Lapsilähtöisyys tanssin varhaiskasvatuksessa

Oma kiinnostukseni varhaiskasvatukseen on kasvanut koulutukseni edetessä ja kokemukseni karttuessa. Äitini on päiväkodin johtaja, jolta olen saanut paljon oppia ja tukea opintojaksoja suunnitellessani. Tunnen että minun ja monen muun opettajan on helppoa suunnitella tunti tarkasti etukäteen ja mennä pitämään se suunnitelman mukaan ryhmälle, mutta haastavampaa on mennä avoimien ehdotusten kanssa ja katsoa minne päin tunti lähtee kasvamaan oppilaiden kiinnostusten ja tarpeiden kautta. Tästä syystä aloin tutustua lapsi- ja oppilaslähtöiseen opetustyyliin tanssinopettamisen näkökulmasta omassa päättöharjoittelussani.

 Mikä lapsilähtöisyys?

Minulle lapsi- tai oppilaskeskeisessä opetustyylissä opetuksen sisältö muodostuu lasten kiinnostusten mukaan ja harjoituksia lähdetään lähestymään lapsen näkökulmasta. Jokainen lapsi on erilainen, mutta yhtä tärkeä osa ryhmää ja opettajan on pyrittävä ymmärtämään ja sisällyttämään eri lasten tarpeita opetukseensa. Marjatta Kalliala kirjoittaa teoksessa Kato Mua! (2008, 19), että pystyäkseen auttamaan lasta kielen opettelussa pedagogin täytyisi ymmärtää lapsen ajatuksia ja maailman hahmotusta. Näin opettaja voi yhdistellä lapsen puuttuvia palasia ja antaa oikeanlaisia ärsykkeitä tukemaan oppimista. Näen tämän ajatuksen olevan suoraan sovellettavissa myös tanssin opettamiseen. Opettajan täytyy tarkasti kuunnella sekä lasta että hänen ajattelutapaansa, että pystyisi auttamaan yksilöä mahdollisimman hyvin.

 Lapsilähtöisen pedagogiikan juurilla

Lapsikeskeinen pedagogiikka on ollut suomessa keskustelun aiheena jo pidemmän aikaa. Juhani Hytönen tutkii kirjassaan Lapsikeskeinen kasvatus (1992) lapsikeskeisen pedagogiikan juuria. Hän luettelee kirjassaan lapsikeskeisyyden ideoijiksi ja vaikuttajiksi muun muassa 1700-luvun kirjailija Jean Jacques Rousseau, filosofi ja kasvatustieteilijä John Dewey sekä ranskalainen opettaja Celestin Freinet. Kaikilla heillä on ollut hyvin erilainen käsitys lapsesta ja lapsen mielenmaailmasta, mutta he kaikki ovat lähteneet kyseenalaistamaan aikuisen vahvan roolin kasvatuksessa.

Taiteen varhaiskasvatuksen tavoitteet

Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteissa (2005) kerrotaan yleisesti arvoista ja tavoitteista koko opintojen ja varhaisiän opintojen ajalle. Arvoihin kuuluu esimerkiksi, että taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan ihminen on ainutlaatuinen, aktiivinen toimija joka on vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja vaikuttaa oppimiseensa ja elämänsä kulkuun. Opetussuunnitelmassa halutaan tukea luovaa ajattelua ja toimintaa. Opiskelussa pitäisi olla keskeistä taiteen tekeminen ja siitä nauttiminen, taiteen tutkiminen ja tulkitseminen rohkeasti sekä persoonallisesti ja oppimisen halu.

Erityisesti varhaisiän opinnoissa tärkeää ja painotettua sanotaan olevan luovuuden, kehontuntemuksen ja itsetunnon kehittäminen. Sosiaalisten taitojen oppiminen leikin avulla ja ilon kautta kannustaa lasta pitkäjänteiseen taiteen harrastamiseen.

Lapsilähtöisyyttä tanssien

Omilla tanssitunneillani haluan lasten olevan mukana tuntien kehittelyssä ja tunnin kulussa. He saavat vaikuttaa opettamiseeni ja tuntiini valinnoillaan, ideoillaan ja omia kokemuksiaan jakaen. Näistä kaikista voimme yhdessä rakentaa tanssia ja tansseja joita itse en olisi ymmärtänyt yksin ja aikuisena rakentaa. Oppilaat osallistamalla tanssitunnista tulee sekä oppijalle että opettajalle kiinnostavampaa, tietysti se vaatii opettajalta ymmärtäväisyyttä ja taipuisuutta. Mielestäni on hyvä, että oppilaat oppivat jo pienestä asti itse pohtimaan asioita tanssitunnilla ja luomaan omaa liikettään, sillä lailla tanssin opettamisesta ja oppimisesta tulisi pelkästään ulkoa opettelua. Myös Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelma kannustaa luovaan ajatteluun ja toimintaan tanssiharrastuksen parissa (2005, 1).

Omaa tyyliäni hakemassa

Vietin ammattikorkeakoulu-urani viimeisen harjoittelun Jyväskylän Tanssiopistolla, jossa yksi yksi opettamistani ryhmistä oli nykytanssin alkeet 7-8 vuotiaille. Halusin haastaa itseäni ja yhdistää tunneille mahdollisimman paljon lasten omia ajatuksia, ideoita ja heiltä tulevaa materiaalia. Halusin, että tästä neljän viikon jaksosta saisimme yhdessä luotua luovan kokonaisuuden, jossa olisin opettajana aiempaa herkemmässä vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Ryhmän ja tuntien tavoitteiksi itselleni asetin luovuuden edistämisen sekä opettajan ja oppilaan välisen vuorovaikutuksen lisäksi oppilaiden keskeisen vuorovaikutuksen parantamisen. Jotta oppilaslähtöiset ja luovat tanssitunnit voisivat toimia mahdollisimman hyvin oppilaiden olisi hyvä osata toimia pienryhmässä ja parin kanssa.

Tuntien lähtökohdat ja tuntien kehittely

Lähdin rakentamaan tunteja ja jakso suunnitelmaa niin että päätin alustavan teeman minkä alle valikoin tehtäviä ja harjoitteita lasten kanssa. Suhtauduin omaan suunnitelmaani hyvin löyhästi ja olin valmiina muuttamaan suunnitelmiani aina tarvittaessa. Myöhemmin ymmärsin, että vielä lapsilähtöisempiä ja luovampia jos olisin uskaltanut mennä tunnille ilman ennalta määritettyä kaavaa ja rakentanut sen tunnilla ryhmän kanssa.

Kyselin paljon lapsilta teemoja ja asioita, joista opittavat asiat koostuivat tuntien aikana. Esimerkiksi pääsimme liikelaatuihin käsiksi unien kautta. Kyselin lapsilta heidän näkemiään unia ja aloimme liikkua unen vaatimalla tavalla. Esimerkiksi eräs lapsista kertoi unesta, jossa hän joutui karamellin sisälle, tästä unesta liikelaaduksi tuli töksähtelevää ja robottimaista. Toinen taas kertoi unestaan, jossa hän muuttui perhoseksi, jolloin liikkeestä tuli kevyttä ja liitelevää.

Omat kokemukset ja oivallukset

Lapset olivat innokkaasti mukana harjoitteissa ja he pyysivät omalta opettajaltaan lisää tämän tyyppisiä harjoitteita tuleville tunneille. Itse nautin opettajan roolista näillä tunneilla ja yllätyin, kuinka hyvin pääsimme käsiksi haluamiini liikkeellisiin tavoitteisiin. Sain ryhmän kanssa rakennettua hyväksyvän ja tehokkaan ilmapiirin tanssitunnille. Tunsin että tunnille syntyi oma maailmansa, joka kantoivat läpi koko 45 minuuttisen ajan.

Harjoitteluni aikana tunsin, että olin aidossa vuorovaikutuksessa lasten kanssa ja olin erityisen avoin muutoksille tuntisuunnitelmissani. Tunnit myös rakentuivat enemmän lasten innostusten perässä ja sain rakennettua tunnista järkeviä ja tavoitteellisia kokonaisuuksia. Sain myös mahtavaa palautetta ohjaavalta opettajaltani, joka kertoi nähneensä, että tunneilla ”oltiin todella taiteen varhaiskasvatuksen äärellä”.

Kuva 1. Unelmien eläin

Kuvassa 1. on tunnilla yhdessä lasten kanssa piirtämäni unelmien eläin. Lapset saivat kukin päättää jonkin eläimen kehonosan, joka piirrettiin yhteiselle unelmien eläimelle.

Minun esimerkkituntini

• Tuntiin aktivoituminen, jossa opettaja ottaa kaikki oppilaat huomioon.
• Lämmittely, jossa lämmitetään omaa kehoa ja mieltä tuntiin. Vaatteiden pukemistanssi, jossa lapset kertovat mikä vaate seuraavaksi puetaan ja miten.
• Luova liikelaatujen tutkiminen. Lapset kertovat unistaan ryhmälle, niistä ryhmä luo ja kokeilee yhdessä erilaisia liikkumistyylejä.
• Yhteistyö- ja kontaktiharjoite. Lapset saavat pareittain eläimen, jonka kehollistavat yhdessä parinsa kanssa ja liikuttavat sitä. Lapset saavat itse keksiä lisää eläimiä. Myöhemmin opettaja piirtää ”unelmien eläimen” jossa yhdistyy lasten keksimät, eri eläinten parhaat puolet. (Kuva 1.)
• Loppukeskittyminen ja rauhoittuminen erilaisin rentoutumisharjoittein.
• Loppupiiri ja kokemuksien jako.

Artikkelissa käsittelemäni ajatukset ja mielipiteet edustavat vain yhdenlaista arvomaailmaa ja opetustyyliä. Tyylejä on yhtä monta kuin opettajaa ja tutkimalla ja kokeilemalla monenlaisia opetustyylejä ja tuntirakenteita opettaja löytää itselleen sopivimman tavan. Harjoittelun, opettamisen ja tämän artikkelin kirjoittamisen lomassa olen oppinut hurjasti itsestäni, opetuskäsityksestäni ja ennen kaikkea lapsikeskeisestä pedagogiikasta. Huomaan olevani vielä tutkimusmatkalla omaan opettajuuteeni ja huomaan kyseenalaistavani opittuja tapojani opettaa. Olen huomannut käsitykseni lapsilähtöisyydestä päässeen kypsymään rauhassa harjoittelu- ja artikkeliprosessin edetessä, uskaltaisin nyt mennä vielä vapaammin opettamaan lapsilähtöistä tanssituntia.

Kirjoittaja: Maija Mämmi 2016, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Hytönen, J. 1998. Lapsikeskeinen kasvatus. Helsinki: WSOY.

Kalliala, M. 2008. Kato Mua!, Helsinki: Gaudeamus.

 Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2005. Opetushallitus, viitattu 13.2.2016, http://www.oph.fi/download/123012_taideyl_ops.pdf