Muusikon luovat taidot pop-jazz-laulun perusopetuksessa

Pop/jazz –laulun opetusta tarjotaan monilla paikkakunnilla. Opetussuunnitelmien mukaan opetuksen tavoitteet ovat eri puolilla Suomea yksimieliset; lauluinstrumentin kehittämisen lisäksi pyritään kehittämään oppilaan kokonaisvaltaista muusikkoutta. Kuitenkin erityisesti pienemmillä opetukseen voi olla käytettävissä niukemmin resursseja, eikä kaikkea opetusta, esimerkiksi pop/jazz –teoriaa tai yhtyetoimintaa pystytä tarjoamaan. Tällöin vastuu luovien muusikontaitojen opettamisesta jää laulunopettajalle.

LAULAJAN LUOVUUS

Laulajan luovuus on sidoksissa olemassa oleviin musiikillisiin sääntöihin, muotoihin ja traditioon. Arkisia luovuuden muotoja ovat esimerkiksi vaikka scat -soolo tai taustalaulustemman sovittaminen. Laulaja voi olla myös säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja, mutta puhtaasti laulajan työssä hän toteuttaa luovuuttaan useimmiten yhtyeen jäsenenä. Luovuus on ryhmätyötä, ja vaatii sekä käsillä olevan kappaleen että sen tyylilajin tuntemusta.

Laulajan luovia musiikillisia taitoja ovat fraseeraus, melodian muuntelu, taustalaulu, melodian tuottaminen olemassa olevaan harmoniaan sekä scat -laulu. Laulun harrastajalta vaaditaan usein myös sanoitustaitoa. Kyetäkseen luovaan työskentelyyn, laulajan täytyy olla hyvin harjaantunut ymmärtämään vähintään kuulonvaraisesti musiikillisia rakenteita. Tarvitaan kykyä musiikin hahmottamiseen.

Millä tavalla näitä taitoja harjaannutetaan pop/jazz -laulun perusopetuksessa? Onko luovien musiikillisten taitojen opiskelu tarpeen vain ammattilaulajiksi suuntaaville? Millä tavalla näitä taitoja voidaan opiskella taiteen perusopetuksessa?

MUUSIKONTAITOJEN KEHITTÄMINEN

Oppilaita rohkaistaan itsenäiseen musiikintuottamiseen. Tavoitteena on, että oppilas saa valmiuksia laulamiseen ja soittamiseen sekä säestämiseen, improvisointiin, säveltämiseen ja sovittamiseen. ”(Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2005.)

Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteissa on määritelty erääksi tavoitteeksi itsenäisen musiikintuottamisen, siis luovien muusikontaitojen kehittäminen. Käytännössä näitä taitoja opiskellaan lauluyhtyeissä, bänditoiminnassa sekä musiikin perusteiden opinnoissa.

Tutkimme haastattelua varten oppilaitosten opetussuunnitelmia ja haastattelimme sekä pop/jazz -laulua opiskelleita että opettajia. Opetuksen sisällöissä oli vaihtelua jonkin verran, kuten myös terveen äänenkäytön ja muiden musiikillisten taitojen opiskelun suhteessa. Muusikon taitojen opetuksen tärkeys on kuitenkin havaittavissa sekä opetussuunnitelmissa että opettajien haastatteluissa.

Helsingin pop/jazz –konservatorion laulunopettaja Jenni Ahlsved (2015) kertoo, että muusikon taitojen opettaminen on keskeisessä roolissa opetussuunnitelmassa. Tasoilla 1-10 instrumentin hallintaa opiskellaan 30 minuutin mittaisella laulutunnilla, tasoilla 11-14 kuusikymmentä minuuttia viikossa. Muita muusikon taitoja opiskellaan lauluyhtyeissä, bänditoiminnassa ja teoriatunneilla. Näitä tunteja opiskelija saa viikossa kaksi tuntia.

Seinäjoen rytmi-instituutilla musiikillisten taitojen opetus kuuluu enemmän myös laulun opettajan työnkuvaan. Rytmimusiikin laulun opettaja Riikka Pekkala (2016) kertoo, että musiikillisia taitoja opiskellaan bänditunneilla ja laulutunneilla. Laulutunneilla keskitytään tasapuolisesti niin musiikillisiin taitoihin, tekstianalyysiin kuin laulutekniikkaan. Painotus vaihtelee oppilaan kehitystason mukaan sekä lukuvuoden rytmin mukaan.

Pienemmillä paikkakunnilla musiikkipedagogi voi törmätä tilanteeseen, että resursseja pop/jazz -musiikin luovien taitojen opetukseen on niukasti. Tällöin laulun opettajan rooli näiden taitojen opettajana korostuu ja muokkaa tuntien sisältöjä.

KÄYTÄNNÖT VAIHTELEVAT

Pienemmillä paikkakunnilla musiikkipedagogi voi törmätä tilanteeseen, että resursseja pop/jazz -musiikin luovien taitojen opetukseen on niukasti. Tällöin laulun opettajan rooli näiden taitojen opettajana korostuu ja muokkaa tuntien sisältöjä.

Haastattelimme kahta pop/jazz –laulun laajan oppimäärän pienillä paikkakunnilla opiskellutta. Pia Leinonen on teatterialan ammattilainen ja laulaja-lauluntekijä omassa yhtyeessään, joka keikkailee ahkerasti niin Suomessa kuin maailmallakin. Hän on opiskellut pop/jazz –laulun laajan oppimäärän. Leinonen (2015) kertoo opintojensa tukeneen häntä teatteri-ilmaisussa ja musiikkiteatteriin liittyvien taitojen kehittämisessä. Yhteismusisointiin, sovittamiseen ja biisien kirjoittamiseen liittyviä taitoja hän on opiskellut itsenäisesti oppilaitosten ulkopuolella, sillä opetus ei ole tukenut näiden taitojen kehittymistä. Pop-jazz –teorian opetusta ei ollut tarjolla, bänditoimintaa ainoastaan niukasti eikä lauluyhtyetoimintaa lainkaan.

Karoliina Somerkoski (2015) on myös ammattimuusikko ja suorittanut pop-jazz –laulun laajan oppimäärän, mutta kokee sen jättäneen hänet miltei tyhjin käsin. Pienen paikkakunnan musiikkiopisto ei tarjonnut lainkaan pop-jazz –teoriaa eikä –laulutuntejakaan. Klassisen laulun opettaja pyrki parhaimpansa mukaan opettamaan pop-jazz –laulun perusteita pystymättä itse näyttämään niitä malliksi. Jazz –fraseeraus ja scat -laulu tulivat tutuiksi vasta myöhemmin muusikon ammattiopinnoissa. Tyylinmukaisuus bluesissa, popissa, iskelmässä, jazzissa ja musikaalikappaleissa saivat kulkea omalla nojallaan kiinnostuksen mukaan, eikä esimerkiksi uudelleensovittamista rohkaistu tai edes pidetty suotavana. Bändi oli kasattava tutkintoihin miltei täysin musiikkiopiston ulkopuolelta omatoimisesti, sillä pop-jazz –soittajia eikä opettajia ollut.

En koe että musiikkiopisto-opintoni auttoivat minua kasvamaan muusikkona, sen tekivät treenikämpillä bändin kanssa lymytyt yöt. Oma-aloitteisuuteni ja harrastuneisuuteni onneksi ohjasivat minua näiden asioiden pariin niin että pääsin musiikkiopistovuosistani huolimatta opiskelemaan muusikon ammattiin. Suurin laulutunneilta saamani apu oli täysin hengitystekninen.(Somerkoski 2015.)

Lauluyhtyetoimintaa ei Somerkosken opintojen aikana ollut, mutta kuorotoiminta oli aktiivista ja ohjelmisto monipuolista, vaikka kuorojohtajana toimikin sama laulunopettaja. Kuoro voitti useita kilpailuitakin noina vuosina ja konsertoi ahkerasti edelleen.

MUSIIKILLISTEN TAITOJEN OPETTAMINEN LAULUTUNNILLA

On mahdollista, että pienillä paikkakunnilla pop/jazz –laulun opiskelijat ovat jäävät muusikoksi kasvamisessaan oman kiinnostuksensa ja laulutuntien sisältöjen varaan. Millä tavalla luovia muusikontaitoja voidaan opettaa laulutuntien yhteydessä?

Seinäjoen rytmi-instituutin opettaja Riikka Pekkala pitää luontevana opettaa musiikillisia taitoja käytännön läheisesti korvakuulolta. Kaikilla oppilailla ei välttämättä ole teoriaosaamista, joten hänen menetelmänsä perustuvat musiikin kuulonvaraisen hahmottamisen kehittämiseen.

Esimerkiksi stemmalaulun opiskelussa aloitan siitä, että laulan aluksi itse oppilaalle stemmaa melodialinjan alapuolelta. Kun hän tottuu toiseen ääneen menemättä sekaisin, voi oppilasta ohjata omien stemmojen etsimisen. Voidaan käydä kappaleen sointuja läpi ja kuulostella, mikä sävel kuulostaa hyvältä. Myöhemmässä vaiheessa saatan antaa oppilaalle aloitusäänen, ja hänen tehtävänsä on jatkaa siitä. ”(Pekkala 2016.)


Musiikillisten luovien taitojen opettaminen laulajalle ei välttämättä vaadi teorian opetusta, vaan tärkeintä on laulajan kehittää laulajan kykyä aistia musiikillisia ilmiöitä. Riitta Pekkalan mukaan eräs hyvä keino tähän on esimerkiksi skaalojen laulaminen valitun sointukierron päälle.

Luovuus kaipaa usein esiin astuakseen houkuttelua ja rohkaisevia harjoituksia, jotta epäonnistumisen pelosta päästäisiin irti. Luovuus karsastaa pelkoa, joten väärille äänille ja kompastuneille rytmikuvioille on oltava lupa ja hyväksyntä. On hyvä myös harjoittaa laulajan kykyä hahmottaa harmoniaa, rytmiikkaa ja tyylinmukaisuutta, ja hyödyntää näiden taitojen merkitystä luovassa työskentelyssä.

Laulun improvisaatiota voidaan esimerkiksi harjoitella helposti lähestyttävän blueskierron kautta.  Opettajan mallista on oppilaan helppo ja turvallinen saada työkaluja omaan tekemiseensä. Eräs toimiva menetelmä on likkiharjoittelu matkimista apuna käyttäen. Opettaja laulaa parin tahdin mittaisen fraasin, jonka oppilas pyrkii toistamaan.

Oppilaan edistymisen ja rohkaistumisen myötä harjoituksen variaatiomahdollisuudet ovat moninaiset. Vuoroteltuja fraaseja voidaan pidentää, voidaan keskittyä tiettyihin rytmisiin tai melodisiin kuvioihin, ja improvisoida tietyn tyylilajin mukaisesti. Näin oppilas kerryttää osaamistaan soolojen laulamiseen, musiikin hahmottamiseen sekä säveltämisen ja sovittamisen taitoihin.

Kirjoittajat: Emma Kuivalainen ja Heidi Kurtti 2016, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Koskennurmi-Sivonen & Pirita Seitamaa-Hakkarainen. Luovuus.  Viitattu 13.2.2016. http://www.helsinki.fi/~rkosken/luovuus

Ahlsved, J. 2015. Laulunopettaja. Pop-jazz –konservatorio. Helsinki. Haastattelu 12/2015

Leinonen, P. 2015. Teatteri-ilmaisun ohjaaja. Kokkola. Haastattelu 12/2015

Pekkala, R. 2016. Laulun opettaja. Rytmi-instituutti. Seinäjoki. Haastattelu 02/2016

Somerkoski, K. 2015. Muusikko. Helsinki. 12/2015

Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2005.Opetushallitus. Viitattu 2.2.2016. http://www.oph.fi/download/123012_taideyl_ops.pdf .

Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2002. Opetushallitus. Viitattu 2.2.2016. http://www.oph.fi/download/123013_musiik_tait_ops_2002.pdf.