Rumpujensoiton opettajan ”aloituspaketti” vasta-alkajalle

Miksi rumpujensoiton opettaminen vasta-alkajalle tuntuu usein haastavammalta kuin jo pitkään harrastaneelle? Onko alkeiden opettaminen vaikeaa, koska monet keskeiset asiat ovat jo niin itsestäänselvyyksiä, ettei niihin kiinnitä huomiota opetuksessaan? Miten rumpujensoiton alkeiden opetusta tulisi lähestyä?

Tavoitteenani on luoda jonkinlainen ohjenuora rumpujensoiton opettajille siitä, miten rakentaa vasta-alkajille toimivaa ja suunnattua opetusta.  On otettava huomioon, että oppilaat ovat erilaisia, joten ei liene tarkoituksenmukaista, että opetuksen tulisi olla kaikkien kohdalla täysin samaan kaavaan sidottua. Olen kartoittanut ja koonnut alkeiden opettelussa keskeisimmät asiat opetusrungoksi, jonka pohjalta voi lähteä rakentamaan yksilöllistä opetusta.

Artikkelin aihe pohjautuu pääosin omaan tarpeeseeni ja kiinnostukseeni. Oma opetushistoriani on suhteellisen kirjava. Omat oppilaani ovat suurimmaksi osaksi yksityisoppilaita, ja heidän soittotaustansa ja taitotasonsa hyvin vaihtelevia. Lisäksi olen toiminut sijaisena eri oppilaitoksissa. Näissäkin tapauksissa oppilaiden taso on vaihdellut perustaso 1:n ja 3:n välillä. Edellä mainituista seikoista johtuen minulle ei ole syntynyt tarkkaa kaavaa tai konseptia siitä, miten opettaa oppilaita, jotka eivät ole koskaan olleet kosketuksissa rumpujensoiton tai rumpujen kanssa.

First things first – Soittoasento, kapulaote ja rumpusetin sijoittelu

Suurin osa lähdemateriaalina käyttämistäni kirjoista käsittelevät ensimmäiseksi kapulaotetta ja soittoasentoa. Ajatuksena on, että ennen kuin istutetaan oppilas rumpusetin ääreen, käydään oppilaan kanssa läpi yhdessä oikeaoppiset kapulaotteet. Itse olen sitä mieltä, että oppilaille tulisi lähtökohtaisesti opettaa ensin vastakkaisote (matched grip), jossa vasen käsi pitelee kapulaa samalla otteella kuin oikea käsi. Myös lähdeteokset tukevat näkemystäni. Monissa aloittelijoille suunnatuissa oppikirjoissa käsitellään vain vastakkaisotetta (Leppänen 1990, 6) ja niissä kirjoissa, joissa opetetaan myös perinteinen ote (traditional grip), on vastakkaisote kirjattu ensin (Skrigberg, 1989, 14–15; Skrigberg 1996, 8–15). Vastakkaisotteen etu on, että oikea käsi voi opettaa vasenta, koska kummassakin on sama ote.

Edellä mainituissa teoksissa näytetään hyvin myös soittoasento ja soittojakkaran korkeus, jonka tulisi olla säädetty niin, että polvitaipeet muodostavat n. 90 asteen kulman (Skrigberg 1996, 10–11; Leppänen 1990, 6). Rokkaavat rummut –teoksessa käydään läpi osuvasti myös rumpusetin sijoittelua, setin osien nimiä sekä muita tärkeitä seikkoja hyvään soittoasentoon liittyen.

Ensiharjoituksia

Monet oppikirjat keskittyvät alussa nuottien opettamiseen. Olen itsekin samaa mieltä nuottituntemuksen tärkeydestä. Erityisen hyvin niin sanottu rytmipyramidi on esitetty Rokkaavissa Rummuissa (Leppänen 1990, 4) ja Harjoitellen rumpaliksi –kirjassa (Skrigberg, 1989, 16). Edellä mainittujen kirjojen etuna on suomenkielisyys. Toki myös englanninkielisissä soitonoppaissa on esitetty samantyyppisiä rytmikaavioita (Adler, Rich 1942, 11; Maroni 1980, 1). Etenkin Fundamentals of Rhytm for the Drummer (Maroni 1980) on kokonaisuudessaan todella hyvä ja kattava nuotinlukupaketti 4-osista 16-osiin. Mukana on myös 8-osa ja 16-osatriolit sekä synkopoivaa rytmiikkaa. Tämän lisäksi yksi nuotinluvun merkkiteoksista Morris Modern School For Snare Drum (Goldenberg 1955) on hyvä opus ensitunneista vaativampaan soittoon.

Komppisoittoa ajatellen Rokkaavat Rummut on todella kattava komppiopas vasta-alkajalle. Käytännössä samat aloituskompit toistuvat monissa muissakin vasta-alkajille suunnatuissa soitonoppaissa, kuten Teach yourself drums (2004) ja Sounds of Fabulous Rock Drums (n.d.) Erityisen mainiosti nuorille vasta-alkajille soveltuu Hi-Hat heilumaan –verkkomateriaalin toinen osa (Mäkelä & Mäkelä). Se on erinomainen opas, joka käsittelee peruskompin lisäksi myös humppa ja valssikomppeja sekä jo hieman haastavampiakin komppeja helposti lähestyttävästi ja selkeästi. Komppien harjoittelu parantaa luonnollisesti samalla koordinaatiota, mutta esimerkiksi Syncopation For The Modern Drummer (Reed 1958) on paljon käytetty kirja koordinaation lisäharjoittamiseen. Koordinaatiota voi harjoitella soittamalla melodiaa käsillä jalkojen soittaessa helppoa ostinaattoa. Koordinaation kehittymisen kannalta on myös tärkeää, että oppilas soittaa peruskomppeja rideen vasemman jalan soittaessa hi-hatilla esimerkiksi perussykkeen 2:sta ja 4:sta.(Leppänen 1990, 12-14).

Käsien tekniikkaharjoitukset näyttivät rummunsoittoa koskevassa lähdekirjallisuudessa hyvin samantyyppisiltä. Ne painottuivat pitkälti single stroke-, double stroke- ja paradiddle-tyyppisiin lämmittelyharjoituksiin. (Oiling 1975, 5; Leppänen 1990, 8-9; Stone 1935, 5-7.) Myös Hi-Hat heilumaan -verkkomateriaalin ensimmäisessä osassa käytettävissä lämmittelyharjoituksissa käytetään samoja yllämainittuja rudimenttejä apuna. Mukana on myös ns. triple stroke ja quadruple stroke. Verkkomateriaali käyttää tosin termeistä suomenkielisiä nimiä kolmilyönti ja nelilyönti. (Mäkelä & Mäkelä.) Flam Out –kirjan (Vuorela 2011) ensisivut ovat hyviä harjoituksia. Kirja ei ole ehkä suoranaisesti vasta-alkajille, mutta kirjassa on paljon hyvää tekniikka- ja rudimenttimateriaalia hieman pidempään soittaneelle.

Neuvoja ja kokemusta kentältä

 Haastattelin kahta Keski-Suomen alueella toimivaa opettajaa, jotka ovat tehneet pitkään opetustyötä vasta-alkajien kanssa. Kysymykset keskittyivät pitkälti opetuksen suunnitteluun ja oppilaiden motivoimiseen. Ensimmäinen kysymys liittyi tärkeisiin seikkoihin, joihin on kiinnitettävä huomiota vasta-alkajien opetuksessa. Vastauksien mukaan opettajan täytyy muistaa olevansa tekemisissä lasten kanssa. Heidän maailmakuvansa ja perspektiivinsä on täysin erilainen aikuisiin ihmisiin verrattuna jo pelkästään heidän kokonsa vuoksi. Tärkeää olisi, että opettaja olisi mahdollisimman ihmisläheinen ja ”ei-pelottava.” Tärkeäksi koettiin myös tutustuminen oppilaaseen, ja oppilaan vahvojen ominaisuuksien ja keskittymiskyvyn kartoittaminen. Myös liiallinen tavoitteellisuus heti alkuun tuli toisessa haastattelussa esiin negatiivisessa mielessä. Vaatimustasoa voi myöhemmin alkaa vähitellen nostaa, mutta alkutaipaleella täytyy muistaa, että kyseessä on suurimmalle osalle harrastus.

Molemmat haastateltavat käyttivät perustaso 1:tä eli vanhaa 1/3 tutkintovaatimusta ohjenuorana alkeisopetukseen. Klassikkokirjat Progressive Steps To Syncopation For The Modern Drummer (Reed  1958) ja Rokkaavat Rummut (Leppänen 1990) ovat usein käytössä. Syncopationin etu on nuotinluvun opetuksen lisäksi myös koordinaatioharjoituksissa. Kumpikin haastateltava käytti samaa metodia, jossa bassorumpu soittaa 4-osia ja tämän lisäksi hi-hattia poljetaan perussykkeen 2:lle ja 4:lle iskulle käsien soittaessa virveliin melodiaa. Lisäksi molemmat käyvät Rokkaavista Rummuista läpi 1/8 beatin, shufflen ja triolikompit. Rudimenttipakettiin kuuluvat single stroke, double stroke, flam ja paradiddle. Toinen haastateltava kertoi käyvänsä ensimmäisen vuoden aikana kaikki perustaso 1:n asiat läpi niin, että ne on jossain vaiheessa soitettu tunneilla hyväksytysti läpi. Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita, että kaikki soitetut kokonaisuudet olisivat todellisuudessa sisäistetty, mutta kyseessä on haastatellun rumpuopettajan mielestä kuitenkin hyvä alku.

Vältettäviksi asioiksi opettamisessa haastateltavat mainitsivat muun muassa soittamiseen pakottamisen. Ketään ei saisi väkipakolla pakottaa soittamaan. ”Kun ollaan lasten kanssa tekemisissä, niin tietynlainen joustavuus täytyy olla läsnä opetuksessa. Oppilasta täytyy osata kuunnella tiettyyn pisteeseen asti, sekä osata ujuttaa omia juttuja mukaan”, summaa toinen haastateltavista. Sama opettaja painotti eettisyyttä ja tasavertaisuutta opetuksessa. Hän piti tärkeänä että opettaja ei ala suosia ketään arvosanoin tai muutenkaan. Kaikkien on oltava tasavertaisia. Toinen puolestaan korosti enemmän opetuksen johdonmukaisuutta, sillä hänen mielestään koulujen opetuksen ollessa loogisesti ja johdonmukaisesti etenevää, tulisi soitonopetuksen linjauksen olla yhteneväinen.

Kysyin haastateltavilta myös motivoinnista ja hankalien asioiden opettamisesta, kuten koordinaatioon tai tekniikkaan liittyvien asioiden opetuksesta ja motivaatiometodeista. Vastaukset olivat hyvin samantyyppisiä. Molemmat käyttivät ns. show off -metodia, jossa opettaja näyttää hienoja ”lickejä” tai komppeja motivoidakseen oppilasta ”look what I can do” -tyyppisesti. Lisäksi toinen haastattelija kertoi mielellään etsivänsä yhtymäkohtia harjoiteltavien asioiden ja oppilaan lempimusiikin kanssa, kuten koordinaatioon liittyviä seikkoja tai vaativia komppeja. Yleisesti ottaen kummatkin opettajat olivat samaa mieltä harjoiteltavien asioiden ja musiikin läheisyydestä sekä linkittämisen tärkeydestä. Ajatuksena oli, että kompit ja fillit yhdistetään heti suoraan musiikkiin. Tämä voidaan toteuttaa kappaleiden tai taustanauhojen kanssa soittamalla, tai vaikka siten, että opettaja itse soittaa jotain muuta soitinta, esimerkiksi bassoa. Kummatkin vannovat myös rehellisen palautteenannon nimeen. Esille tulevat asiat ja kehittämiskohdat on otettava selkeästi esiin, mutta positiivisuuden kautta ja rakentavasti.

Kysyin lopuksi vielä perussykkeen opettamisesta. Lapsille abstraktit asiat ovat hieman vaikeampia hahmottaa, koska lapsi elää elämäänsä vahvan konkretian kautta. Tämän kysymyksen vastaukset vaihtelivat odotetusti eniten toisistaan. Toinen haastateltavista muisti joskus kysyneensä pikkuoppilaalta ”Muistatko miten rumpalit laskee biisin käyntiin? Se on se perussyke.” Tämä tapahtui yksinkertaisia 8-osa beat-komppeja harjoiteltaessa. Lisäksi hän korosti ääneen laskemisen merkitystä. Yksinkertaisia rytmiharjoituksia tehtäessä hän kertoi laittavansa oppilaat aina laskemaan ääneen perussykettä. Toinen haastateltava kertoi selittävänsä asian antamalla skenaarion, missä oppilas kuuntelee musiikkia ja hänen pitäisi taputtaa musiikin päälle – perussyke on taputus, jonka tahtiin oppilas lähtee taputtamaan. Hänen mukaansa suurin osa oppilaista löytää perussykkeen heti. Mikäli näin ei joistain syystä käy, aloittavat he niin yksinkertaisista asioista, että perussyke varmasti löytyy ennemmin tai myöhemmin. Hänen ajatusfilosofiansa mukaan rumputunneille tullut oppilas on luonnostaan kiinnostunut rytmistä ja sen tuottamisesta Näin perussykettä ei tarvitse sen enempää etsiä selityksin vaan oppilas löytää sen yleensä luonnostaan. Haastateltava yhdistää perussykkeen löytämisen ja musiikillisen lahjakkuuden sekä rytmitajun keskenään. Hänen mukaansa rytmitaju on kaiken musiikillisen lahjakkuuden perusta. Molemmat haastatellut opettajat painottivat erityisesti perussykkeen olemassaoloa kaikessa soitossa ja musiikissa. Sitä verrattiin ikään kuin sydämen sykkeeseen.

Kokemus ja kirjallisuus hyötykäyttöön

Artikkelissa olen koonnut yhteen rumpujensoiton alkeisopetuksen keskeisimpiä asioita sekä kirjallisuudesta että käytännössä. Ensin käsittelin lähdeaineistoa eli eri soitonoppaita, ja lopuksi tutkin aihetta haastatteluiden kautta. Huomionarvoista oli, että molemmat haastateltavat käyttivät opetuksessaan lähteeksi valitsemiani kirjoja ja näin ollen tapamme opettaa olivat pitkälti yhteneväiset ja monet lähdekirjallisuudessa tärkeänä pidetyt asiat nousivat esiin myös haastatteluissa. Toisaalta haastattelut antoivat vastauksia, joita perinteiset soitonoppaat eivät voi antaa.

Artikkelin kirjoittamisen myötä sain alkeisopetukseen runsaasti lisää itsevarmuutta ja tärkeää tietoa. Opin haastatteluista valtavasti, ja saamaani uutta tietoa sekä haastateltavien mielestä tärkeitä asioita, kuten eettisyyden korostamista opetuksessa tai ihmisläheisyyttä, olen pyrkinyt myös tuomaan omaan opetukseeni. Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että tämän pienen rumpujensoiton alkeisopetukseen kohdistuneen ”tutkimusretken” jälkeen olen parempi ja varmempi opettaja. Kykenen myös hahmottamaan paremmin laajempia kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita. Toki vaatii vielä opetusvuosia ja työkokemusta, että rutiini muodostuu mutta uskon, että näillä eväillä olen matkalla oikeaan suuntaan.

Kirjoittaja: Paulo Poverini 2015, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Adler, H., Rich, B. 1942. Buddy Rich’s Modern Interpretation Of Snare Drum Rudiments. Lontoo: Emi music publishing Ltd.

Goldenberd. M. 1955. Milwaukee, WI: Modern School For Snare Drum by Morris GoldenBerg. Chappell &Co., Inc.

Leppänen. L . 1990. Rokkaavat Rummut. Helsinki: Selvät Sävelet Oy.

Maroni. J. 1980 Fundamentals of rhythm for the drummer. Pacific, MO: Mel Bay Publications Inc.

Mäkelä, A. , Mäkelä O, Hi-Hat hei-lu-maan. Rumpuopas. http://users.edu.turku.fi/olkrma/rumpuopas/ Viitattu 12.11. 2014

Oiling, M. 1975. Rumpalin ABC 2. Helsinki: Edition Fazer.

Reed, T.  1958. Progressive Steps To  Syncopation For The Modern Drummer. USA: Alfred Music Publishing Company Inc.

Skrigberg, R. 1989. 40 rudimenttia. Tampere: Risto Skrigberg.

Skrigberg, R.1996. Harjoitellen rumpaliksi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Sounds of Fabulous Rock Drums. N.d. New York: Music Minus One.

Stone, G. 1935. Stick control for the snare drummer. Randolph, MA: George B. Stone & Son Inc.

Teach yourself drums. 2004. New York: Amsco Publications, Advision of Music Sales Corporation, New York.

Vuorela, T. 2011. Flam Out. Rumpujensoiton rudimentaaliset harjoitukset ja fraasit. Helsinki: Idemco Oy, Riffi-julkaisut.