Reagoi ja soita

Osallistuin vaihtovuotenani Tanskassa Esbjergin Syddansk Musikkonservatoriumissa workshopiin, jossa keskityttiin erilaisin kuuntelu- ja keskittymisharjoituksin parantamaan yhtyesoittoa. Harjoitteissa keskityttiin rytmiin, dynamiikkaan, artikulaatioon ja äänenväriin, sekä kykyyn reagoida erilaisiin melodisiin ja harmonisiin tilanteisiin. Harjoitteet lähtivät liikkeelle hyvin yksinkertaisesti, mutta erilaisia osa-alueita yhdistelemällä saatiin aikaiseksi harjoitteita, jotka vaativat maksimaalista keskittymistä. Osaa harjoitteista sovelsin myös omaan harjoitteluuni. Workshopin ohjaaja Thommy Andersson julkaisi aiheesta nettioppaan syksyllä 2017. Tällainen lähestymistapa oli poikkeuksellinen verrattuna aiemmin osallistumiini workshoppeihin, jotka keskittyivät enemmänkin ohjelmiston esityskuntoon valmistelemiseen.

Harjoitteiden perusidea

Harjoituksiin osallistuvien vähimmäismäärä on kaksi henkilöä, kun taas ylärajaa osallistuvien määrässä ei ole. Harjoitus aloitetaan siten, että osallistujat asettuvat rinkiin niin, että heillä on näköyhteys toisiinsa. Näin merkkien antaminen muille soittajille on helpompaa. Harjoituksiin valitaan ryhmän johtaja, joka voi esimerkiksi aloittaa harjoitukset tai ohjata muita soittajia. Joissain harjoituksissa ryhmä voidaan jakaa pienemmiksi yksiköiksi kuten duoiksi tai trioiksi.

Kolbin kehä

Luonnostelin harjoitustilanteesta mallin, joka kuvaa ajatusprosessia harjoituksissa. Kehässä kiertävät kohdat kuunteleminen-reagointi-päätöksenteko-toiminta-musiikki. Tämä kaavio tuo mieleen Kolbin kehän, joka kuvaa kokemuksellista oppimista. (Kokemuksellinen oppiminen ja oppimisen ohjaaminen n.d.) Sen ensimmäinen kohta on välitön omakohtainen kokemus, joka luo perustan oppimiselle. Harjoitusmallissa tätä vastaa kuunteleminen, jossa soittajalle syntyy kokemus soivasta musiikista.

Toinen kohta on kriittinen pohdiskeleva havainnointi eli reflektointi. Soittaja reagoi kuulemaansa musiikkiin havainnoimalla sen melodiaa, harmoniaa ja rytmisiä elementtejä.

Abstrakti käsitteellistämisvaihe vastaa harjoitusmallin päätöksentekovaihetta. Soittaja jäsentää omista kokemuksistaan, millaisia sopivia vaihtoehtoja hänellä on käytettävissään soittotilanteessa. Jos esimerkiksi soiva musiikki on mollisävellajissa, voi soittaja valita vaikkapa luonnollisen molliasteikon oman improvisointinsa pohjaksi. Soittaja tekee myös päätöksen siitä, osallistuuko hän musiikkiin ja jos osallistuu, mitä hän soittaa ja millaisessa roolissa. Hän voi valita esimerkiksi olevansa joko solistisessa tai säestävässä roolissa.

Seuraavana Kolbin kehässä on aktiivisen ja kokeilevan toiminnan vaihe, joka vastaa omassa mallissani kohtaa toiminta. Tämä tarkoittaa käytännössä osallistumista musiikkiin soittamalla tai laulamalla. Musiikkiin osallistutaan niillä elementeillä, jotka edelliset kohdat ovat tuottaneet.

Lopputuloksena syntyy musiikkia, jota osallistuja kuuntelee ja reagoi siihen. Tällöin kehä käynnistyy taas alusta.

Esimerkkejä harjoitteista

Yksi yleisimmin käytetty harjoitusrunko on Anderssonin React and play -julkaisussa esittelemä harjoitus nr. 18. Harjoituksessa soitetaan kahdeksan tahdin luuppia 4/4 tahtilajissa. Ensimmäisessä tahdissa soitetaan isku ensimmäiselle neljäsosalle, toisessa tahdissa toiselle kahdeksasosalle ja näin eteenpäin jatkaen, kunnes kahdeksannessa tahdissa isku tulee tahdin viimeiselle kahdeksasosalle. Tämän jälkeen luuppi aloitetaan alusta. Harjoituksessa tulee noudattaa ennalta määrättyjä dynamiikkaa ja artikulaatiota. Harjoitukseen voi valita soitettavaksi esimerkiksi yhtä säveltä, kolmisointua tai jotain tiettyä asteikkoa. Päähuomion tulee kuitenkin kiinnittyä rytmiin, dynamiikkaan ja artikulaatioon. (Andersson 2017, 20.)

Workshop-tunneilla varioimme tätä harjoitusta lukuisilla eri tavoilla. Dynamiikka voi olla luupin ajan kasvava tai laskeva, tai se voi kasvaa neljä tahtia ja laskea seuraavat neljä. Luuppia voi soittaa kertaamalla sitä uudestaan ja uudestaan, tai sitä voi toistaa ”peilikuvana”. Tällöin uuden luupin ensimmäinen tahti on sama kuin edellisen viimeinen. Lisää haastetta harjoitukseen saa muuttamalla viimeisen tahdin esimerkiksi 7/8 -tahtilajiin. Harjoitukseen voi myös yhdistää improvisointia. Ryhmästä valitaan solisti, joka improvisoi siten, että fraasit päättyvät aina muun bändin soittamille iskuille. Erilaisilla variaatioilla voidaan suhteuttaa harjoituksen vaikeus ryhmän tasolle sopivaksi.

Toisessa yksinkertaisessa harjoituksessa ryhmä asettuu ympyrän muotoon ja valitsee johtajan harjoitukseen. Yksinkertaisimmillaan kaikki soittavat saman nuotin vuorotellen vapaassa tempossa, mutta mahdollisimman nopeasti edellisen soittajan jälkeen. Tavoitteena on saada sävel kulkemaan mahdollisimman sujuvasti kehän ympäri johtajan soittaman nuotin dynamiikan ja artikulaation mukaan. Harjoitusta voi kehittää määräämällä tempon ja aika-arvon, kuten neljäsosanuotit tempoon 80 iskua minuutissa. Nuotti voi kulkea kehää ympyrässä, tai sen suunta voi kääntyä aina sen tullessa johtajan kohdalle. Yhden sävelen sijaan ryhmä voi soittaa skaalaa tai murtosointua ylös alas siten, että jokainen soittaa yhden sävelen vuorollaan.

Kuten esimerkeistä huomaa, ovat yksinkertaiset harjoitusideat hyvä alusta sovelluksille. Kun yksinkertaisiin harjoituksiin lisätään ylimääräisiä sääntöjä, säveliä ja tahteja, saattaa dynamiikkaan, artikulaatioon ja äänenväriin keskittyminen unohtua täysin. Tällöin on syytä helpottaa harjoitusta hieman, jotta nämä musiikin elementit kuuluvat soitossa.

Kokemukset opetustilanteista

Tein yhdeksäsluokkalaisista koostuvan opetusharjoittelubändini kanssa harjoitteita, joiden tarkoituksena oli parantaa keskittymiskykyä. Aluksi soitettiin yhtä säveltä siten, että jokainen soittaa neljäsosanuotin rauhallisessa tempossa vuorollaan. Tämä onnistui hienosti. Harjoitusta vaikeutettiin määräämällä lisää noudatettavia sääntöjä. Sävel oli soitettava mahdollisimman lyhyenä ja matalalla dynamiikalla. Lisäksi soitettiin ilman määrättyä tempoa, ja tavoitteena oli soittaa mahdollisimman nopeasti edellisen soittajan jälkeen. Tämä harjoite tuotti enemmän ongelmia. Parin kolmen kierroksen jälkeen oppilaiden keskittyminen herpaantui, ja soittaminen katkesi. Lisäksi artikulaatioon ja varsinkin dynamiikkaan oli vaikea keskittyä, kun päähuomio oli oikeaan aikaan soittamisessa.

Koen workshopiin osallistumisen ja sen harjoitusten parissa työskentelyn kehittäneen omaa soittamistani yhtyeen kanssa huomattavasti. Tarkoitukseni on hyödyntää näitä kokemuksia myös tulevaisuudessa bändiprojektieni ja oppilaitteni kanssa. Mielestäni harjoitusten avulla on mahdollista tuoda uusia osa-alueita perinteiseen yhtyeopetukseen.

Kirjoittaja: Atte Santala 2019, Savonia ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Andersson, T. 2017. React and play! – 36 exercises in ensemble playing for educators and musicians. Syddansk musikkonservatorium. Danish National Academy of Music. Viitattu 22.1.2019. https://issuu.com/sdmk.dk/docs/thommy_puv_uk_issuu  

Kokemuksellinen oppiminen ja oppimisen ohjaaminen. Oppimiskäsitykset. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Ammatillisen opettajakorkeakoulun avoimia oppimateriaaleja. Koonnut Pylkkä, O. Viitattu 22.1.2019. https://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasityksista-oppimisen-ohjaamiseen/kokemuksellinen-oppiminen-ja-oppimisen-ohjaaminen/