Hyvinvointia edistävä opetusfilosofia baletinopetuksessa

Kurinalaisuus on terveessä mittasuhteissa ihailtavaa ja tavoiteltavaa, mutta milloin se menee liiallisuuksiin?

Tanssi, etenkin baletti, vaatii tanssijalta kurinalaisuutta ja itsensä jatkuvaa reflektointia. Sillä tanssi on useimmiten ryhmätilanne, oman osaamisensa vertailusta muihin saattaa syntyä tanssijalle paineita, joskus jopa vääristyneitä ajatusmalleja. Tästä syystä tanssinopettajalla on suuri vastuu turvallisen oppimisympäristön luomisessa.

Klassinen baletti pähkinänkuoressa

Klassinen baletti on kurinalainen ja esteettisyyttä tavoitteleva tanssitaiteenlaji, joka juontaa juurensa kaukaa renessanssiajan hoveista. Baletissa olennaisinta on pyrkiä luomaan illuusio liikkumisen keveydestä ja helppoudesta, vaikka baletti lukeutuukin yhdeksi vaikeimmaksi tanssilajiksi, sen tarkoin määritellyn liikekielen ja liikkeiden oikeaoppisen suoritustavan vaativuuden vuoksi. Baletissa yhdistyvät tanssi sekä musiikki ja juonta kannattelee puheen sijaan miiminen elehdintä.

Mitä on opetusfilosofia?

Ihmiskuvia, ihmisen käsityksiä ihmisestä, on yhtä paljon, kuin on ihmisiäkin. Jokaisella on omanlaisensa ihmiskäsitys, joka muodostuu oman kasvatuksen, kokemusten, arvomaailman ja tiedon pohjalta. Ihmiskäsityksensä ja niihin pohjautuvan oppimiskäsityksensä pohjalta pedagogit kehittävät itselleen henkilökohtaisen opetusfilosofian, eli käyttöteorian, jota he soveltavat käytännössä. Oma käyttöteoria toimii ikään kuin sisäisenä ohjausjärjestelmänä toiminnalle (Ojanen, S. 2006).

Opettajan kehitettyä itselleen sopivan käyttöteorian, voi hän selkeämmin reflektoida omaa toimintaansa ja kehittyä opettajana. Käyttöteoria on opettajan ajattelua ja toimintaa ohjaava työkalu, jolla hän tekee ja perustelee valintojaan omassa opetuksessaan.

Oman opetusfilosofian mukainen opettaminen

Tieto oppimisesta ja oppimiskäsityksistä lisääntyy jatkuvasti. Uusi tieto lisää ymmärrystä ja ymmärryksen myötä käytännön opetustyötä muokataan soveltamalla uudenlaisia opettamisen ja oppimisen keinoja. Uusien keinojen päätyminen käytäntöön vie kuitenkin aikaa. Jo alalla olevien pedagogien vakuuttaminen uuden tiedon pätevyydestä on haastavaa ja pitkään käytössä olleiden opetuskäytäntöjen ja -tapojen muuttaminen on vaikeaa. Vaikka opettajia jatkuvasti jatkokoulutettaisiin, uutta tietoa jaettaisiin ja haluttaisiin ottaa vastaan, ei uudistuminen silti ole taattua.

Opettaja ei ole koskaan valmis eikä täydellinen. Niin kuin ei ole käyttöteoriakaan. Käyttöteorialla tulee olla raamit, mutta sen sisältöä täytyy osata muokata muuttuvan tiedon mukana. Näin opettaja ja hänen opetusfilosofiansa toimii johdonmukaisesti ja oppilaalla on suurempi mahdollisuus kehittyä.

Baletinopetuksessa ilmenee ristiriitoja

Klassinen baletti on vaikea, tarkoin määritelty, mallioppimisen kautta opetettava laji, jonka omaksumiseen ei riitä ainoastaan halukkuus ja motivaatio, vaan lisäksi myös yksilölliset anatomiset ominaisuudet. Onko baletinopettajalla oikeus vaatia oppilaaltaan ihanteellista sadan kahdeksankymmenen asteen aukikiertoa, vaikka anatomisesti tämä ei olisi mahdollista ilman polviin kohdistuvaa vahingoittavaa kiertoa? Jokaisella opettajalla on oma käyttöteoriansa, joka sisältää tähän kysymykseen kunkin kohdalla omanlaisensa vastauksen.

Kollegiaalisuus olisi tässä tilanteessa tärkeää. Se, että tanssinkentällä opettajat vaihtaisivat kokemuksiaan ja näkökulmiaan samalla tuomitsematta niitä oikeiksi tai vääriksi. Tanssinopetus on vuosien varrella lähentynyt enemmän ja enemmän kohti oppijalähtöistä ajatusta, eikä tanssijoista halutakkaan enää muokata kehon lakien vastaisesti identtisiä. On kuitenkin vielä opettajia, jotka ovat jumiutuneet vanhan koulukunnan mukaisiin ihanteisiin ja niiden mukaiseen opettamiseen. Tieto vanhentuu ja uutta tietoa olisi tärkeä opetella ja omaksua jatkuvasti.

Uuden tiedon pohjalta myös opetussuunnitelmia uudistuvat, mutta ne ovat usein kovin laaja-alaisia, etenkin tanssin kentällä. Tanssinopettaja ei voi sanasta sanaan noudattaa laadittuja opetussuunnitelmia, sillä tietylle ikäryhmälle kirjatut tavoitteet voivat olla tanssiryhmään nähden vielä liian korkeat. Tässä haaste piileekin. Kuinka vastata taitavien oppilaiden toivomiin haasteisiin ja samalla säilyttää perässätulijoiden mielenkiinto, itseluottamus ja motivaatio?

Kuva 1. Tanssijan ja tanssinopettajan välinen vuorovaikutus on merkityksellistä. (Pexels.com)

Yleisiä ongelmia baletin opetuksessa

 Oppilaiden fyysiset vaivat

Vanhanaikainen ja kaavoihin kangistunut opetusfilosofia voi aiheuttaa ongelmia. Vanhan koulukunnan baletinopettajat saattavat tavoitella baletin estetiikkaa oppilaiden turvallisuuden ja hyvinvoinnin kustannuksella. Tästä hyvänä esimerkkinä nousevat oppilaiden linjausongelmat etenkin polvissa, sekä kivut selän alueella.

Klassisen baletin tekniikassa vaaditaan useilta kehon niveliltä äärimmäisiä liikelaajuuksia ja sen vuoksi se kuormittaakin tanssijan kehoa voimakkaasti. Esimerkiksi selkärangalta vaaditaan hyperekstensiota ja lonkkaniveleltä hyperfleksiota, -ekstensiota, -ulkorotaatiota ja -abduktiota. Ääriasennot ovat lisäksi usein toistuvia ja pitkäaikaisia ja sen vuoksi ne ovat erityisen kuormittavia. (Sinisalo 2009, 9.)

Tarkkojen esteettisten muotojen tavoittelun vuoksi, opettaja saattaa vääntää väkisin oppilastaan ääriasentoihin, vaikka oppilaan anatominen rakenne ei siihen riittäisikään. Tämä on vaarallista lajin jo muutenkin ollessa kuormittava keholle ja aiheuttavan valitettavan paljon vaivoja tanssijoille.

Oppilaiden henkinen hyvinvointi

Klassisella baletilla on raaka luonne. Kilpailu ja vertailuasetelma tanssijoiden välillä on suuri. Vertailua aiheuttaa balettiharrastuksen parissa erityisesti traditionaalinen tapa harjoitella balettia. Perinteisesti balettia treenataan rivissä tangolla, ihonmyötäisessä asussa ja itseään peilistä katsellen (Pahkala 2014, 31). Yleistäen baletissa ei niinkään riemuita toisten onnistumisista, vaan keskitytään omaan suoritukseen. Baletti on jopa itsekäs laji, verrattuna esimerkiksi nykytanssiin, jossa ryhmällä ja yhdessä tekemisellä on suurempi merkitys.

Verrattuna muihin tanssilajeihin baletti on armottomampi, tarkempi, sekä vaatii henkisesti tanssijalta paljon. Yhdistettäessä fyysisesti kuormittava laji ja henkinen kamppailu omasta riittämättömyyden tunteesta, voi luoda lopputuloksesta murskaavan. Tästä syystä baletin harrastajien kesken esiintyykin valitettavan paljon vääristynyttä käsitystä kehonkuvasta, sekä syömishäiriöitä.

Tavoitteet, tuntisisällöt ja tuntitilanne

Oppilaiden taitotason määrittäminen ja sopivien tavoitteiden ja tuntisisältöjen valitseminen on tarkkaa ja tärkeää työtä opettajalta.

Baletin Vaganova-metodin mukaan oppilaan tulee osata tietyt liikkeet tietyn ikäisenä. Tämä vaikeuttaa baletinopettajan työtä, sillä sen noudattaminen sanasta sanaan voi olla käytännössä mahdotonta toteuttaa. Jos opetusta rakennetaan sokeasti Vaganova-metodin mukaisesti, katsomatta oppilaiden todellista tanssiteknistä osaamista, tulos voi olla jopa vaarallinen. Liian vaikeat tuntisisällöt lisäävät huomattavasti loukkaantumisriskiä balettitunneilla.

Tuntitilanteessa vaarana on lisäksi oppilaiden esineellistäminen. Baletin maailmassa oppilaiden inhimillisyys voi unohtua ja hukkua kaiken sen tavoitellun esteettisyyden alle. Oppilaat muuttuvat liikkuviksi roboteiksi, joista tuleekin muovata mahdollisimman täydellisiä ja baletin ihanteen mukaisia tanssijoita. Tosi asia kuitenkin on, että kaiken sen liikkeen alla on tunteva ja elävä oikea ihminen.

Kuva 2. Tanssijalle voi kertyä henkistä kuormitusta ryhmässä vertailun vuoksi. (Pexels.com)

Ratkaisuja baletin opetuksessa ja sen filosofiassa ilmeneviin ongelmiin

Ratkaisuja miettiessä tulee palattua siihen, miten suuri rooli tanssinopettajalla on baletin opetustilanteessa. Opettajan kouluttautumisella on suuri merkitys oppilaan hyvinvointiin, sillä muutoksia harjoitteluun ja siihen, millaisena baletti lajina terveimmillään nähdään ja koetaan, tehdään harrastusaikana. Silloin suurimpana vaikuttaja toimii tanssinopettaja. Jotta opetusfilosofiaa baletissa voidaan muuttaa kehoystävällisemmäksi ja tämän päivän arvojen mukaiseksi, tulee opettajien tietotaito olla myös tätä päivää.

On tärkeä pystyä olemaan herkkä opetustilanteessa sille, mitä opettaa, miten ja miksi. Oppilaiden kanssa tulee edetä vaihe vaiheelta tarkastellen ryhmän kyvykkyyttä. Jotta baletin harjoittelu säilyisi turvallisena, tulisi olla läpinäkyvä ja selkeä sen suhteen, miksi opettelemme niitä asioita, joita opettelemme. Nuorille oppilaille voi kertoa, miksi emme teekään vielä Instagram-sovelluksesta nähtävillä olevien ballerinojen liikkeitä. Täten, mahdollistamalla oppilaiden ymmärryksen kasvun kertomalla harjoittelun syy-seuraussuhteista, voidaan edesauttaa motivaatiota ja halua liikkeiden oikein suorittamiseen ilman, että vaarannamme oppilaiden turvallisuutta.

Baletissa on tärkeää edetä vaihe vaiheelta haastavampiin asioihin, samalla arvioiden oppilaan kyvykkyyttä. Monissa tanssikouluissa tarjotaan taiteen perusopetusta, joka lupaa oppilailleen myönteisiä kokemuksia tanssin parissa, kannustaa tanssin harrastamiseen ja tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveellistä elämäntapaa (Opetushallitus 2017). Sen puitteissa oppilaan tulisi olla hyvissä käsissä harjoittelun turvallisuuden kannalta. Tällä pyritään turvaamaan jokaisen tanssioppilaan harrastuksen mielekkyys ja tarjoamaan tanssinopettajalle ja tanssikoululle Opetushallituksen määräämät raamit ja kokonaisuusehdotus tanssiharrastuksen etenemiseen, oli kyseessä tanssilaji mikä tahansa. Tämän noudattaminen tarpeellisissa määrin voi mahdollistaa ehjän ja terveellisen lajiopetuksen etenemisen ja antaa suuntaa opettajalle tuntirakenteen suunnitteluun. Samalla se jättää tilaa opettajan omalle harkinta- ja suunnittelukyvylle, joka tulee aina toteuttaa ryhmäkohtaisesti taitotasoa arvioiden.

Tänä päivänä tieto yksilön hyvinvoinnista, sen seuraamisesta, on monipuolisempaa ja monista vanhan koulukunnan asettamista normeista baletin sisällä tuntuu olevan vahvasti kriittisemmän tarkkailun alla. On oleellista katsoa tanssijaa inhimillisestä näkökulmasta ja siirtyä pois vanhanaikaisesta ajatuksesta luoda samaan muottiin mahtuvia yksilöitä, joista heikoimmat tiputetaan pois. Baletin perinteet ovat syvällä ja siinä on tarkka tekniikka, mutta se ei enää saa rajoittaa osallistujia olemaan vain tietystä muotista rakennettuja. Eivätkä baletin perinteet ole hyväksyttävä syy tänä päivänä kannustaa oppilaita epäterveellisten traditioiden ylläpitoon, josta opettaja onkin pitkälti vastuussa. Tanssija tulee aina kohdata ihmisenä ja yksilönä.

Artikkelissa edellä mainittuihin ongelmiin vastaus piileekin siis pitkälti tanssinopettajan pedagogisissa taidoissa ja ammattipätevyydessä. Opettajan aito kiinnostus oppilaidensa hyvinvoinnista ja turvallisesta tanssiharjoittelusta baletin lajiopettamisen lisäksi vaikuttavat merkittävästi ongelmien ehkäisyyn ja eritoten sen jatkumiseen lajin sisällä. Mikäli uudet, kentälle valmistuvat, tanssipedagogit osaavat erottaa ongelmat lajiopetuksessa nyt, on mahdollisuus siirtyä terveellisempään, tämän vuosikymmenen arvojen mukaiseen tanssinopetukseen tulevaisuudessakin. Tällainen olisi hyvä saada baletinopetuksen valtavirtaan, joka tuleekin jäämään meidän valmistuvien tanssinopettajien hartioille.

Kirjoittajat: Lotta Lintonen, Iina Pyysing & Sanni Saarilahti 2020, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Ojanen, S. 2006. Ohjauksesta oivallukseen – ohjausteorian käsittelyä. Helsinki: Palmenia.

PAHKALA, K. 2014. Balettiharrastus ja kehonkuva – lajivalinnan vaikutus. Savonia- Ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö. Viitattu 12.2.2020. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404244828

SINISALO, A. 2009. Klassisen baletin tekniikka ja rasitusvammat jalan ja nilkan alueella. Pirkanmaan Ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö. Viitattu 14.2.2020. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912016660

Opetushallitus. 2017. Tanssi taiteen perusopetuksessa. Viitattu 16.2.2020. Saatavissa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/tanssi-taiteen-perusopetuksessa-2017

 

Jätä kommentti