Kuinka kehittää omaa rytmiikkaa?

Miten omaa rytmiikkaa voi kehittää? Tuon tässä artikkelissa esiin muutaman työkalun, joilla kuka tahansa voi parantaa omaa rytmitajua. Kaiken ytimessä on peruspulssin tunteminen, ja kaiken muun soiton ja laulun ankkuroiminen suhteessa siihen. 

Rytmitajua löytyy kaikilta

Jokseenkin kaikilla meistä on rytmitajua. Hyvin perustavanlaatuisiin kinesteettisiin toimintoihin, kuten kävelyyn ja uintiin, liittyy olennaisesti rytmi. Rytmiä löytyy myös esimerkiksi sydämenlyönnistä ja valtamerten vuorovesi-ilmiöistä. Tutkijoiden mukaan ihmisellä on luontainen kyky tanssia ja spontaanisti synkronoida liikettä musiikkiin, ja kyky tunnistaa pulssi auditiivisesta informaatiosta alkaa jo aikaisessa vaiheessa ihmisen kehitystä (Phillips-Silver, Toiviainen, Gosselina, Pichéa, Nozaradana, Palmer & Peretz 2011).

Myös puheen ja kielellisen kadenssin ymmärtämisessä rytmi on oleellinen osa palapeliä. Puheen ymmärtämisen on tutkittu olevan yhteydessä erilaisiin rytmisiin taitoihin (Tierney & Kraus 2015; Kraus & Slater 2015). Eläimilläkin kyky tuottaa kompleksisia suullisia ääniä on yhdistetty kykyyn jäsentää aikaa pulssiksi ja synkronoida omaa toimintaa siihen (Patel, Iversen, Bregman & Schulz 2008). Kyky hahmottaa pulssia ja rytmiä saattaa siis olla perustavanlaatuisempi ominaisuus ihmisessä kuin kieli.

Motorinen ja havainnoitu ajoitus perustuvat aivoissa samalle kyvylle (Keele, Pokorny, Corcos & Ivry 1985), mikä tukee ajatusta, että kaikille luontainen pulssin kokeminen merkitsisi myös kaikille luontaista kykyä tuottaa pulssia. Valtaosa meistä siis pystyisi paitsi tanssimaan tahdissa, myös keskittyessään tuottamaan tasaista pulssia esimerkiksi taputtamalla. Youtube-vloggari Adam Neelyn (2017) mukaan lisäksi laskeminen millä kielellä tahansa on rytmisesti tasainen kadenssi. Ihminen siis myös laskisi tahdissa.

Huomaamme kyllä, jos seuraamamme pulssi hidastuu, nopeutuu tai muutoin rikkoutuu merkittävästi. Alitajuisestikin olemme niin nirsoja, että hienovaraisetkin ailahtelut rytmissä aiheuttavat tunteen ”grooven ” tai ”svengin” puuttumisesta. Matti Pesonen (2009) havaitsee pro gradu-tutkielmassaan yleisesti svengaaviksi katsottujen äänitteiden yhteisiksi tekijöiksi tempon muuttumattomuuden sekä sen, että soittajat sijoittavat nuottinsa johdonmukaisesti samalla tavalla pulssin iskuihin nähden. Kun alamme keskittyä samalla muuhun tekemiseen, esimerkiksi soittoon tai lauluun, pulssin ailahtelut tai muuttuminen saattavat jäädä meiltä huomaamatta.

Kulttuuriset paineet saattavat osaltaan vahvistaa pelkoja huonosta rytmitajusta. Täydellinen rytmitajun poissaolo lienee kuitenkin harvinaista, ja ehkä ongelmatilanteissa (”minulla ei ole rytmitajua”) on kyse vain olemassa olevan rytmitajun puutteellisesta soveltamisesta motoriseen tekemiseen, soittoon, lauluun tai tanssiin?

Rytmiikan suhde peruspulssiin

Jokainen nuotti musiikissa tapahtuu tiettyyn aikaan suhteessa peruspulssiin. Kaikki rytmiikka implikoi peruspulssin paikkaa ja on osaltaan luomassa kappaleen rytmikudosta. Muusikon kyky yhdistää tuottamansa rytmiikka johdonmukaiseen peruspulssiin on hyvän svengin/grooven ytimessä. Jos pystyt itse tanssimaan soittoosi, todennäköisesti muutkin ihmiset pystyvät. Erityisesti rytmimusiikissa tämä on oleellinen asia musiikin esittämisen kannalta.

Elävässä elämässä näkee, kun tuotettava rytmiikka riittävästi monimutkaistuu tai nopeutuu, peruspulssi hämärtyy epätarkan rytmiikan seurauksena. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi synkoopit, sekvenssit ja alijaolliset poikkeavuudet (esim. 4-osa trioli 1/8-jakoisessa musiikissa). Soittajan musiikin mukana muutoin tanssiva jalka saattaa esimerkiksi tauota jonkin ”vaikean” kohdan ajaksi. Myös liian nopea tempo voi tehdä helpoista ja tutuista rytmeistä vaikeita tuottaa puhtaasti. Motoriset ongelmat myös osaltaan estävät tanssimasta ja soittamasta yhtä aikaa.

Pulssinkäsittely

Monesti rytmiikka- ja timeharjoittelun ensimmäiseksi välineeksi tarjotaan metronomia. Joissain tapauksissa metronomin asettaminen neljäsosille voikin olla hyödyllistä, mutta tällä tavalla harjoiteltaessa pulssin tuottamisen vastuu siirtyy pois omilta hartioilta. Tällöin on vaarana, että harjoittelu painottuu ulkopuolelta tulevan pulssin seurailuun. (Reaktiivinen pulssinkäsittely) Youtubeen opetusmateriaali tuottava rumpali Rob Brown (2017) näkee pulssin ulkoistamisen metronomille ongelmallisena:

”But, the thing is, I really don’t fully believe a hundred percent, that playing with a click all the time is necessarily going to improve your time. ‘Cause there’s plenty of drummers out there that sound great with a click. You take it away and their timing sucks. “

Hyvä lähestymistapa aiheeseen on ns. oman pulssin kautta soittaminen. Muusikolla voi olla koko ajan itsellään käsitys pulssista, johon omaa tekemistään suhteuttaa. Ryhmäsoittotilanteessa soittajien pulssit parhaimmillaan synkronoituvat toisiinsa ja kukin soittaa paitsi korvat auki muiden soitolle, myös tasavertaisesti yhteiseen pulssiin. Näin kaikki ovat yhteisesti vastuussa pulssin laadusta ja ryhmä on mahdollista saada hengittämään ja soimaan yhtenä.

Työkaluja rytmiikan harjoitteluun

Jonkinlainen käsitys ja kyky tuottaa tasaista peruspulssia on meillä kaikilla jo olemassa. Seuraava askel on rytmiikan harjoittelu suhteessa peruspulssiin. Harjoittelemalla rytmin tuottoa siten, että pidämme tarkasti huolen koko ajan peruspulssistamme, voimme vahvistaa rytmitajuamme, tempossa pysymistä ja ”svengiä”. Harjoitteluun käytetty aika, metodit ja tehokkuus ratkaisevat, kuinka hyvin rytmiikan käsittely onnistuu varsinaisessa soittotilanteessa.

Tehokas keino tasaisen ja svengaavan peruspulssin kehittämiseksi, on tuottaa sitä itse samalla kun soittaa tai laulaa. Samalla tulet paljastaneeksi rytmit, joita et hahmota niin hyvin suhteessa peruspulssiin. Kaksi hyvää tapaa pulssin tuottamiseen ovat soittimesta ja tilanteesta riippuen kehollinen liike ja suullinen laskeminen.

Kehollisen pulssin tai laskemisen yhdistämisessä soittoon tai lauluun tulee odotettavasti vastaan koordinaatio-ongelmia, sillä ennen pitkää joudut tuottamaan eriaikaisia iskuja suun ja käsien välillä. Jos ei ole aiemmin tottunut esimerkiksi soittamaan ”takapotku”-kahdeksasosalle samalla kun jalka polkee neljäsosia, tämä voi vaatia hetken harjoittelua. Tällaisia motorisia pähkinöitä purtavaksi tulee vastaan sitä mukaa kun asiassa edistyy, ja tätä kautta suun ja raajojen keskinäinen koordinaatio kehittyy.

Kehollinen liike pulssinvartijana

Kehollinen liike on hyvin perustavanlaatuinen tapa reagoida musiikkiin. Spontaania rytmistä osiliikehdintää reaktiona musiikkiin ilmenee hyvin aikaisessa vaiheessa ihmisen kehitystä (Zentner & Eerola, 2010). Kun tarkkaillaan rytmimusiikin ammattilaisia, nähdään monesti jonkinlaista kehollista pulssia. Tämä voi paitsi auttaa bändiä löytämään yhteisen pulssin yhteisen samanaikaisen liikkeen kautta, myös vaikuttaa yleisön kokemukseen musiikista. Tutkimusten mukaan kehollinen synkronisointi parantaa ryhmän yhtenäisyyttä (Merker, Madison, & Eckerdal 2009; Wiltermuth & Heath 2009). Kehollinen liike voi toimia myös muita soittajia auttavana elementtinä, esimerkiksi äänenjohtajan roolissa.

Laskeminen

Youtube-vloggari ja basisti Adam Neely (2017) nostaa suullisen laskemisen tärkeäksi keinoksi kehittää rytmitajua. Neelyn (2017) mukaan ihminen laskee luonnostaan tasaisella intervallilla, ja tätä voidaan hyödyntää harjoittelussa. Laskeminen voi tapahtua esimerkiksi peruspulssia, usein neljäsosaa ääneen laskemalla. Mitä synkopoivampaa ja muutoin peruspulssista poikkeavaa rytmiikkaa laskun päälle on tarkoitus tuottaa, sitä parempaa hahmotuskykyä tarvitaan. Rumpali Chris Coleman painottaa vuonna 2016 Musicians Institutelle pitämässään klinikassaan useaan otteeseen laskemisen tärkeyttä, sekä osoittaa kykyä laskea monimutkaistenkin rytmien alijakoja suullisesti ääneen.

”It could be a thing of slow it down, just really actually work through the figure. You understand? Until you get it, and then once you know you got it, ‘cause you can count through the whole thing…” *soittaa esimerkin*

Kysyttäessä, mikä on ollut hänelle tärkein tapa harjoitella, Coleman vastaa seuraavasti: “Counting through the figures man, it just opened me up and it focused me. And I was able to hear and see everything I was doing. Did I always understand it? No, but the more you do it, the better you become.”

Alijakaminen

Kun rytmiikka monimutkaistuu, on hyvä jäsentää asiaa alijakojen kautta. Alijako tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että neljäsosanuotti edelleen jakautuu pienempiin osiin, esimerkiksi kahdeksi kahdeksasosaksi tai kolmeksi trioliksi. Alijakamisella voidaan purkaa rytmejä pienempiin osiin ja lähestyä niitä ikään kuin matemaattisesti. Rytmien havainnollistaminen visuaalisesti käy myös helposti alijakamisen avulla.

Ari Hoenig (2018) kertoo Rhythm Training 1-opetusvideossaan hahmottavansa rytmin alijakojen kautta.

“Understanding rhythm, really what it does is it… I break it down into subdivisions and most of the time the triplet subdivision or the eight-note subdivision are the ones you are going to be using.” – Ari Hoenig

Hoenig opastaa harjoituksissaan aluksi tuottamaan alijakoa käsin, ja harjoiteltavaa rytmiikkaa suullisesti. Hän lähestyy kolmimuunteista jazz-kappaleen teemaa tuottamalla triolialijakoa vuorokäsin reisiinsä, ja laulamalla teeman. Tällöin teemamelodian nuotit on pakko ankkuroida oikeille käsien soittamille tahdinosille.

Youtubessa opetusmateriaalia julkaiseva rumpali Rob Brown asettaa kyvyn alijakaa neljäsosanuottia tärkeämmäksi kuin metronomiin soittamisen.

“Your ability to play with really solid time, it has got nothing to do with how well you can play with a metronome, and it’s got everything to do with your ability to subdivide the quarter-note.” –Rob Brown

Berklee College of Musicin professori Dave DiCenso uskoo, että pulssin ja rytmiikan voi hallita paremmin ja tarkemmin mielessä kuin kehollisesti. Hän käyttää ”Above the Neck”-harjoituksissaan alijaon laskemista tienä kognitiiviseen tietoisuuteen rytmistä. Ajatuksen avaimena on, että omaa ääntä käytetään kertomaan mielelle, missä pulssi ja sen eri komponentit ovat. Tämä antaa tietoisuuden ja kontrollin pulssista ja rytmistä, jollaista keho tai raajat eivät pysty tuottamaan. DiCenso määrittelee alijakamisen seuraavasti:

”To vocalize (count out loud) the smallest spaces (subdivisions) within a rhythmic figure while accenting the figure itself.”

Dicenson mukaan alijaon laskeminen antaa keinon samanaikaisesti saavuttaa tietoisuuden pulssista, tyhjästä tilasta ja itse rytmin muodosta. Alijakoa laskemalla tuleekin konkreettisesti sanoneeksi peruspulssin, rytmisen kuvion ja sen väleihin jäävän tilan, jolloin päähän jää hyvin kokonaisvaltainen kuva. Tämän tietoisuuden ansiosta pystymme paremmin tuottamaan tasaista pulssia ja tarkkaa rytmiikkaa. Hän listaa harjoitustensa eduiksi myös kuuntelun ja luovuuden kehittymisen sekä erilaisiin tilanteisiin sopivien ideoiden musikaalisen generoinnin helpottumisen. DiCenso itse käyttää 16-osapohjaisen alijaon laskemiseen englanninkielistä laskutapaa: 1 e + a 2 e + a 3 e + a 4 e + a (+ tarkoittaa ”and”).

Laskemisen keinot

Neljäsosaa ja alijakoja voidaan laskea eri tavoilla, seuraavassa muutama vakiintunut. Itselläni triolien ja 16-osien laskemisessa englanninkieliset laskutavat ovat sopineet paremmin suuhun. Alijakoa tai neljäsosaa voi tietysti halutessaan tuottaa suullisesti myös millä vain tavuilla tai äännähdyksillä, ja kaikki tahdinosat voivat kuulostaa samalta.

Kuva. Tapoja laskea erilaisia alijakoja.

Nämä suulliset laskut muodostavat “taulukon”, jonka päälle rytmiikkaa aletaan tuottaa. Tahtilajin muuttuessa luonnollisesti myös laskutavan on muututtava, ja näitä laskutapoja yhdistelemällä löytynee tapa laskea oudompaakin tahtilajia.

Harjoittelumetodit

1 Kehollinen pulssi

1. Valitse melodia
2. Tuota peruspulssia (neljäsosaa) esimerkiksi jalalla, käsillä tai kävelemällä
3. Harjoittele soittamaan tai laulamaan melodia kehollisen pulssisi päälle
   • Voit kokeilla neljäsosan sijaan myös esimerkiksi 2&4 iskujen polkemista jalalla tai sormia napsuttamalla.
   • Lisäohjeet / ongelmanratkaisu:
     • Selvitä, mitkä melodian iskut osuvat samaan aikaan kuin tuottamasi neljäsosa, ja mitkä osuvat neljäsosien väleihin
     • Visualisoi rytmi. 
     • Valitse sellainen tempo, että ehdit hahmottamaan rytmin rauhassa. 
     • Harjoittele ongelmakohdat erikseen, esimerkiksi yksi tahdinosa kerrallaan.

2 Suullinen pulssi

1. Valitse melodia
2. Laske neljäsosaa (yy kaa koo nee)
3. Harjoittele soittamaan melodia (tai taputtamaan sen rytmi) suullisen laskusi päälle
   • Lisäohjeet / ongelmanratkaisu:
     •  Selvitä, mitkä melodian iskut osuvat samaan aikaan kuin tuottamasi neljäsosa, ja mitkä osuvat neljäsosien väleihin.
     • Visualisoi rytmi. 
     • Valitse sellainen tempo, että ehdit hahmottamaan rytmin rauhassa. 
     • Harjoittele ongelmakohdat erikseen, esimerkiksi yksi tahdinosa kerrallaan.

3 Kehollinen alijako

1. Valitse melodia
2. Muodosta melodian pienimmästä aika-arvosta alijako-”grid”/taulukko
3. Tuota alijakoa esimerkiksi sormilla vuorottelemalla tai rummuttamalla vuorokäsin reisiin
4. Harjoittele laulamaan melodia (tai sen rytmi) tuottamasi alijaon päälle •
   • Lisäohjeet / ongelmanratkaisu:
     • Selvitä, mihin kohtaan alijako-”gridiä” melodian iskut osuvat.
     • Visualisoi rytmi. 
     • Valitse sellainen tempo, että ehdit hahmottamaan rytmin rauhassa.
     • Harjoittele ongelmakohdat erikseen, esimerkiksi yksi tahdinosa kerrallaan.

4 Suullinen alijako

1.  Valitse melodia
2. Valitse sopiva tapa laskea alijakoa ääneen, melodian pienimmän aika-arvon mukaan. (Ks. Kuvio 1)
3. Harjoittele soittamaan (tai taputtamaan sen rytmi) melodia suullisen laskusi päälle
   • Lisäohjeet / ongelmanratkaisu:
     • Selvitä, mihin kohtaan alijako-”gridiä” melodian iskut osuvat. 
     • Visualisoi rytmi
     • Valitse sellainen tempo, että ehdit hahmottamaan rytmin rauhassa.
     • Harjoittele ongelmakohdat erikseen, esimerkiksi yksi tahdinosa kerrallaan.

Varaudu ratkomaan koordinaatio-ongelmia. Vastaan tulevien ongelmien ratkomiseen auttavat esimerkiksi tempon hidastaminen, alijakojen ja rytmiikan visualisointi sekä harjoiteltavan kokonaisuuden purkaminen pienempiin, esimerkiksi neljäsosanuotin mittaisiin osiin. Harjoittelemalla voit saada peruspulssistasi rytmisen kiinnekohdan, johon voit ankkuroida kaiken soittosi tai laulusi. Mukavia harjoitteluhetkiä!

Kirjoittaja:

Markus Snellman, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Musiikkipedagogin tutkinto-ohjelma 2019

Lähteet

Brown, R. 2017. How To Develop ROCK SOLID TIMING! w/ Beatdown Brown. Video. Viitattu 2.4.2019. https://youtu.be/0DWSmJO1gLQ

DiCenso, D. 2017. ”Using Your Mind to Improve Your Time” – with Dave DiCenso. Video. Viitattu 3.4.2019. https://youtu.be/TRl5Vw2AaHQ

Drum Program. 2016. Chris Coleman Clinic. Video. Viitattu 3.4.2019. https://youtu.be/y46skGXRbWU

Hoenig, A. 2018. Rhythm training 1. Video. Viitattu 1.4.2019. https://www.mymusicmasterclass.com/premiumvideos/rhythm-training-for-musicians-masterclass-ari-hoenig-1/

Keele, S., Pokorny, R., Corcos, D. & Ivry R. 1985. Do perception and motor production share common timing mechanisms: a correlational analysis. Acta Psychologica 1985; 60: 173–191. Viitattu 24.4.2019. https://pdfs.semanticscholar.org/9226/653315c09cb9e9df374c93288c0d0cad001e.pdf

Mayer, J. 2007. Secret Weapons For The Modern Drummer. DVD. Hudson music. Briarcliff.

Neely, A. 2017. How to improve your rhythm. Video. Viitattu 1.4.2019. https://www.youtube.com/watch?v=qIfD7ZN5FYI

Patel, A., Iversen, J., Bregman, M. & Schulz, I. 2008. Studying synchronization to a musical beat in nonhuman animals. University of California, San Diego. Viitattu 1.4.2019. http://www.cogs.indiana.edu/spackled/2009readings/Patel_Iversen_Bregman_Schulz_NYAS_in_press.pdf

Pesonen, M. 2009. Svengi ja Groove rytmimusiikissa. Pro-gradu tutkielma. Helsingin yliopisto.

Phillips-Silver, J., Toiviainen, P., Gosselin, N., Piché, O., Nozaradan, S., Palmer, C. & Peretz, I. 2011. Born to dance but beat deaf: A new form of congenital amusia. http://www.brams.umontreal.ca/site/assets/files/1309/phillips-silver_et_al_2011_neuropsychologia.pdfEtunim

Tierney, A. & Kraus, N. 2015. Evidence for Multiple Rhythmic Skills. Artikkeli. Northwestern University. Viitattu 1.4.2019. https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0136645

Slater, J. & Kraus, N. 2015. The role of rhythm in perceiving speech in noise: a comparison of percussionists, vocalists and non-musicians. Cognitive Processing. Viitattu 1.4.2019. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26445880

Zentner, M. & Eerola, T. (2010). Rhythmic engagement with music in infancy. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 107(13), 5768–5773. Viitattu 24.4.2019. https://www.pnas.org/content/pnas/107/13/5768.full.pdf