukana, mikä voi olla innostavaa, ja näin auttaa ryhmää kehittymään. On tosin hyvä muistaa, että kohtuus kaikessa, sillä liika yrittäminen tässä voi olla ryhmälle jopa haitallista. Samoin on työskentelymotivaatiolle erittäin haitallista se, jos ohjaaja puhuu harjoituksissa jatkuvasti liikaa. Niinpä ohjaajalta vaaditaankin hienovaraisuutta sekä laajaa näkökulmaa ryhmän toimista. Hänellä on oltava käsitys siitä, mitä ryhmä tekee oikein tai väärin, hyvin tai huonosti, mistä virheet johtuvat ja kuinka korjata ne, sekä kuinka kehittää hyviä asioita vielä paremmiksi. Palautteen annossa on vielä hyvä muistaa se perussääntö, että ensin kerrotaan positiivista palautetta ja vasta sitten puututaan ongelmakohtiin. Ei tosin kannata keskittyä liikaa soiton ongelmiin, sillä se voi helposti latistaa palautteen saajaa. (Aho 2009, 20,51,52,54.)

Ohjaamisen tyylit

Ryhmän ohjaamisessa on erilaisia tyylejä. Ohjaaja voi olla esimerkiksi autoritaarinen, jolloin hän on määräilevä. Yleensä hän on myös irrallaan ryhmästä ja lähinnä tehtäväänsä keskittynyt. Demokraattinen ohjaaja kyselee ryhmän mielipidettä asioihin ja on enemmän vuorovaikutuksessa ryhmän jäsenten kanssa. Tällainen ohjaaja on monesti suositumpi kuin autoritaarinen ohjaaja. Ryhmän tuloksellisuus on myös sidoksissa ohjaamistyyliin. Autoritaarisen ohjaajan ryhmä voi olla ilman ohjaajaansa sormi suussa, kun taas demokraattisen ohjaajan ryhmä on kykeneväisempi saavuttamaan tuloksia omatoimisestikin. Ilmapiiri on sekin usein parempi demokraattisen ohjaajan ryhmässä. ”Antaa mennä” -tyylinen ohjaaja jättää ryhmän oman onnensa nojaan, jolloin se tekee päätöksensä itse. Ilman riittävää ohjausta ja asioihin puuttumista jää ryhmän tulos kuitenkin heikommaksi. (Aho 2009, 22.)

Riippuu ryhmästä ja tavoitteesta, millainen ohjaamistyyli toimii parhaiten. Mitä nuoremmista oppilaista on kyse, sitä hyödyllisempää on olla autoritaarisempi, kun taas vanhempien oppilaiden kanssa demokraattinen ohjaustyyli voi olla toimivampi. Myös aikataulu voi asettaa vaatimuksensa. Demokraattinen tyyli voi olla hidaskin, ja kun halutaan saada valmista nopeasti, ohjaajan kannattaa olla autoritaarisempi. (Aho 2009, 22.)

Musiikkipedagogiopiskelija ryhmän ohjaajana

Yhteismusisointi on yksi hauskimmista ja kehittävimmistä asioista, mitä musiikin parissa voi tehdä. Siihen liittyy omat haasteensa, niin oppilaan kuin ohjaajankin kannalta. Toisinaan voi joutua hieman tinkimään omasta edusta yhteisen edun nimissä. Mutta kun löytyy motivoitunut ohjaaja ja motivoituneet oppilaat, voidaan yhdessä saavuttaa paljon.

Kirjoitin tämän artikkelin sellaisen henkilön näkökulmasta, joka ei ole koskaan ohjannut musiikkiryhmää tai mitään muutakaan ryhmää. Käsitystä asiasta minulla toki on, ja yhteismusisointi harjoituksia on tullut jonkin verran seurattua sivusta. Olenhan myös itse ollut mukana monenlaisessa kokoonpanossa, kamarimusiikkiryhmästä orkesteriin. Ensi kosketus ryhmänohjaajan rooliin ei kuitenkaan ole kovin kaukana, tänä keväänä ryhmäpedagogiikka kurssilla on tarkoitus ohjata pientä musiikkiryhmää. Joten nyt kun on teoriapohja ensin mietitty kuntoon, on hyvä lähteä soveltamaan sitä käytäntöön.

Kirjoittaja: Juho Niskanen 2020, Savonia-ammattikorkeakoulu

 Lähteet:

Aho, K. 2009. Kamarimusiikin taito. Ohjaajan opas. Nurmes: Classicus Oy.

Bence, V. 2015. Zenepedagógia tankönyv. PTE Művészeti Kar Zeneművészeti Intézet. Viitattu 21.11.2019. https://www.art.pte.hu/sites/www.art.pte.hu/files/files/menuk/dokument/tudomany/innovacio/zmi/zenepedagogia_vegleges.pdf

Kodály, Z. Lainaus. Viitattu 21.11.2019. https://quotefancy.com/quote/1727726/Zoltan-Kodaly-With-music-one-s-whole-future-life-is-brightened-This-is-such-a-treasure-in

 

 

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti