Oppilaana aikuinen

”Musiikki antaa elämyksiä ja voimaa. Se nostaa arjen rutiineista henkiseen maailmaan. Saan siitä sisältöä elämääni.” Näillä sanoilla 54-vuotias musiikinopiskelija kuvaili omaa musiikkisuhdettaan Kaisa Saaren pedagogisessa opinnäytetyössä (2007, 14). Se kiteyttää mielestäni hienosti musiikin ja soittamisen ydinajatuksen.

Musiikkiharrastus mielletään yleensä lasten ja nuorten harratukseksi, koska sitä pidetään harrastuksena, joka tulee aloittaa mahdollisimman nuorena. Tosiasiahan on, että esimerkiksi aikuisiällä aloittavasta viulistista tuskin musiikin ammattilaista enää sadaan, mutta harvoin aloittavalla aikuisopiskelijalla sellasia tavoitteita onkaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö musiikin opiskelu voisi olla tavoitteellista tai etteikö sillä olisi mitään annettavaa myös aikuisille. Musiikkiharrastuksen aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä ja lapsuuden soittoharrastushaaveet on mahdollista toteuttaa myös aikuisiällä.

Aikuisopiskelijoiden määrä musiikkikasvatuksen puolella kuitenkin kasvaa koko ajan. Mahdollisuuksia opiskeluun tarjoaa tällä hetkellä ainakin avoin konservatorio, kansalaisopistot sekä yksityiset musiikkikoulut. Itseäni kiehtoo musiikin aikuiskasvatus, koska musiikki kuuluu kaikille ja siitä voi nauttia kuka tahansa riippumatta siitä, onko se tavoitteellista, ammattiin tähtäävää vai omaksi iloksi soittamista. Aikuisen oppilaan opettaminen eroaa jonkin verran lasten ja nuorten opettamisesta ja se vaatii opettajalta vankkaa ammattitaitoa sekä kykyä lähestyä asioita hieman eri näkökulmasta. Siksi onkin harmillista, että esimerkiksi omassa musiikkipedagogin koulutusohjelmassani ei asiaan juuri perehdytä.

Aikuinen oppijana ja musiikin harrastajana

”Aikuiset ovat vaativia opiskelijoita. He haluavat selvittää asiat juurta jaksain. On tehtävä rautalangasta malli.” (Saari 2007, 21.) Aikuiskasvatustieteen pohjana on käsitys ihmisestä elinikäisenä oppijana. Ihminen ei ole valmis päättäessään koulun ja saadessaan ammatin vaan tahtoo tämän jälkeenkin kehittää itseään syystä tai toisesta.

Musiikkikasvatuksesta puhuttaessa aikuinen opiskelija yleensä hakee musiikista elämyksiä ja sisältöä elämäänsä – puhumattakaan musiikin terapeuttisista vaikutuksista sekä vastapainosta päivätyölle. Aikuisopiskelijoiden vahvuutena on ehdottomasti vankka elämänkokemus, jonka avulla musiikin kokeminen ja tekeminen on ihan toisenlaista kuin lasten ja nuorten kanssa. Juuri nuo elämänkokemukset ohjaavat aikuisopiskelijoita tarkastelemaan opetuksessa esille otettuja asioita valikoivammin, ja heidän on helpompi oivaltaa yhteys käytännön toimintaan (Vaherva & Ekola 1986, 20).

Monesti aikuisopiskelijat hakeutuvat opetuksen pariin viritelläkseen uudelleen lapsuuden harrastusta tai haavetta, jota ei ole päässyt toteuttamaan. Aikuisopiskelun yhtenä tunnusmerkkinä onkin yleensä korostettu opiskelun vapaaehtoisuutta. Tällöin myös vastuu omasta oppimisesta ja opintojen etenemisestä jää aikuiselle itselleen. Aikuisten soiton ja musiikin harrastamisessa, kuten myös oppimisessa yleensäkin korostuu itsenäisyys ja oma-aloitteisuus. Heillä on kykyä sekä itsekuria ohjata omaa oppimistaan ja harjoitteluaan eri tavoin kuin lapsilla. Aikuisilla on myös tavallisesti nuorempia selkeämmät oppimistavoitteet sekä valikoivampi ja kriittisempi ajattelutapa. He tietävät, minkälaisia asioita ja taitoja he haluavat oppia ja tätä kautta he ovat myös motivoituneita saavuttamaan asettamansa tavoitteet. (Vaherva & Ekola 1986, 20.)

Valitettavasti hyvin monella aikuisopiskelijalla on kuitenkin suuri kynnys hakeutua opetuksen pariin. Puhumattakaan siitä, että uskaltaa poistua omalta mukavuusalueeltaan ja heittäytyä haasteisiin. Epäonnistumisen pelko on asia, joka rajoittaa monien oppimista. Ongelmia aikuisten oppimiseen tuo myös ajankäytölliset haasteet. Perheen ja työn lisäksi aikaa omien harrastusten pyörittämiseen on vaikeaa löytää. Lisäksi ikääntymisprosessiin liittyvät fysiologiset muutokset tuovat tullessaan tiettyjä opiskeluvaikeuksia, esimerkiksi soittamisen kannalta tärkeä motoriikan hallinta hidastuu. Yleensä kuitenkin aikuisen korkea motivaatio auttaa häntä pääsemään yli iän tuomista haasteista.

Oman haasteensa opetukseen tuo myös oppimateriaalin vajaavuus. Oppimateriaalilla on todettu olevan suuri vaikutus opiskelijan motivaation. Yleensä alkeisopetusmateriaali on lapsille suunnattua eikä esim. kuvituksellaan ja musiikillisella sisällöllään vastaa aikuisten intressejä. Ainakin oman instrumenttini kohdalla olen huomannut, että erityisesti aikuisille suunnattua oppimateriaalia on erittäin vähän. Tämä vaatii opettajalta aika paljon työtä, oma-aloitteisuutta sekä kekseliäisyyttä sopivaa opetusmateriaalia etsiessä.

Andragogiikka

Oppimisen tarkastelu prosessina keskittyy siihen, mitä tapahtuu oppimisen aikana. Oppimistapahtumien selityksiä kutsutaan oppimisteorioiksi tai oppimiskäsityksiksi. Oppimiskäsitykset luovat perustan oman pedagogisen ajattelun ja käyttöteorian kehittämiseen. Aikuisten opettamisessa erilaisten oppimisteorioiden ja teoreettisten oppimisnäkemysten tuntemisen merkitys korostuu, sillä aikuiset oppijat tuovat opetustilanteeseen tulleessaan myös oman näkemyksenä oppimisesta ja opettamisesta. Aikuiskasvatuksessa pätee tietyin painotuksin periaatteessa samat oppimiskäsitykset kuin lapsista ja nuorista puhuttaessa.

Uudet tiedot- ja oppismiskäsitykset ovat kuitenkin tuoneet mukanaan muutospaineita aikuisten opettamiseen. On tullut tarve erottaa aikuisten oppiminen lasten ja nuorten oppimisesta. Malcolm Knowles otti 1960-luvun lopulla käyttöön käsitteen andragogiikka kuvaamaan aikuisten oppimista ja opettamista koskevia periaatteita. Hänen mielestään aikuisten oppiminen poikkeaa lasten ja nuorten oppimisesta ja andragogiikka onkin tällöin ikäänkuin vastine pedagogiikalle, joka tulkitaan lasten ja nuorten oppimista edistäväksi taidoksi ja tieteeksi. (Ruohotie 2000, 125.) Knowlesin teoriassa korostuu käsitys aikuisen itseohjautuvuudesta sekä elämänkokemusten arvostaminen oppimisen lähteenä. Keskeistä on myös sosiaalisten roolien määrittäminen, kehitystehtävien ja oppimisen yhteensovittaminen. Myös aikaperspektiivi muuttuu tiedon myöhäisemmästä hyödyntämisestä sen välittömään soveltamiseen. (Vaherva 1986, 23.) Keskeisenä ajatuksena esiin nousee elinikäinen oppiminen ja siihen liittyvät haasteet.

Mitä aikuisopiskelija vaatii opettajalta

Saaren tekemän kyselyn mukaan aikuiset oppivat käytännössä parhaiten korvakuulolta ja mallin mukaan (Saari 2007, 16).

Musiikin opettaminen aikuisopiskelijalle vaatii opettajalta aika paljon. Ensimmäisinä kriteereinä esiin nostetaan vahva opettajuus ja oman alan asiantuntevuus. Aikuisopiskelijat osaavat olla hyvinkin kriittisiä ja haastavat opettajat perustelemaan kantansa kattavasti. Aikuiset havaitsevat myös herkästi opettajan heikkoudet. Tämä vaatii opettajalta itsevarmuutta ja kärsivällisyyttä sekä ehdottomasti oman instrumentin vahvaa hallintaa.

Huumorintaju on mielestäni tärkeä piirre jokaiselle opettajalle, mutta sen merkitys korostuu ehkä entisestään kun työskennellään aikuisten kanssa. Aikuiset arvostavat myös rehellisyyttä ja he myös huomaavat epäaidon läsnäolon. Opettajan ei tarvitse olla kaikkitietävä jumala, joten omat heikkoudet on parempi myöntää kuin kieltää. Se tekee opettajasta helpommin lähestyttävän. Siinä missä lapset imevät uudet tiedot ja taidot kuin sienet, aikuisilta tämä voi viedä huomattavan paljon enemmän aikaa ja harjoittelua, joten tähänkin tulisi osata varautua ja asennoitua oikein.

Koska aikuisopiskelijalla on elämänkokemusta ja kypsyyttä, on tärkeää kohdata oppilas paitsi opiskelijana, myös ihmisenä. Jotta opettaja kykenee opettamaan oppilastaan tehokkaasti ja miellyttävästi on hänen oltava siis hyvä ja herkkä ihmistuntija. Olemme kaikki erilaisia oppijoita ja opettajan vastuulla on kehittää oppilasta johdonmukaisesti juuri tälle sopivin keinoin. Opetuksen yksilöllistämisestä on puhuttu viime aikoina paljon lähinnä erityisopetuksen puolella ja mielestäni, nimenomaan musiikin alkeisopetuksesta puhuttaessa, myös aikuisopiskeljoita voisi ajatella ikään kuin erityisoppilaina.

Moni aikuisopiskelija harrastaa musiikkia myös sen terapeuttisten vaikutusten vuoksi. Musiikin voima on todellista. Se muun muassa aktivoi aivojamme, jolloin niiden verenkierto ja aineenvaihdunta vilkastuvat ja koko persoonallisuutemme vireytyy. Se tekee hyvää sydämelle ja verenkierrolle ja voi tarvittaessa rauhoittaa, hidastaa sykettä, madaltaa verenpainetta sekä vähentää stressihormoni kortisolin määrää veressä. Musiikin avulla voidaan hoitaa masentuneita, muistisairaita sekä rentouttaa leikkauspotilaita, synnyttäjiä, aggressiivisia lapsia ja levottomia dementikkoja. (Heikkinen 2012.) Musiikilla on paljon annettavaa meille kaikille: henkistä hyvinvointia, elämyksiä, onnistumisen tunteita ja itsensä voittamista!

Kirjoittaja: Riina Salo, Savonia- ammattikorkeakoulu 2015

Lähteet:

Heikkinen, K. 2012. Musiikki tehoaa kuin lääke. Hyvä terveys. Viitattu 19.4.2015. http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/musiikki_tehoaa_kuin_laake

Ruohotie, P. 2000. Oppiminen ja ammatillinen kasvu. Juva: WSOY.

Saari, K. 2007. Vierivä kivi ei sammaloidu- Aikuinen musiikin opetuksen haasteena. Pedagoginen opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, opettajan pedagogiset opinnot musiikin ja tanssin alalla. Viitattu 10.2.2015.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/19894/jamk_1203076286_7.pdf?sequence=1

Vaherva, T & Ekola, J. 1986. Aikuisten opettamisen taito. Helsinki: Yleisradio.