Terve keho, terve ääni -toiminnallisten äänihäiriöiden syitä ja kuinka selvitä niistä

Kauhea stressi, nukuin tosi huonosti ja nyt päätä ja niskaa särkee. Pitäisi opetella ainakin kolmesataa kappaletta viikonlopun keikalle, eikä ääni kulje yhtään.

Laulajilla ja muilla äänenkäytönammattilaisilla voi esiintyä erilaisia äänihäiriöitä ja -ongelmia. Joskus ongelma ei ole suoranaisesti äänenkäytöntekniikassa, vaan siinä miten palaudut arjesta, nukut öitäsi tai vaikka tiskaat tiskisi. Kuitenkin, liika äänenkäyttökin (myös hyvä tekniikka), laulettavan materiaalin kuormitus voi olla äänelle vahingollista, jos ääntään ei huolla urheilijan tavoin. Äänenhuolto kuuluu hyvän laulajan taitoihin.

Äänihäiriöt jaetaan kahteen laariin; toiminnallisiin ja elimellisiin äänihäiriöihin. Äänihäiriöissä ääni ei kestä siihen kohdistettua käyttöä tai tuotetun äänen laatu ei ole tarkoituksellinen. (Sala, Sihvo ja Laine 2011, 14-15.) Elimelliset äänihäiriöt ovat äänihuulten rakenteen muutoksia, esimerkiksi äänihuulikyhmyt ja äänihuulihalvaus. Toiminnalliset häiriöt ovat ääntöelimistön epäbalanssia, mutta äänihuulet ovat terveet.

Ritva Eerola (1997, 19-20) on jaotellut Laulajan oppaassa äänen toimintaan vaikuttavia tekijöitä; niitä on toiminnalliset syyt, ulkoiset tekijät ja sisäiset tekijät. Tässä artikkelissa keskityn äänihäiriöiden toiminnallisiin tekijöihin, eli niihin mihin voit vaikuttaa omalla kehonhuollolla ja mitä jokaisen laulajan ja laulunopettajan tulisi ottaa huomioon, ettei omalla toiminnallaan edistäisi äänihäiriöiden syntyä.

Hyvä ja terve ääni

Laulunopetuksessa pyritään aina ennen kaikkea terveeseen ääneen ja äänentuottotapaan. Oman äänensä kokeminen on hyvin yksilöllistä ja henkilökohtaista, mutta terveelle ja hyvälle äänelle on muutamia kriteerejä, jotka tekevät äänenlaadusta optimaalisen. Laukkanen ja Leino (1999) ovat eritelleet, että optimaalisen äänenlaadun piirteitä ovat äänen kirkkaus, äänen kuuluvuus ja kantavuus (ääni ei katkeile ja sorru, kesken puheen). Ääni kuulostaa helposti toteutetulta ja virtaa luonnollisesti (Laukkanen ja Leino 1999).

Terveen ääneen ”reseptiksi” on painotettu myös asennon, rentouden, hengityksen ja ääneen alun tärkeyttä (Sihvo, 2007). Sihvon mukaan nämä asiat määrittelevät sen, pystyykö tervettä ääntä edes tuottamaan. Soiton- ja laulunopetuksessa yleensä lähdetäänkin keskittymällä ensin asentoon; onko se ryhdikäs, mutta elastinen. Sen jälkeen voidaan siirtyä hengitykseen, sillä hyvä asento on avainasemassa, pystytkö hengittämään riittävän syvään ja kontrolloimaan uloshengityksen pituutta. Näistä palikoista pääsemme rakentamaan vasta äänen aloitusta ja tervettä ääntä.

Lihasjännitykset ja ryhtivirheet

Lihasjännitykset ja -kivut kaulan, kasvojen ja hartioitten alueella voivat aiheuttaa vaikeuksia äänentuottoon. Laulajan tulisi lämmitellä kehonsa, varsinkin äänentuottamiseen ja tukemiseen osallistuvat lihakset esimerkiksi venyttelemällä tai kevyellä jumpalla ennen lauluharjoituksia. Näiden pitäisi olla ammattitasolla itsestäänselvyyksiä laulajille, mutta aina ei muisteta, että laulaminen on kehon kokonaisvaltaista käyttämistä.

Laulunopettajien tulisikin ohjata oppilaitaan jo nuoresta kiinnittämään huomiota enemmän kehonsa hyvinvointiin. Jos lihasjännityksiä on kerennyt jo ilmaantua voi niitä koittaa purkaa rentoutusharjoituksilla tai kääntymällä ammattilaisen puoleen. Lihasjännitykset pitkittyneinä johtavat helposti ryhtiongelmiin ja tapojen vakiintumiseen, mistä pois oppiminen voi olla pitkällinen prosessi.

Laulajille sudenkuoppia ovat yleensä leuan liiallinen nostaminen, mikä suoraan vaikuttaa niskan ja kaulan lihaksiin. Polvilukot, jolloin polvet ovat yliojennettuina, mikä johtaa lantion ja selkälihasten epätasapainoon. Tällöin rento hengittäminen ja tukilihasten käyttö ei ole optimaalista. Kehoon tulisi löytää tasapaino, jossa rintakehä on avoin ja elastinen, lantio on suorassa, hengitys ja elintoiminnot toimivat tehokkaasti ja selänkaarteet ovat normaalit (Vaalio 1997, 16).

Ääniergonomia

Sillä miten hoidat ääntäsi ja ääniergonomiaa voi paljon alentaa paljon riskiä sairastua äänihäiriöihin. Suomen ääniergonomiaseura määrittelee ääniergonomia-termin työympäristön tarkasteluna puhumisen ja äänen tuottamisen sekä toisaalta puheen kuulemisen kannalta. Ääniergonomian riskitekijöitä ovat melu, huono akustiikka ja sisäilma, huono ergonomia (työskentelyasento), puutteellinen tieto ja taito äänenkäytössä, apuvälineiden puute (äänenvahvistus) (Sala, Sihvo, Laine 2011, 19-27).

On huomattu, että opettajien äänihäiriöt ovat vähentyneet, kun käyttöön on otettu äänenvahvistimia opetustilanteissa. Myös oppilaiden keskittyminen opetukseen ryhmätunneilla parantui opettajan otettua mikrofonin käyttöön (Sihvo 2007, 59-60). Omaa ääniergonomiaa pystyy parantamaan ottamalla huomioon esimerkiksi, sen miten puhuu töissä; onko työpaikalla meluisaa ja joudutko korottamaan ääntäsi puhuessa, tai onko ilmastointilaite liian kovalla ja huoneilma kuiva.

Laulajilla (pääsääntöisesti kevyen musiikin) ergonomia voi kärsiä mikrofonin käytöstä; pää työntyy eteen ja niskat jumittuvat, mikrofonin nostaessa suun eteen, hartia jännittyy. Näitä kannattaa huomioida laulaessa, ja pohtia miten omaa ergonomiaansa voi parantaa. Myös laulutunneilla on hyvä yhdessä opettajan kanssa katsoa mikrofonitekniikka kuntoon.

Ammattilaisen otteet

Nykypäivänä laulajat ja puheammattilaiset ovat löytäneet erilaiset voice-massage -hoidot ja laulajan fysioterapiat, millä hoidetaan hengitykseen, äänentuottoon ja purentaan osallistuvia lihasryhmiä kaulan, rinnan ja pään alueella. Voice massage, tai sen eri nimisiin hoitoihin, esimerkiksi voice well- hoitoon kannattaa hakeutua aina kun tuntuu, että sille on tarvetta. Yleensä nämä ”äänihierojat” ovat myös äänenkäytönammattilaisia ja he osaavat antaa kotihoitovinkkejä ja neuvoja kehon hyvinvointiin liittyen.

Yksi itselleni tutuimmista hoidontarpeen aiheuttajista on bruksismi, eli hampaiden yöllinen pureminen ja narskuttaminen. Bruksismista voi aiheuttaa leuan nivelvaivoja, niskasärkyä ja päänsärkyä, mitkä suoraan vaikuttavat äänentuottoon osallistuviin lihaksiin. Myös korvien lukkiutuminen ja tinnitus ovat melko tavallisia. (Kirveskari 2006.) Laulaja voi tuntea palan tunnetta kurkussa, kurkunpään ”jäkittämistä”, jolloin kaulanlihakset ovat jumissa, eikä kurkunpää pääse rennosti laskeutumaan. Tästä seurauksena voi olla laulutekniikan kompensoimista puristuneisuudella. Mikäli epäilee, että äänenkäyttöongelmat saattaisivat johtua bruksismista, kannattaa varata aika hammaslääkärille ja selvittää olisiko purentakiskoille tarvetta.

Huolla ääntäsi, huolla kehoasi

Laulaja on urheilija, jonka tulee huoltaa instrumenttiaan monipuolisesti. Terveelliset elämäntavat edistävät myös tervettä ääntä, mutta laulajan tulee tutustua myös ääntö- ja purentalihaksiston huoltoon. Jokaisen ääni on kuitenkin yksilöllinen ”laitos”, jonka kestävyys, kantavuus ja vaativuus ovat yksilöllisiä. Yksilöllisyys näkyy myös esimerkiksi harjoittelussa; osa laulajista ei koe minkäänlaista tarvetta ääniharjoituksille eli ”äänenavauksille” ennen varsinaista laulamista, kun taas jotkut haluavat laulaa ja lämmitellä parikin tuntia.

Edistät tervettä ääntä ja sen käyttöä, kun pidät huolta itsestäsi, vahvistat peruslaulutekniikkaa, teet kaulan, niskan ja kasvojen alueelle kohdistuvaa kevyttä hierontaa, äänen kestävyys-, rentoutus- ja valmistautumisharjoituksia, mahdollisia purentavikojen hoitotoimenpiteitä ja tarpeen vaatiessa hakeudut hierontaan tai fysioterapiaan.

Äänenkäytön ja ergonomian opettaminen

Laulaja, joka kokee, että ääni väsyy käytettäessä, voi laulutekniikassa olla jotain puutteita. Tällöin kannattaa hakeutua laulunopettajan pakeille. Varsinkin yksityisellä puolella laulutunneilla tunnit pystytään räätälöimään täysin oppilaan mukaan.

Koulutetun laulunopettajan tulee ohjata aina terveeseen ja taloudelliseen äänenkäyttöön. Laulutunneilla käydään paljon hengitykseen, lauluasentoon ja tukeen liittyviä asioita, jotka edistävät hyvää laulutekniikka ja näin ollen hyvää laulamisen ääniergonomiaa. Tunneilla opettaja havainnoi tarkasti oppilaan työskentelyä ja pyrkii korjaamaan virheasennot.

Olen huomannut opetustyössäni, että oppilaat saattavat usein kokea asennon korjaamisen turhauttavana, sillä jo opittu asento tulee automaattisesti, eikä siihen usein arjessa tule ajateltua. Uuden opettelu on työlästä.

Kun pidät ääntäsi arvokkaana ja ainutlaatuisena, saat sen kestämään koko elämän. Terve ääni ei ole itsestäänselvyys.

Kirjoittaja
Aino Junna, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Musiikkipedagogin tutkinto-ohjelma 2018

 

Lähteet

Eerola, R. 1997. Lauluäänen toiminnallisista häiriöistä ja ääneen vaikuttavista tekijöistä. Teoksessa Hautamäki, T. Laulajan opas. 5. painos. Tampereen Yliopistopano Oy – Juvenes Print, Tampere. Seinäjoki: Rytmi-instituutin julkaisuja, 19-31.

Kirveskari, P. 2006. Bruksismi. Duodecim 2006;122:678–83. Terveyskirjaston www-sivusto. Viitattu 20.8.2018 https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo95601.pdf

Laukkanen, A-M., Leino, T. 1999: Ihmeellinen ihmisääni. Tammer-Paino Oy, Tampere.

Sala, E. Sihvo, M. Laine, A. 2011. Ääniergonomia – toimiva ääni työvälineenä. Helsinki: Työterveyslaitos, Työturvallisuuskeskus.

Sihvo, M. 2007. Terve ääni: Äänenhoidon ABC. Gummerus Kirjapaino Oy, Vaajakoski.

Vaalio, K. 1997. Ääni-instrumentti ja sen rakenne. Teoksessa Hautamäki, T. Laulajan opas. 5. painos. Tampereen Yliopistopano Oy – Juvenes Print, Tampere. Seinäjoki: Rytmi-instituutin julkaisuja, 9-18.

 

4 kommenttia

  1. Todella hyvin kuvailit artikkelissasi,millaisia äänihäiriöt ovat ja kuinka niistä selvitään sekä ennaltaehkäistään niitä! Allekirjoitan oikean asennon ja kehonhuollon: vaikka on tottunut seisomaan huonossa asennossa ja uusien asioiden oppiminen on vaikea, asia täytyy silti osata muuttaa,koska huono asento on vain itselleen haitaksi.
    Itse olen viulisti,ja myös meillä huomioidaan oikea asento ja hyvä ryhti sekä kehonhuolto ja tarvittaessa lepo. Esim. jos soittaa sairaana,lihakset menevät jumiin ja siksi toipumisen jälkeen soittaminen voi tehdä kipeää ja tauko pitenee. Sama juttu laulajillakin:voi menettää lauluäänen tai jos on jo äänihäiriöitä,niin ne vain lisääntyvät ja pahenevat.
    Opettajan tulee todellakin pitää huolta siitä,että opiskelijalla on kaikki hyvin.

  2. Kirjoitat selvästi ja ytimekkäästi, mutta tekstisi voi olla hieman vaikeaselkoista lukea muille kun laulajille, jotka eivät ehkä ymmärrä itse laulajalle itsestään selviä teknisiä ja kehollisia tavoitteita. Huomioin myös sellaisen asian, ettet huomioinut neurologisperäisiä ääniongelmia laisinkaan, joiksi lasketaan mm jännityksen tuomat ongelmat ja ongelmat jotka eivät selity toiminnallisuudella tai elimellisellä häiriöllä. Kaiken kaikkiaan oikein tiivis ja ymmärrettävä teksti , joka toimii pikaoppaana ja muistutuksena tärkeistä asioista monelle laulajalle.

  3. Tärkeä aihe! Tekstissä toit esiin hyviä pointteja siitä asiasta mikä monella soittajalla ja laulajalla unohtuu: Lämmittely ja oman kehonhuolto ylipäätänsä. Teksti oli kuitenkin melko pinnallinen raapaisu kehonhuoltoon liittyvissä asioissa ja varsinkin laulajana olisin toivonut enemmän konkreettisia rentoutus- tai venyttelyharjoitteita eri tilanteisiin. Kokonaisuudessaan kuitenkin napakka kirjoitus!

  4. Artikkeli käsittelee tärkeitä asioita laulajalle. Olisin toivonut enemmän esimerkki tilanteita äänenhäiriöistä (liitettynä ratkaisuihin).

    Olen täysin samaa mieltä laulajien yksilöllisyyden suhteen – ”Yksilöllisyys näkyy myös esimerkiksi harjoittelussa; osa laulajista ei koe minkäänlaista tarvetta ääniharjoituksille eli ”äänenavauksille” ennen varsinaista laulamista, kun taas jotkut haluavat laulaa ja lämmitellä parikin tuntia”. Esim. henkilökohtaisesti itse en aina koe äänenavausta tarpeelliseksti vaikkapa ennen laulutuntia, sillä joskus tuntuu että ääni rasittui liikaa eikä tunnilla enää mikään onnistu.

Jätä kommentti