Laulunopettajan ja oppilaan välinen ystävyys – etu vai haaste?

Opettajan ja oppilaan suhde on laulun yksilöopetuksessa aina jossain määrin läheinen, mutta jos mukaan lisätään vielä ystävyys, miten se vaikuttaa opettamiseen – vai vaikuttaako? Entä vaikuttaa­ko tilanteeseen se, kumpi on ollut olemassa aiemmin, opetussuhde vai ystävyys? Voiko siitä seurata jotain negatiivista, jos opettaja ja oppilas ovat myös ystäviä?

 Ystävyydellä tarkoitan tässä tapauksessa lähinnä kaveruutta tai toveruutta, en sydänystävyyttä mutta en myöskään nk. hyvän päivän tuttavuutta. Onko ystävyys opetussuhteessa pelkästään etu, vai onko siinä myös negatiiviset puolensa? Asettaako tämä ylimääräinen aspekti opetussuhteeseen jotain haasteita? Jotta tämä pohdinta ei sisältäisi vain henkilökohtaisia mielipiteitäni, keskustelin aiheesta neljän kokemusasian­tuntijan kanssa. Heistä kahdella on kokemusta asioista sekä opettajana että oppilaana, yksi on kokenut asian opettajan ja yksi oppilaan roolista.

Opetussuhde ja ystävyys

”Mitä ystävyys on? Se on yhdessä viihtymistä, kunnioitusta, luottamusta, ymmärtämistä, auttamista ja kaikkea sen tapaista. Ystävän kanssa voi yhdessä nauraa vatsansa kipeäksi tai sitten itkeä hänen olkapää­tänsä vasten. Muista, että ystävyyssuhteista on huolehdittava. Ystävyys on antamista ja ottamista. Anna aikaa ystävällesi ja ole tukemassa häntä, kun hän tarvitsee tukea.” (Rantanen 2006.)

Hyvään opetussuhde on monellakin tapaa hyvin samanlaista kuin ystävyys. Siihen kuuluu kaikki edellä mainituista ystävyyden määritteistä: viihtyvyys, kunnioitus, luottamus, auttaminen ja joissain tapauksissa myös itsensä kipeäksi nauraminen ja myös se yhdessä itkeminen vaikka opettajan ja oppilaan välillä ei olisikaan ystävyyttä. Myös opetussuhteesta tulee huolehtia ja sekin on antamista, ottamista ja tukena ole­mista. Tämä todetaan myös Opettajan eettisissä periaatteissa (2015).

Mielestäni suurin eroavaisuus opettajuuden, oppilaana olemisen ja ystävyyden välillä on siinä, miten pit­källe nuo asiat viedään. Opettaja ei ole terapeutti vaikka hänen tuleekin ymmärtää jossain määrin niitä asioita, mitä oppilas käy läpi. Ystäväkään ei ole terapeutti mutta ystävänä olemiseen kuuluu toisen tukena oleminen paljon syvemmällä tasolla kuin opettajuuteen. On enemmän kuin suotavaa kertoa opettajalle, jos jokin asia vaikuttaa mielialaan, koska se silloin mitä todennäköisimmin vaikuttaa myös laulamiseen, mutta se käy opettajalle liian raskaaksi, jos hän ryhtyy huolehtimaan kaikkien oppilaidensa mielentervey­destä. Olen myös sitä mieltä, että vaikka toinen osapuoli olisi kuinka hyvä ystävä, opetustilanne tulee py­hittää itse asialle.

Tony Dunderfeltin (2002, 56) mukaan ihminen viestii kanssaihmisten kanssa viidellä eri tapaa. Tavallises­ti sanotaan, että viestimme sanojen ja fyysisen olemuksen kautta, mutta Dunderfeltin mielestä niistä ilme­nevät myös ajatuksemme, tunteemme ja tahtomme. Ihmisen viisi viestinnän tasoa ovat siis: intuitiivinen eli ajatukset, suullinen eli sanat, tunteet, voima eli tahto sekä koko fyysinen olemus. Samoin hän kertoo, että: ”Todellinen kuunteleminen vaatii, että meidän on pienellä tietoisella ponnistuksella kurottauduttava sano­jen taakse ja niiden sisään ja samalla pystyttävä itse sisäisesti hiljaa, arvostelematta tai arvioimatta toisen puhetta. Tilan muodostaminen toisen kokemukselle vaatii siis psyykkistä työtä meidän puoleltamme.” (Dunderfelt 2002, 44.)

Ihmiset kommunikoivat toistensa kanssa siis muutenkin kuin sanallisesti ja edellä mainittuja asioita voi soveltaa niin ystävyys- kuin opetussuhteessakin. Tätä silmällä pitäen voisi siis ajatella, että kun tuntee jo valmiiksi vastapuolen tavan kommunikoida, niin se on eduksi laulunopetuksessa. Mutta entä jos alussa onkin vain opetussuhde?

Opettajasta ystävä

Parikymppinen naislaulunopiskelija on ystäviensä kanssa lauantai-iltana laulamassa karaokea ja kokee onnistuneensa ensimmäistä kertaa. Myöhäisestä kellonajasta huolimatta hän laittaa tekstiviestin laulun­opettajalleen, koska haluaa kertoa onnistumisestaan jollekin, joka oikeasti ymmärtää asian merkittävyy­den. Hän saa vastauksena kannustusta.

Tuo laulunopiskelija olin minä kymmenen vuotta sitten, jolloin aloitin tosissani laulamisen. Opettajani oli mies, joka ei ollut koskaan kouluttautunut laulunopettajaksi vaan oli itseoppinut luonnonlahjakkuus. Jo ensimmäisellä laulutunnilla hän kertoi, että laulunopettamisen olevan hyvin henkilölähtöistä, että olisi aina käytettävissäni jos tulisi kysyttävää. Ajan kuluessa opetussuhde syveni ystävyydeksi ja olemme ol­leet yhteydessä vielä näin vuosien jälkeenkin, vaikka en hänen oppilaansa enää olekaan. Välillämme vallitsi alusta asti tietynlainen hedelmällinen avoimuus, joka oli erittäin tärkeää varsinkin silloin laulajan taipaleen alussa. Sain tukea aina, kun sitä tarvitsin ja toisaalta oli helppo myös kysyä asioita ja kertoa, jos jokin asia ei miellyttänyt tai toiminut. Ystävyytemme ei silti koskaan vaikuttanut opetussuhteeseemme negatiivisesti. Periaate oli se, että ensin työ ja sitten huvi ja vasta, kun tunti oli ohi, istahdettiin alas jutustelemaan sitten kaikesta muusta.

Vuosia myöhemmin menin jälleen laulutunnille ja kuten ensimmäiselläkin kerralla opettajasta ja minusta tuli jälleen ystäviä. Laulutunneista muodostui viikon kohokohta, kun sai ensiksi tehdä sitä mitä rakastaa yli kaiken ja sen lisäksi sai viettää aikaa ihmisen seurassa, jolla oli samanlaiset kiinnostuksenkohteet. Ys­tävyys on säilynyt opetussuhteen loputtua ja on värittänyt myös työtoveruuttamme.

Näissä molemmissa tapauksissa opetussuhde alkoi ennen ystävyyttä ja ehkä juuri tämän takia ystävyy­teemme liittyi alusta asti hyvin vahvasti aina musiikki. Jälkimmäinen opettaja kertoikin seuraavaa: ”Upeimpia hetkiä niin opetuksellisesti kuin ystävyytemme kannalta ovatkin olleet yhteisissä projekteissa koetut upeat onnistumiset. Sekä yhdessä laulamisesta että oppilaan musiikillisen ilmaisukyvyn puhkeami­sesta syntyneet flow-kokemukset ovat olleet upeita elämyksiä.”

Ystävästä opettaja

Olen myös ollut ystävällä oppilaana, jonka olen kokenut olevan haastavampaa kuin vieraalle opetukseen meneminen, koska totuttu asetelma ystävän kanssa muuttuu opetustilanteessa, se saa aluksi varuilleen. Sitä tulee mietittyä jo etukäteen, mitä toinen sanoo äänestä ja tekniikasta. Toki tilanne on sama aina, kun menee uudelle opettajalle, mutta ehkä tässä tilanteessa siinä on vielä jokin lisäulottuvuus, koska se ystävä ei välttämättä aiemmin ole arvioinut tekemisiäsi. Toisaalta sen alkujännityksen jälkeen ystävän opetukses­sa on ollut erittäin mukavaa ja olen kokenut kehittyväni silloin enemmän kuin vieraalla opettajalla. Tämä saattaa johtua siitä, että yhteys on jo saavutettu eikä toisen tapoja tarvitse opetella aivan alusta asti. Mah­dollisesti ystävän kanssa on jo ollut puhetta siitä, millä metodeilla oppilas oppii parhaiten, joten opettaja voi miettiä jo niitäkin valmiiksi.

Yksi kokemusasiantuntijani kuitenkin kertoi, että hänelle oli helpompi jättää harjoittelematta, koska opet­tajana oli ystävä, eikä joku vieras auktoriteetti. Ei kuulemma tarvinnut näytellä olevansa jotain muuta, kuin mitä oikeasti on. Hänen pääinstrumenttinsa ei ollut laulu, vaan halusi laulutunneille harrastuksen ta­kia. Voisi siis ajatella, että motivaatio itse aiheeseen saattaisi vaikuttaa siihen, miten paljon sen eteen on valmis tekemään töitä. Toisaalta samainen henkilö mainitsi myös, että oli erittäin helppoa kertoa, jos hän ei ymmärtänyt hakemaani asiaa tai jos jokin opetusmetodi tai harjoite ei toiminut. Eräällä toisella tuttaval­la oli erittäin huonoja kokemuksia siitä, kun hän oli mennyt ystävälleen oppilaaksi. Hän kuitenkin arveli, että tässä oli osittain kyse siitä, että opettaja oli ollut siihen aikaan epäpätevä eikä ammattietiikka ollut vielä täysin muodostunut.

Ystävä oppilaana

Myös opettajan näkökulmasta katsottuna ystävyys tuo oman lisänsä opettamiseen. Olen kokenut, että ys­täviä on mukava opettaa, mutta ennen ensimmäistä tuntia olen jännittänyt ja hermoillut enemmän kuin sil­loin, jos tuleva oppilas on ollut täysin vieras ihminen. Ilmeisesti uusi tilanne saa varpailleen, oli sitten kummassa roolissa tahansa, mutta edelleen opettaminen on lähtenyt rullaamaan helpommin eteenpäin, kun vastassa on ollut tuttu ihminen. Mielestäni on silloin helpompi olla rehellinen palautteen kanssa, kun tietää jo hieman, mitä toinen osaa ottaa vastaan. Toki tilanne on eri opetuksen yhteydessä kuin ystävien välisessä keskustelussa ja kuten edellä kerroin, opetettava saattaa jännittää sitä, mitä palautetta on tuleva. Koen kuitenkin, että vieraan ihmisen kanssa pitää olla vielä enemmän tuntosarvet pystyssä, jotta osaa an­taa palautteen oikealla tavalla ja että silloin epävarmuus saattaa kestää paljon pidempään kuin ystävän kanssa.

Kolikolla on tietenkin myös kääntöpuolensa ja moni tuttavistani kertoi, että tietyissä tilanteissa on vai­keampi antaa rakentavaa palautetta, jos vastapuoli on ystävä. Silloin ei ehkä osaa asetella sanoja niin, että ei kuulostaisi kovalta tai epäystävälliseltä ja helposti vain sivuuttaa jonkin sellaisen asian, johon muussa tapauksessa puuttuisi. On kuitenkin aina hyvä muistaa se, että joka tapauksessa yksi opettaja ei voi opet­taa oppilaalleen kaikkea vaan joku toinen opettaja saattaa osata esittää asiansa oppilaalle ymmärrettäväm­mässä muodossa kuin mitä itse osaa, mutta että jokaisella on silti jotain annettavaa jokaiselle oppilaalleen.

Jokaisessa opetussuhteessa ihannetilanne on se, että myös opettaja oppii oppilaalta, mutta kun hyvään opetussuhteeseen lisätään vielä ystävyyden tuoma luottamus vertaisoppiminen voi edetä aivan uudelle ta­solle. Opettajan tulisi jatkuvasti kehittää itseään ja ylläpitää ammattitaitoaan ja parhaimmassa tapauksessa opettaja oppii läheiseltä oppilaaltaan omasta opettajuudestaan ja äänestään.

Haasteita

Opetusalan Ammattijärjestö on luetteloinut millaisia arvoja opettajalla tulisi olla ja millainen opettajan ammattietiikan tulisi olla (Arvot 2015; Opettajan eettiset periaatteet, 2015). Arvot ja ammattietiikan peri­aatteet eivät ole ristiriidassa niiden arvojen ja etiikan kanssa, joita ystävyys pitää sisällään, mutta kuten aiemmin on jo todettu, ystävyyden takia näitä periaatteita voi olla haasteellisempaa noudattaa.

Opettajan arvoihin kuuluu, että on rehellinen itselleen ja muille ja että hänen tulisi kaikessa vuorovaiku­tuksessa päästä keskinäiseen kunnioitukseen yhteistyökumppaneiden kanssa (Arvot 2015). Edellä kerrot­tiin, että voi olla vaikeaa kertoa rehellisesti ystäväoppilaalleen palautetta, kun pelkää antavansa kylmän tai kritisoivan kuvan itsestään. Toinen ääripää on nk. keskinäinen kehumisen kerho, jolloin kehittämistä  vaativat asiat vain jätetään huomioimatta.

Toisen haasteen asettaa opetuksen puolueettomuus. Opettajan tulisi kohdella oppilasta yksilönä katsomat­ta hänen taustojaan (Opettajan eettiset periaatteet 2015). Jos opetettava on ystävä niin voi olla haastavaa kohdella häntä ilman mitään ennakkoluuloja, koska silloin tuntee jo oppilaansa jollain tasolla.

Lopuksi

Vaikka ystävyyden ja opetussuhteen yhdistämisessä on omat haasteensa, omien ja tuttavieni ajatusten pohjalta voi todeta, ettei ole paha asia, että opetussuhteessa on yhtenä aspektina ystävyys. Nähtiin, että opetussuhde on hedelmällisempi, kun osapuolet ovat myös ystäviä ja että monesti opetussuhde myös lujit­taa ystävyyttä. Ystävyys auttaa oppimisprosessissa ja sillä, kumpi oli olemassa ensin, ystävyys vai opetus­suhde ei havaittu olevan merkitystä. ”Laulaminen synnyttää ystävyyttä ja läheisiä ihmissuhteita, ehkä sik­si koska siinä ollaan niin avoimia ja henkilökohtaisella alueella.”

Haluan päättää tämän entisen laulunopettajani ja pitkäaikaisen ystäväni sanoihin, jotka allekirjoitan itse­kin ihan jokaista kirjainta myöten opettajana, oppilaana ja myös ystävänä: ”Ehdottomasti upeinta ystävän opettamisessa on valtava keskinäinen yhteisymmärrys joka tulee esiin yh­teisinä musiikillisina pyrkimyksinä ja rakkautena hienoihin teoksiin, yleisöön ja kanssamuusikkoihin. Se kirkastaa harmaita, rutiinintäyteisiä opetuspäiviä, antaa toivon näköaloja, lisää omaa halua kehittyä laula­jana ja opettajana ja tietenkin – lisää halua saada lisää upeita opetuskokemuksia, joissa yhteinen rakkaus musiikkiin ja pedagoginen rakkaus oppilaaseen auttavat niin oppilasta kuin opettajaakin eteenpäin muu­sikkouden maailmassa.”

Kirjoittaja: Leena Jaakkola 2015, Centria ammattikorkeakoulu.

Lähteet

Arvot 2015. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ. Viitattu 11.3.2015. http://www.oaj.fi/cs/oaj/arvot

Dunderfelt, T. 2002. Seitsemän avainta hyviin henkilökemioihin. 1. p. Helsinki: Hakapaino Oy.

Opettajan eettiset periaatteet. 2015. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ. Viitattu 12.3.2015. http://www.oaj.fi/cs/oaj/opettajan%20eettiset%20periaatteet

Rantanen, T. 2006. Ystävyys. Nettineuvo 21.6.2006. Viitattu 13.11.2014. http://www.nettineuvo.fi/index.asp