Kuka pelkää Sävellysmörköä?

Maailma on pullollaan upeaa musiikkia, mutta vain harvat ja valitut ovat niitä, jotka tietävät säveltämisen salat. Ajatellaan, että säveltäminen on jotain mystistä ja todella haastavaa, vaikka todellisuudessa se voisi olla yksi täysin tavallinen ja luonnollinen osa minkä tahansa instrumentin opiskelua.

Jokainen tämän artikkelin kirjoittajista on joko kamppaillut, tai kamppailee edelleen ajoittain Sävellysmörö kanssa, ja tästä syystä halusimme lähteä selvittämään, mitä voisimme tehdä asialle, jotta omassa opetuksessamme Taiteen perusopetuksen parissa voisimme olla ehkäisemässä Sävellysmörköjen syntymistä.

Etsimme syitä Sävellysmörön syntymiselle haastattelemalla muusikoita ja instrumenttiopettajia, joilla on kokemusta säveltämisestä. Loimme myös käytännönharjoituksia, joilla Sävellysmörön syntyminen olisi mahdollisesti estettävissä kokonaan, sillä jokaisella on oikeus ja avaimet säveltämistyöhön.

Säveltämiseen on kehitetty monia erilaisia työkaluja, joita käyttämällä on helpompaa ilmentää haluttua musiikkigenreä. Tässä artikkelissa säveltämisestä puhutaan kuitenkin yleisemmällä tasolla.

Mitä säveltäminen on?

Säveltäminen on musiikillista toimintaa, jossa pyritään luomaan jotain uutta ja mielenkiintoista. Sävellys terminä on kuitenkin monisyisempi ja siihen sisältyy monia erilaisia ennakkoluuloja sekä tunnelatauksia. Ervastin, Muhosen sekä Tikkasen (2013) mukaan säveltäminen sisältää lukuisia mahdollisuuksia yhdistää luovia musiikillisia toimintatapoja. Säveltäminen onkin tekniikkalaji, jota harjoittamalla jokainen voi oppia säveltämään. Kuitenkin säveltämiseen käsitteenä liittyy monesti jonkinlainen statusajattelu ja mielikuva ekspertiydestä. (Ervasti, Muhonen, Tikkanen 2013, 253.)

Säveltäminen voidaan siis jakaa eri vaiheisiin, jotka korostuvat eri musiikkigenreissä erilaisin tavoin. Esimerkiksi klassisessa musiikissa niin sanottu etukäteissävellys, jossa sävellystyö tapahtuu soittamalla ja nuotintamalla musiikkia, on hyvin normaalia, kun taas jazz-musiikissa hetkessä säveltäminen eli improvisaatio on genren keskeinen työkalu. (Ervasti, Muhonen, Tikkanen 2013, 252.)

Säveltämisen taito alkaa Ervastin, Muhosen ja Tikkasen (2013, 253) mukaan improvisoinnista ja se onkin looginen paikka aloittaa tutustuminen säveltämiseen. Sillä onhan säveltämisen tärkeimpiä ainesosia oma luovuus, mielikuvitus ja leikkimielisyys. Jotta näihin pääsisi käsiksi, on vain ryhdyttävä soittamaan seuraamalla ajatuksia siinä hetkessä ja katsoa mihin ne vievät.

Psyykkinen kehitys ja säveltäminen käsikädessä

Tutkimuksissa on todistettu, että tietyssä iässä lapsi alkaa tarkkailemaan omia tekojaan ja oivaltaa, jos esimerkiksi soittaa väärin. Erityisesti tämän kehitysvaiheen tunnistaminen on opettajan työssä ensiarvoisen tärkeää. Siinä hetkessä saatetaan määritellä oppilaan suhde säveltämiseen ja luomiseen jopa koko elämän ajaksi.

Pienille lapsille säveltäminen ja itsensä ilmaiseminen on luontaista. Vilkko-Riihelän (1999, 241) mukaan koulumaailmaan siirryttäessä toveripiirin vaikutus lapseen kasvaa. Konkreettiset pelot muuttuvat sosiaalisiksi peloiksi; esiintymistä aristellaan ja pelätään tovereiden kritiikkiä. Esimurrosiässä itsenäisyys ja kriittisyys lisääntyy. Nuorelle kehittyy käsitys siitä mitä muut arvostavat ja millainen käyttäytyminen ”kuuluu asiaan”. (Vilkko-Riihelä, 1999, 240-241). Toisin sanoen n. 10–11-vuotiaana lapsi alkaa pohtimaan muiden käsityksiä itsestään, ja aristelemaan omien mielipiteiden ja luovuuden esille tuomista.

Myönteiset kokemukset saavat aikaan sen, että lapsen toimintaa motivoi sisäinen halu oppia, eikä ulkoinen hyväksymiseen sidottu suoriutumisen tarve (Nurmi ym., 2010, 227). Myönteinen kokemus säveltämisen parissa motivoi lasta oppimaan asiasta lisää. Säveltämisen kokeminen positiivisena asiana, ennen kuin lapsi alkaa miettimään muiden mielipiteitä, voikin estää Sävellysmörön syntymisen kokonaan.

Musiikki on monelle henkilökohtainen asia, ja sen avulla käsitellään ja koetaan tunteita, joita ei aina haluta tai osata muuten tuoda esille. Siksi moni kokee myös säveltämisen vaikeana. Saarikallion mukaan (2009, 227) musiikkikasvattaja voi kannustaa oppilasta tutustumaan omiin tunteisiinsa improvisaatioharjoitusten muodossa. Hän painottaa, että nuorille musiikin käyttäminen syvien tunteiden käsittelyssä on todella henkilökohtainen kokemus, joka tapahtuu yksin ollessa. Hyvä pedagogi antaa ohjeita ja apuvälineitä improvisointiin ja säveltämiseen, mutta antaa nuorelle tilaa kokeilla musiikin luomista omissa oloissaan.

Parhaimmillaan improvisoinnin ja säveltämisen harjoittaminen jo varhaisella iällä kehittää lapsen kykyä tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan. Positiivinen kokemus säveltämisestä voi myöskin ehkäistä itsensä ilmaisemiseen liittyviä epävarmuuden tunteita, ja epävarmuuden sijaan säveltäminen koetaan motivoivana oppimiskokemuksena.

Kuinka Sävellysmörkö syntyy?

Haastateltuamme kymmentä henkilöä kävi ilmi, ettei Sävellysmörkö ole täysin kuolematon hahmo. Sen syntymää ei osattu sijoittaa mihinkään tarkkaan ajankohtaan, mutta useimmilla se oli sidoksissa epäonnistumisen tunteen kehittymiseen. Haastateltavat kuvailivat tilanteita omista kokemuksistaan oppilaana, joissa pelättiin kavereiden reaktiota niin paljon, ettei koko sävellysprosessi ikinä päässyt edes alkamaan.

Monet olivat kuitenkin kokeneet myös onnistumisen tunteita säveltämisen parissa, mutta jotain oli tapahtunut ammattiopintojen alkaessa tai harrastuksen muuttuessa tavoitteellisemmaksi. Koettiin, että tietoisuus musiikin tekemisessä vallitsevista säännöistä loivat jo ennen koko prosessin alkua asetelman mahdollisesta epäonnistumisesta.

Varttuneempana musiikin harrastajana onkin tavallista alati analysoida sekä arvioida omaa tekemistään. Onko suoritukseni hyvä tai huono? Tämä jatkuva arvioimisen ja arvottamisen prosessi on mukana niin harjoittelussa, keikoilla kuin sävellystilanteissakin. Nopeasti tästä hyvin kriittisestä tavasta tehdä töitä alkaa muodostua epämiellyttävä asia, ja Sävellysmörkö saa alkunsa. Jatkuva oman työskentelyn ja sävellysten arvioiminen lamaannuttaa helposti ja saa aikaan tilanteen, jossa säveltäminen koetaan epämiellyttävänä ja ahdistavana, sillä pelko epäonnistumisesta tai huonoista sävellyksistä tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Mörön selättäneiden oivalluksia

Avainasemassa Sävellysmörön selättämiselle koettiin olevan heittäytyminen sekä itsekritiikin unohtaminen. Sävellysprosessissa tuli päästää irti kaikista säännöistä, jotka mahdollisesti loivat mielessä torjuvan ajatusketjun. Haastateltavat kertoivat, että pyrkivät palaamaan siihen lapsenomaiseen riemuun, joka luomisprosessissa on ihan ensimmäisellä kerralla ollut.

Tärkeänä pidettiin myös oivallusta sävellysrutiinin luomisesta. Siinä missä asteikkojen tai sointujen harjoittelu on osa perinteistä musiikin opiskelua, on säveltämistä myös tehtävä säännöllisesti. Näin omat tavat musiikin luomiseen tulevat tutuksi ja työhön ryhtymisen kynnys madaltuu.

Yksi artikkelimme kirjoittajista kuvailee kokemuksiaan näin:

“Omassa elämässäni Sävellysmörkö on ollut hyvinkin vahvasti läsnä. Pelko huonon sävellyksen tekemisestä saa aikaan tunteen täydellisestä epäonnistumisesta soittajana sekä muusikkona, ja tämä vie mielenkiinnon koko sävellysprosessia kohtaan.

Olen tietoisesti yrittänyt muuttaa ajattelutapaani niin, että saisin säveltämiseen rennon ja stressittömän otteen. Helpottavaksi tekijäksi olen huomannut sen, kun teen itselleni selväksi, ettei kyse ole mistään muusta, kuin säveltämisestä – sen ei ole tarkoitus olla vakavaa. Minun ei tarvitse tehdä maailman parasta kappaletta tai hienointa sointukiertoa. Tavoitteeni on ainoastaan luoda jotain omaa, musiikkia, joka kumpuaa minusta itsestäni. Ei ole tarkoitus keksiä mitään mullistavaa, vaan kaikki on hyvää juuri sellaisenaan. Tärkeintä on olla tuomitsematta ideoita.”

Säveltäminen luonnolliseksi osaksi opetusta

Taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet kokivat muutoksen vasta ihan hetki sitten ja useimmat musiikkiopistot ovat jo onnistuneesti ottaneet osia uudesta opetussuunnitelmasta käyttöönsä. Kokonaan uuden opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen on siirryttävä 31.7.2021 mennessä (Taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2017).

Uutena ja ehkäpä merkittävimpänä erona vanhaan nähden uudessa opetussuunnitelmassa on tutkintojen ja numeroarvioinnin poistuminen, sekä juurikin improvisoinnin ja säveltämisen korostaminen. (Taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2017).

Tilanteessa, jossa oppilas ei ole koskaan kuullut säveltämisestä, on sen tuominen opetukseen kaikkein helpointa. Oppilaalla ei ole vielä käsitystä siihen liittyvistä säännöistä, vaan se voidaan esitellä leikin kautta, jossa kaikki on mahdollista.

Kehittelimme muutamia harjoituksia, joissa säveltämistä ja improvisaatiota käytetään osana teknistä harjoitusta, ja lähdimme seuraamaan, kuinka ne vaikuttavat oppilaan työskentelyyn. Pyrimme välttämään säveltäminen-sanan käyttämistä, jotta uuden luomisessa olisi mahdollisimman vähän ennalta määriteltyjä mielikuvia.

 

Tässä esimerkkejä pasuunalle tehdyistä harjoituksista, joita kokeilimme käytännössä musiikin perusopetuksessa:

Kolmen sävelen svengi (harjoitus 1)

 Tee 4 tahtia kestävä teos käyttämällä alla olevia säveliä f, es ja d. Ensimmäinen sävel on annettu valmiiksi. Jokaiseen tahtiin tulee 4 säveltä.

Harjoitusta tunnilla soittaessa huomattiin, että vetojen tarkkuudessa ja sävelten puhtaudessa oli huomattava ero aikaisempaan. Selkeästi oman sävellyksen soittaminen sai oppilaan olemaan tarkempana näiden asioiden kanssa.

Selkeät sävelet (harjoitus 2)

Artikulaatioharjoitus, jossa harjoitellaan esim. legatoa, staccatoa tai eri dynamiikkoja.

Opettaja antaa oppilaalle vähintään yhden sävelen, jota tulee soittaa harjoituksen aikana (sävelten määrä määräytyy oppilaan tason mukaan).

 Aluksi opettaja antaa oppilaalle helpon rytmin, jota toistetaan koko harjoituksen ajan. Kun rytmi alkaa sujua, voidaan ottaa mukaan useampia rytmejä, joita oppilas saa vaihdella.

 Lopulta, kun rytmit sujuvat ja oppilas on rohkaistunut soittamaan reippaasti, annetaan hänelle vapaat kädet rytmien suhteen. Harjoituksen alla voidaan käyttää mitä tahansa sointukiertoa, johon annetut sävelet sopivat.

 

 

Tässä esimerkissä on käytetty 12 tahdin blues kiertoa.

Tämän harjoituksen kohdalla huomasi selkeästi oppilaiden yksilölliset ohjaustarpeet. Toiset kokivat ilman sääntöjä improvisoimisen kaikkein mukavimmaksi, kun taas toisille turvallisen tunteen sai aikaan tieto siitä, että opettajan ohjeilla onnistuu varmasti soittamaan harmoniaan sopivia ääniä.

Skaalat haltuun (harjoitus 3)

Asteikkoharjoittelun astuessa mukaan voisi opettaja kertoa oppilaalle heti, että näillä sävelillä tehdään musiikkia. Oppilas saa käyttää harjoituksessa vain asteikon säveliä opettajan säestäessä valitsemillaan soinnuilla.

Tässä esimerkissä oppilas on harjoitellut Bb-duuria, jota opettaja voisi säestää esimerkiksi yllä olevilla soinnuilla. Näin tekniseen harjoitteluun tulee heti mukaan kokemus musiikista ja oppilaan korva kehittyy samalla hahmottamaan ääniä osana erilaista harmoniaa.

Mitä Sävellysmörölle lopulta tapahtui?

Aluksi oppilaat jännittivät nuoteista irtautumista ja toivat kotona tekemiään harjoituksia hieman ujoina tunnille. Huomatessaan opettajan aidosti ilahtuneen ja kannustavan asenteen musiikin luomista kohtaan, he alkoivat kertoa keksivänsä lauluja myös kotona harjoitellessaan. Mielikuvituksen herätessä myös kiinnostus oman instrumentin hallintaa kohtaan kasvoi, ja teknisiin ongelmiin haluttiin pureutua syvemmin, jotta sävellysten soittaminen olisi helpompaa.

Merkittävin ero oppilaan työskentelyssä omaa sävellystä soittaessa oli keskittyminen. Itse tehdyn harjoituksen esittämiseen haluttiin laittaa koko osaaminen mukaan, jotta se varmasti kuulostaisi siltä, kuin oppilas oli sen tarkoittanut kuulostavan. Myös musiikkipedagogien ja ammattimuusikoiden haastatteluissa nostettiin esille keskittymisen syveneminen omaa musiikkia soitettaessa. Siitä tulee merkittävämpää, kun sen on tehnyt itse.

Musiikin luomisen sisällyttäminen osaksi tunnilla tehtäviä harjoitteita voi parhaimmassa tapauksessa nopeuttaa oppilaan kehitystä merkittävällä tavalla, sekä mahdollistaa oppimisympäristön, jossa Sävellysmörkö ei pääse syntymään.

Kirjoittajat: Matias Luoto, Emilia Mäntylä & Henriika Steidel-Luoto 2018, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Ervasti, M., Muhonen, M. & Tikkanen, R. 2013. Säveltämisen monet mahdollisuudet musiikkikasvatuksessa. Teoksessa Juntunen, M-L., Nikkanen, H. M. & Westerlund, H. (toim.). Musiikkikasvattaja: Kohti reflektiivistä käytäntöä. Juva: Bookwell, 246-291.

Nurmi, J.-E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I. 2010 Ihmisen psykologinen kehitys. Helsinki: WSOY pro Oy.

Ojala, J. & Väkevä, L. 2013. Säveltäjäksi kasvattaminen. Tampere: Juvenes Print-Suomen Yliopistopaino Oy.

Saarisalo, S., 2009. Musiikki ja nuoren psykososiaalinen kehitys. Julkaisussa Musiikkikasvatus: näkökulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen. Vaasa: Ykkös-offset Oy.

Taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet. 2017. Viitattu 30.3.2018.

http://www.oph.fi/download/186920_Taiteen_perusopetuksen_laajan_oppimaaran_opetussuunnitelman_perusteet_2017.pdf

Vilkko-Riihelä, A. 1999. Psyyke Psykologian käsikirja. Helsinki: WSOY.

 

Jätä kommentti