Avain onnistuneeseen esiintymiseen

Harjoitellessa hoen vain paniikinomaisesti itsekseni “Soita, soita soita!” Esiintyessäni ensimmäinen tunne on se, että tilanne ei ole hallinnassa. Sen huomaa kun hengitys ei kulje, onkohan kulkenut pitkään aikaan? Kädet tärisevät. Katselen niitä, kuin näkisin ne ensimmäistä kertaa. Ovatko nuo minun käteni? Eivät voi olla. Ainakaan ne eivät tottele käskyjä, joita koetan niille antaa. Itseasiassa en saa niihin mitään kontaktia. Soitosta tulee suoritusta, pelkkää takeltelevaa soittoa ilman musiikkia…Ammattimuusikkoina olemme molemmat kokeneet esiintymispelkoa ja artikkelissa kerromme tuntemuksistamme.

Vireytymistä vai panikointia?

Jännitys on esiintyjän valttikortti. Se tarkoittaa sitä, että esiintyjä haluaa tehdä parhaansa ja suonissa virtaava adrenaliini vireyttää ihmistä kokonaisvaltaisesti esiintymistilannetta varten. Jännitys on siis hyvä asia esiintyjälle. Paitsi silloin, kun jännitys menee paniikin puolelle. Silloin puhutaan esiintymispelosta, ilmiöstä, josta on esiintymiselle vain haittaa. (Arjas, P. 2008, 312-319.)

Tiedä mitä teet

Huilunsoiton c-tutkinto lähestyi uhkaavasti ja mielen sopukoissa kaikui vain ”soita, soita, soita”. Epätoivo meinasi ajaa minut paniikin partaalle, kun tekniset kohdat eivät millään meinaa mennä oikein ja treenaaminen oli rajoittunut lähes mitättömäksi käsiongelmieni takia. Ajattelen, että vaikeudet kasvattavat luonnetta ja niin siinä kävi nytkin. Sinnikäs ei luovuta, vaan päinvastoin yrittää löytää toisen tien päästä tavoitteeseensa. Soiton rajallisuus sai minut miettimään uusia harjoittelumuotoja ja törmäsinkin mielikuvaharjoitteluun. Yksi tapa välttyä esiintymispaniikilta on huolellinen valmistautuminen ja mielikuvaharjoittelu voi toimia yhtenä hyvänä harjoittelumuotona soiton rinnalla.

Mielen sopukoissa

Mielikuvaharjoittelu tarkoittaa sitä, että soittaja harjoittelee miettimällä mielessään, miten linjat menevät, miten hänen tulee hengittää, miten puhaltaa ja miten liikuttaa sormiaan. Mielikuvaharjoittelu voi monesti olla juuri se ratkaisu, joka auttaa pääsemään soittoteknisesti hankalimman paikan yli lisäten samalla muun muassa itseluottamusta. Kyse on juuri siitä, että tullaan tietoiseksi omasta toiminnastamme ja siitä, mitä olemme juuri harjoittelemassa. Harjoitteleminen tietoisesti ajatuksen kanssa viekin soittamista huomattavasti enemmän eteenpäin, linjat ja soittokulut saavat selkeyden ja tuloksia syntyy. Oikeanlainen harjoittelu on siis perusta onnistuneeseen esiintymiseen. (Aroluoma, 2014.)

Ulkoa soittaminen konserteissa on aina ollut minulle todella stressaavaa, vaikeaa sekä pelottavaa, siksi ajattelinkin, että mielikuvaharjoittelun metodit voisi auttaa minua eteenpäin isoimman kynnyksen yli. Tutkinnossa jotain oli soitettava ulkoa ja jo ajatus siitä sai olon huippaamaan. Perusteellisen sointuanalyysin ja kappaleen kuuntelemisen jälkeen alkoi varsinainen soittoharjoittelu. Kun kappale alkoi pikkuhiljaa tulla tutuksi ja sormet tottelevat oli aika ottaa seuraava askel.

Ulkoaopettelu alkoi hitaasti, mutta tehokkaasti. Soitin yhden rivin ulkoa päivässä ja kun kappale tuli tutummaksi pystyin aloittamaan varioimisen. Seuraavalla kerralla soitin vain, joka toisen tahdin ja hyräilin joka toisen, näin kappaleesta tuli entistäkin varmempi ja, kävi miten kävi sain jostain kohdasta kiinni. Ei siis tarvitse heti osata koko kappaletta ulkoa vaan palastelu on avainsana! Tällainen monipuolinen harjoittelu vie huomaamatta soittamista eteenpäin mielekkäällä tavalla ja mikä tärkeintä, kun on varmuus omaan tekemiseen on varmasti hyvät edellytykset onnistuneeseen esiintymiseenkin.

Kun kappaleen ovat hanskassa kannattaa ennen h-hetkeä käyttää aikaa päivittäin myös itse tutkintotilanteen menttaaliseen läpikäymiseen. Miltä tuntuu ennen konserttia, miten menen lavalle, miltä tuntuu lavalla, mitä teen, jos mokaan. Tämä todellakin auttoi minua pahimman pelkotilan yli ja lavalla oli lopulta jopa nautinnollista olla. Tutkinto on takanapäin, monta kokemusta rikkaampana  ja jälleen kerran muistutan itselleni: Elämä jatkuu ja se oli vain yksi konsertti elämässäni!

Ensimmäisen kerran neljään vuoteen ilman nuottia esiintymään meneminen kauhistutti, mutta asenne ”Nyt tai ei koskaan!” pisti tähän naiseen rohkeutta ja jälkiviisaana mietinkin usein, että jos olisin jättänyt esiintymisen väliin jännittämisen vuoksi, en olisi koskaan saanut sitä ihanaa palautetta yleisöltä onnistuneesta esiintymisestä. Sain myös lisää itseluottamusta siitä, että selviän!

Konserttitilanteet ovat aina yhtä jännittäviä, jalat tärisevät, kädet kramppaa ja huuli väpättää. Monesti mietinkin, miksi kiusaan itseäni tällaisilla tilanteilla, mutta vastaus on, että itsepähän olen alani valinnut!

Mielikuvaharjoittelun aloittaminen vaatii siis keskittymistä. Aluksi tuntuu varmasti, että aikaa menee hukkaan ja mitä tästä hyödyn. Uskon kuitenkin, että muutaman harjoittelukerran jälkeen saa varmasti jo todellisia kokemuksia sen toimivuudesta. Kun todella miettii, miten sormet liikkuvat, mielessä piirtyvän nuottikuvan aikana, on pää todellakin paineessa. Oire kertoo juuri mielikuvaharjoittelun tehosta. Se on kovaa työtä ja tauotus on niin ikään tärkeä osa myös tätä harjoittelumuotoa. Aivot nimittäin antavat samoja käskyjä lihaksiin, mitä käytämme oikeissa soittotilanteissa. Huolellinen harjoittelu tuottaa tulosta, kun liikeradat siirtyvät syvämuistiimme. (Arjas,P. 2008.)

Mielikuvaharjoittelun merkitys on pompannut esille vasta jonkin aika sitten ehkäpä juuri ergonomisten ongelmien myötä.  Aiheesta löytyy artikkeleita, opinnäytetöitä ja muun muassa Sibelius-akatemian (Arjas,P. 2008) harjoittelu-ohjeissa löytyy opastusta mielukuvaharjoitteluun. Mielikuvaharjoittelu ei ole sidoksissa vain instrumentteihin vaan sitä voi hyödyntää minkä alan edustaja tahansa. Aiheeseen viittaavaa kirjallisuuttakin löytyy jo varsin paljon ja hyvä lukemisen arvoinen löytö on Kalevi Tammivuori (2006) esiintymistilanteisiin ohjeistava kirja. Siinä paneuduttiin puhujien sekä näyttelijöiden esiintymisjännityksen hallintaan, mikä on täsmälleen samanlaista muusiikoiden kanssa. Omien kokemusteni tueksi löysin myös muun muassa Pernilla Nilsson-Wikin (2014) opinnäytetyön, jossa pääinstrumenttina oli oboe. Lisäksi muun muassa Kimmo Aroluoman (2014) artikkeli -Mielikuvaharjoittelulla mestariksi havainnollisti metodin merkitystä soittoharjoittelussa.

Kun osaaminen ei riitä

Jos perusteellisesta valmistautumisesta huolimatta koet paniikinomaista jännittämistä esiintyessäsi, kyse on todennäköisesti esiintymispelosta. Kun jännitys vaihtuu peloksi, se vaikuttaa ensimmäisenä pallean seudulla, silä ”pelko on usein pallean tienoilla ja näkyy monesti jäykkyytenä keskiselän alueella” (Brenner, R. & Rosen, M. 2003, 44.) Pallean jännittymisen myötä hengitys pinnallistuu ja verenkierto heikkenee. Kun lihakset eivät saa riittävästi happea, ne eivät pysty reagoimaan aivojen käskyihin normaalisti ja suorituskyky heikkenee (Tanskanen, 2015.) Tämän vuoksi pelko lamauttaa toimintaamme kokonaisvaltaisesti ja siksi sen vaikutus myös soittotilanteisiin on niin valtava. Jos pelko hallitsee kroppaa, esiintyminen on suunnilleen yhtä helppoa kuin trapetsilla käveleminen kokovartalokipsiin kääriytyneenä.

Rosen-menetelmä pelon taltuttajana

Esiintymispelon purkaminen on hyvä aloittaa kehosta käsin. Keinoina voi käyttää esimerkiksi pilatesta tai hengitysharjoituksia. Jos kyseessä on pitkään jatkunut pelon kierre, on suositeltavaa kääntyä ammattitaitoisten kehoterapeuttien puoleen.

Rosen-menetelmä on poikkitieteeliinen kehon ja mielen vointia edistävä terapian muoto. Se vähentää lihasjännitystä, vapauttaa hengitystä ja lisää itseluottamusta ja itsetuntemusta. Rosen-menetelmällä voi myös oppia pysähtymään ja elämään tässä hetkessä. Näitä kaikkia ominaisuuksia jokainen muusikko tarvitsee ja siksi menetwelmää suositellaan erityisesti niille, jotka esiintyvät työkseen. (Tanskanen, L. 2015.)

Rosen-hoidossa kannattaa käydä 1-3 kertaa ennen esiintymistä, mutta juuri edellinen päivä ennen esiintymistä ei ole suositeltava ajankohta menetelmälle. Hoito tapahtuu kokohieronnan tapaan hierontapöydällä. Se perustuu läsnäolemiseen ja kehoa kuulostelevaan kosketukseen. Saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta hoitaja tietää, mitä tekee.  Rosenterapeutin koulutus kestää neljästä viiteen vuotta ja harjoittelujaksoon kuuluu mm. 350 harjoitushoitoa (Tanskanen, L. 2015.)

Erään pianistin tarina

Harkitsin monta kertaa alanvaihtoa. Nautin soittamisesta ja menestyin hyvin, mutta esiintymistilanteessa tuntui siltä, että kaikki kontrolli aivojen ja käsien välillä katosi. Katsoin vierestä kun käteni täristen koettivat selviytyä kappaleen alusta loppuun ja toivoin vain, ettei soitto katkeaisi. Rosen-menetelmän avulla opin, että lamaantuminen johtui pelosta, joka salpasi hengityksen ja sitä kautta katkaisi kontrollin sormiini. Ymmärsin myös, että voin vaikuttaa ajatuksiini, että tunteet ovat kuin tavarahyllyllä, sieltä vapaasti valittavissa. Pelon sijasta ihminen voi valita mielentilan, jonka vallitessa soittaminen sujuu helpommin, kuten tyyneyden. Käytyäni kaksi kertaa Rosenhoidossa soitin ensimmäistä kertaa ilman pelkoa kymmeneen vuoteen.

Yhteenveto

Huolellisesti valmistautuneena ja vailla pelkoa voit huoleti astua esiintymislavalle. Jos kaikesta huolimatta jännitys iskee ylivoimaisena esiintymistilanteessa, voit kysyä itseltäsi ”Onko minulla juuri nyt jokin hätä?” Useimmiten ei ole, ellei sitten karhu ole juuri hyökkäämässä kimppuusi tai auto ajamassa ylitsesi. Yksinkertainen kysymys auttaa sinua pysähtymään, ja toteamaan ettei tilanteessa itse asiassa ole mitään pelättävää. Ja sitten voit muistuttaa hiljaa itseäsi, että sinulla on täysi vapaus valita. Voit kuvitella kaikki mahdolliset tunteet purkeissa hyllyille etiketit kyljissään. Ja sitten voit valita niin kuin parhaaksi näet, joko pelkäävän, tai tyynen ja rauhallisen mielentilan. Valinnan vapaus on sinun! (Tanskanen, L. 2015.)

Kirjoittajat: Miia Ratilainen & Henna Ustinov 2016, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Arjas,P. 2008. Tiedätkö soiton harjoittelusta riittävästi? Psyyke. Sibelius-akatemia. Viitattu 10.2.2016. http://www2.siba.fi/harjoittelu/index.php?id=63&la=fi

Aroluoma, K (2014) Mielikuvaharjoittelulla mestariksi. Backstage blogi, tarinoita lavan takaa. Viitattu 10.2.2016. http://backstageblogi.fi/kolumnit/mielikuvaharjoittelulla-mestariksi.

Brenner, S. & Rosen, M. 2003. Rosen-menetelmä – Kosketusta keholle ja mielelle. Hämeenlinna: Omega Books.

Louhivuori, J & Saarikallio, S. 2010. Musiikkipsykologia. Jyväskylä: Bookwell Oy

Nilsson-Wik, P (2014) Kantava ääni, Miten saa oboen äänen kantamaan salin viimeiselle riville? Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Musiikkipedagogi, Musiikki. Viitattu 10.2.2016. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/75387/Kantavaa.pdf?sequence=1.

Tammivuori, K. 2006. Nauti esiintymisestä. Helsinki: Otava

Tanskanen, L. 2015. Hieroja, rosenterapeutti, Fysikaalinen hoitola Terhakka. Haastattelu 6.11.2015.