Yhteismusisointi laulunopetuksessa – oppilas oppii, opettaja oppii

Tämä artikkeli käsittelee ryhmän ohjausta ja sen hyötyjä kokemuksellisessa ja teoreettisessa mielessä. Kamarimusiikki tukee solistista kehitystä, ja yhdessä tekeminen vie vuorovaikutustaitoja eteenpäin ja opettaa myös ohjaajaa.

Artikkelin taustaa

Yhteismusisointi laulunopetuksessa käsittelee oppilaan ja opettajan näkökulmasta kamarimusiikkiteoksen kautta tapahtuvaa oppimista. Esimerkkinä käytetty teos on Dietrich Buxtehuden kantaatti Nun freut euch, ihr Frommen mit mir ja teos on sävelletty kahdelle sopraanolle, kahdelle viululle ja basso continuolle. Kantaatilla tarkoitetaan kuorolle tai orkesterille sävellettyä kirkkomusiikkiteosta, joka pohjautuu raamatun tekstiin (Suomen evankelis-luterilainen kirkko nd) ja basso continuo on barokin komppiryhmä, jonka muodostaa sello ja cembalo.

Mitä oppilas oppii

Yhteismusisointiin kuuluu laajasti toisten huomioon ottaminen. Vuorovaikutustaitoja tarvitaan niin sosiaalisessa- kuin musiikillisessakin mielessä. Jokaisen ryhmän jäsenen tulee löytää oma paikkansa ryhmässä persoonana ja muusikkona. Muiden kuuntelu ja oman vuoron odottaminen edistävät sosiaalisessa ja musiikillisessa mielessä.

Kamarimusiikkiteosta tehdessä laulajilla on mahdollisuus tehdä erilaisen äänimaiseman kanssa töitä, kuin vain pianon kanssa. Barokkimusiikin tunnussoittimen cembalon vuoksi yhtyeen vire saattaa olla jokaisella harjoituskerralla erilainen. Vire saattaa olla jopa puolisävelaskeleen matalampi, kuin pianon kanssa työskennellessä. Viritykseen vaikuttavat sääolosuhteet, soittimen liikuttaminen ja edellisen virityksen ajankohta. Cembalon lisäksi pelkkä soitinyhtyeen kanssa työskentely vaatii laulajilta mukautumista.

Yhtyeen kanssa työskentely

Yhtye reagoi muutoksiin hitaammin kuin piano, ja tällaisessa tilanteessa yhteissoittotaito korostuu. Esimerkkinä voisi mainita tempolliset muutokset: kappale lähtee muuhun kuin sovittuun tempoon, jolloin yhtye joutuu päättämään kuka vie kappaletta oikeaan suuntaan ja kuinka muu yhtye reagoi. Kuulokuva on yhtyeen kanssa työskennellessä erilainen. Soivia ääniä on enemmän ja molempien laulajien tulee olla kontaktissa myös toisiinsa.

Vuorovaikutusta tapahtuu soitinryhmien sisällä ja niiden välillä. Erilaiset äänityypit vaikuttavat laulajien keskinäiseen sointiin ja tätä voidaan parantaa mm. vokaalien värittämisellä. Vokaalien värittämisellä tarkoitetaan yhteisen kirjainmuodon löytämistä. Itse ajattelen yhtyeen kanssa työskentelyä eräänlaisena porttina orkesterin kanssa työskentelyyn. Olisi erittäin suotavaa, että laulajilla olisi kamarimusiikista, ja nimenomaan yhtyeen kanssa työskentelystä kokemusta ennen orkesterin eteen astumista. Laulajat oppivat tekemään soittajien kanssa töitä, ja päinvastoin.

Yhtyeen selkeä päämäärä, joka on konsertti, muodostaa heistä tavoitteellisen ryhmän. Moni asia etenee harjoittelussa prosesseittain, ja sama pätee myös ryhmätyöskentelyyn. Jokaisen ryhmän jäsenen tulee ensin harjoitella omaa stemmaansa, jotta yhteissoitto on mahdollista. Kamarimusiikki tukee myös solistista osaamista ja onkin sanottu, kaikki solistit eivät ole hyviä kamarimuusikoita, mutta kaikki kamarimuusikot ovat hyviä solisteja.

Vaikka tehdään yhtyeen kanssa töitä, jokaisella on vastuu itsestään ja omasta osuudestaan. Solistinen vastuu on sama kuin soolo-ohjelmaa tehtäessä. Kamarimusiikin yksi tunnunpiirre on se, että jokaisessa stemmassa on vain yksi soittaja/laulaja ja sitä tehdään ilman kapellimestaria. Kukaan ei ole näyttämässä lähtöjä, vaan ne pitää itse osata. Tällöin harjoitteluprosessi korostuu ja nämäkin asiat varmistuvat yhteissoiton myötä.

Mitä opettaja oppii

Tässä osassa artikkelia käsittelen joitakin asioita minä muodon kautta. Tämä johtuu omista kokemuksistani ja havainnoinneistani, joita olen kamarimusiikkiryhmää ohjatessani saanut.

Opetustilan ja kaikille sopivan ajankohdan saamiseksi vaaditaan välillä monen tunnin työ. Tämän kantaatin tapauksessa cembaloluokan saaminen oli pääkriteeri ja välillä haastavaa järjestää. Toinen järjestelyä vaativa asia oli aikataulumuutokset. Tämä on tietysti arkipäivää ryhmän kanssa työskennellessä, mutta esimerkiksi harjoituspäivän muuttaminen, sairastumiset ja poissaolot vaativat ohjaajalta järjestelyä.

Itse opin sen, että vaikka ehdimme harjoitella teoksen kuntoon ennen esityspäivää, yhteisiä harjoituksia ei voi koskaan olla liikaa. Aika kuluu välillä aivan liian nopeasti, liikkuvia osia on paljon ja aivan mitä vain voi tapahtua. Opettajan kyky sopeutua muutoksiin ja ongelmanratkaisutaito nousevat tärkeään rooliin ja vievät pedagogista kehitystä eteenpäin. Olen ollut iloinen huomatessani, että näin on käynyt myös omalla kohdallani. Ammattitaitoni ja varmuus pedagogina on kasvanut todella paljon. Olen oppinut luottamaan tietotaitooni ja kuuntelemaan itseäni opettajana.

Pedagoginen kehitys

Pedagogista osaamistani on vienyt eteenpäin ryhmän ohjaaminen. Opettajan tulee huomioida, että jokainen ryhmän jäsen saa tasapuolisesti ohjausta ja palautetta, sekä rakentavaa, että positiivista. Huomion jakaminen monen oppilaan kesken on ollut itselleni pedagogisesti tärkeä oppimisprosessi.

Mielestäni tärkein asia ohjaajalla on ottaa vastuu ryhmästä. Vastuuseen kuuluu tunnelma, ryhmähengen rakentaminen ja vastuu musiikillisesta lopputuloksesta. Hyvä ja turvallinen tunnelma näkyy positiivisesti oppimisessa ja soivassa lopputuloksessa. Kun ympäristö on turvallinen, oppilaat uskaltavat kokeilla uusia asioita ja sitä kautta mahdollisuus ilmaisuun helpottuu.

Ohjaajana on tärkeää tietää, milloin oma työ on ryhmän kanssa tehty. Oma pedagoginen ratkaisuni on, että ”annan teoksen” ryhmälle esityspäivänä. Sitä ennen kaikki työ on tehty, ja ohjaajalla on mahdollisuus itsereflektointiin: mikä meni hyvin ja mitä voisi parantaa. Itse koen oppijan näkökulmasta tärkeänä opettajan luottamuksen ennen esiintymistä. Joitakin asioita voi tietysti muistuttaa, jos ryhmästä herää kysymyksiä, mutta hyvän ja luottavaisen tunnelman luominen ennen esitystä on mielestäni tärkeää. On jännittävää päästä kuuntelemaan konserttia ja konkreettisesti näkemään ohjaajan näkökulmasta matka ensimmäisistä harjoituksista esiintymislavalle.

Tasoerot ja erilaiset soittajat

Oma yhtyeeni muodostuu erilaisista persoonista ja se näkyy myös ryhmän dynamiikassa. Ohjaajan näkökulmasta se on hyvä asia, koska erilaiset persoonat tukevat toisiaan ja musiikillisen ilmaisun monimuotoisuus lisääntyy. Vaikka yhtyeessä on mukana eritasoisia soittajia, ryhmä toimii dynaamisesti hyvin. Nousujohdanteinen työskentely näkyy positiivisesti ja yhteisen päämäärän tavoittelu lisää selvästi ryhmän toimivuutta. (Aho 2009, 25). Omassa ryhmässäni ammattilaisen mukaantulo selvästi täsmensi ryhmän työskentelyä ja helpotti ohjaajien työtä. Saimme yhden kanssa kollegan lisää. Koen itse positiivisena erilaisten soittajien yhdessä työskentelyn, vaikka siihen liittyy pedagoginen haaste. Harvinaisten soittimien kanssa usein tasoero saattaa heitellä kumpaankin suuntaan radikaalisti, verrattuna muihin soittimiin. (Aho 2009, 25-26.).

Motivaation hyödyt

Kamarimusiikin tiedetään olevan motivoivaa ja mielekästä muusikoille. Tietenkään tämä ei kaikkien kohdalla pidä paikkaansa, mutta pääsääntöisesti se luo oppijoille positiivisia oppimiskokemuksia. Opiskelijoilla on monesti monta produktiota samaan aikaan käynnissä ja tämä on ohjaajankin hyvä ottaa huomioon. Organisointi ja ajoissa toimitetut nuotit helpottavat kiireisiä muusikoita, ja lisäävät näin motivaatiota. Ohjaajan on tässä tilanteessa hyvä ymmärtää kiireistä jäsentä. Vaikka muu yhtye joutuu osittain mukautumaan kiireisimmän jäsenen aikatauluihin, ei se saisi olla este yhtyeen toiminnalle.

Yhtyeen motivaatioon vaikuttaa toimivan dynamiikan lisäksi tavoitteiden realistisuus. Realistinen tavoite ja sopivan tasoinen teos lisäävät motivaatiota, kun taas liian vaikea teos toimii päinvastoin. (Aho. 2009, 50.).

Työskentelyilmapiiri

 Kamarimusiikin ohjaajan olisi hyvä kiinnittää alusta asti huomiota hyvän ilmapiirin luomiseen. Turvallinen työympäristö helpottaa opiskelijoiden tutustumista toisiinsa. Hyvä ja turvallinen ilmapiiri ovat peruselementtejä ryhmädynamiikan syntymisessä ja helpottavat myös oppimista. Turvallisessa ilmapiirissä oppilaat uskaltavat antaa palautetta toisilleen, niin positiivista- kuin rakentavaakin. ”Tekemisen meininki”, Ilo, lämpö, rohkeus ja luovuus pääsevät näin kukoistamaan. Turvallinen ilmapiiri edellyttää luottamusta. Oppilaiden tulee voida luottaa siihen, että tunnilla kerrotut asiat eivät lähde siitä huoneesta minnekään, vaikka asiat olisivat kuinka pieniä eikä salailuun olisi välttämättä tarvetta. Kerran menetettyä luottamusta on hyvin vaikeaa saada enää takaisin.

Ohjaajan asenteella on myös merkitystä työskentelyilmapiiriin. Huumori ei ole milloinkaan pahasta, ja vaikka vakavampiakin opiskelijoita olisi ryhmässä, se rentouttaa myös heidän työskentelyään. Ohjaajan oma asenne heijastuu myös ryhmään. Jos ohjaaja on ylimielinen tai välinpitämätön, se saattaa heijastua yhtyeeseen yleisenä hällä väliä- asenteena. Ohjaajan epäluottamus tai muu kielteinen asenne voi näkyä ryhmässä pidättyväisyytenä, ahdistuksena ja pelokkuutena. Tällaisessa tilanteessa ohjaajan olisi hyvä muuttaa asennettaan myönteisemmäksi ja kannustavaksi. (Aho, 2009, 50-59.).

Ryhmän ohjaaja

 Ryhmän ohjaaja on ryhmän johtaja, mutta johtajuuteen osallistuvat kaikki ryhmän jäsenet. Niemistö (2007, 178) mukaan Jauhiainen ja Eskola (1993) määrittelee johtamisen olevan ryhmän toiminnan vastaanottamista, eli se on ryhmän eikä yksilön ominaisuus. Ohjaajan tehtävä on auttaa ryhmää huolehtimaan perustehtävästään, joka tässä tilanteessa tarkoittaa toimivan yhtyeen muodostumista. Ryhmän toimivuuden kannalta aloitus ja tutustuminen ovat tärkeitä. Ryhmän alkuvaihe ja jäsenten yksilöitymistä palveleva kuohuntavaihe teettävät ohjaajalla eniten töitä. Ohjaajan tulee auttaa ryhmän kuohuntavaiheessa yksilöitä löytämään oma roolinsa, jotta ryhmä pääsee kehittymään eteenpäin. Itseään ja keskinäsiä suhteita pohtiminen syventää ymmärrystä ja selkeyttää ryhmästä nousevia johtopäätöksiä. Ohjaajan tulee hyvinvoivassa ryhmässä edistää avoimuutta ja keskinäistä solidaarisuutta. Kun ryhmän elinkaari tulee päätökseen, on ohjaajan annettava ryhmälle mahdollisuus selvittää keskeneräiset asiat ja tehdä siltä osin ryhmän loppuminen sen jäsenille selväksi. (Niemistö, 2007, 178-180.).

Ryhmänohjaajan pedagoginen polku

Ryhmän ohjaaja ja musiikin opettaja ovat kanssakulkijoina oppilaiden rinnalla. Musiikki on kokemuslaji, eli kuinka opettaja oppilaansa kohtaa on merkityksellinen lopputuloksen kannalta. Opettajan pedagoginen tausta-ajattelu, arvot ja pedagogiset taidot ovat ratkaisevassa roolissa oppimiskokemusten syntymiselle. Oppimisen keskiössä tulisi olla oppija, hänen taitotasostaan riippumatta. Tämä pätee myös ryhmän ohjaamiseen, sillä oppija on yksilönä osana ryhmää. Motorisen, tiedollisen ja taidollisen kohtaamisen sijaan oppija tulisi kohdata ihmisenä.  (Huhtinen-Hilden, 2013, 159-161.).

Ohjeita opettajalle ja oppijoiden kokemuksia hyvästä ohjaajasta

Opettaja: Näe aina erilaiset oppijat rikkautena ja haasteet pedagogisena kehitysmahdollisuutena. Näe kaikissa potentiaali ja arvosta oppimismahdollisuuksia. Hyödynnä yksilön voimavaroja ja vahvuuksia. Ole valmis muuttamaan ja kokeilemaan eri opetusmenetelmiä. Jokainen oppii yksilöllistä tahtiaan, nauti onnistumisista vaikka niiden löytyminen olisikin vienyt hetken. Haasta oppilasta sopivilla tehtävillä ja keskustelkaa yhdessä kuinka olisi parasta edetä. Vuorovaikutuksessa voi tapahtua muutoksia eri oppimiskertojen välillä, joten ole pedagogina valmis muutoksiin ja vie haluttu oppimistavoite silti loppuun. Hyödynnä oppijan tai opetusryhmän voimaa etisiä uusia menetelmiä opetukseen ja tee tarvittaessa yhteistyötä oppijan lähipiirin kanssa. Hyödynnä kollegoiden tietotaitoa ja mahdollista saatavilla olevaa moniammatillista osaamista. Kokeile kanssaopettajuutta toisen kollegan kanssa. Kanssaopettajuudesta on hyötyä varsinkin ryhmäopetuksessa. (Kaikkonen ja Laes, 2013, 112-113.).

Kirjassa Kamarimusiikin taito (Aho, 2009, 52.) viittaa opiskelijoille tehtyyn kyselyyn, jossa kysyttiin milloin ohjaaja oli onnistunut tavallista paremmin opetustilanteessa: Oppijan kokemuksen mukaan opettaja oli sisäistänyt opetettavan materiaalin. Opettaja kohteli opiskelijoita yksilöinä ja oli kiinnostunut heidän oppimisestaan. Opettajalla oli realistinen kuva opiskelijan suoritustasosta ja luottamus taitoon oppia lisää. Ryhmässä oli vastavuoroista tykkäämisen ja arvostamisen tunnesuhteita. Opettaja ei kantanut ylen määrin huolta omasta onnistumisestaan.

Kirjoittaja: Maiju Tiirikainen 2019, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Aho, K. 2009. Kamarimusiikin taito. Nurmes: Classicus OY.

Huhtinen-Hilden L. 2013. Herkät tuntosarvet musiikin opettamisessa. Julkaisussa Musiikkipedagogin Käsikirja – Vuorovaikutus ja kohtaaminen musiikinopetuksessa. Jordan-Kilkki,P, Kauppinen, E, Korolainen-Viitasalo, E, 2013. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy.

Kaikkonen M. ja Laes T. 2013. Musiikkikasvattaja – näe oppimisen potentiaali. Julkaisussa Musiikkikasvattaja – kohti reflektiivistä käytäntöä. Toimittanut Juntunen, M-L, Nikkanen, H ja Westerlund, H, 2013. Jyväskylä: Ps-kustannus.

Niemistö, R, Guademus Helsinki University Press/ Palmenia.2007. Ryhmän luovuus ja kehitysehdot. Tampere: Tammer-paino.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko, nd. Viitattu 14.2.2019 https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kantaatti