Mitä musiikkipedagogin olisi hyvä tietää musiikin aivotutkimuksesta?

Musiikin positiivisesta vaikutuksesta ihmisen aivoihin on tiedetty jo hyvin pitkään. Nykypäivänä musiikin aivotutkimuksessa on tehty läpimurtoja, joiden avulla voidaan entisestään osoittaa musiikin tuomat edut muun muassa ihmisen oppimiseen ja keskittymiskyvyn paranemiseen. Mielestäni tulevien musiikkipedagogien tulisi käyttää nykypäivästä tietoa mahdollisimman hyvin edukseen. Miten esimerkiksi musiikin tai instrumentin opettaja voisi parhaiten hyötyä saamastaan uudesta tutkimustiedosta?

Musiikin vaikutuksesta aivoihin

On jo ennestään tiedetty, että musiikki auttaa ihmistä uuden oppimisessa ja keskittymiskyvyn kehittymisessä. Musiikin harrastaminen vaikuttaa ihmisen aivotoimintaan erityisesti lapsuudessa. Harrastuksen ei välttämättä tarvitse liittyä itse soittamiseen, vaan jo tavallinen musiikin kuunteleminen, lauleskelu ja tanssiminen riittävät saamaan myönteisiä vaikutuksia aikaan aivoissa ja keskittymiskyvyssä. Helsingin käyttäytymistieteiden laitoksen yli kymmenen tutkijan Musiikki ja aivot –ryhmä on selvittänyt, että soittoa harrastavien lasten kyky erotella ääniä kehittyy vertailussa olevaa ryhmää tarkemmaksi 2-6 vuotta soittoharrastuksen aloittamisen jälkeen. (Tervaniemi, 2015.)

Vaikka lapsena aloitettu musiikkiharrastus vaikuttaakin eniten aivoihin, harjoittaa myös aikuisen musiikkiharrastus aivoja. Esimerkiksi musiikkiterapian avulla on pystytty edesauttamaan muun muassa aivohalvauksesta kärsineiden potilaiden toipumista. Tutkimusten avulla on saatu selville, että musiikki vaikuttaa laaja-alaisesti lähes kaikkiin alueisiin aivoissa. On myös huomattu kuinka musiikin avulla vaurioitumaton aivoalue on alkanut korjaamaan vioittuneita aivoalueita. Musiikin avulla on jo kuntoutettu myös muistisairaita ja Alzheimer-potilaita. (Tervaniemi, 2015; Teostory 3  2009, 12-13.)

Kaikkiin meistä musiikki ei kuitenkaan vaikuta samalla tavalla. Tutkimuksissa on arveltu, että noin neljällä prosentilla väestöstä olisi kyvyttömyys nauttia musiikista. Tätä kutsutaan amusiaksi, josta kärsivän on myös vaikeaa hahmottaa musiikkia. Tällaiset yksilöt kokevat olevansa erilaisia kuin muut. Monet heistä ovat yrittäneet myös väkisin oppia, että mistä musiikissa kuuluisi oikein nauttia. (Teostory 3 2009, 12.)

Musiikin aivotutkimuksessa on huomattu, että ammattimuusikoiden aivojen rakenteet ja toiminta poikkeavat monella eri tavalla ei-muusikoiden aivoista. Aivan kuten urheillessa treenattavat lihakset, kasvavat myös musiikin avulla harjoitettavat aivoalueet konkreettisesti (Teostory 3 2009, 14). Varsinkin nykyhallituksen tekemiä varhaiskasvatuksen ja suomalaisen koulutuksen leikkauksia tulisi mielestäni tarkastella näiden tutkimustulosten valossa uudelleen eettisestä näkökulmasta käsin.

Tietoa suomalaisesta musiikin aivotutkimuksesta

Useiden maiden eri huippuyliopistojen tutkimusyksiköt ovat tehneet viime vuosikymmeninä huomattavia julkaisuja siitä, miten muusikkojen ja ei-muusikkojen aivot poikkeavat toisistaan. Kontrolloitujen kokeiden avulla on havaittu, että musiikin harrastaminen edesauttaa aivojen tiedonkäsittelytaitoja, joista on hyötyä muussakin oppimisessa musiikin lisäksi. Suomalainen alan tutkimus on laajalti arvostettua ja sitä on vienyt eteenpäin varsinkin vuonna 2006 alkanut kansainvälinen Tuning the Brain, eli lyhyemmin Braintuning-niminen, hanke. (Teostory 3 2009, 10-14.)

Suomessa Aivot ja musiikki -tutkimusryhmä toimii Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden Kognitiivisen Aivotutkimuksen yksikössä. He ovat työskennelleet 1990-luvulta lähtien tutkien musiikin kognitioon liittyviä aivotoimintoja systemaattisella ja monitieteisellä otteella. Ryhmä tekee yhteistyötä Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksen, Music Cognition Teamin, kanssa Monitieteisen musiikintutkimuksen huippuyksikössä. (Helsingin yliopisto, 2013; Teostory 3 2009, 10.)

Suomalaisissa tutkimuksissa on löydetty laajasti musiikin eri vaikutuksia ihmisen aivoihin. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston tutkijan, Suvi Saarikallion, tutkimuksissa on osoitettu, että musiikki on nuorille merkityksellinen kasvun, kehittymisen ja emotionaalisen säätelyn tuki. Jyväskylän yliopiston akatemiaprofessori Petri Toiviaisen tutkimusryhmä on osoittanut fMRI-kuvaukseen, eli lääketieteelliseen funktionaaliseen magneettikuvausmenetelmään, perustuvassa tutkimuksessaan muun muassa sen, että ihmisen motoriset aivoalueet aktivoituvat kuuntelutilanteessa, vaikka kuuntelija olisikin liikkumatta paikallaan. Yhtä lailla Jyväskylän yliopiston professori Jaakko Erkkilän tutkimuksessa osoitettiin, että masennuspotilaiden perushoitoon yhdistettävä, vapaaseen improvisaatioon perustuva musiikkiterapia, paransi yleistä toimintakykyä, lievensi ahdistusta ja masennusta sekä kaksinkertaisti hoitovasteen. (Teostory, 2014; Aalto-yliopisto, 2014.)

Edellä mainitut ovat vain muutamia esimerkkejä viimeaikaisimmista suomalaisista tutkimustuloksista. Mielestäni on hienoa, että meillä on nykypäivänä vahvaa tieteellistä näyttöä musiikin laaja-alaisesta vaikutuksesta hyvinvointiimme ja aivojemme toimintaan. Näillä tiedoilla voidaan vahvasti perustella se, miksi ennen kaikkea musiikin varhaiskasvatukseen pitäisi panostaa entisestään eikä siihen saisi missään nimessä kohdistaa valtion säästöleikkauksia. Musiikkipedagogien tulisi käyttää saatavilla olevaa tieteellistä tutkimusaineistoa hyväkseen tehdessään monipuolista ja merkityksellistä opetustyötään.

Erityisosaaminen ja lahjakkuus

Kuinka niin kutsuttujen lahjakkaiden musiikinopiskelijoiden aivot eroavat muiden aivoista? Noin viisisataa vuotta taaksepäin ihmisen historiassa kulttuuriimme syntyi vahva kahtiajako muusikoiden ja musiikin kuuntelijoiden välille. Tuosta hetkestä tähän päivään mennessä tuo suorituskuilu on kasvanut entisestään, vaikka vielä joskus suurimmassa osassa maailman kulttuureista, ja suurimman ajan koko ihmiskunnan historiasta, musisointi on ollut kollektiivista, ja siihen osallistuminen on ollut kaikille yhtä luontevaa kuin kävely tai hengittäminen. Musiikki on siirtynyt kansan keskuudesta konserttisaleihin vasta viimeisimpien muutamien satojen vuosien sisällä. Jopa saman perheen sisällä on mahdollisuus, että lapset omaksuvat taitoja sisaruksiaan nopeammin. Tästä huolimatta lahjakkuusväitettä vastaan on enemmän todisteita tutun ”harjoitus tekee mestarin” -väitteen puolesta. Useissa tutkimuksissa, joiden tutkimuskohteena on ollut se, kuinka musiikin erityisosaajat harjoittelevat, on selvitetty, että parhaimmat yksilöt harjoittelevat jopa kaksi kertaa huonommaksi havaittuja yksilöitä enemmän. Musiikkipedagogi voi käyttää tätä tietoa hyväkseen jokapäiväisessä opetustyössään kannustamalla ja motivoimalla oppilaitaan opiskelemaan sekä harjoittelemaan entistä ahkerammin. (Levitin 2006, 12, 195-196)

Lahjakkuuden käsite on yhteiskunnassamme leima, niin musiikissa kuin kaikessa muussakin osaamisessa. Sitä käytetään vahvasti kehäpäätelmän mukaan, jota kuvataan Daniel J. Levitin kirjassa Musiikki ja aivot seuraavaan tapaan: ”Kun sanotaan, että joku on lahjakas, ajatellaan, että hänellä on synnynnäinen taipumus olla etevä, mutta lopulta vain sovelletaan termiä taannehtivasti sen jälkeen, kun hän on saavuttanut huomattavia tuloksia.” (Levitin 2006, 196.)

Musiikin erityisosaamisen ja ”lahjakkuuden” -käsitteen todellinen tiedostaminen auttaa musiikkipedagogia ohjaamaan oppilaitaan heille parhaimpaan suuntaan. Todellisuus on, että lahjakkaimpia meistä ovat ne, jotka harjoittelevat enemmän kuin muut, ja että juurikin harjoittelu on menestyksen oikea syy. Lahjakkuuden kehäpäätelmä on valitettavan yleinen tapa jakaa ihmisiä hyviin ja huonoihin suoriutujiin, joten siksi myös pedagogin pitää muistaa asian todellinen luonne. Teoriaa, jonka mukaan erityisosaajan tasolle pääsy vaatii 10 000 tuntia harjoittelua alalla kuin alalla, tukee se, että kukaan ei ole vielä tavannut tapausta, jossa joku olisi päässyt maailmanluokan huipuksi tätä vähemmällä harjoittelulla. Aivomme vaativat pitkän ajan kokemuksen informaation vahvistamiseksi hermokudoksessa. Alkuperäisen ärsykkeen toistaminen useasti vahvistaa muistia ja samalla taidon kehittymistä. (Levitin 2006, 195-197.)

Aivotutkimuksen hyödyntäminen musiikkipedagogin arjessa

Mielestäni nykyaikaisen aivotutkimuksen tiedostaminen musiikin opettajana toimiessa on hyvin tärkeää. Luulenkin, että harvalle pedagogille tai musiikintekijälle on täysin selvää kuinka suuri mahdollisuus heillä on vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin, ja kuinka paljon he oikeasti siihen vaikuttavatkin. Olisi tärkeää, että päivitettyä aivotutkimustietoa tuotaisiin paremmin esille varsinkin musiikkipedagogien koulutuksessa. Mitä paremmin pedagogi tietää musiikin positiivisesta ja kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta ihmiseen, ihmisaivoihin ja ihmisyyteen, sitä paremmin hän pystyy sen myös ilmaisemaan oppilailleen ja edesauttamaan hyvinvoinnin lisääntymistä myös musiikinkuluttajien suhteen.

Musiikkipedagogi voi motivoida oppilaitaan tai opetettavaa ryhmää tiedoillaan. Hän voi kertoa musiikin positiivisista ja rakenteellisista vaikutuksista ihmisen älykkyyteen ja aivotoimintaan. Hän voi kertoa, kuinka musiikki lisää keskittymiskykyä, nostaa mielialaa ja parantaa muistin toimintaa. Myös uusille soittoharrastuksen aloittaville voi todeta, että tutkimusten mukaan musiikin vaikutus aivoihin ei riipu aiemmasta musiikkiharrastuksesta (Tervaniemi, 2015). Tällä tavalla voidaan esimerkiksi motivoida vanhemmalla iällä soiton aloittaneita, jotka ainakin oman kokemukseni mukaan ovat hyvinkin ennakkoluuloisia omista kyvyistään ja mahdollisuuksistaan oppia uutta. Musiikkipohjaista kuntoutusta käytetään muun muassa kivunlievitykseen melko yleisesti maailmalla (ScienceDaily, 2012). Tästä tiedosta on pedagogille suurta hyötyä, varsinkin jos hän on tutustunut esimerkiksi eri musiikkityylien synnyttämiin tunteisiin. Musiikkipedagogin tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että parhaiten aivoihin vaikuttaa kuuntelijan tai soittajan mielimusiikki. (Teostory, 2014.)

Kaikki meistä tietävät varmasti omasta kokemuksestaan, että musiikki vaikuttaa vahvasti tunteisiimme. Musiikki on monimuotoinen, helposti hallittava ja turvallinen maailma eri tunteiden vastaanottamiseen. Tämän takia musiikin uskotaan olevan muiden taidelajien joukossa erityinen taidemuoto. Musiikki ei kuitenkaan herätä samoja tunteita eri ihmisillä, vaikka monesti ajatellaan, että esimerkiksi hidastempoinen, matalilla taajuuksilla soiva mollikappale olisi surullinen. Toisten mielestä edellä mainitun kuuloinen kappale saattaakin tuntua esimerkiksi pitkästyttävältä tai uneliaalta. Musiikkipedagogin on tärkeää ottaa huomioon musiikin vaikutus oppilaisiin yksilötasolla. Nuorille musiikki voi olla elintärkeä väylä omien tunteiden kanavointiin ja itseilmaisuun. Musiikkipedagogin on myös hyvä tiedostaa pelkästään musiikin kuuntelun tuomat hyödyt. Jossain tilanteessa musiikin kuunteleminen voi olla soittoa parempi ratkaisu, vaikka itse soittaminen tai laulaminen vaikuttaakin monipuolisemmin aivoihin. (Teostory 3 2009, 10; Tervaniemi, 2015.)

Monissa maailman kielissä verbi ”laulaa” tarkoittaa samalla myös tanssimista. Laulamiseen ja musisointiin oletetaan siis liittyvän myös automaattisesti ruumiillista liikehdintää. Nykyään musiikin kehollisuus tuntuukin unohtuneen erityisesti länsimaisissa kulttuureissa. Sen sijaan musiikissa korostetaan paljon taitoa ja sitä, kuinka hyvä esimerkiksi soittaja on soittamaan muille. Musiikkipedagogin tai muusikon tulisi muistaa myös musiikin kehollisuus. Kaiken musiikin kuuluu olla myös tanssittavaa. Oppilaita tulisi kannustaa tuntemaan musiikki kehossaan, sillä pelkästään musiikin kuuntelutilanteessa aivojen motoriset alueet aktivoituvat. Musiikin kehollisuuden tiedostaminen auttaa musiikkipedagogia opettamaan myös kehollisesti kömpelöitä, hitaita ja erityisoppilaisiin luokiteltavia opetettavia. Ennen kaikkea tällaiset nuoret oppilaat voivat hyötyä kokonaisvaltaisesti musiikkiharrastuksesta motoristen taitojen kehittäjänä, sillä musiikkiharrastuksen tuomat hyödyt ulottuvat myös musiikin ulkopuolelle. (Levitin 2006, 12; Teostory, 2014; Huotilainen 2011, 44-47.)

Musiikin aivotutkimus tuo myös pedagogien käyttöön jatkuvasti uutta tietoa ja käsityksemme musiikin merkityksestä täydentyy koko ajan. Musiikki on yllätyksellinen elementti, joka ulottuu syvälle ihmisyyteen ja vaikuttaa meihin syvästi ja voimakkaasti. Tämän takia on koko maailman kannalta tärkeää, että kaikenikäisillä olisi mahdollisuus musiikkiharrastukseen omien tarpeidensa mukaisesti. Monipuolista musiikkia ja musiikillista toimintaa tulisi olla tarjolla monimuotoisesti eri taitotasoille. Musiikki- ja tanssipedagogin on hyvä pitää itsensä ajan tasalla tieteellisestä materiaalista ja muistaa, että musiikki vaikuttaa kehoomme, tunteisiimme ja olemassaoloomme todennäköisesti kokonaisvaltaisemmin kuin mikään muu asia maailmassa. (Huotilainen 2011, 44-47.)

Kirjoittaja: Leevi Lehikoinen 2016, Karelia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Levitin D.J. 2006. Musiikki ja aivot. Ihmisen erään pakkomielteen tiedettä. Helsinki: Hakapaino 2010.

Huotilainen M. 2011. Aivotutkimus tunnistaa musiikin erityisen merkityksen ihmiselle. Lilja-Viherlampi L-M. (toim.). Ihminen ja musiikki. Musiikillisen vuorovaikutuksen ulottuvuuksia. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 35-51.

Helsingin yliopisto. 2013. Aivot ja musiikki -tutkimusryhmä. Helsingin yliopisto. http://www.cbru.helsinki.fi/music/fi/. 28.3.2016.

Karjula, M-L. 2009. Soittaminen jumppaa aivojamme. Teosto. https://www.jyu.fi/hum/laitokset/musiikki/en/research/coe/Media/Soittaminen_Jumppaa_Aivojamme.pdf . 28.3.2016.

Tervaniemi, M. Huotilainen, M. Putkinen, V. Saarikivi, K. 2013. Musiikin harrastaminen, aivot ja oppiminen. Helsingin yliopisto. http://www.ihmu.fi/public/files/Musiikin%20harrastaminen%20aivot%20ja%20oppiminen.pdf. 28.3.2016.

Erkkilä, J. 2014. Musiikin vaikutukset ovat merkittävämpiä kuin mitä yleisesti luullaan. Teosto. http://www.teosto.fi/teostory/musiikin-vaikutukset-ovat-merkittavampia-kuin-mita-yleisesti-luullaan. 28.3.2016.

Kallionpää, K. 2015. Helsinkiläisprofessori: Musiikki kehittää aivoja luultua enemmän. Helsingin Sanomat. http://www.hs.fi/ihmiset/a1426479600770. 28.3.2016.

Luosujärvi, M. 2014. Musiikki auttaa kipuun. Oma Terveys Oy. http://www.terve.fi/terveyden-abc/musiikki-auttaa-kipuun. 28.3.2016.

Aalto-yliopisto. 2014. Aivotutkimuksen menetelmiä. Aalto-yliopisto. http://lounasmaalab.aalto.fi/fi/about/aivokummit/research_methods/ 28.3.2016.