Varhaisiän musiikkikasvatuksen tavoitteellisuuden säilyminen

Kiinnostaako opettajaa? Säilyykö tavoitteellisuus vuosienkin jälkeen? Onko tavoitteellisuus tärkeää opettajille?

Tavoitteellisuus varhaisiän musiikinopetuksessa

Varhaisiän musiikkikasvatuksen koulutuksessa tavoitteellisuus on yksi tärkeimmistä elementeistä. Tavoitteiden oppiminen ja soveltaminen kuuluu alan koulutukseen.  Olemme itse alan opiskelijoina opetelleet tunti- ja kausisuunnitelmien tekoa alusta lähtien. Olemme huomanneet tavoitteellisuuden olevan tärkeää ja merkityksellistä.

Halusimme lähteä tutkimaan varhaisiän musiikinopettajien tavoitteellisuutta, sillä alalla on vielä paljon epäpäteviä opettajia. Kuitenkin varhaisiän musiikinopettajan työ vaatii asiantuntemusta, eli koulutusta, ja ammattiin sitoutumista, jotta alalle asetetut tavoitteet täyttyvät ja opettaja voi kehittyä omassa työssään (Marjanen 2009, 483).

Tätä artikkelia varten olemme tehneet kyselyn kokeneille varhaisiän musiikinopettajille. Halusimme selvittää kyselyn avulla, kuinka tavoitteellisuus säilyy vuosienkin jälkeen. Lähetimme kyselyn sähköpostitse eri puolille Suomea musiikkiopistoihin ja varhaisiän musiikkikasvatuksesta vastaaville opettajille.  Kyselyssä pyrimme selvittämään vastaajien koulutustaustaa, tavoitteiden asettamista ja niiden tärkeyttä opetuksessa.

Tuntien suunnittelu on yleensä opettajan omalla vastuulla. Tavoitteet voidaan asettaa pidemmälle, kuten esimerkiksi lukukaudeksi tai – vuodeksi, tai lyhyemmälle aikavälille, kuten yhdelle tai muutamalle oppitunnille (Hongisto-Åberg ym. 1993, 177).

Varhaisiän musiikkikasvatuksen tavoitteita 

Hongisto-Åberg, Lindeberg-Piiroinen, Mäkisen (1993, 176) mukaan varhaisiän musiikkikasvatuksen yleisiä tavoitteita ovat:

  1. Myönteisen asenteen herättäminen musiikkia kohtaan
  2. Musiikin tiedollisten ja taidollisten valmiuksien luominen ja kehittäminen
  3. Yksilön kokonaispersoonallisuuden tasapainoinen kehittäminen ja sosiaalisen kasvun edistäminen
  4. Suomalaisen kansanperinteen elvyttäminen ja säilyttäminen
  5. Luovan toiminnan säilyttäminen ja kehittäminen

Myönteinen asenne musiikkia kohtaan herää onnistumisen kokemuksilla ja elämyksillä. Opettaja voi luoda elämyksiä käyttäen erilaisia tuntia elävöittäviä materiaaleja, kuten valaistus ja musiikki tunnelman luojina. Myös teemojen konkretisointi esimerkiksi pehmolelujen tai muiden esineiden avulla auttaa lasta eläytymään teemaan.

Musiikillisten tavoitteiden, eli musiikin tiedollisten ja taidollisten valmiuksien luomisen ja kehittämisen sisällyttäminen tuntiin vaihtelee ikäryhmittäin. Jokaiselle ikäryhmälle on laadittu omat tavoitteet, joita sovelletaan tilanteen mukaan (Varhaisiän musiikinopettajat Ry. 2013). Pienten lasten opetuksessa musiikilliset tavoitteet tuodaan tutuiksi leikinomaisin keinoin (Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2002). Lapsen kognitiivisten taitojen kehittyessä musiikilliset tavoitteet tuodaan esiin selkeämmin ja niitä aletaan harjoitella järjestelmällisemmin. (Hongisto-Åberg ym. 1993, 40-83.) Opitun asian mieleen palauttaminen sekä muistaminen/muisteleminen keskeisiä asioita, kognitiivisessa oppimisessa oppija liittää uutta tietoa aikaisempiin tieto- ja taitorakenteisiinsa. Musiikillisia tavoitteita ovat esimerkiksi musiikin elementteihin, esimerkiksi rytmiikkaan tutustuminen (Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2002).

Musiikillisten työtapojen avulla voidaan myös kehittää persoonallisuutta ja edistää sosiaalista kasvua. Musiikkileikkikoulu on ryhmätoimintaa, jolloin lapsi oppii sosiaalisia taitoja, kuten toisen huomioon ottamista ja sääntöjen noudattamista. Opettaja voi kehittää lasten persoonallisuutta yksilöllisellä huomioinnilla ja arvostuksella. (Hongisto-Åberg ym. 1993, 85.)

Suomalainen kansanmusiikki unohtuu helposti uudemman musiikin myötä. Varhaisiän musiikkikasvattajan yksi merkittävä tehtävä on opettaa perinteitä uusille sukupolville, sillä oman kulttuurin perinnemusiikin tunteminen on tärkeää. (Hongisto-Åberg ym. 1993, 19.) Tunteihin voi sisällyttää kansanlauluja ja -loruja ja kokemuksemme mukaan kantele on yksi muskaritoiminnan käytetyimmistä perinteisistä soittimista.

Luovuus on varhaisiän musiikinopetuksessa tärkeä elementti. Opettajalta vaaditaan luovuutta ja tilanneherkkyyttä tuntien suunnittelussa ja toteutuksessa. Esimerkiksi tuntisuunnitelman muokkaaminen tilanteen mukaan ja lasten ideoiden spontaani sisällyttäminen tunnin kulkuun edellyttää opettajalta luovuutta. (Hongisto-Åberg ym. 1993, 172–173.) Opettajan tehtävänä on myös rohkaista lapsia luovuuteen esimerkiksi sisällyttämällä tuntiin erilaisia soitto- ja liikeimprovisaatioharjoituksia. Opettajan tärkeä työväline onkin hänen ”persoonansa, arvomaailmansa ja musiikillinen minäkuvansa” (Varhaisiän musiikinopettajat Ry. 2013).

Opetushallituksen laatiman taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteissa (2002) tavoitteet on ilmaistu tiiviimmin ja suppeammin kuin edellä mainitussa lähteessä:

  • lapsi saa musiikillisia elämyksiä, valmiuksia ja taitoja, jotka muodostavat pohjan hyvälle musiikkisuhteelle ja myöhemmälle musiikkiharrastukselle
  • lapsi kehittyy kuuntelemaan ja kokemaan musiikkia sekä ilmaisemaan itseään musiikin keinoin.

Näiden tavoitteiden lisäksi Varhaisiän musiikinopettajat Ry. (2013) asettaa tavoitteiksi myös opetuksen esteettisyyden ja yhdessä Musiikinopetus Suomessa (2007) kanssa lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukemisen. (Varhaisiän musiikinopettajat Ry. 2013; Musiikinopetus Suomessa 2007.) Yhdistyksen mukaan pienten lasten opetuksessa on ensisijaisesti kyse lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukemisesta, kuin esimerkiksi korkealaatuisen taiteen tekemisestä (Varhaisiän musiikinopettajat Ry. 2013).

Tavoitteiden säilyminen

Olemme tutustuneet varhaisiän musiikkikasvatuksen tavoitteisiin niin teoriassa kuin käytännössä opiskellessamme alaa. Teimme oman tietoperustamme pohjalta kyselylomakkeen, jonka lähetimme musiikkiopistoihin ja varhaisiän musiikinopettajille ympäri Suomea laajan otoksen saamiseksi. Alun perin tarkoituksenamme oli kerätä vain kokeneiden, yli kymmenen vuotta alalla olleiden, kouluttautuneiden ammattilaisten vastauksia. Saimme kuitenkin vastauksia kohderyhmämme ulkopuolisilta henkilöiltä ja päätimme liittää heidän vastauksensa aineistoomme vertailukohdaksi. Halusimme selvittää, eriävätkö tavoitteiden asettelu ja toteutus vastaajien kesken ja mitkä ovat mahdollisia tekijöitä erojen taustalla.

Saimme kyselyn aineistoksi kelpaavia vastauksia kahdeksan kappaletta ja kaikki vastaajat olivat eri puolilta Suomea. Vastaajista kaikki, yhtä lukuun ottamatta, toimivat varhaisiän musiikinopettajan tehtävissä joko täysipäiväisesti tai osa-aikaisesti. Alan tutkinnon oli suorittanut viisi kyselyyn vastannutta ja tutkintonimike vaihtelee sen mukaan, mistä ja milloin vastaajat ovat valmistuneet. Vastaajista yksi parhaillaan opiskeli alan tutkintoa ja kaksi vastaajaa oli saanut jonkin muun kuin varhaisiän musiikkikasvatukseen pätevöittävän koulutuksen.

Kaikki vastaajat sanoivat varhaisiän musiikinopetuksen tavoitteellisuuden olevan mielestään todella tärkeää. Tavoitteellisuuden tärkeyttä yksi vastaajista kuvasi näin:

”Koska ilman tavoitteita tätä työtä pystyisi tekemään ihan kuka tahansa. — Kun muskareja pitää joku jota ei tavoitteet kiinnosta, se ruokkii nimenomaan niitä käsityksiä muskareista mitä ihmisillä on. ”Mutta tehän vaan laulatte ja leikitte” ”Ai oot kipeä, no mä voisin vaikka pitää sen muskarin ettei tarvi perua, kävin puoli vuotta pianotunneillakin ala-asteella.” ”

Eli tavoitteet ovat juuri se ratkaiseva ero koulutetun ja epäpätevän opettajan välillä.

Jokaisen henkilökohtaiset tärkeimmät tavoitteet vaihtelivat, mutta useamman vastaajan taholta mainittuja tavoitteita olivat muun muassa musiikin ilon herättäminen ja lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukeminen musiikin avulla. Kyselystä selvisi, että varhaisiän musiikinopettajan koulutuksen omaavien vastaajien tavoitteet vastasivat alalle asetettuja tavoitteita. Huomasimme myös, että vastaajien sen hetkinen työpaikka vaikutti asetettuihin tavoitteisiin. Esimerkiksi seurakunnalla työskentelevien tavoitteisiin kuuluivat myös muun muassa uskontokasvatus.

Kyselyssä selvisi myös, että yhtä lukuun ottamatta kaikilla vastaajilla tavoitteet olivat muuttuneet ajan myötä. Vastauksista kävi ilmi, että tavoitteet olivat muuttuneet käytännönläheisempään ja realistisempaan suuntaan. Eräs vastaajista kuvasi tavoitteiden muuttumista näin:

…En enää ota hirmuista pulttia ylivaikeista tavoitteista, vaan asetan tavoitteet oikeasti niin että ne pystyvät toteutumaan. Ja annan tavoitteiden toteutumiselle aikaa.”

Tavoitteet eivät ole siis ”kiveen kirjoitettuja”, vaan niitä voi ja tulee soveltaa tilanteen ja ryhmän mukaan (Varhaisiän musiikinopettajat 2013). Kaikkien vastaajien mielestä myös tavoitteiden asettamisessa ja toteutuksessa voi kehittyä jatkuvasti, lähinnä kokemuksen kautta.

Kirjoittajat: Sanni Yli-Pekkala & Hanna Savolainen 2015, Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Lähteet: 

Hongisto-Åberg, M. Lindeberg-Piiroinen, A. & Mäkinen, L. 1993 Musiikki varhaiskasvatuksessa, Hip hoi, musisoi!-käsikirja. Fazer Musiikki Oy, Espoo.

Marjanen, K. 2009. Musiikkipedagogi (AMK): Pääaineena varhaisiän musiikkikasvatus. Teoksessa Musiikkikasvatus. Näkökulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen. Toim. Louhivuori, J. Paananen, P. & Väkevä L. Suomen musiikkikasvatusseura – FiSMe r.y., Vaasa.

Varhaisiän musiikkikasvatus. 2007. Musiikinopettajat Suomessa. Viitattu 17.4.2015. http://www.musiikinopetus.fi/fi/jarjestelma/varhaisian_musiikkikasvatus

Varhaisiän musiikinopettajat Ry 2013. Viitattu 17.4.2015 http://www.vamory.fi/

Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman 2002. Opetushallitus. Viitattu 16.1.2015. http://www.oph.fi/download/123013_musiik_tait_ops_2002.pdf

 

Jätä kommentti