Absoluuttinen sävelkorva laulupedagogin työkaluna

Joillakin instrumenttiopettajilla saattaa olla jotain arvokasta, joka ei usein nouse esiin opettajuudesta keskusteltaessa. Mikä tämä arvokas asia on? Kyseessä on absoluuttinen sävelkorva. Absoluuttinen sävelkorva voi olla tietynlainen lisäarvon tuoja, vaikka ei itsessään ole opettajan työn kannalta välttämättömyys. Erityisesti laulupedagogin apuna absoluuttinen sävelkorva saattaa olla yllättävä etu tavoilla, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi. Tarjoan tähän oman näkökulmani absoluuttisen sävelkorvan hyödyistä ja haitoista instrumenttiopettajan työssä. Olen tuleva laulupedagogi, jolla absoluuttinen sävelkorva on.

Instrumenttiopettajan työtä ajatellessa korostuvat sellaiset seikat kuin instrumentin tekninen hallinta, yleismusiikillisuus sekä tyylien hallinta. Musikaalisuus sekä kyky kokea ja välittää tunteita ovat ensiarvoisen tärkeitä instrumenttiopettajan työn kannalta. Mitä musiikki olisi, jos siitä puuttuisi sen perimmäinen arvo, tunteiden ja abstraktien kokemusten välittäminen? Tärkeitä instrumenttiopettajan elementtejä ovat tietenkin henkilökohtaiset kommunikointitaidot sekä sosiaalisten normien ja tapojen hyvä hallinta. Pedagogiset taidot, opetettavan tason ja iän huomioonottaminen sekä opetettavan elämäntilanteen huomioiminen ovat luonnollinen osa hyvän pedagogin työkalupakkia. Instrumenttiopettajan dialoginen työskentelyote ja yhteistyö instrumenttioppilaan kanssa on luonnollisesti erittäin tärkeää ja olennainen osa nykymuotoista soittotunnin opetustilannetta (Jordan-Kilkki & Pruuki 2012, 18-26).

Absoluuttinen sävelkorva

Absoluuttinen sävelkorva tarkoittaa annetun säveltason spontaania tunnistamista (Parncutt & Levitin 2001, 37). Huolimatta yleisestä virhekäsityksestä, absoluuttinen sävelkorva ei kuitenkaan tarkoita matalan tason auditoristen kykyjen kuten frekvenssisen, temporaalisen tai spatiaalisen eroteltavuuden paremmuutta (Fujisaki & Kasino 2002, 5-7). Mitä edellä mainittu tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että henkilöillä, joilla absoluuttinen sävelkorva on, ei ole tarkempia tai parempia korvia kuin henkilöillä, joilla absoluuttista sävelkorvaa ei ole.

Äänen korkeuden kaksikomponenttiteorian mukaan sävelkorkeuden havainto koostuu kahdesta eri tekijästä: sekä korkeudesta että sävelyydestä (Karma 1986, 11). Absoluuttisen sävelkorvan avulla sävelyyden tunnistaminen on mahdollista. Absoluuttinen sävelkorva liittyy sävelkategorisoinnin automatisoitumiseen ja siihen liittyvään auditoriseen tuottamiseen ja toistamiseen. Toisin sanoen kyseessä on kyky tunnistaa ja (jälleen)tuottaa annettu/pyydetty sävel(istö). Absoluuttisen sävelkorvan säveltunnistaminen perustuu sävelten automaattiseen enkoodaukseen niitä vastaaviin, keinotekoisiin nimiin, kuten C1 tai do (Deutsch 2013, 157).

Winterin (2015, 6) mukaan Karma (1986) märittelee relatiivisen sävelkorvan äänen korkeuden tunnistamisena, mutta sävelyyden tunnistaminen ei ole mahdollista ilman referenssisäveltä. Toisin sanoen selkeätaajuuksinen äänilähde ei tuota sävelkategorisoinnin heräämistä ja spontaania sävelnimen työmuistiin ilmaantumista.

Hyödyt opetustilanteessa

Millä tavoilla laulupedagogin absoluuttinen sävelkorva voi olla hyötytekijä? Merkittävin hyöty lienee opetettavan intonaation oikeellisuuden välitön kuuleminen, vaikka kappale ei olisikaan opettajalle entuudestaan tuttu. Relatiivisen sävelkorvan vihjeisiin ei ole tarvetta tukeutua nuottikuvaa lukiessa, koska sävelet on mahdollista erottaa absoluuttisen sävelkorvan antaman sävelerottamisen avulla. Kuuntelemalla opetettavan laulamista on mahdollista kuulla opetettavan intonaation puhtaus ilman referenssisävelistöä. Uutta kappaletta opetettaessa nuottikuvan ja oppilaan laulaman sävelistön täsmäävyys on mahdollista havaita.

Tämä tarjoaa opettajalle vapauden opettaa ilman ulkoista soitinta. Kuten Niininen (2015, 16) toteaa, laulajan, jolla on absoluuttinen sävelkorva, on mahdollista harjoitella ilman pianoa tai muuta instrumenttia, josta säveltason oikeellisuutta tarvitsisi tarkistaa. Tämä vaikuttanee myös suoraan opetustilanteeseen. Ääniesimerkit on mahdollista tuottaa itse ilman referenssisoitinta. Tämä antaa mahdollisuuden vaikuttaa opetuspaikan valitsemiseen. Opetustilassa ei tarvitse olla erillistä, kehon ulkopuolista instrumenttia. Toki asialliseen opetustilanteeseen kuuluu tila, jossa on asianmukainen flyygeli säestystä, äänenantoa sekä esimerkkien antoa varten.

Modernia musiikkia opetettaessa absoluuttinen sävelkorva helpottaa hieman opettamista. Niininen (2015, 19-20) toteaa absoluuttisen sävelkorvan helpottavan laulajaa sävelsuhteiltaan vaikean musiikin nopeassa oppimisessa. Säveltasojen välittömän kategorisoinnin avulla on mahdollista hieman nopeuttaa vastaavan materiaalin opettamista oppilaalle, koska oma äänenanto helpottuu jonkin verran. Reaaliaikaisen säveltason ja sille asetetun sävelnimen suoralla yhteydellä voi monimutkaisia intervalleja opettaa ilman intervallin laskemista; vaativia intervalleja voi tavallaan kiertää.

Haitat opetustilanteessa

Absoluuttisesta sävelkorvasta saattaa olla myös haittaa. Suurimpana haittatekijänä pidetään spontaania transponointia. Kuten Miyazaki (1993, 56) toteaa, osa muusikoista, joilla on absoluuttinen sävelkorva, kertoo absoluuttisen sävelkorvan olevan jossain määrin epämukavuustekijä, jos he kuulevat tunnetun melodian esitettynä alkuperäisestä poikkeavassa sävellajissa. Transponoidun melodian samuuden tunnistamisessa absoluuttinen sävelkorva on usein haitallinen; siirretyn melodian samuuden tunnistaminen on usein heikompaa henkilöillä, joilla absoluuttinen sävelkorva on (Miyazaki 2004, 428-429).

Entuudestaan tuntemattoman kappaleen transponoiminen voi siis aiheuttaa hankaluuksia, koska nuottikuva ja sen reaaliaikainen kategorisointi nykyisen viritysjärjestelmän mukaisen viritystason mukaan aiheuttaa ristiriidan tuotetun ja luetun sävelistön välille. Jos opettaja joutuu opetustehtävissään nopeasti transponoimaan uutta ja tuntematonta materiaalia, voi se osoittautua suhteellisen vaikeaksi tehtäväksi. Spontaani transponointi on kenelle tahansa vaikeaa, mutta absoluuttinen sävelkorva voi vaikeuttaa tehtävää entisestään.

Onko pedagogin muutettava toimintatapojansa absoluuttisen sävelkorvan vuoksi? Mitään varsinaista muutosta omiin toimintatapoihinsa tuskin tarvitsee tehdä. Absoluuttinen sävelkorva voi antaa laulupedagogille lisäarvoa opetukseen ja olla hyötytekijänä itse opetustilanteessa, mutta varsinaiseen tunnin kulkuun sen ei tarvitse vaikuttaa. Mielenkiintoisen näkökulman se saattaa antaa opetustilanteeseen siinä mielessä, että opetettavaa ei tarvitse ohjeistaa pianon takaa, vaan opetustilanteessa voi liikkua vapaasti instrumentin ääreltä pois ja tulla opetettavalle läsnä olevammaksi.

Voiko transponointia helpottaa?

Transponoinnin todetaan olevan yleisesti suurin vaikeus, joka absoluuttisesta sävelkorvasta aiheutuu. Transponointi absoluuttisen sävelkorvan kanssa on mahdollista, mutta vaatii jonkin verran opiskelua ja käytännön harjoittelua. Lisäksi transponoitavan teoksen on oltava hyvin muistissa, jotta transponointiprosessi automatisoituu. Koska relatiivisen sävelkorvan tärkeys korostuu transponoinnissa, täytyy sitä myös kehittää. Sävelsuhteiden ollessa alitajuisesti tiedossa, toisin sanoen, kun kappale on tuttu, transponointiprosessi helpottuu. (Niininen 2015, 22-23.)

Barokkimusiikkia tyylinmukaisessa vireessä opetettaessa säveltaso on siirrettävä n. puolikas sävelaskel alaspäin. Jatkuva transponointiprosessi nuottia lukiessa ja opetettaessa vaatii yhden syklin lisää, jokainen sävel täytyy siirtää puolikas sävelaskel alaspäin. Tämä voi vaikuttaa myös opettamiseen hieman hidastavasti, jos kappale ei ole entuudestaan tuttu. Hyötyä saattaa olla myös siinä, jos pystyy unohtamaan ajatusmallin siitä, että kirjoitettu nuotti olisi ehdoton sille asetetun standardisoidun sävelkorkeuden suhteen (esim. a¹=440 Hz). (Niininen 2015, 23.)

Absoluuttinen sävelkorva laulupedagogin apuvälineenä

Absoluuttinen sävelkorva voi olla laulupedagogin apuväline mutta toisaalta myös taakka. Kuten on todettu, absoluuttinen sävelkorva ei ole minkäänlainen edellytys pedagogin työlle, mutta siitä voi olla hyötyä oppilaan intonaation tarkkailussa. Lisäksi absoluuttinen sävelkorva tarjoaa lisämahdollisuuksia opetuspaikan valinnalle, koska opettaminen ei ole sidottua referenssisoittimeen. Sävelsuhteiltaan vaikeaa musiikkia on hieman helpompi opettaa, jos oma laulutekniikka antaa siihen mahdollisuuden.

Absoluuttisesta sävelkorvasta pedagogin työssä saattaa olla myös haittaa. Tuntemattoman kappaleen prima vista -transponointi voi olla vaikeaa. Spontaani transponointi voi olla hieman helpompaa relatiivisen sävelkorvan antamien auditiivisten vihjeiden avulla. Kappaleiden transponoiminen oppitunneilla on toisinaan tärkeää, jos esim. oppilaan laulutekniikka ei riitä nuottimateriaalin vaatimien korkeimpien tai matalimpien sävelien tuottamiseen. Absoluuttinen sävelkorva on siis, näkökulmasta riippuen, sekä hyöty- että haittatekijä. Parhaimmillaan absoluuttinen sävelkorva on kuitenkin hieno apuväline laulupedagogin työssä.

Kirjoittaja:

Heikki Niininen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2017

Lähteet

Fujisaki, W. & Kasino, M. 2002. The basic hearing abilities of absolute pitch possessors. Acoustical Science and Technology 23, 2, 77-83.

Jordan-Kilkki, P., Kauppinen, E. & Korolainen-Viitasalo, E. 2012. Musiikkipedagogin käsikirja. Tampere: Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy.

Miyazaki, M. 1993. Absolute Pitch as an Inability: Identification of Musical Intervals in a Tonal Context. Music Perception: An Interdisciplinary Journal 11, 1, 55-71.

Miyazaki, M. 2004. How well do we understand absolute pitch? Acoustical Science and Technology 25, 6, 426-432.

Niininen, H. 2014. Absoluuttinen sävelkorva muusikon työkaluna. Hyödyt ja haitat instrumentin harjoittamisessa. Opinnäytetyö, AMK. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, musiikin koulutusohjelma.

Parncutt, R. & Levitin, D. 2001. Absolute Pitch. Teoksessa New Grove dictionary of music and musicians. Toim. S. Sadie ja J. Tyrrell. New York: St. Martin’s Press, 37-39.

Winter, E. 2015. Minullako absoluuttinen sävelkorva? Teorioita absoluuttisen sävelkorvan synnystä ja kehityksestä. Opinnäytetyö, AMK. Lahden ammattikorkeakoulu, musiikin koulutusohjelma. Viitattu 15.1.2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503243507