Perkussiivinen fingerstyle akustisella kitaralla ja bassolla

Kiinnostuksemme perkussiiviseen fingerstyle-tekniikkaan on alkanut harjoitellessamme musiikin sovittamista kitaralle ja bassolle. Perinteisen soittotyylin sijasta vaihtoehtoiset tekniikat inspiroivat tekemään musiikkia täysin uudella tavalla, ja uusia ideoita ja ajatuksia syntyy eri tavalla kuin normaalisti. Vaihtoehtoinen tyyli soittaa voi olla vaikkapa melodian soittaminen oikealla kädellä otelaudalta, perinteisen sormella tai plektralla pikkauksen sijaan. Vastaavien tekniikoiden yhteen liittämisessä on käytännössä monesti ajatuksena useamman kuin yhden asian toistaminen yhtä aikaa, kuten vaikkapa laulaminen ja soittaminen samanaikaisesti.

Perkussiivisen fingerstyle-tekniikan perusajatus

Perkussiivisella fingerstyle-tekniikalla tarkoitetaan tässä artikkelissa musiikin elementtien (rytmi, melodia, muoto, harmonia, sointiväri) yhteen liittämistä soittimella, tai vastaavasti kahdella instrumentilla musiikillisen ”kudoksen” tekemistä. Samansuuntaisia harjoitteita ja ajatuksia sisältää Milla Heinosen opinnäytetyö ”Rytmisiä harjoituksia yhtäaikaisen laulun ja bassonsoiton kehittämiseksi” (Heinonen 2011, 5). Terminä perkussiivinen fingerstyle (percussive fingerstyle) on maailmalla yleisesti suhteellisen paljon käytetty, varsinkin akustisen kitaran soittajien keskuudessa. Yksi tämän tyylin tunnetuimmista soittajista on Petteri Sariola, jonka soitossa perkussiivisuus on hyvin olennainen osa soittoa (Sariola, 2017).

Osa esittelemistämme tekniikoista on hyvin samankaltaisia soittimillamme (akustinen kitara & sähköbasso), joten tavoitteenamme onkin esitellä harjoitteita, joista moni on toistettavissa periaatteessa myös muilla vastaavan tyyppisillä kielisoittimilla.

Mielestämme on mielenkiintoista koota ajatuksia, ideoita ja käytännön esimerkkejä siitä, kuinka lähestyä soittamista, sovittamista ja säveltämistä vaihtoehtoisilla soittotekniikoilla. Esimerkiksi akustinen kitara on instrumentti, joka sisältää paljon enemmän potentiaalia monipuolisena instrumenttina, kuin millaisena se useimmiten mielletään.

Orkesterin imitointi yhdellä soittimella

Maailmalla on alkanut edellisinä vuosikymmeninä esiintymään soittajia jotka ovat alkaneet imitoida instrumentillaan myös muita instrumentteja ja mahdollisesti pienikokoista orkesteria. Kitaralla ensimmäisiä vastaavanlaista tyyliä on vienyt eteenpäin Michael Hedges (1953-1997), joka lähestyi akustisen kitaran soittoa ei-perinteisillä tekniikoilla, liittäen melodian, basson ja perkussiivisen soiton yhteen. Tänä päivänä vastaavantyyppisiä soittajia on lukuisia. Erityistä tässä tyylissä on jo pelkästään teknisesti oikeastaan kaikkien soittajien erilaisuus.

Konkreettinen toteutus, soittotekniset sovellukset, laitteisto ja soittimet

Basso

Oikea käsi
1) Kaikkien sormien käyttö normaalilla pikkaustekniikalla
2) Peukalo slap-tyylisessä soitossa
3) Etusormi-pikkurilli-sormilla släppäys kielien päälle (otelaudalla)
4) Huiluäänet melodia/pikkaus
5) Huiluäänet släppäämällä otelaudalta
6) Bobby Vega –tyylinen rytmiikan luominen plektrasoitolla
(Vega, 2014)

Vasen käsi
1) Melodiaäänet oikean käden sormien pikatessa
2) Melodiaäänet vasemman käden sormien itsenäisesti soittaessa hammer-on –tekniikalla
3) Släppäys kieliin otelaudalla
4) huiluäänet slap-tekniikalla, tai oikean käden pikatessa

Instrumentti, laitteisto ja signaaliketju

Sähköbasso kannattaa säätää siten, että kielet ovat mahdollisimman lähellä otelautaa. Tällöin säveliä on helpompi saada soimaan otelaudalta oikealla kädellä painaessa.

Jotta bassonsoiton dynamiikassa ei tulisi liian suurta vaihtelua, on hyvä käyttää kompressoria. Muita hyödyllisiä efektejä on reverb/kaiku tuomaan ilmavuutta ja ekvalisaattori koko taajuuskaistan hallintaan.

Akustisen kitaran tekniikat

Oikea käsi

• Peukalo
• Fingerstylellä soitettaessa usein bassoäänet

2)    Slap/snare/drum-äänten imitointi, otelautaan kielten päälle, tai kitaran runkoon

• Etusormi – keskisormi – nimetön – pikkurilli

1)  Melodian soitto normaalisti kaikuaukon kohdalta, täppäämällä otelaudalta, huiluäänet
2) Drum-rollien imitointi,
3) Perkussio-äänet släppäämällä kitaran runkoon

• Kämmen
• Bassorummun imitointi kitaran runkoon, yleensä kaikuaukon yläpuolelle

Vasen käsi

1) Melodiaäänet oikean käden sormien pikatessa
2) Melodiaäänet vasemman käden sormien itsenäisesti soittaessa hammer-on –tekniikalla
3) Släppäys/snare -rummun imitointi kieliin otelaudalla
4) Drum -äänten imitointi kitaran runkoon
5) huiluäänet slap -tekniikalla, tai oikean käden pikatessa

Instrumentin ominaisuudet, vireet

Perkussiivista fingerstyleä soitettaessa on yleistä että kitaran runko (body) on kooltaan iso dreadnought-malli. Ison rungon tärkeimpiä ominaisuuksia pienempirunkoisiin kitaroihin verrattuna on bassotaajuuksien parempi toisto. Myös perkussiivisten äänien toisto ja soundi ovat isompia.

Otelauta on myös leveämpi, koska se soveltuu melodian soittoon paremmin molemmilla käsillä.

Standardin E-vireen (EADGBE) sijasta yleisimpiä käytettyjä vireitä on DADGAD. Useat avovireet ovat suosittuja, ja ei ole tavatonta että kitaristit käyttävät aktiivisesti useita eri virityksiä.

Laitteisto ja signaaliketju

Ehkä yleisimmin akustisissa kitaroissa käytetyn yhden piezo-mikrofonin sijaan mikkisysteeminä saatetaan käyttää 1-5 mikrofonin yhdistelmää. Käytännössä kitarasta saadaan siis jopa viisi erillistä signaalia.

Kaikuaukkoon voidaan sijoittaa sähkökitaroistakin tuttu, passiivinen tai aktiivinen magneettimikrofoni. Myös tallan alla käytetään perinteistä piezo-mikrofonia, ja samassa kohtaa mutta kannen alla yhtä tai kahta kontaktimikrofonia. Kahdella mikrofonilla saadaan myöhemmin signaaliketjussa sijaitsevalla laitteistolla säädettyä erikseen ala- ja ylätaajuuksia.

Perkussiivisten iskujen toistamisessa käytetään rungon sisään asennettavia kontakti-mikrofoneja. Nämä sijaitsevat yleensä kaikuaukon yläpuolella, johon basso-iskut lyödään kämmenellä. Periaatteessa nämä ovat samantyyppisiä kuin tallan kohdalle rungon sisään asennettavat mikrofonit.

Signaalilähtöjen ollessa kaksi tai enemmän, on instrumentissa tarpeellista olla joko moninapainen ulostulo-liitäntä, tai esimerkiksi kaksi stereo-jakkia. Kahdella stereojakilla on mahdollista saada neljä erillistä signaalia, joita voidaan kutakin muokata myöhemmässä vaiheessa.

Signaalit summataan yhteen tyypillisesti pedaalilaudassa, jonka yhteydessä käytetään tarvittaessa mikseriä. Signaalit reititetään sen mukaan, miten ne halutaan efektoida. Ekvalisaattori ja kompressori ovat tärkeimpiä työkaluja, joilla eri mikrofonit saadaan toimimaan yhdessä.

Mikserin käyttö pedaalilaudan yhteydessä on käytännöllinen, jos halutaan saada valmis stereo-signaali keikkatilanteessa miksaajalle. Valmiilla signaalilla tarkoitetaan valmiiksi ekvalisoitua ja efektoitua soundia, jonka miksaaja voi muokata edelleen esiintymistilaan sopivaksi.

Basso & kitara yhdessä

Esimerkiksi gypsy jazz -tyyppisessä musiikissa kitara soittaa harvoin soinnun bassoääntä, vaan usein vaikkapa kvintti- tai septimikäännöksen soinnusta, koska bassolla on jo valmiiksi soinnun pohjaääni. Tämän tyyppisten sointuhajotusten valitseminen on loogista, kun tutkitaan nuottikuvaa tekemistämme ääninäytteistä.

Roolituksia voi vaihdella sen mukaan, miten paljon tilaa on täytettäväksi. Jos molemmat instrumentit soittavat esimerkiksi jotain rytmistä kuviota, on hyvä miettiä tarkasti että niistä syntyy jollain tavalla järkevä ja ennen kaikkea musikaalinen kokonaisuus.

Yhtäaikaisen soiton ja laulun opetteleminen

Vaikka tässä artikkelissa esitellyt asiat ja soittotekniikat ovat keskittyneet pelkästään akustiselle kitaralle ja sähköbassolle, ovat ne silti tarkoitettu vaihtoehtoisiksi työkaluiksi mihin tahansa kyseisillä soittimilla tehtävään sovitustyöhön ja inspiraatioksi tekniseen toteutukseen.

Niitä ei siis ole tarkoitettu pelkästään instrumentaalimusiikkiin, vaan niitä voi hyödyntää esimerkiksi mihin tahansa laulettuun musiikkiin. Näin ollen on hyvä käydä läpi tilanteita, joissa soittaja toimii solistina, taustalaulajana tai pelkästään säestäjänä. Koska tässä artikkelissa käydään läpi vaihtoehtoisia soittotekniikoita yksinkertaisista, suhteellisen nopeasti opittavista tekniikoista vaikeampiin pidempiaikaista harjoitusta vaativiin asioihin, on laulun säestämiseen mahdollista lisätä sopivia ideoita soittajan taitojen mukaan pala kerrallaan.

Kirjoittajat:

Antti Horttana ja Heikki Isoniemi, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu, Musiikkipedagogin tutkinto-ohjelma 2019

Lähteet

Heinonen, M. 2011. Rytmisiä harjoituksia yhtäaikaisen laulun ja bassonsoiton kehittämiseksi. Viitattu 20.11.2018

Guthrie, M. 1996. Viitattu 20.11.2018 http://www.nomadland.com/Bio.htm

Sariola, P. 2017. San Francisco Drive (Solo Guitar). Youtube-video. Mimix Studio. Viitattu 12.05.2019. https://www.youtube.com/watch?v=ZJ3G_nXxZhU

Vega, B. 2014. BOBBY VEGA – PICK BASS GROOVE. Youtube-video. Gregor Fris – BassTheWorld.com. Viitattu 12.5.2019. https://www.youtube.com/watch?v=MPzwuiJCSbs