Soittotaito kohenee orkesterissa

Minkälaista kehitystä tapahtuu viikottain harjoittelevan harrastajaorkesterin muusikoissa, kun heitä ei ole valittu esimerkiksi koesoittojen kautta, eikä heillä ole varsinaista velvollisuutta harjoitella orkesterin ohjelmistoa?

Orkesterissa soittaminen on monelle muusikolle tärkeää itseilmaisun ja taitojen kartuttamisen vuoksi. Orkestereita toimii niin musiikkiopistoissa kuin kouluissakin. Todennäköisimmät tavoitteet liittyvät musiikin laadukkaaseen tuottamiseen yhteisön voimin. Soittajat työstävät harjoituksissa orkesterin sen hetkistä ohjelmistoa kapellimestarin johdolla, eivätkä esimerkiksi omia henkilökohtaisia soolokappaleitaan. Onko orkesterissa soittamisella vaikutusta yksilön kehittymiseen soittajana, ja jos on, niin kuinka paljon?

Tavoitteellista harjoittelua muusikoiden ja harrastajien kirjolla

Musiikkia harrastetaan erilaisissa kokoonpanoissa ja ryhmissä, joihin liittyy oleellisella tavalla sekä musiikki että tunne yhteisöllisyydestä. Tekemäni selvityksen musiikillinen yhteisö on Jyväskylän yliopiston puhallinorkesteri Puhkupillit, joka harjoittelee kerran viikossa ja tavoitteellisesti. Orkesteriin voi periaatteessa liittyä kuka vain, ja väkeä otetaankin lähes kaikkiin sektioihin.

Puhkupilleille yksi ominainen piirre on soittajiston vaihtuvuus. Kokoonpanomuutoksia tapahtuu vuosittain osan vanhoista soittajista jättäessä orkesterin rivit ja uusien opiskelijoiden saavuttua Jyväskylään. Valitsin orkesterin selvitykseni kohteeksi, koska minua kiinnosti erityisesti se, minkälaisia soittajia orkesterimme pitää sisällään.

Tavoitin orkesterin 35:sta aktiivisoittajasta KyselyNetin kyselyllä 27. Kuluvalla toimintakaudella musiikin harrastuneisuus ja ammattiin suuntautuminen jakautuu melko tasaisesti. Vähän vajaa puolet vastanneista ovat suorittaneet tai suorittavat parhaillaan opintoja musiikin alalla, muut ovat mukana harrastuspohjalta.

Ohjelmisto saa haastaa soittajan

Soitettavan ohjelmiston vaikeustasolla on suuri vaikutus harjoittelun mielekkyyteen. Kappaleiden ei tulisi olla liian helppoja tai vaikeita. Piipponen (2015) muistuttaa, että mielenkiinto harjoitteluun saattaa ymmärrettävästi lopahtaa, mikäli jonkin kappaleen nuottien oppimiseen kuluu useita kuukausia. Liian helppojen tavoitteiden saavuttaminen taas ei tuota nautintoa (Kanervio 2013, 15). Neljä viidestä kyselyyn vastanneesta on kuitenkin sitä mieltä, että orkesterin ohjelmisto on yleensä sopivan haastavaa.

Orkesterin vuosittainen tapahtumakalenteri täyttyy pääosin sinfonisista, tanssi-, bile-, sekä lastenmusiikkikonserteista, joten soitettava ohjelmisto elää parin kuukauden välein. Muutama piti ohjelmistoa kaikenkaikkiaan liian helppona, ja yksi soittaja lisäsi, että vaikeustaso riippuu täysin kappaleesta.

Harjoittelukäytäntöjä kuuntelemisesta pikatreeniin

Vaikka kukin priorisoi orkesteriharrastuksen eri tavalla, on kaikilla soittajilla luultavasti jonkin asteinen motivaatio kappaleiden opettelemiseen. Hieman yli puolet vastanneista harjoittelee orkesterin ohjelmistoa satunnaisesti. Toiseksi eniten kappaleita harjoitellaan vasta konsertin lähestyessä. Kolmasosa kertoo harjoittelevansa itse treeneissä tai treenien tauoilla, ja muutama harjoittelee pari kertaa viikossa tai kuussa, tai ei ollenkaan.

Huolellinen tutustuminen nuottiin, musiikillisiin merkkeihin, sopivan analyyttinen ote, mielessään laulaminen, kuunteleminen, ratkaisujen etsiminen soittamisen, liikkeen ja tunteen kautta antavat hyvän pohjan musiikillisten ideoiden hahmottamiselle (Arjas 2007). Soittamisen ja nuotinluvun lisäksi kappaleisiin tutustutaan kuuntelemalla äänitteitä. Niiden kuunteleminen selkeyttää käsityksiä erilaisista tulkintatavoista. Kolmasosa vastanneista ei yleensä kuuntele soitettavaa ohjelmistoa, ja kolmasosa kuuntelee kappaleet kerran saadakseen jonkinlaista kuulokuvaa. Muut joko kuuntelevat kappaleita usein tai vaihtelevasti riippuen motivaatiosta ja ohjelmistosta.

 Pultissa opitut niksit käytössä muuallakin

Orkesteri on hyvä paikka vertaisoppimiselle. Yhteistoiminnallinen oppiminen on ryhmänä toimimista ja työskentelyä yhteisen päämaäärän ja tavoitteen saavuttamiseksi (Koho, Leppälä, Mustonen & Niemelä 2014, 18). Sektiokaverit jakavat vinkkejä teknisiin asioihin, ja kapellimestarilta saadaan näkökulmia, joita ei itse ole osannut ottaa huomioon. Opittuja ohjeita sovelletaan myös orkesterin ulkopuolella. Muilta soittajilta saadaan vinkkejä esimerkiksi esittämiseen ja tulkintaan, ja harjoituksissa havainnoidaan omaa soittamista suhteessa muihin.

Osa vastaajista kuitenkin kertoo saavansa henkilö- tai soitinkohtaisia vinkkejä harvoin. Suurimmasta osasta vastauksia voi silti tulkita, että soittotaito pysyy orkesterissa hyvin yllä ja menee jossain määrin eteenpäin. Säännöllisellä harjoittelulla, vaikka vain kerran viikossa, tapahtuu edistystä omassa soittotaidossa, jos kappaleet ovat tarpeeksi haastavia.

 Repertuaari laajenee ja prima vista -taidot karttuvat

 Harjoituksen myötä toiminta automatisoituu. Tähän perustuu myös kehoitus toistamiseen soitonopiskelussa. Loputon toistaminen voi tuntua tuskastuttavalta, joten opettajan ohjeet sekä ulkoinen palaute kannustavat yrittämään edelleen. Sisäistä palautetta soittaja saa lihas- ja jänneaistiensa avulla. Harjoittelun tuloksena hän huomaa teknisesti hankalan paikan tuntuvan helpommalta ja sujuvammalta. (Ratia 2004, 14: Keskinen 1995.)

Enää ei tarvitse helpottaa tai jättää osioita soittamatta, vaan voi olla itsevarma koko kappaleen ajan. Tietyt elementit henkilökohtaisen kehittymisen suhteen toistuivat useissa vastauksissa: itsevarmuuden lisääntyminen, oman virekorvan parantuminen, dynamiikkojen toteuttaminen, prima-vista -taitojen kehittyminen sekä oman soundin paraneminen.  Olen rohkaistunut soittajana, en pelkää virheitä. Moni mainitsee, että mikäli haluaisi kehittyä soittajana vielä enemmän tai nopeammin, vaatisi se enemmän harjoittelua omalla ajalla tai soittotunneilla käymistä.

 Uudet kappaleet oppii entistä nopeammin, ja jokin kappale saattaa vaatia tietynlaisen tekniikan käyttöä, jota ei muuten tulisi opeteltua. Ohjattu harjoittelu kasvattaa myös pitkäjänteisyyttä. Lisäksi yksin huvin vuoksi soittaessa helposti menee siitä, mistä aita on matalin —, orkesterissa sen sijaan on oltava pitkäjänteisempi. Kolikolla on kuitenkin myös kääntöpuoli: Soolosoittamisessa ei kehity orkesterissa, monenlaisia virheitä ja epätarkkuuksia sallii siellä enemmän, koska ne eivät massasta kuitenkaan kuulu.

Tekemisen ilosta

Eräs vastaaja kiteytti vastauksessaan orkesterisoiton ideaalitilanteen: Ja samoin kuin omat instrumenttitaidot edesauttavat yhteissoittoa, myös yhteissoitto kehittää itse soittajaa. Tämänlaista taitojen vuorovaikutusta edesauttavat motivaation syntymiseen ja ylläpitämiseen vaikuttavat tekijät. Niistä luultavasti yksi pisimmälle kantavista on tekemisen mielekkyys.

Selvimmin taitojen karttumisen huomannee soittamisen ilosta – on ihanaa mennä treeneihin, kun tietää, että minä osaan, ja jos en osaa, niin opin kyllä kun harjoittelen.

 Selvitykseni perusteella uskallan väittää säännöllisen pultissa istumisen tuottavan tuloksia.

Kun soittajat voivat harjoituksissa hoitaa oman osuutensa itsevarmasti ja nauttia tuomastaan musiikkielämyksestä, on yhteissoiton yksi tärkeimmistä tavoitteista saavutettu.

 Kirjoittaja: Josefiina Pajunen 2016, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

 Lähteet:

Joukamo-Ampuja, E., Heiskanen, J., Peltomaa, M., Porander, K. & Arjas, P. 2007. Tiedätkö soiton harjoittelusta riittävästi? [Verkko- opetusmateriaali]. Sibelius-Akatemia. Viitattu 1.12.2015. http://www2.siba.fi/harjoittelu/

Kanervio, A. 2013. Viulistin polku kohti flow-harjoittelua. Opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, musiikin koulutusohjelma, musiikinopettajan suuntautumisvaihtoehto. Viitattu 27.1.2016.http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/57499/Kanervio_Aija.pdf?sequence=1

Keskinen, E. 1995. Taitojen oppiminen. Teoksessa Kuusinen (toim.) Kasvatuspsykologia. 2. painos. Juva: WSOY. ISBN 951-0-17144-1

Piipponen, H. 2015. Harjoitteluvinkkejä: osa I. Viitattu 27.1.2016. http://hilkkapiipponen.com/harjoitteluvinkkeja-osa-i/

 Koho, N., Leppälä, J., Mustonen, E. & Niemelä, T. 2014. Vertaisoppimisen monet muodot korkeakouluopetuksessa. Teaching in Life Sciences: Current practices and development, 1, Fall, 18. Viitattu 27.1.2016 http://blogs.helsinki.fi/viikinopet/files/2014/10 Vertaisoppimisen_monet_muodot_korkeakouluopetuksessa_17-29.pdf