Sanoista säveliksi, sävelistä sanoiksi

Laulun opiskelijat opiskelevat lied-musiikkia ohjelmistoonsa verrattain paljon. Usein heitä säestää oppilaitoksen oma säestäjä tai lauluopettaja. Hyvin usein säestäjäksi valikoituu joku pianonsoiton opiskelija. Asiaan perehtymättömälle pianistille voi tulla yllätyksenä liedpianismin erityispiirteet, joita tässä artikkelissa on tarkoitus avata. Syyhän ei välttämättä ole pianistin, koska usein solistisessa piano-opetuksessa ei perehdytä soittamaan laulajan tai muiden muusikoiden kanssa. Tämän artikkelin kirjoittaja on opiskellut liedpianismia ja säestämistä Latviassa vuosina 2017-2018 ja kiinnostunut siellä aiheesta niin pedagogisena asiana kuin musiikinlajina.

Liedin historia/määritelmä

Liedin (Lied = saksalainen laulu) käsitteen historia ulottuu jo 1700-luvun barokkiin, jolloin se tarkoitti ns. kenraalibasso/basso continuo laulua. Eli käytännössä laulajaa säesti basso continuo ryhmä, johon yleensä kuului jokin bassolinjaa soittava soitin (sello, fagotti) sekä harmoniaa täydentävä soitin (cembalo, luuttu, urut). 1750-luvulla siirryttäessä barokkityylistä klassisempaan musiikkityyliin, tuli basso continuo laulun rinnalle/tilalle klaveeri (kosketinsoitin) säesteinen laulumusiikin tyyli.

Puhuttaessa liedmusiikista, yleensä tarkoitetaan 1800-luvun alussa kehittynyttä piano säestyksellistä laulumusiikkia, jossa on vain yksi laulaja. Pianisti ja laulaja siis muodostavat kamarimusiikillisen duon. Tekstit kyseisiin lauluihin on yleensä ollut runoja, joita on joko kirjoitettu itsenäisiksi runoteksteiksi, tai sitten säveltäjän kanssa yhteistyössä varta vasten lauluteksteiksi. Ensimmäisiä merkittäviä liedejä sävellettiin esim. Heinrich Heinen, sekä Ludwig van Goethen teksteihin. Toki muitakin runoilijoita oli, ja myöhemmin myös saksankielisen kulttuuripiirin ulkopuolista piano + laulu musiikkia alettiin kutsua liediksi.

Ensimmäisenä varsinaisena liedsäveltäjänä pidetään yleisesti Franz Schuberttia (1797-1828), joka sävelsi yksittäisten laulujen lisäksi laulusarjoja mm. Goethen ja Heinen teksteihin kuten Swanengesangen, Winterreise, Die schöne Müllerin. (Murtomäki 2016.)

Erot ja yhtäläisyydet solistiseen pianomusiikkiin

Puhuttaessa liedpianismista usein tulee mieleen ajatus, että liedin soittaminen eroaisi merkittävästi normaalista solistisesta pianonsoitosta. Onhan liediä esittäessä yhtenä olennaisena tekijänä laulajan läsnäolo ja hänen huomioimisensa. Myös usein liedtekstuuri pianolle on jollain tapaa erilaista kuin solistisen pianomusiikin. Tekniseltä vaatimustasoltaan liedien säestykset ovat usein huomattavan yksinkertaisia, verrattuna solistiseen repertuaariin. Tämä usein sen takia että liian virtuoottinen ja paksu säestyskuvio voisi peittää laulajan äänen.

Kuitenkin liedin soittamisessa on kyse siitä samasta pianonsoitosta kuin muutenkin. Tärkeää kaikessa pianonsoitossa on ottaa huomioon, mitä on nuottiin kirjoitettu. Usein aloittelevat, ja vähän pidemmällekin ehtineet, pianistit joko huolimattomuuttaan tai vielä ammattitaidottomuuttaan jättävät asioita soittamatta tai muuten soittavat huolimattomasti. Esimerkiksi legato saattaa tulla paikkaan, johon sitä ei ole merkitty. Pedaalin käyttö voi olla huolimatonta. Dynamiikat ja fraseeraukset saattavat olla huolimattomia tai väärin opeteltuja.

Pienen ja ”helpon” tekstuurin mielekkääksi tekeminen

Niin kuin kaikessa soitonopetuksessa, on myös liediä opettaessa syytä kiinnittää huomiota oppilaan huolelliseen nuottitekstuurin lukuun. Onhan kappaleen säveltäjä usein tarkoittanut merkinnöillään jotain, joka tuo kulloistakin musiikillista ajatusta esille. Liedin soittamisessa tämä piirre korostuu erityisesti. Koska tekstuuri on usein melko yksinkertaista, täytyy kiinnittää esitysmerkintöihin huomiota. Tämä sen takia jotta saataisiin mahdollisimman paljon irti yksinkertaisemmastakin pianosatsista. Koska pianisti ei pysty virtuoottisen tekstuurin puolesta tuomaan itseään esille, on yksinkertaisessa pianosäestyksessä säestyksen äänenlaatu on äärimmäisen tärkeää. Äänenlaadun opettelemiseen/opettamiseen liittyvät täsmälleen samat asiat kuin missä muussakin pianonsoitossa, kuten hyvä ja aktiivinen sormenpää, kämmenen ja käsivarren rentous, olkapäiden rentous, selkeä pedaalin käyttö jne. (Kastarinen 2018.)

Työskentely laulajan kanssa

Liedmusiikki on todellista kamarimusiikkia. Pienellä intiimillä kokoonpanolla voidaan kuulijalle kertoa niin pieniä kuin suuriakin tarinoita ja tunteita. Kaikessa yhteissoitossa on tärkeää ottaa huomioon ryhmän muut jäsenet, eli tässä tapauksessa laulaja. Tässä asiassa henkilökemialliset asiat nousevat tärkeiksi. Hyvän lied-partnerin löydyttyä voi yhteistyö kestää vuosia ja yhteissoitannallinen taso olla hyvinkin laadukas. Joskus taas voi käydä, että yhteistyö jää vain yhden keikan pituiseksi.

Hyvät lähtökohdat yhteistyöhön on luotu, mikäli molemmat muusikot pitävät toisiaan vertaisenaan. Pianisti ei siis ole millään muotoa laulajan alapuolella ja on asiaankuuluvaa pitää ns. ”huolta omasta tontista”. Parhaimmillaan liedin tekeminen on kahden muusikon välistä dialogia, josta lopputuloksena on miellyttävä musisointikokemus muusikoille, ja nautinnollinen kuulemiskokemus kuulijalle. Niin kuin kaikessa yhdessä tekemisessä, niin liedissäkin liian kärkkäät ja päällekäyvät ”neuvot” ja omien taiteellisten näkemysten esille tuominen voivat myrkyttää ilmapiirin pahastikin. Kokemukset ovat osoittaneet, että muusikot, ja erityisesti laulajat, ovat usein herkkiä arvostelulle, joka koskee heidän tekemistään.

Joskus voi tulla vastaan tilanteita, joissa on otettava huomioon toisen muusikon kokemus ja taitotaso. Kokeneemman neuvoja kannattaa kuunnella ja kokemattomampaa ei kannata yrittää pakottaa sellaiseen, mikä ei kulloisessakin tilanteessa ole mahdollista. (Kastarinen 2018.)

Laulajan tukeminen sekä harjoittaminen

Kokemukset eri tasoisten laulajien kanssa ovat osoittaneet, että pianisti on äärimmäisen tärkeä tuki laulajalle. Pianistin rauhaisa ja varma olemus viestii laulajalle, että tilanne on hallussa. (Zilberts 2017.)

Lähdöt saattavat olla hyvinkin haasteellisia kelle tahansa muusikolle, niin myös lied-duolle. Ehkä kaksi epämiellyttävintä ovat lähdöt, jolloin molempien pitäisi alkaa soittaa sekä laulaa yhtä aikaa, ja laulajan säestämätön soolo kappaleen alussa. Näissä voi laulajalle syntyä ongelma lähtösävelen löytämisessä. Joskus laulaja voi päätellä lähtösävelen edellisen kappaleen lopusta, mutta tarvittaessa pianisti voi auttaa antamalla sävelen äärimmäisen hiljaa ja huomaamattomasti pianosta joko aplodien aikana tai ”vahingossa” hipaisten istuttuaan pianon ääreen. (Katz 2009, 93-96.)

Hengitykset

Balanssi on asia, jota jokainen kamarimusiikkia tehnyt joutuu miettimään. Se onkin yksi vaikeimmista ja hienovaraisemmista mutta myös arvoituksellisimmista asioista musiikissa. Usein muusikot tahtovat ”kokeilla” salia ennen esiintymistä. Pianistille se usein tarkoittaa käytettävissä olevan instrumentin kokeilua. Usein täytyy myös tarkistaa valaistus, soittimen asettelu, lavalle kävelyreitti ja muut huomioitavat asiat.

Pianistin yksi tärkeimmistä poikkeamattomista säännöistä on se että, jos pianisti ei kuule laulajaa niin hän soittaa liian kovaa. Se voi olla joskus vaikeaa toteuttaa käytännössä. Täytyyhän pianistin huolehtia aikaisemmin mainituista hengityksistä, äänenannoista, tempomuutoksista, omasta taiteellisesta näkemyksestään jne. Mutta loppujen lopuksi se ratkaisee mikä kuuluu saliin ja yleisölle. (Katz 2009, 137.)

Flyygelin kannen asento on ratkaisevassa asemassa balanssia etsittäessä. Isoja kamarimusiikkiteoksia esittäessä on itsestäänselvyys, että kansi pidetään täysin auki. Laulajan kanssa työskennellessä asiaa täytyy harkita tarkasti salin akustiikka, soittimen luonne sekä laulajan volyymi huomioon ottaen. Opettaessa ei kuitenkaan pitäisi koskaan totuttaa oppilaita soittamaan kansi täysin kiinni. Näin saavutetaan vain epäselkeää sointia, joka usein itseasiassa saa pianistin soittamaan kovempaa. (Katz 2009, 138-139.)

Tekstin tulkitseminen soiton avulla

”Liedin soittaminen on nimenomaan soittamista. Ei säestämistä”

Lauluissa tärkeintä melodian lisäksi on totta kai laulujen sanat, eikä liedmusiikki ole mikään poikkeus. Asiaan vasta tutustuva ja kokematon pianistiopiskelija voikin yllättyä, miten tärkeää teksti on myös pianistisesta näkökulmasta.

Aikaisemmin oli puhe pianistin tarpeesta opiskella kappaleen melodia laulamalla. Vähintään yhtä tärkeää on myös pianistin tutustua tekstiin. Tekstin sanoman ymmärtäminen luo mielikuvia kappaleen karaktereista ja sanomasta, jotka ovat oleellisia mielenkiintoisen tulkinnan aikaansaamiseksi. Kaikkia musiikillisia asioita ei ole mahdollista, tai tarvettakaan, yrittää merkitä nuottikuvaan. (Kastarinen 2018.)

Sanoituksiin tutustuminen sekä ymmärtäminen

Tekstiin tutustuminen ei pelkästään helpota sen tulkitsemista, mutta myös auttaa seuraamaan laulajaa. Vokaalien ja konsonanttien seuraaminen auttaa tavujen ja melodian yhdistämisessä. Alkavathan hyvin monet sanat konsonantilla, kun taas vokaali on sanan pyöreämpi ja ”soiva” osa. Tietenkin asia riippuu hyvin paljon lauletusta kielestä, joten taitava liedpianisti, sekä opettaja, tuntee ainakin yleisimmin liedissä käytettyjen kielien (saksa, ranska, englanti, suomi, ruotsi,) perus ääntämysmallin. (Zilberts 2018.)

Lied-teksteihin on hyvin usein kätkettynä jokin syvällisempikin ajatus. Kielten hallitseminen auttaa avaamaan tekstien piilotettuja merkityksiä ja yhteiskunnallisia, sekä poliittisia viittauksia. Se tekee lied-musiikin maailmasta niin mielenkiintoisen.

Kirjoittaja:

Anssi Kasanen 2019, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Kastarinen, S. 2018. Pianonsoiton opettaja. Kuopion Konservatorio. Haastattelu 8.1.2018

Katz, M.2009. The complete collaboration the pianist as partner. New York: Oxford University Press Inc.

Murtomäki, V. 2016. Artikkelisarjat: Saksalainen lied. Saksalaisen liedin varhaisvaiheet ja lied-runous. Sibelius-Akatemia. Musiikkihistorian verkkosivut. Viitattu 11.11.2018. http://muhi.siba.fi/xwiki/bin/view/Muhi/View?id=rom_lied1&q=lied&type=basic&tab=0  

Zilberts, M. 2017-2018. Dosentti. Jazeps Vitols Latvian Academy of Music Riika. Keskustelut 2017-2018.