Mielikuvituksen ja leikin avulla musiikkia oppimaan

Puhuttaessa lasten soitonopetuksesta, leikin ja mielikuvituksen käytön merkitystä ei mielestäni voi koskaan korostaa liikaa. Leikki on olennainen osa lasten arkea ja sen avulla lapsi käsittelee niin tunteita kuin myös päivän tapahtumia. Yksi soitonopettajan tärkeimmistä tehtävistä onkin tukea lapsen musiikillista kehitystä leikin, luovuuden, ongelmanratkaisun ja oivalluksen kautta. Tällaiset toiminnot ylläpitävät lapsen motivaatiota ja näin ollen edistävät lapsen kokonaisvaltaista oppimista ja kehitystä.

Väriä arjen aherrukseen

“Varsinkin siinä vaiheessa, kun esikouluikäinen kuusivuotias elää taiteellisen ilmaisunsa kriisivaihetta pyrkien esimerkiksi tutun laulun toistamisessa täydellisen puhtaaseen suoritukseen, on lapsen hyvä saada kokea iloa ja onnistumisen elämyksiä musisoidessaan spontaanisti ilman paineita oikeasta tai virheellisestä suorituksesta” (Ruokonen, 2001, 132).

Esi- ja alakoulun alkaessa lapsen päivään kuuluu yhä enemmän hetkiä, jolloin täytyy istua paikoillaan, keskittyä yhteen asiaan sekä oppia uusia asioita. Koulumaailman myötä on myös mahdollista, että lapsi alkaa verrata itseään muihin ja näin myös joissain tilanteissa rajoittaa omaa luovaa ilmaisuaan. Mielestäni musiikilla on erityisesti tässä iässä tärkeä merkitys oppimisen edistäjänä sekä lapsen mielikuvituksen ja leikkimisen tukijana. Hyvä musiikkisuhde vahvistaa lapsen itsetuntoa ja oppiminen voi olla mielekkäämpää sekä tehokkaampaa musiikin avulla. Esimerkiksi äidinkielen sijamuotoja ja sanoja voi opetella loruttelun ja laulun kautta.

Mielestäni opettajan tehtävä niin koulussa kuin soittotunneillakin, on ohjata lasta innostumaan ja iloitsemaan myös pienistäkin onnistumisista ja uskaltamaan heittäytyä musiikin keinoin leikin ja mielikuvituksen vietäväksi.

Mielikuvituksen matkassa

Tämän artikkelin myötä haluaisin tuoda esille muutamia käytännön esimerkkejä mielikuvituksen ja leikin käytöstä yksilön soitonopetuksessa. On olemassa monia keinoja lisätä mielikuvituksen käyttöä soiton yksilöopetuksessa ja näin tukea lapsen omaa luovuutta ja oppimista. Olen kerännyt tähän esimerkkejä, joita olen itse opetuksessa käyttänyt tai joita seuraamani opettajat ovat käyttäneet.

Tarina- ja rytmikortit

Tarinakortit voivat olla joko opettajan tai lapsen itsensä tekemiä. Niitä voi käyttää esimerkiksi improvisoinnin apuna niin, että lapsi saa nostaa yhden kortin kerrallaan ja ilmaista soitollaan siinä olevan kuvan herättämät tunteet. Kouluikäinen lapsi nauttii järjestelemisestä ja hänen kanssaan soittotunnilla voi esimerkiksi opetella uuden kappaleen rytmejä rytmikorttien avulla. Jokaiseen rytmikorttiin on kirjoitettu yksi rytmiaihe ja oppilas itse tai yhdessä opettajan kanssa järjestelee kortit kappaleen rytmien mukaisesti. Välillä tarkastetaan soittamalla onko rytmit oikeassa järjestyksessä.

Säveltäminen ja improvisaatio

Säveltämistä voidaan harjoitella pienemmän oppilaan kanssa aluksi esimerkiksi kolmea määrättyä säveltä käyttäen. Oppilaan musiikillisten taitojen ja ymmärryksen kehittyessä opettaja voi vähitellen laajentaa sävellyksessä käytettäviä musiikillisia elementtejä. Improvisointia voi soittotunneilla esiintyä monessa muodossa. Itse olen opettaessani käyttänyt paljon vapaata improvisaatiota. Pienten oppilaiden kanssa annan yleensä ensin lapsen ideoida ja tarvittaessa itse ohjailen improvisointia mielikuvien avulla johonkin suuntaan. Olen esimerkiksi oppilaan kanssa yhdessä keksinyt tarinaa, jota samalla yhdessä soittaen väritämme. Improvisointi on yksi osa soittotuntia ja omassa opetuksessa sen tarkoitus, varsinkin pienten lasten kanssa on, että lapsi rohkaistuu soittamaan monin eri tavoin ja samalla oppii erilaisia soittoteknisiä asioita sekä saa iloa ja onnistumisen riemua musiikista.

Soittoleikit

Leikkien kaiku-leikkejä voi opetella esimerkiksi rytmin tai melodian muodostusta. Kaiku-leikissä opettaja voi soittaa jonkin lyhyehkö melodian, jonka lapsi sitten toistaa soittamalla. Kun leikki on tullut tutuksi lapselle, voi lapsi ollakin se joka keksii toistettavan melodian. Opettaja voi soittaa aluksi tarkoituksella väärin ja lapsen täytyy soittaa sama melodia uudelleen. Tällaisessa kaiku-leikissä harjoitellaan siis melodian muodostamisen lisäksi muistamista ja keskittymistä. Kaikuun voi tarvittaessa liittää jonkin tarinan tekemään leikistä lapselle mielenkiintoisemman.

Kysymys ja vastaus – leikki muistuttaa hyvin paljon kaikua, mutta nyt lapsi saakin itse keksiä soitollaan vastauksen opettajan soittamaan kysymykseen. Jotta leikistä ei tulisi vain mekaanista toistamista, täytyy opettajan käyttää mielikuvitusta esimerkiksi keksiessään kysyjälle ja vastaajalle jotkin henkilöhahmot. Kysyjä voi olla vaikka punahilkka ja vastaaja susi. Opettaja voi sopia oppilaan kanssa jotkin musiikilliset raamit, joiden sisällä kysymys ja vastaus on esitettävä.

Musiikin kuvittaminen

Kuvataidetta käytetään usein osana varhaisiän musiikkikasvatusta musiikkileikkikouluissa. Mielestäni maalaamisesta tai piirtämisestä voi olla hyötyä myös yksilöopetuksessa. Oppilas voi esimerkiksi keksiä tarinan tunnilla soitettavaan kappaleeseen ja kuvittaa sen. Oppilas voi näin kokea kappaleen mielekkäämmäksi harjoitella. Opeteltaessa soittotunneilla käytettäviä musiikin termejä, voidaan käyttää piirtämistä hyödyksi. Esimerkkinä tästä hiljaa – kovaa käsiteparin havainnollistaminen piirtäen paperille autotietä ja siihen ylä- ja alamäkiä sitä mukaa kun musiikki kovenee ja hiljenee.

Kirjoittaja:

Heli Antikainen 2020, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Louhivuori J., Paananen P. & Väkevä L. 2009. Musiikkikasvatus: Näkökulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen. Suomen musiikkikasvatusseura FISME

Ruokonen, I., Rusanen, S. & Välimäki A-L. 2009. Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa: Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Ruokonen, I. 2001. Äänimaisemia ja ilmaisun iloa muusikon kielellä. Teoksessa S. Karppinen, A. Puurula & I. Ruokonen (toim.) Taiteen ja leikin lumous: 4-8-vuotiaiden lasten taito- ja taidekasvatus. Helsinki: Finn Lectura.