Taustanauhojen hyödyntäminen instrumenttiopetuksessa

Olen instrumenttiopintojeni parissa havainnut, että taustanauhoja hyödyntäminen osana päivittäistä harjoitteluani auttoi huomattavasti uusien asioiden omaksumisessa. Tästä innostuneena halusin tuoda hieman modernimman lähestymistavan osaksi opetustani testaamalla oppilaideni kanssa erilaisia lähestymistapoja taustanauhojen hyödyntämiseen.

Virtuaalinen bändi soittotunnille

Teknologian kehittymisen myötä erilaisten taustanauhojen hyödyntämisestä on tullut vähitellen helpompaa, sillä esimeriksi erilaisten suoratoistopalveluiden kuten esimerkiksi Youtuben tai Spotifyn kautta on helppoa päästä käsiksi erilaisista kappaleista tehtyihin versioihin, joista mahdollisesti on jätetty solistisessa asemassa oleva instrumentti pois. Tämän lisäksi virtuaaliset instrumentit ovat kehittyneet huomattavasti, jonka seurauksena taustanauhojen tekemisestä on tullut helppoa.

Useimmiten soitinoppaiden mukana on saatavilla jonkinlainen taustanauhalevy tukemaan kirjasta löytyvän materiaalin opiskelua. Opettajan näkökulmasta tämä konsepti voisi olla sovellettavissa myös instrumenttiopetuksessa. Haastavinta tässä kuitenkin on se, että opettajalta on löydyttävä aikaa ja kiinnostusta tehdä tarvittaessa itse taustanauhoja.

Opiskeluni aikana olen havainnut, että yleisellä tasolla taustanauhan käyttäminen toimii hyvänä keinona tukea esimerkiksi säestämisen tai improvisoinnin opetusta tuomalla sitä lähemmäksi käytännönläheistä musiikillista tilannetta, jossa olisi kokonainen bändi mukana. Tällaisen tilanteen näen erinomaisena vaihtoehtona lähestyä opetuksessa instrumentin soittamista suhteessa muihin soittimiin ja samalla pohjustaa kuulokuvaa bänditilannetta ajatellen.

Taustanauhat oppimisen näkökulmasta

 Konstruktivistisessa oppimiskäsityksessä oppijan omalla toiminnalla on keskeinen merkitys, joka toimii myös taustalla pedagogisessa toiminnassani. Tärkeässä asemassa on myös opituiden asioiden siirtäminen uusiin tilanteisiin, joka riippuu tietojen ja taitojen kytkeytymisestä toisiinsa. Tämän soveltaminen instrumenttiopetukseen tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi aikaisemmin opetettujen asteikkojen, arpeggioiden tai sointujen käyttämistä osana improvisointia.

Konstruktiivista ajatusmallia soveltamalla päästään hyvin lähelle tapaa, jota itse hyödynnän opetuksessa ja opiskelussani. Tärkein syy, miksi hyödynnän opetuksessani taustanauhoja on se, että niiden avulla päästään hyvin paljon lähemmäksi bänditilannetta. Suurimpana etuna näen esimerkiksi erilaisten säestyskuvioiden, sointujen tai sävelkulkujen kokeilemisen hyvin käytännönläheisessä ympäristössä. Tällaisissa tilanteissa eri soittajien välinen kommunikointi jää vähäiseksi, mutta sitä voi tietenkin kokeilla bändiharjoituksissa.

Omassa opetuksessani on keskeisessä roolissa oppijalähtöisyys, minkä seurauksena taustanauhojen hyödyntäminen on myös harkinnanvaraista. Haluan, että niiden hyödyntäminen palvelisi mahdollisimman monipuolisesti oppilaan tavoitteita. Näen, että taustanauhoja hyödyntämällä kehitetään taiteellista ja luovaa ajattelua, muodostetaan mielikuvia ja kehitetään itsensä ilmaisemista instrumentin kautta. Nämä toimivat arvokkaina pedagogisina tavoitteina niin aloittelijan kuin ammattia opiskelevan oppijan polulla (Huhtinen-Hildén 2012, 160).

Taustanauhojen kanssa näen suurena etuna muutoksen dialogisuuden hyödyntämiseen improvisoinnin yhteydessä. Musiikki kuitenkin pitää sisällään dialogisuuteen liittyviä peruselementtejä kuten erilaisia ääniä, äänenpainoja, rytmejä, dynaamisia vaihteluita ja vastavuoroisuutta. Opettajan dialoginen oleminen voi olla merkittävässä roolissa oppilaalle, mutta opettajankin on mahdollista saada siitä itselleen voimaa ja iloa (Jordan-Kilkki & Pruuki, 2013, 18-21). Läsnä olemisessa ja kohtaamisessa edesauttaa opettajan kyky sopeutua hetkeen ja tukea oppilaan musiikillista ilmaisua.

Taustanauhat opetusympäristössä

Taustanauhoja hyödyntämällä on mahdollista saavuttaa samoja tuntemuksia kuin bändin kanssa soittaessa (Parkkila, 2017). Tämä myös kertoo soittajalle, kuinka hyvin kuinka hyvin harjoiteltuun asiaan on tullut perehdyttyä. Itseopiskelussa niillä on luultavasti huomattavasti suurempi rooli, mutta näen ne myös käyttökelpoisena opetusmenetelmänä instrumenttiopetuksessa.

Kuorolaisille tehdyistä stemmakohtaisista taustanauhoista on myös havaintoa, jonka mukaan oppilaat pystyisivät harjoittelemaan ajasta ja paikasta riippumatta (Junttila, 2016). Tämä toimii mielestäni erinomaisena vaihtoehtona, jos oppilaalla ei ole vahvaa käsitystä teoriasta ja nuotinluvusta, jonka seurauksena kuulon perusteella oppiminen korostuu. Näen vastaavanlaisessa toiminnan mielenkiintoisena sovellusvaihtoehtona kokeilla myös muissakin ryhmäopetuksissa, kuten esimerkiksi kitararyhmän kanssa.

Improvisointi hyödyntäen taustanauhoja

Improvisoinnin opiskelussa on oleellista uskaltaa heittäytyä improvisoimaan (Tabell 2008). Olen omassa opetuksessani havainnut, että taustanauhat luovat inspiroivan pohjan aloittaa improvisoinnin. Tämä tarjoaa oppilaalle paljon enemmän informaatiota esimerkiksi rytmistä ja musiikkityylille oleellisesta fraseerauksesta. Samalla myös musiikillinen vuorovaikuttaminen on huomattavasti helpompaa oppilaan ja opettajan kesken, koska taustanauha hoitaa säestämisen. Musiikillisessa vuorovaikutuksessa näen suurimpana etuna tällaisessa tilanteessa reaaliaikaisen improvisoinnin ja oppilaan reagoimisen opettajan soittamaan melodiseen ideaan.

Improvisoinnin opettamisen näkökulmasta näen, että aluksi on varmistettava tarvittavat rakennuspalikat improvisoidun soolon soittamiseen. Näihin lukeutuvat harmonia, melodia ja rytmi, joihin musiikin hahmottaminen on mahdollista jakaa. Musiikillisen ympäristön hahmottaminen etukäteen on opetuskokemukseni perusteella äärimmäisen tärkeää erityisesti improvisoinnin alkeiden opetuksessa.

Musiikissa tärkeimpänä elementtinä on luultavasti rytmi, koska ilman sitä improvisointi on lähes mahdotonta. Keskeisintä improvisoinnin opettamisen näkökulmasta on, että oppilas ymmärtäisi pulssin alijakojen perusteet ja onko vallitseva rytmiikka tasa- vai kolmimuunteista. Tämän jälkeen improvisointia olisi mahdollista rajoittaa esimerkiksi rytmisiin ideoihin.

Rytmin ymmärtämisen lisäksi improvisoinnin opettamisessa on hyvä huomioida melodian ja harmonian ymmärtäminen, sillä molemmat ilmiöt ovat vahvassa suhteessa toisiinsa. Luonnollisena ratkaisuna näen, että harmonian ymmärtäminen olisi ensimmäisiä asioita improvisoitavan ympäristön opettamisessa. Tätä on mahdollista lähestyä esimerkiksi opettelemalla säestämään taustanauhan mukana, jolloin samalla tulisi rytminen ympäristö tutuksi oppilaalle. Seuraavana vaiheena näen tarvittavien asteikkojen harjoittelemisen taustanauhan kanssa, jolloin melodioiden rakentaminen olisi helpompaa.

Asteikot tutuksi

Asteikkojen opettamisen näkökulmasta olen havainnut, että staattinen taustanauha helpottaa oppilasta huomattavasti kuulemaan asteikon ominaispiirteet. Tämä luultavasti johtuu siitä, koska tällaisessa tilanteessa harmonian suhteen ei tapahdu liikettä lainkaan, jonka takia myös improvisoitavat melodiat rakentuvat saman soinnun ympärille.

Staattisen taustanauhan havaitsin opetuksessani toimivaksi tavaksi käyttää muutamasta soinnusta muodostuvaa yksinkertaista sointukulkua, josta muodostuu kuultavaksi harjoiteltavan asteikon ominaissävy. Taustanauhan tuoma musiikkityylin mukainen soittoympäristö tarjosi hyvän mahdollisuuden kuulla lähes täydellisessä bändiympäristössä, miltä asteikko kuulostaa todellisessa tilanteessa. Tällä tavalla esimerkiksi asteikon soittaminen läpi jokaisessa asemassa on jo lähtökohtaisesti lähempänä musiikillista tilannetta, jossa sitä tulisi hyödynnettyä verrattuna esimerkiksi metronomin kanssa soittamiseen.

Opetuskokemukseni perusteella on erittäin tärkeää, että oppilaalle tekee mahdollisimman selkeäksi taustanauhan parissa hyödynnettävät harjoitukset riippumatta siitä, onko kyseessä improvisointiharjoitus vai asteikkojen soittaminen. Esimerkiksi asteikkoharjoitukset vaikuttivat sujuvan huomattavasti paremmin, jos soitimme ensiksi läpi jokaisen aseman ilman taustanauhaa. Tämän jälkeen otimme taustan mukaan ja toistimme saman harjoituksen, jonka jälkeen siirryimme improvisointiharjoitukseen. Tämän harjoittelun aikana havaitsin, että oppilas pystyi tuottamaan musiikkia asteikon jokaisessa asemassa improvisoimalla.

Kirjoittaja: Teemu Rämö 2018, Karelia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Huhtinen-Hildén, L. 2013. Herkät tuntosarvet musiikin opettamisessa. Teoksessa Jordan-Kilkki, P, Kauppinen, E & Viitasalo-Korolainen, E. (toim). Musiikkipedagogin käsikirja. Vuorovaikutus ja kohtaaminen musiikinopetuksessa. Tampere: Juvenes Print- Suomen Yliopistopaino, 159-170.

Jordan-Kilkki, P & Pruuki, L. 2013. Miten tehdä tilaa kohtaamiselle? Dialoginen työskentelyote opettajan työssä. Teoksessa Jordan-Kilkki, P, Kauppinen. E & Viitasalo-Korolainen, E. (toim). Musiikkipedagogin käsikirja. Vuorovaikutus ja kohtaaminen musiikinopetuksessa. Tampere: Juvenes Print- Suomen Yliopistopaino, 18-35.

Junttila, J. 2016. Taulutietokone musiikinopetuksen työkaluna. Kolmen musiikinopettajan kokemuksia iPadien käytöstä koulun musiikintunneilla. Sibelius-Akatemia.

Parkkila, L. 2017. Kitara Soimaan. Soitonopas itseopiskelijoille ja opetuskäyttöön. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Tabell, M. 2008. Afroimpro. Viitattu 19.1.2018. http://www3.siba.fi/afroimpro/improvisoinnin_opiskelusta