Äänenhuolto laulunopetuksessa

Monet pitkäänkin laulutunneilla käyneet laulajat eivät välttämättä ole koskaan saaneet tarpeeksi tietoa siitä minkälaisia vaivoja äänielimistöön voi ilmestyä, miten huomata vaivat ajoissa ja tunnistaa ne, sekä miten ennaltaehkäistä vaivojen ilmestymistä. Äänenkäytössä on aina olemassa äänilähteen vaurioitumisen riski (Peltomaa & Vilkman 2002, 1587–1588). Tässä kohtaa esiin astuu laulunopettaja, joka ohjaa oppilasta tuntemaan ääntään sekä terveitä äänenkäyttötapoja, jotta suuremmilta ongelmilta vältyttäisiin (Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2005).

Laulaminen yhdistetään helposti kurkunpäähän, missä sijaitseekin äänen muodostumisen kannalta keskeisiä rakenteita. Laulajan instrumentti on kuitenkin useiden elinjärjestelmän osien muodostama monipuolinen kokonaisuus, jonka kaikkien osien on pelattava moitteettomasti yhteen huipputuloksen saavuttamiseksi. (Peltomaa & Vilkman 2002, 1587.)

Lauluelimistön yleisimpiä ongelmia

Äänemme toimintaan vaikuttaa äänen käyttötapa sekä ulkoisesti ja sisäisesti vaikuttavat tekijät. Ulkoisia tekijöitä ovat esimerkiksi työasennot ja työympäristöt ja sisäisiä tekijöitä esimerkiksi stressi (Heikkurinen 2009, 13–14).  Äänen käheys on yleisimpiä merkkejä laulajalla, josta tiedetään, että jokin äänielimistössä on väärin (Sadolin 2008, 216). Tällöin ongelmana voi olla jokin seuraavista:

Äänihuulikyhmyt

Lauluäänen hyperfunktio, eli ylitoiminta aiheuttaa kurkunpään jännitystä ja aikaa myöten ongelmaksi voi muodostua äänihuulikyhmyt (Heikkurinen 2009, 13). Jos äänesi on rasittunut, mutta jatkat laulamista, aiheuttaa se äänihuulten turpoamista kudosnesteiden kertyessä äänihuuliin. Tämä reaktio on vain elimistön puolustusmekanismi, joka pyrkii korjaamaan kudosvauriot. Jos äänen ei anna levätä ja äänirasitus jatkuu, äänihuuliin jää jatkuva turvotus. Tällöin kyseessä ovat äänihuulikyhmyt. (Foniatriaa suomeksi, äänihuulikyhmyt 2016.) Äänihuulikyhmyjä ei yleensä hoideta kirurgisesti, vaan äänilevolla ja ääniterapialla (Peltomaa & Vilkman 2002, 1593).

Äänihuulipolyyppi

Äänihuulipolyyppi on äänihuulen reunassa oleva yksittäinen pullistuma, joka syntyy mahdollisesti normaalia kovemmasta äänenkäytöstä esimerkiksi flunssaisena. Tämä ei kuitenkaan ole aina polyypin taustalla. Äänihuulipolyyppi poistetaan yleensä vain kirurgisesti. (Foniatriaa suomeksi, äänihuulipolyyppi 2016.)

Äänihuulen verenvuoto

Kurkunpääntulehduksen aiheuttama mekaaninen vaurio, yskiminen, pitkäaikainen huutaminen ja muu voimakas äänihuulten rasittaminen voi aiheuttaa äänihuulten verenvuodon. Tämän huomaa äkillisestä äänenlaadun heikkenemisestä. Hoitokeino on olla äänilevossa. (Laato 2011, 35.)

Äänihuulikysta

Äänihuulikysta näyttää äänihuulipolyypilta. Se on syytä hoitaa leikkauksella, jos se häiritsee äänen tuottoa (Foniatriaa suomeksi, äänihuulikysta 2016). Äänihuulikysta voi olla synnynnäinen vaiva, mutta se voi kehittyä myös limakalvon rauhasen tukkeutuessa mekaanisen rasituksen jälkeen. (Laato 2011, 36.)

Reinken edeema

Reinken edeema on äänihuulten pintakerroksen alla olevaa turvotusta, jonka yleisimpinä syinä ovat tupakointi, refluksitauti ja mekaaninen rasitus. Reinken edeemalle alttiimpia ovat kuitenkin naiset ja poplaulajat. Jos turvotus on suurta, voidaan vaiva poistaa leikkaamalla. (Laato 2011, 37.)

Kurkunpään granuloma

Äänihuulten takapäähän tai kannurustoihin voi ilmestyä limakalvovaurion aikaansaamasta tulehdusreaktiosta johtuva muutaman millimetrin kokoinen nystermä. Tämä voi tuntua pistävänä kipuna tai kutinana kurkunpäässä. Äänenkäytön ongelmien lisäksi kurkunpään granuloman takana voi olla myös refluksitauti, eli mahan sisällön nousu ruokatorveen johtuen sen alaosassa olevan sulkijalihaksen huonosta toiminnasta. Tämä tuntuu närästyksenä ja voi aiheuttaa äänen käheyttä (Mustajoki 2015). Jos granuloma johtuu tästä, tulee häiriötä hoitaessa keskittyä nimenomaan refluksitaudin hoitoon. Muussa tapauksessa kurkunpään granuloman hoitona on äänenkäyttötekniikan muokkaaminen vähemmän rasittavaksi. (Foniatriaa suomeksi, Kurkunpään granuloma 2016.)

Äänihuulihalvaus

Joskus toinen äänihuuli voi halvaantua, eli muuttua veltoksi ja tämän takia äänihuulten välinen sulku jää vajaaksi ja ilma pääsee äänihuulten läpi aiheuttaen äänen käheytymistä tai sen muuttumista heikoksi. Äänihuulihalvaus johtuu yleisimmin virusinfektiosta, mutta joskus jokin voi painaa äänihuulihermoa aiheuttaen sen lamaantumisen. (Foniatriaa suomeksi, äänihuulihalvaus 2016.) Äänihalvausta hoidetaan tarpeen mukaan ääniterapialla ja äänikirurgialla, riippuen äänihäiriön asteesta. Kaikki eivät kuitenkaan tarvitse välttämättä ääniterapiaakaan, vaan äänihuulihalvaus voi parantua myös itsekseen (Reijonen 2010, 1778).

Toiminnalliset häiriöt

Äänihäiriöt eivät aina johdu äänihuulten rakenteellisista muutoksista. Äänihäiriöistä useimmat ovatkin toiminnallisia häiriöitä. Toiminnalliset häiriöt voivat tuntua kipeänä tai kuivana kurkkuna, tarpeena rykiä tai nieleskellä usein, voimattomana ja heikkona äänenä tai myös liian voimakkaana ja vivahteettomana äänenä. Ääni voi olla kähisevä tai nariseva ja voit tuntea, että happi ei riitä. Toiminnallisten häiriöiden takana ovat muun muassa väärä hengitystapa, fyysiset ja psyykkiset jännitykset, väärä puhetapa, huono yleiskunto tai ryhti, tulehdukset nielun ja kurkunpään alueella sekä hormonaaliset tekijät. Myös ympäristölliset tekijät, kuten pöly, ilmastointi, tupakansavu ja melu voivat vaikuttaa ääneen. (Äänenkäyttö 2016.)

Laulunopettajien kokemuksia oppilaiden äänielimistön ongelmista

 Artikkeliani varten haastattelin kolmea laulunopettajaa heidän kokemuksistaan äänielimistön ongelmista opettajan näkökulmasta. Yleisimpiä äänielimistön ongelmia, joihin haastattelemani opettajat ovat työssään törmänneet, ovat olleet äänen käheys, refluksitauti, äänihuulikyhmyt, kropan jännitykset ja asentovirheet, äänihuulten vuotoisuus, sekä allergiat. Tyypillisiä virheitä, jotka johtavat äänielimistön ongelmiin ovat olleet vääränlainen tuen käyttö, huono ryhti, äänen puskeminen ja puristaminen, hengitysvirheet, leuan ja purentalihasten jännitykset, sekä puheäänen vääränlainen kuormitus.

Opettajan rooli äänenhuollossa tunneilla ja sen ulkopuolella

 Haastattelujeni perusteella laulunopetus itsessään on jo äänenhuoltoa. Laulutunneilla tehdyt ääni-, hengitys-, rentous-, ja tekniikkaharjoitukset tähtäävät kaikki terveeseen ääneen. Oppilaan yksityiselämästä heijastuviin äänielimistön ongelmiin ei opettaja voi puuttua liikaa, mutta esimerkiksi tupakan tai päihteiden vaikutuksesta ääneen voi asiallisesti kertoa. Myös liikunnan tärkeydestä ja äänen tarvitsemasta levosta on hyvä opettajan puhua.

Laulutunneilla on tärkeää keskittyä tuen käyttöön. Kotiin on hyvä antaa selkeitä, jo tunnilla opittuja harjoituksia. Hyviä ääniterapiaan liittyviä harjoituksia ovat esimerkiksi huuli- ja kielitäryharjoitukset, kurkunpään ja kielen venytysharjoitukset, sekä kropan ”imun” harjoitukset.

Oppilaan oma vaisto äänielimistön ongelmia kohtaan

 Laulunopettajien mukaan opettajan on tärkeää kysyä oppilaalta miltä hänestä itsestään tuntuu laulaessa. Tätä kautta oppilas oppii tiedostamaan, mikä on tervettä äänenkäyttöä, ja luottamaan omaan vaistoonsa. Opettaja ei myöskään voi tuntea oppilaan kehossa tapahtuvia asioita ja oman kehon analysoiminen on oppilaalle itselleen hyvin opettavaista. Kun oppilas oppii itse tunnistamaan kehossaan tapahtuvia tuntemuksia, on hänen myös helpompi tunnistaa, toimiiko äänielimistössä kaikki oikein. Itse jo laulua pitempään opiskelleena osaan analysoida oman kehoni tuntemuksia laulaessa ja hakeutua tarpeen vaatiessa tutkittavaksi esimerkiksi foniatrille, eli puhe- ja äänihäiriöiden erikoislääkärille (Suomen audiologian yhdistys Ry. 2016).

Äänielimistön ongelmien tunnistaminen

 Haastattelujeni perusteella opettajat tunnistavat äänielimistön ongelmat parhaiten katsomalla ja kuuntelemalla, sekä analysoimalla laulun vaiheita ja ongelmakohtia. On tärkeää myös keskustella oppilaan kanssa, onko hän esimerkiksi ollut sairaana. Oppilaan kanssa voi yhdessä selvittää, mistä ongelma voi johtua. Vääränlaisesta tekniikasta johtuvat ongelmat voidaan mahdollisesti selvittää hyvinkin nopeasti, mutta muussa tapauksessa oppilas kannattaa neuvoa foniatrille tarkastukseen tai ”voice massageen”. Voice massage tarkoittaa hengitykseen ja äänentuottoon osallistuviin lihaksiin kohdistuvaa hierontaa (Aalto 2011).

Älä varoittele turhaan!

 Laulunopettajien mukaan jotkut oppilaat voivat olla herkkiä, mitä tulee äänihuulikyhmyistä tai muista äänielimistön ongelmista varoittelemiseen. Laulutunti on jo osaltaan ääniterapiaa, joka tähtää äänen korjaamiseen ja vapauttamiseen, joten ongelmista ei kannata jatkuvasti varoitella. Asian voi ”nostaa pöydälle” lähinnä silloin, kun oppilas on toipumassa esimerkiksi flunssasta, jotta oppilas ottaisi tarpeeksi aikaa parantuakseen ja pitäisi äänilepoa.

Lauluoppilaana muistan aiemmin säikähtäneeni, kun joku opettaja mainitsi minulle äänihuulikyhmyjen mahdollisuudesta. Toinen opettaja taas sanoi, että minulla ei henkilökohtaisesti ole pelättävää tämän ongelman suhteen. Oppilaan pelotteleminen saattaa aiheuttaa vaan ylimääräisiä jännityksiä, joten oman kokemukseni mukaan en opettajana lähtisi sanomaan suoraan, että oppilaalle saattaa muodostua äänielimistöön ongelmia. Kuten haastatteluissakin kävi ilmi, on järkevämpää varoitella oppilasta esimerkiksi äänenkäytöstä rasittuneena tai flunssaisena ja näin ennaltaehkäistä tulevia mahdollisia ongelmia. Laulunopettajana meidän tehtävänä on kuitenkin ongelmien ennaltaehkäisy ja jos epäilemme jonkinlaisia äänielimistön ongelmia, on meidän järkevämpi ohjata oppilas lääkärille, kuin diagnosoida itse mahdolliset ongelmat.

Kirjoittaja: Tiia Katajamäki 2016, Centria-ammattikorkeakoulu.

Lähteet:

Aalto, M. 2011. Voice massage tasapainottaa ryhdin. Viitattu 14.1.2016. http://anna.fi/liikunta-ja-terveys/kotilaakari/hyva-olo-ja-liikunta/voice-massage-tasapainottaa-ryhdin.

FONIATRIAA SUOMEKSI. Viitattu 14.1.2016.  http://www.foniatri.fi/?q=node/5.

Heikkurinen, M. 2009. LAULAJAN ÄÄNELLINEN KRIISI. Pedagoginen opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Opettajan pedagogiset opinnot musiikin ja tanssin alalla.

Laato, K. 2011. Laulajan äänenhuolto-opas. Opintoprojekti. Turun lääketieteellinen tiedekunta. Viitattu 14.1.2016. http://www.turunkonservatorio.fi/admin/userfiles/files/nenhuolto-opas-valmis.pdf.

Mustajoki, P. 2015. Refluksitauti (mahan sisällön nousu ruokatorveen). Viitattu 14.1.2016.http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00072.

Opetushallitus 2005. Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2005. Viitattu 14.1.2016. http://www.oph.fi/download/123012_taideyl_ops.pdf.

Peltomaa, M., Vilkman E. 2002. Laulu hukassa – mistä apu? Laulajan terveys lääkärin haasteena.  Viitattu 14.1.2016. http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo93086.pdf.

Reijonen, P., Toispuolisen äänihalvauksen hoito. Viitattu 17.3.2016. http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo98980.pdf.

Sadolin, C. 2008. Complete Vocal Technique. Kööpenhamina: CVI Publications ApS.

SUOMEN AUDIOLOGINEN YHDISTYS RY. – FINLANDS AUDIOLOGISKA FÖRENING RF.Viitattu 17.3.2016.  http://www.say-ry.fi/foniatri.htm.

Haastattelut:

Laulunopettajien haastattelut, 3kpl. 3.11.2015