Musiikkialan opettajan treenimotivaatio

Nyky-yhteiskunta asettaa hirveät paineet musiikin opettajalle – työ on suorittamista ja siihen saattaa kuulua paljon musiikin liittymättömiä tehtäviä. Onko sinun mielessäsi käynyt ajatus: ”Voi kun pitäisi harjoitella, mutta kun ei jaksa”. Kärsitkö tai oletko joskus kärsinyt motivaation puutteesta? Kuinka musiikin opettaja selviytyy työn osoittamista haasteista?

Motivaatio ja henkinen valmius syntyvät omasta itsestä. Elämässä on oltava tasapaino kohdillaan. Instrumentin hallitseminen vaatii systemaattista ja pitkäjänteistä työskentelyä. Onko teknisen treenaamisen harjoittelua mahdollista motivoida? Vai onko se vain pakkopullaa?

Tässä artikkelissa pohdimme näitä kysymyksiä tekemiemme opettajahaastattelujen pohjalta ja reflektoimme haastattelujen vastausten perusteella itseämme, selvittääksemme kuinka voisimme kehittyä musiikinopiskelijoina ja -opettajina?

Mikä vaikuttaa motivaatioon

Mitä tarkoittaakaan motivaatio? Näkemyksiä ja määritelmiä tälle sanalle on useita. Muun muassa Viitalan (2009) mukaan motivaatio ilmenee yksilöstä lähtevänä käyttäytymistä ohjaavana, toimintaa alkuun saattavana ja ylläpitävänä asiana, jossa tärkeää ovat tavoitteet sekä se lähtökohta, ettei mikään toiminta ole pakotettua (Kivenmäki 2015, 33). Motivaatio ja siihen vaikuttavat asiat on jokaiselle ihmiselle yksilöllistä. On hyvä myös tiedostaa, tuleeko motivaatio sisäisestä minästä vai ulkoisista tekijöistä, eli onko itse toiminta motivoivaa vai onko toiminnalle ulkoisia tekijöitä. Ihannemotivointistrategia Aristoteleen ajoilta on ollut oppilasta innostava, jotta hän itse tekisi asioita oppimisen edistämiseksi ilman ulkopuolista kontrollia tai palkitsemista. (Kivenmäki 2015, 38) Onnistumisen tunne ja saavutukset ovat kuitenkin yleisesti monelle positiivisia motivaation lähteitä. Ulkopuolinen rakentava palaute on myös hedelmällistä motivaatiolle – sellainen palaute, josta saa ideoita itsensä kehittämiseen. On mukava aloittaa treenaaminen, kun tietää jo valmiiksi mitä voisi vielä parantaa (Uusimäki 2016). Lisäksi motivaatiota saattaa lisätä halu ylläpitää omaa ammatti-/soittotaitoaan.

Muita positiivisia vaikuttajia voi olla esimerkiksi:

• Henkilökohtaisen inspiraation saaminen musiikin kuuntelusta
• Unelma tai visio, että voi kutsua itseänsä musiikin ammattilaiseksi
• Mielenkiintoinen projekti, johon haluaa panostaa
• Tavoitteiden asettaminen

Positiivisten vaikuttajien lisäksi ovat negatiiviset vaikuttajat, esimerkiksi säästöt ja nykyajan vaikea taloudellinen tilanne saavat aikaan, että opettajien työnkuvaan lisätään paljon ylimääräistä opetustyöhön liittymätöntä tehtävää ja aikaa jää selkeästi vähemmän opetuksen suunnitteluun (Roiko-Jokela 2016). Pitemmän päälle tämä saattaa johtaa kiireeseen ja stressaantumiseen. Tästä saattaa taas syntyä se tunne, ettei ehdi harjoitella tarpeeksi. Yksi yleisimpiä virhekäsityksiä soiton harjoittelussa on harjoittelun lisäämisen näkeminen ainoana apuna soittajan ongelmiin.

Muita negatiivisia vaikuttajia:

• Fyysinen tai henkinen sairastuminen.
• Huonot työolosuhteet. (Uusimäki 2016)
• Huono fyysinen kunto.
• Melun yliannostus – korvat väsyy ja aivot räjähtää (Porthén 2016).
• Jatkuva huono omatunto harjoittelun suhteen.

Mikä auttaa motivaation puutteeseen

Monet asiat auttavat, jos löytää itsensä motivaation puutteesta. Esimerkiksi tauon pitäminen musiikista ja musiikkiin liittymättömät harrastukset ovat tärkeitä (Porthén 2016). Niiden tavoitteena on nollata aivot hetkeksi musiikista – on hyvä muistaa, että elämässä on muutakin kuin musiikkia. Synkkiä hetkiä voi ennaltaehkäistä pysymällä aktiivisena henkisesti ja fyysisesti (Porthén 2016). Positiivinen elämänasenne auttaa hyväksymään elämän vastoinkäymisiä (Uusimäki 2016).

• Oman lempimusiikin kuunteleminen ja omien esikuvien live-keikkataltiointien katsominen saattavat muistuttaa sinua siitä, miksi alun perin lähdit opiskelemaan musiikkia.
• Vertaistuki ja sosiaaliset kontaktit vertaisten kanssa vähentävät stressiä, huonoa omaatuntoa ja epätietoisuutta omasta muusikkokuvasta.
• Musiikin tekeminen pelkästä musiikin ilosta, jammailu kavereiden kanssa, säveltäminen ja luovuuden vapaus antavat uutta inspiraatiota.

Miten pitäsi treenata?

Kuinka paljon pitäisi treenata keskimäärin tai kuinka paljon olisi tarpeeksi

Omat toiveet ja halut treeniajan suhteen saattavat vaihdella, mutta on yleisesti väitetty, että 2-3 tuntia päivässä on ideaali määrä soittajalle. Laulajan tilanne on hieman erilainen, koska lauluääni on hyvin henkilökohtainen ja fyysinen instrumentti, joka väsyy sitä helpommin, mitä rankempaa treeni on. Laulaja treenaakin useimmiten fyysisen treenin ohella mentaalisesti. Toisaalta kaikki varmaan kokevat, että tarpeeksi treenaamista on silloin, kun tuntuu, että se asia on hallussa, oli treenattu kuinka kauan tahansa. Riippuu paljon elämäntilanteesta, kuinka treenaaminen onnistuu. On suositeltavaa, että harjoittelu on jaettu ajallisesti osiin, joiden välissä on taukoa. Tällöin harjoittelu on mielekästä eikä se tunnu vastenmieliseltä – kehittyminen etenee syklissä. Laatu on tärkeämpää kuin määrä, sanotaan. (Uusimäki 2016.)

Kuinka tärkeää on omien juttujen treenaaminen opetustyön ohessa?

Haastattelujen perusteella voimme sanoa, että ”omien juttujen” eli esim. omien lempikappaleiden tai tekniikan harjoittelu on erityisen tärkeää yksilölliselle muusikkoudelle. Osalle se on elinehto (Porthén 2016), kun taas toisille se voi olla vain mukavaa ajanvietettä. Useimmille se on kuitenkin tapa pitää oma soittotaitonsa ajan tasalla (Porthén 2016). Oma treenaaminen on silloin mielekästä, kun se tuo uutta näkemystä touhuun ja auttaa estämään kaavoihin kangistumista (Roiko-Jokela 2016). Muusikko ei ole koskaan valmis, sanotaan.

Rutiinin ylläpito

Aina kun löytyy mahdollisuus ja / tai aika, kannattaa pitää huolta perussoittotekniikasta (Roiko-Jokela 2016). Säännöllinen aktiivisuus pitää yllä treenimotivaatiota ja rutiinia. Jatkuva itsensä haastaminen on omalta mukavuusalueelta ulkopuolelle siirtymistä ja virkistää paljon omaa kehitysprosessia. Huonoina päivinä voi harjoitella teknisiä ”aivottomia” asioita ja hyvinä päivinä enemmän musiikillisia asioita. (Porthén 2016.)

Pähkinänkuoressa: asettamalla tavoitteita, kouluttamalla itseään ja hankkimalla keikkoja takaat sen, että treenimotivaatio säilyy (Uusimäki 2016).

Mitä pitää muistaa opetustyössä

 Miten oma innostus vaikuttaa opetustyöhön?

Jos tunnilla käsiteltävä aihe kiinnostaa opettajaa henkilökohtaisesti, on helpompi innostaa myös oppilasta aiheeseen (Uusimäki 2016). Innostus johtaa parhaimmillaan positiiviseen asenteeseen ja energiaan ja perspektiivi asioista laajenee. Joskus opettajan oma innostus voi vaikuttaa myös negatiivisesti oppilaaseen, jos opettaja innostuksen huumassa kaataa liikaa asiaa oppilaan niskaan ja tämä vaikuttaa oppilaan motivaatioon alentavasti (Porthén 2016).

Vaikuttaako motivaation puute opetustyöhön?

Periaatteessa opettajan oman treenimotivaation puute ei saisi vaikuttaa opetustyöhön – ammattiopettajan on pidettävä huoli siitä, että oma minä ja ammatti-minä pysyvät tarpeen vaatiessa erillään, ettei motivaation puute vaikuta opetuksen laatuun negatiivisesti (Porthén 2016). Jos motivaation puutteen antaa vaikuttaa opetustyöhön, se näkyy parhaiten vuorovaikutustaidoissa kun perspektiivi opettamiseen ja opetettavaan aiheeseen kapenee. Konservatorioissa ja musiikkiopistossa opetus on tavoitteellista ja huonoina päivinä opettajan on helpompi turvautua kertaamaan opetussuunnitelmaan liittyviä vaatimuksia – opetussuunnitelmasta löytyy ”pakokeinoja”. (Porthén 2016)

Loppupohdintoja

 Eri genrejen opiskelu vahvistaa myös sitä omaa genreä (Roiko-Jokela 2016). Vieraan musiikin kuuntelu ja opiskelu laajentaa perspektiiviäsi musiikin maailmasta.

Ylläpidä muusikkouttasi, käy koulutuksissa, tee keikkoja, uskalla olla oma itsesi työssäsi (Uusimäki 2016). Kukaan ei ole koskaan valmis musiikin alalla – elämä on jatkuvaa oppimista.

Älä ylinäyttele opettajan roolia (Porthén 2016). Opettajan auktoriteetin on oltava havaittavissa opetuksessa, mutta ei välttämättä ole paras vaihtoehto, jos se on liian päällekäyvää.

Tekijät: Esa Hakkarainen, Matias Källi, Tomi Trofast, Centria-ammattikorkeakoulu.

Lähteet

Kivenmäki, L. 2015. Musiikinopiskelijan ammatillinen kasvu ja motivaatio. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. Viitattu 25.4.2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506301977

Roiko-Jokela, T. 2016. Päätoiminen tuntiopettaja ja muusikko. Centria-ammattikorkeakoulu. Haastattelu 1.2.2016

Uusimäki, H. 2016. Laulunopettaja musiikkipedagogi YAMK. Centria-ammattikorkeakoulu. Haastattelu 1.2.2016

Porthén, T. 2016. Ammattimuusikko ja Musiikin maisteri. Haastattelu 4.2.2016