Pianotunneista apua keskittymiseen ja lihastautiin

Syksyn 2018 ajan sain kunnian opettaa Kuopion Mäntykankaan koululla kahdelle nuorelle pianonsoittoa. Toinen heistä sairastaa lihastautia ja toisella on keskittymisen haasteita. Tavoitteenani oli auttaa heitä haasteissaan pianonsoiton kautta. Koimme oppilaiden kanssa niin suuria edistysaskelia, että mieltäni lämmittää ajatella: ”Tämä kaikki oli mahdollista siksi, että maailmassa on jotain niin hienoa, kuin musiikki!”

Keskittymisen haasteet ja miten ne ilmenivät oppilaallani

Keskittyminen eli tarkkaavuuden säätely tähdentää huomion toiminnan kannalta oleellisiin seikkoihin. Tarkkaavuuden säätely voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: tarkkaavuuden suuntaamiseen, ylläpitämiseen ja jakamiseen. (Tietoa tarkkaavuudesta 2019.)

Tarkkaavuuden suuntaamisella tarkoitetaan kykyä poimia toiminnan kannalta oleelliset ärsykkeet ja sulkea pois epäoleelliset ärsykkeet (esim. taustahäly). Tarkkaavuuden ylläpitäminen on keskittymisen säilyttämistä halutussa kohteessa pidempikestoisesti. Tarkkaavuuden jakamisella taas tarkoitetaan kykyä keskittyä yhtä aikaa moneen seikkaan ja siirtää huomiota tarpeen tullen kohteesta toiseen. (Miten oire ilmenee 2019.)

Tarkkaavuuden suuntaamisen vaikeudet ilmenivät oppilaallani mm. vaikeutena keskittyä pianonsoittoon luokassa, joka oli täynnä erilaisia soittimia. Vähentääksemme ärsykkeiden määrää, vaihdoimme opetusluokan väljempään luokkaan jo heti toisesta pianotunnista alkaen. Tarkkaavuuden ylläpidon ongelmia kuvasivat tilanteet, joissa oppilas vaihtoi tehtävästä toiseen hyvin impulsiivisesti, vaikkei edellinenkään ollut vielä valmis. Tarkkaavuuden jakamisen haasteiden takia oppilas pystyi keskittymään yhtäaikaisesti maksimissaan kolmeen asiaan: oikeisiin nuotteihin, sormijärjestykseen sekä ranteen joustoon. Nämä olivat kuitenkin harvinaisia tilanteita; toisinaan jo oikeisiin nuotteihin keskittyminen vaati ponnisteluja. Kahdella kädellä soittaminen osoittautui hyvin haasteelliseksi, joten soitimme lähinnä oikealla kädellä.

Oppilas oli myös hyvin levoton. Syksyn alussa tyypillinen tilanne oli, että tunnin alkaessa oppilas syöksyi pianon ääreen ja alkoi soittamaan kappaletta jo ennen kuin olemme edes tervehtineen kunnolla. Lisäksi hän teki malttamattomuuttaan useita virheellisiä toistoja hurjan nopealla tempolla, eikä malttanut keskittyä tehtävän tekemiseen rauhassa ja hitaasti. Tavoitteenani hänen kohdallaan oli lisätä keskittymisen pitkäkestoisuutta ja saada tehtävän suorittamiseen rauhallisuutta sekä auttaa löytämään keinoja tunnistamaan ja hallitsemaan keskittymisen haasteita.

Pedagogiset keinoni keskittymisen tukemiseen

Ehdimme pitää yhteensä kymmenen 45 minuutin pianotuntia. Niiden aikana käytin erilaisia apukeinoja keskittymisen tueksi. Perustavanlaatuinen metodi oli opettaa kuvionuoteista, sillä ne eivät vaadi perinteiseen nuottikirjoitusmenetelmään verrattuna niin suurta keskittymisen tilaa.

Kuva 1: Kuvionuotit (Kaikkonen & Uusitalo 1999) perustuvat selkeisiin väreihin ja muotoihin, joten soittaminen on helppoa. Nuottien nimiä ei tarvitse tietää, sillä koskettimilta löytyvät samat värit ja muodot, kuin nuottikirjasta.

Keksin termin ”mummovauhti” hidastamaan oppilaan vauhtia tehtäviä tehdessä. Termi oli oppilaasta hauska ja hän eläytyi mummon rooliin taitavasti, mikä auttoi häntä saavuttamaan paremman keskittymisen tilan. Keskittymisen herpaantuessa toinen toimiva metodi, johon tämä oppilas antoi luvan, oli pieni hellä kosketus hänen olkapäähänsä ja pyyntö laskea kädet hetkeksi syliin. Pienen rauhoittumisen jälkeen keskittyminen saatiin palautettua jälleen raiteilleen ja tehtävä suoritettua loppuun rauhallisesti ajatuksen kanssa.

Kehitin oppilaalle myös keskittymistaulukon, johon hän sai laittaa haluamansa tarran aina, kun oli onnistunut suorittamaan tehtävän keskittyneesti. Pidensin tarran saantiin vaadittavan keskittymisen aikaa koko ajan tarkoituksella. Parhaimmillaan oppilas jaksoi keskittyä tehtävän suorittamiseen jopa puoli tuntia!

Kuva 2: Keskittymistaulukko oli syksyn lopulla täynnä tarroja.

Aina en kuitenkaan vaatinut täyttä keskittymistä, vaan annoin oppilaan purkaa energiaansa improvisoimalla pianosta, mitä milloinkin mieleen juolahtaa. Hauskaksi leikiksi osoittautui arvausleikki, jossa toinen soitti keksimiemme sanojen perusteella pianosta pieniä pätkiä, ja toisen piti arvata mitä sanayhdistelmiä esitys kuvasi (mm. ”värikäs ukkonen”, ”pelottava perhonen” tai ”pilkullinen aurinko”).

Oppilas selvästi nautti pianonsoitosta. Hän kunnioitti niin minua kuin opetustilannetta ja sitoutui tarkkailemaan omaa keskittymistään pianotunneilla. Syksyn aikana oppilas alkoi itse huomata keskittymisensä herpaantumista ja osasi toisinaan ratkaista tilanteen jo itsenäisesti ilman välitöntä apuani. Hän hidasti soittotempoaan ja yritti tehtävää uudestaan rauhassa. Viimeisellä pianotunnilla hänen perheensä pääsi kuuntelemaan, kun hän soitti ”Joulupuu on rakennettu” kappaleen sujuvasti kaikkia oikean käden sormia käyttäen ja yllätyksekseni vieläpä ulkoa. Vanhemmat olivat hyvin liikuttuneita ja kiittelivät minua työstäni; pianotunnit olivat tuoneet oppilaalle iloa elämään ja hänen keskittymisensä oli parantunut koulun lisäksi myös kotona. En olisi voinut olla ylpeämpi ihanasta oppilaastani.

Lihastauti ja miten se ilmeni oppilaallani

Lihastaudit eli myopatiot ovat harvinaisia sairauksia, jotka aiheuttavat luurankolihasten heikkenemistä ja surkastumista. Sairauden edetessä liikkuminen vaikeutuu, jolloin apuvälineiden ja ulkopuolisen avun tarve kasvaa. Lihastauti ei yleensä vaikuta älyllisin suorituksiin. (Lihastaudit 2019.)

Oppilaani istuu pyörätuolissa, sillä lihastauti on surkastuttanut jalan lihakset niin, etteivät ne kanna kävelyä. Myös suun alueen lihaksisto on heikentynyt, jonka seurauksena puhe on hieman mongertavaa. Sain hänen puheestaan kuitenkin yleensä hyvin selvää. Jos en joskus ymmärtänyt hänen sanomaansa, oppilas toisti kertomansa asian hyvin kärsivällisesti.

Käsiä ja käsivarsia oppilas kykeni käyttämään, joskin rajallisesti. Olkapään ja hartioiden seudulla liikkuvuus oli hyvin pientä, samoin kämmenen ja sormien seudulla. Pianotuntien tavoitteena tämän oppilaan kohdalla oli ensisijaisesti ylläpitää lihasten toimintaa.

Oppimisen iloa ja lihasten toiminnan ylläpitämistä pianotunneilla

Tämän oppilaan kohdalla 45 minuutin pianotunnit venähtivät usein jopa tunnin mittaisiksi, sillä hän oli niin motivoitunut ja innoissaan soitosta, ettei olisi malttanut lähteä pianotunnilta ollenkaan pois. Eikä tämä tietenkään haitannut minua ollenkaan. Tunteja ehdimme pitää yhteensä 13. Aloitimme tunnit venyttelemällä ja verryttelemällä lihaksia olkapäistä aina sormiin asti. Haastavimmaksi verryttelytehtäväksi osoittautui nimettömien ja pikkurillien naputtaminen toisiaan vasten niin, että muut sormet pysyisivät liikkumatta paikoillaan. Syksyn edetessä tehtävä osoittautui koko ajan helpommaksi.

Oppilaalla oli käytössään loistava pyörätuoli, jonka korkeutta pystyi nappia painamalla säätämään itselleen mieleiseksi. Sen avulla saimme muokattua soittoasennon mahdollisimman ergonomiseksi. Koska sormien lihaksisto oli hyvin heikkoa, en pakottanut hänen kättään muovautumaan tiettyyn soittoasentoon, vaan annoin hänen päättää kädenasennon ja sormitukset itse. Huomasin oppilaan tuntevan itse parhaiten oman kehonsa rajallisuudet ja mahdollisuudet.

Isoin edistysaskel tämän oppilaan kohdalla taisi olla, että lihasten ylläpitämisen lisäksi pystyimme myös vahvistamaan niitä. Emme todellakaan olettaneet pianotunneista olevan näin suurta apua, mutta niin todella tapahtui. Syksyn alussa oikean käden nelos- ja viitossormen lihakset eivät riittäneet soittamiseen ollenkaan, kun taas syksyn lopussa oppilas soitti sujuvasti myös kyseisiä sormia käyttäen. Tämä tapahtui täysin hänen huomaamattaan ja kertoessani hänelle mitä oli juuri tapahtunut, oppilas näytti niin onnelliselta, että muistan sen hymyn vieläkin.

Sen lisäksi, että pianotunneista oli apua lihastautiin, hän myös tuntui suunnattomasti nauttivan pianonsoitosta. Häntä oli todella helppoa opettaa, sillä hän oli erittäin älykäs, musikaalinen ja hyvä keskittymään. Hän lauloi täysin vireessä ja hahmotti rytmit ja muut opettamani asiat hämmästyttävän nopeasti. Niinpä hänen kohdallaan siirryimme kuvionuoteista perinteiseen nuottikirjoitukseen ja lisäksi soitimme useita kappaleita korvakuulolta. Oppilas ylitti lähes joka pianotunti tuntisuunnitelmaan asetetut tavoitteet.

Nautin todella tämän oppilaan opettamisesta. Hienona lopetuksena syksyn ajan jatkuneelle työllemme oppilas esitti Mäntykankaan koulun joulujuhlassa kaksi kappaletta: ”Lintu” ja ”Sinivuorten yö”. Lintu kappaleen hän soitti tekemästäni nuotista ja Sinivuorten yön korvakuulolta. Esitys oli varsin upea ja musikaalinen. Minun oli tarkoitus puhua mikrofoniin esityksen jälkeen ja kertoa pitämistäni tunneista jotain, mutten liikutukseltani kyennyt oikein puhumaan muuta, kuin kiittämään tästä hienosta kokemuksesta.

Kuva 3: Sibelius-ohjelmalla tekemäni nuotti. Tähän väritimme myöhemmin nuotit kuvionuottiväreillä ja hahmottelimme fraseerauskaaret.

Avainsanana kunnioitus

Usein ajatellaan, että erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetukseen tarvitaan valtava määrä koulutusta ja ammattitaitoa. Itse olen vasta neljännen vuoden musiikkipedagogiopiskelija Savonia-ammattikorkeakoulussa eikä minulla ollut aiheesta aiempaa kokemusta. Silti jo pelkällä kunnioittavalla kohtaamisella, kannustavalla opetustyylillä ja kekseliäillä ideoillani onnistuin luomaan oppilaille mukavan oppimisen ilmapiirin. Kummankin kohdalla saimme huomattavia tuloksia aikaan.

Mielestäni pitämäni tunnit eivät suuresti poikenneet muista aiemmin pitämistäni tunneista niin konservatoriolla kuin yksityisoppilaittenkaan kanssa. Jokaisella meistä on omia haasteita ja olemme jokainen omalla tavallamme erityisiä. Erilaisuus olisi hyvä nähdä rikkautena ja voimavarana, ei esteenä. Jo Suomen perustuslain (731/1999, 2:6) mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mm. terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Kiinnyin oppilaisiini syksyn aikana ja heistä tuli minulle tärkeitä. Palasin joka viikko asunnolleni opetusreissulta hymy korvissa ja täynnä energiaa. Meillä oli tunneilla tavattoman mukavaa ja vuorovaikutus välillämme oli varsin luontevaa. Oppilaat todella ylittivät itsensä ja edistymisistä iloitsivat niin oppilaat kuin opettajakin sekä myös heidän perheensä, kaverit ja koulun henkilökunta. Kokemus oli kaiken kaikkiaan erittäin liikuttava ja mieleenpainuva.

Aion ehdottomasti jatkaa tällaista työtä tulevaisuudessa ja haluan lämpimästi rohkaista myös muita pedagogeja toimimaan samoin. Uudet oppijat voivat antaa meille jotain korvaamatonta: he voivat avartaa maailmankatsomustamme ja opettaa meille näin jotain uutta ja kaunista.

Kirjoittaja: Kalla Ruokokoski 2019, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Kaikkonen, M. & Uusitalo, K. 1999: Kuvionuotit. [S.I.]: Kehitysvammaliitto ry, Opike.

Lihastaudit. 2019. Lihastautiliitto ry:n sivustolla. Viitattu 6.1.2019. https://www.lihastautiliitto.fi/fi/Lihastaudit  

L 731/1999. Suomen perustuslaki 731/1999, 2:6. Perusoikeudet. Yhdenvertaisuuslaki. Annettu 11.6.1999. Viitattu 22.2.2019. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L2P6  

Miten oire ilmenee? 2019. Aivot ja toimintakyky. Keskittyminen ja tarkkaavuus. Aivotalo.fi. Terveyskylä.fi:n sivustolla. Viitattu 17.2.2019. https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/aivot-ja-toimintakyky/keskittyminen-ja-tarkkaavuus/miten-oire-ilmenee  

Tietoa tarkkaavuudesta. 2019. Aivot ja toimintakyky. Keskittyminen ja tarkkaavuus. Aivotalo.fi. Terveyskylä.fi:n sivustolla. Viitattu 17.2.2019. https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/aivot-ja-toimintakyky/keskittyminen-ja-tarkkaavuus/tietoa-tarkkaavuudesta  

Jätä kommentti