Mikä härdelli! Musikaalia toteuttamassa lasten kanssa
”Nyt syntyi soppa…” alkaa yksi Pekka Simojoen säveltämän musikaalin lauluista. Aikamoinen ja mielenkiintoinen soppa tästä syntyikin. Toteutimme Pistaasipähkinöiden arvoitus -musikaalin Pohjois-Karjalassa toukokuun lopussa. Mukana oli noin neljäkymmentä lasta ja nuorta lähialueen kunnista.
Halusin tämän artikkelin avulla valottaa vähän lapsikuorotyön toimintaa, lapsiryhmän ryhmädynamiikkaa, musikaalin toteuttamisen eri vaiheita sekä referoida lasten kokemuksia musikaaliproduktion tekemisestä.
Haimme musikaaliin laulajia koelaulujen kautta, sekä hyödynsimme jo toiminnassa olevia lapsikuoroja. Haasteita musikaalin edetessä tuli monia käytännönjärjestelyistä musiikillisiin ja visuaalisiin toteutuksiin sekä yllättäviä roolihenkilöiden paikkauksia.
Haasteita oli myös saada entuudestaan toisilleen tuntematon lastenjoukko toimimaan lyhyessä ajassa sujuvasti ryhmänä ja miten oppia hyvin rytmiset melodiat ja haastavatkin laulujen sanat ulkoa muutamassa kuukaudessa, sekä musikaalin tekstipuoli.
Näitä kaikkia me musikaalin ohjaajat, allekirjoittanut, pianonsoitonopettaja-kanttori Jussi-Pekka Heikkilä, musiikinopettaja Maiju Ahlholm ja teatterinohjaaja Kerttu Happonen mietimme monta kertaa työskentelyn eri vaiheissa. Musikaalin lavastus ja visualisointi sekä laulujen yhteiset koreografiat toteutettiin lasten kanssa yhdessä heidän ideoitaan hyödyntäen.
Musikaali: itseilmaisua ja musiikkikasvatusta
On tutkittu, että musiikki esimerkiksi vähentää syrjäytymisvaarassa olevien nuorten syrjäytymisriskiä, parantaa heidän mahdollisuuksiaan työskennellä ja olla vuoropuhelussa muiden kanssa. Musiikin avulla ihmiset, jotka eivät ehkä muuten kohtaisi, kohtaavat. Sosiaalista pääomaa syntyy, kun ihmiset rakentavat musiikin avulla yhteisöllistä identiteettiä, mahdollisesti myös positiivisia ja yhteisöllisiä normeja kuten erilaisuuden hyväksymistä ja suvaitsevaisuutta. (Louhivuori 2009,14–15.)
Musiikkikasvatus tarkoittaa tässä artikkelissa kolmea asiaa: musiikkipedagogista tutkimusta, musiikin opetusta ja oppimista, musiikin avulla tehtyä kasvatustyötä, joka pohjautuu tieteellisesti tutkittuihin ja perusteltuihin kasvatusmenetelmiin.(Laes 2006, 1-12.)
Yksilöllisesti musiikkikasvatus menetelmänä lisää mahdollisuuksia itseilmaisuun, tuo esiin musisoijan inhimillistä pääomaa ja luovuutta, ja parantaa näin myös musisoijan itsetuntoa. Musiikin harrastamisen on myös todettu vähentävän stressiä ja ylipäätään parantavan erityisesti psyykkistä terveyttä. (Louhivuori 2009, 14–15.)
Taiteella muutoinkin, erityisesti teatterilla, on todettu olevan samansuuntaisia vaikutuksia. Draamakasvatus on terminä melko uusi, mutta se on synonyymi ilmaisutaidon opettamiselle. Aikaisemmin on puhuttu myös ilmaisutaidosta tai ilmaisukasvatuksesta, mutta nämä hiukan epämääräiset termit on nykyisin korvattu uudemmassa kirjallisuudessa draamakasvatuksella. (Tantarimäki 2013, 6-8.)
Pitkää pinnaa, motivaatiota ja huumorintajua
Lapsikuoron johtaminen on tavoitteellista musiikkikasvatusta. Siksi kuoronjohtajan on myös tärkeää asettaa kuorolleen taiteellisia, kasvatuksellisia ja sosiaalisia tavoitteita.(Koistinen 2003, 92.)
Tärkeitä ominaisuuksia musiikillisten osaamisten jälkeen ovat äänielimistön tunteminen ja lyöntitekniikan hallitseminen. Kuoronjohtajan pitää osata käsitellä myös laulamiseen ja äänenkäyttöön liittyviä sosiaalisia ja psykologisia tekijöitä. (Koistinen 2003, 92.)
Lasten lauluopetuksessa psyykkisten näkökulmien huomioiminen on hyvin tärkeää. Aikuiseen verrattuna lapsi on lauluopintojensa aikana voimakkaiden henkisten ja psyykkisten tapahtumien vaikutusten alla.
Lapsikuoro on joukko monenlaisia, eri-ikäisiä, musiikillisesti eritasoisia lapsia. Lasten kanssa työskenteleminen on toisaalta erittäin haastavaa, mutta myös motivoivaa ja erittäin palkitsevaa. Kiteytettynä lapsikuoron johtaminen vaatii johtajalta paljon suunnittelua, hyvää huumorintajua, rautaista pedagogista otetta, lasten tuntemista, positiivisuutta, hyvää organisointikykyä sekä pitkää pinnaa. (Pihkanen 2011,15-23.)
Rytmit ja sanat – melodia siinä sivussa
Lasten kanssa toimiessa on tärkeää molemmin puolinen luottamus ja vuorovaikutus. (Aaltonen 2004, 35.) Musikaalin toteuttamisessa on toimittava sujuvasti kuoronjohtajana, laulunopettajana sekä musiikinopettajana. Musiikillisiin asioihin kuuluu työstettävän repertuaarin tuntemus ja taito omaksua ja opettaa sävellykset lapsille mahdollisimman ymmärrettävästi sekä mielenkiintoisesti.
Tenkanen-Lindeman (2004) havaitsi, että aikuisilla toimivat laulujen harjoittelumallit eivät toimi aina lasten kanssa. Yleisesti laulupedagogiikassa aikuisten kanssa on käytössä tapa, jossa uusi kappale tehdään tutuksi laulamalla sitä vokaalilla. Lasten laulun harjotteleminen kannattaa aloittaa tekstien lukemisella.Lapset innostuvat kovasti laulutekstien tarinoista. Myös tekstien sisällöstä keskusteleminen herättää lasten mielenkiinnon harjoitteluun ja laulamiseen. Olen itse kokeillut myös tätä työskentelytapaa musikaalin lauluissa, ja totesin sen laskevan innostusta. Eritoten rytmin ja sanojen oppiminen tuntuu lapsista mielekkäältä ja melodia opitaan “siinä sivussa” huomaamatta.
Tenkanen- Lindeman (2014) esitti työssään mielenkiintoisen ehdotuksen wieniläisen lapsikuoron toimintamallista, jossa kuorolla oli kolme opettajaa. Yksi opetti äänenhallintaa, yksi kuorokappaleita ja yksi ilmaisua samaan teokseen. Kaikki kolme opettajaa olivat paikalla koko harjoituksen ajan ja vaihtoivat lennossa vuoroaan.
Lapset pitivät tätä toimintatapaa mielenkiintoisena ja pysyivät virkeästi mukana koko harjoituksen ajan. Tätä menetelmää kokeilimme ohjaajien kanssa yhteisharjoituksissa. Näin esityksen jälkeen voin sanoa, että tehokas työnjako ohjaajien välille nopeutti ja tehosti myös musikaalin valmistumista. Oppiminen tapahtui nopeammin, monet soinnilliset, rytmilliset ja musiikilliset asiat korjautuivat paremmin, kuin yksin lasten kanssa työskennellessä. Tässäkin selvät vastuualueet ohjaajien kanssa olivat tärkeät, ettei väärinymmärryksiä tai päällekkäisiä ohjeita syntynyt. Päällekkäisyyksiä ei toki voinut kuitenkaan täysin välttää.
Pienet alle kouluikäiset lapset laulavat poikkeuksetta pääosin oikein. Lasten lihakset ovat joustavia ja osallistuvat luonnollisesti hengitystapahtumaan. Kouluiän alkaessa ongelmia äänen tuotossa alkaa kuitenkin olla. Hengitys nousee helposti pinnalliseksi.
Lapsille ääni- ja hengitysharjoitusten tekeminen sujuu parhaiten leikin varjolla. Esimerkiksi pallonheitto-koppi harjoitus on toimiva. Piirissä jokainen hengittää valmiiksi oikein, pallon yllättäessä jokainen laulaa ja hengitys asettuu oikein.
Toinen toimiva hengitysharjoitus on sukeltajaharjoitus. Harjoituksessa mennään kyykkyyn puhaltaen kaikki ilmat ulos ja noustaan ylös seisomaan hengitystä pidättäen ja vedetään keuhkot täyteen ilmaa. (Tenkanen-Lindemann 2014, 9-24.)
Ryhmädynamiikkaa ja ryhmäytymistä
Ryhmän toiminnassa on nähtävissä eri vaiheita. Näiden vaiheiden ymmärtäminen auttaa ryhmän ohjaajaa havaitsemaan ja ymmärtämään ryhmän toimintaa, sekä tarjoamaan kulloiseenkin vaiheeseen tarvittavaa ryhmänohjausta.
Ryhmä alkaa jo ennen ensimmäistä tapaamista. Ryhmädynamiikka on ns. turvallisuusmatematiikkaa. Emme tutustu kaikkiin kerralla vaan itse asiassa yhteen ihmiseen kerrallaan. Ryhmä saattaa joskus juuttua johonkin vaiheeseen. Se voi myös taantua aiempiin vaiheisiin, erityisesti jäsenten muuttuessa.
Mari Miettisen mukaan (2015) seuraavat vaiheet ovat usein löydettävissä tehtäväkeskeisten ryhmien muodostumisessa. Aina ne eivät tosin esiinny samassa järjestyksessä ja toisinaan yksittäinen vaihe saattaa jäädä kokonaan pois.
Muotoutumisvaiheeksi kutsutaan ryhmän alkutaipaletta. Sen aikana ryhmä ei vielä ole kovin yhtenäinen ja jäsenet hahmottavat sitä lähinnä omien tavoitteidensa kautta. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen voi aiheuttaa jäsenissä hämmennystä roolien puuttuessa tai ollessa epäselviä. Muotoutumisvaihetta sanotaan toisinaan myös kuherteluvaiheeksi, koska uusi ryhmä saatetaan kokea aluksi yksinomaan myönteiseksi asiaksi.
Kuohuntavaiheessa jäsenet testaavat omaa ja toisten jäsenten asemaa ryhmässä. Kuohuntavaiheeseen liittyy usein erimielisyyksiä tai jopa riitoja. Se on kuitenkin tärkeä vaihe ryhmän sisäisten roolien määrittämisen ja avoimeen vuorovaikutukseen pääsemisen kannalta.
Normien luomisen vaiheessa ryhmän jäsenten roolit alkavat olla selviä ja yhteishenki hyvä. Ryhmälle kehittyy omia toimintatapoja ja sääntöjä eli normeja, joita sen jäsenten tulee noudattaa. Säännöt voivat olla julkilausuttuja tai niin sanottuja piilonormeja, joita ei ole yhteisesti sovittu tai kirjattu ylös, mutta noudatetaan samalla lailla kuin julkilausuttujakin normeja.
Toteuttamisvaiheeseen päästyä on rooleihin, normeihin sekä ryhmän jäsenten välisiin suhteisiin liittyvistä asioista löydetty yhteisymmärrys, joten ryhmä pystyy keskittymään täysipainoisesti alkuperäisen tehtävänsä toteuttamiseen. Ryhmä toimii tehokkaasti ja sille on saattanut kehittyä oma slanginsa ja huumorinsa.
Lopettamisvaihe voidaan myös laskea ryhmän kehitysvaiheeksi. Se on tyypillinen erityisesti silloin, kun ryhmä on muodostettu suorittamaan jotain tiettyä tehtävää. Lopettamisvaiheeseen saattaa liittyä rituaaleja tai juhlallisuuksia. Lopettamisesta aiheutuvat häiriöt saadaan käsiteltyä, voidaan kokea ja ilmaista myös kiitollisuutta ja arvonantoa.
Ryhmä voi olla yhteisö, verkosto, satunnainen ryhmä, tavoitteellinen ryhmä, ryhmiä on monenlaisia. Voidaan puhua ryhmästä, kun jäsenillä on yhteinen tavoite, keskinäistä vuorovaikutusta ja käsitys siitä ketä ryhmään kuuluu. Yhteinen, rajattu tavoite, mahdollisuus yhteisen tavoitteen saavuttamisesta erottaa ryhmän yhteisöistä ja verkostoista.
Johtajuus ja roolit syntyvät ryhmässä nopeasti vuorovaikutuksen kautta. Ryhmän muoto vaikuttaa myös siihen millaista ohjaajuutta ryhmä tarvitsee.
Pistaasipähkinöiden arvoitus -musikaalin työskentelyvaiheita
Prosessin alkuvaiheissa kaikilla oli innostusta ja odottavia tunteita musikaalia kohtaan. Epäilin, että riittääkö innostus loppuun saakka. Normaalissa kuorotyössä olen kokenut ryhmän eri vaiheita hyvinkin selvästi. Niitäkin kertoja olen kokenut, kun väsymys, huolet ja murheet purkautuvat kuoroharjoituksissa, eikä kappaleiden valmistuminen tunnu yhtään etenevän. Mutta tällaisen musikaalin valmistumista kaikki odottivat ja valmistelivat lopputulosta ahkerasti ja tavoitteellisesti odottaen. Toki yksittäisiä keskittymisen herpaantumisia oli aistittavissa. Lapset yllättivät meidät oma-aloitteisuudellaan ja innokkuudellaan. Laulujen harjoituksissa, moni osasi jo kaikki laulut ulkoa muutaman harjoituskerran jälkeen.
Pistaasipähkinöiden arvoitus -musikaalin laulut ovat hyvin rytmisiä, iloisia ja tarttuvia. Myös muutama räp-pätkä oli tarjolla innokkaille. Yllätyin, miten hienosti lapset heittäytyivät ja myös musikaalin tekstiosuuteen mukaan. Monessa kuorolaisessani huomasin myös uusia puolia. Lapset ovat saaneet itse ideoida ja työstää myös näytelmää, improvisoida ja kokeilla.
Työstimme musikaalia siten, että yksi meistä säesti, yksi lauloi lasten mukana ja tarkkaili sanoja ja sävelpuhtautta. Kolmas johti laulajia ja työsti laulullista artikulaatiota ja musiikillista ulkoasua. Viikon toiset harjoitukset veti näytelmänohjaaja. Niissä työstettiin käsikirjoitusta ja koreografioita.
Muuta järjesteltävää tällaisissa projekteissa oli todella paljon – enemmän kuin olisin etukäteen uskonut. Yhteistyötä tein koulujen kanssa koululaisesityksiä järjestettäessä, kotien kanssa, kunnan ja rahoitustahojen kanssa.
Musikaali toteutui aikataulussaan toukokuun lopulla ja valmistelimme sitä kaksi kertaa viikossa puolitoista tuntia kerallaan. Pidempi musikaalipäivä järjestettiin lähellä ensi-iltaa, jolloin teimme lavasteita, viimeistelimme koreografioita ja vedimme esityksen ensimmäistä kertaa läpi tarpeiston ja pukujen kanssa.
Esitysten päätyttyä kokoonnuimme vielä kertaalleen yhteen, musikaalin muisteluhetkeen. Olimme varautuneet hetkeen herkuilla, musikaalin kuva- ja videotallenteilla, sekä palauterupattelulla.
Vanhemmat laittoivat myös positiivista palautetta musikaalin valmistumisvaiheessa: ”Koko takapenkki raikui hiihtolomamatkan musikaalin lauluja! ” Musikaalin jälkeen lasten vanhemmat totesivat: ”Hieno, kun tuli tällainen mahdollisuus lapsille esiintyä ja kokeilla omia kykyjään!” Musikaali oli myös onnistunut kokonaisuus ja sai positiivista palautetta katsojilta. Myös lisäesityksiä musikaalista sovittiin tulevaan syksyyn 2015 eri puolelle Pohjois-Karjalaa.
”Jes, oli kivaa laulaa!”
Koin tärkeäksi saada tähän artikkeliin myös lasten kokemuksia tällaisen esityksen tekemisestä. Pyysin esityksessä mukana olleilta lapsilta palautetta ja kokemuksia kirjallisesti muistelutapaamisessa. Kolmekymmentä lasta vastasi seuraaviin kysymyksiin:
Mitä he oppivat? Mitä olisivat halunneet oppia lisää? Miltä tuntui musikaalityöskentely? Mitä he haluaisivat oppia lisää? Tässä muutamia esimerkkejä lasten kokemuksista:
”Opin esiintymään rempseämmin ja tutustumaan rohkeammin ihmisiin.”
”Opin näyttelemään paremmin.”
”Opin laulamaan yleisön edessä saamatta mykkäkohtauksia.”
”Sain uusia ystäviä!”
”Opin hillitsemään jännitystä paremmin. ”
”Haluaisin oppia näyttelemään vielä paremmin.”
”Haluaisin näytellä koomista hahmoa.”
Muistoja ja mieleenpainuvia hetkiä lapsille olivat ”Kaverit!” ”Syöminen!” ”Leikit ja pelit.” ”Kannustuskujan läpi juokseminen ennen ensi-iltaa.” Koululaisesitys ja kavereiden näkeminen katsomossa.” ”Onnistumisen kokemus kaikkien vuorosanojen muistaminen lavalla.” ”Loppukumarrus ja yleisön hurraaminen. ””Viimeisessä esityksessä ei jännittänyt yhtään ja meidän kohtaus meni tosi hyvin!”
Itse koin ohjaajana projektin toteuttamisen erittäin antoisaksi, opettavaksi sekä toisinaan myös haastavaksi. Omia vuorovaikutustaitoja voi mielestäni aina parantaa ja selkeyttää. Myös omien mielipiteiden ja ajatusten selkeää ilmaisemista voi kehittää vielä edelleen. Yllättävä tilanne musikaalin tekemisessä tuli, kun jouduin itse myös näyttelemään yhden aikuisnäyttelijän tilalla. Isot projektit vaativat ammatillisten taitojen lisäksi myös aimo annoksen organisointikykyä, näkyä ja luottamusta esityksen lopputulokseen. Tämän musikaalin tekeminen oli hieno matka, joka oli hienoa kulkea yhdessä.
Kirjoittaja: Mari-Annika Heikkilä, Savonia-ammattikorkeakoulu 2015
LÄHTEET:
Aaltonen, A. 2004. Tapiolan kuoron pedagoginen merkitys vuosina 1963–2003. Pro gradu – tutkielma. Helsingin yliopisto. Soveltavan kasvatustieteen laitos.
Laes, T.2006. Muuttuva musiikkikasvatus- sosiokulttuurinen kritiikki musiikkikasvatuksen oppijakäsityksiin. Pro gradu-tutkielma.Taideyliopiston Sibelius-Akatemia. Viitattu 27.5.2015 http://ethesis.siba.fi/ethesis/files/nbnfife20061489.pdf
Louhivuori, Jukka. 2009. Näkökulmia musiikkikasvatuksen merkityksiin. Teoksessa Louhivuori, Jukka, Paananen, Pirkko & Väkevä, Lauri (toim.) 2009, Musiikkikasvatus – Näkökulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen, Suomen Musiikkikasvatusseura FISME ry.
Koistinen, M. 2003. Tunne kehosi – vapauta äänesi. Helsinki. Sulasol.
Miettinen M. 2015. Ohjaus ja arvionti-opintojakson tuntimuistiinpanot. Karelia- ammattikorkeakoulu.
Tantarimäki M, 2013, Musiikkia, teatteria ja improvisaatiota. Harjoituskokoelma improvisoinnista musiikki- ja teatteriryhmille. Metropolia ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Viitattu 10.5.2015 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/66642/musiikki.pdf?sequence=1
Tenkanen- Lindemann, S. 2014. Lasten kanssa laulaen, laulupedagogin kokemuksia lasten laulunopetuksesta. Metropolia ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Viitattu 1.1.2015 https://www.theseus.fi/handle/10024/76220
Pihkanen,T, 2011.Opas lasten laulamiseen, Helsinki. Sulasol.