KUN OPPILAS LOPETTAA -instrumenttiopettajan työn haasteellisuus

Kuinka opettaja kokee itsensä oppilaan lopettaessa soitto-opintonsa musiikkioppilaitoksessa kesken? Missä tai kenessä on opettajan mielestä syy? Opettajassa, oppilaassa vai kenties jossain muussa asiassa? Tilanne on usein haasteellinen kaikille osapuolille.

Melko varmasti jokaiselle instrumentti- ja laulunopettajalle on tullut työssään eteen tilanteita, joissa oppilas syystä tai toisesta haluaa lopettaa opintonsa kesken. Tässä vaiheessa opettajalle tulee usein pohdittavaksi oman työnsä laatu sekä motivoinnin osaaminen, niin oppilasta, kuin häntä itseään kohtaan. Onko syy ollut mahdollisesti opettajan osaamisessa motivoida oppilasta tai kenties vain oppilaassa ja ehkä hänen mahdollisesta mielenkiinnon puutteestaan. Ovatko ehkä muut harrastukset mahdollisesti käyneet ylivoimaisen päällekäyviksi ja soittaminen on sitä myöten lopahtanut?

Käytännön kokemuksia

Oppilaan lopettaessa opettaja usein joutuu miettimään lopettamiseen johtaneita syitä. Haastattelin instrumenttiopettajina vuosia työskennelleitä kollegojani selvittääkseni kuinka erilaisia kokemuksia ja asian käsittelytapoja voisi tulla esiin. Otin tarkoituksella haastatteluihin kokeneita, yli kymmenen vuotta opettaneita sekä vähemmän kokeneita, kuten myös opiskelijoita, joilla opetuskokemusta vasta alkaa kertymään. Lopettamisiin suhtautuminen oli kokeneilla monesti rutinoituneempaa, koska asia on vuosien myötä tullut jo melko tutuksi. He olivat selvästi käsitelleet asian jo useaan kertaan ja jopa jollain tasolla rutinoituneet tähänkin asiaan. Kokemuksella on siis tässäkin asiassa tuntuva merkitys. Silti oman opettajuuden ja työskentelytapojen arviointi tulee esille lähes jokaisella kerralla kun lopettaminen tulee eteen. Vähemmän kokeneet opettajat saattavat ottaa asian henkilökohtaisemmin ja jäädä syyttämään itseään pitkäksikin aikaa. Varsinkin opetusuran alkuvaiheessa aloitteleva opettaja voi olla vielä kykenemätön arvioimaan omaa työtään ja sitä kautta selvittämään mahdollisia lopettamiseen johtaneita syitä. Opettajalla tulisi olla selkeä kuva siitä, kuinka hän toimii. Tämän saavuttaminen tukee selvästi jaksamista ja auttaa ongelmatilanteissa (Stenberg 2011, 29).

Asian tullessa ilmi

Lopettamispäätös voi tulla opettajan tietoon monella eri tavalla. Usein oppilas itse ilmoittaa opettajalle oppitunnilla, että hän ei tule jatkamaan opintojaan seuraavana lukuvuotena. Jos jäljellä olevia soittotunteja on vielä monia, voi opettajan olla vaikeaa motivoida itseään opettamistyöhön viimeisille tunneille lopettavan oppilaan kohdalla. Haastattelemistani opettajista monet pitivätkin tätä yhtenä haasteellisimmista tilanteista. Motivaatio opettamiseen tuleekin usein joistain edessä häämöttävistä tavoitteista; tutkinnoista, esiintymisistä ym., mutta tässä tilanteessa opettaminen tuntuu helposti vain päämäärättömältä työltä. Haastateltavat kertoivat monesti kokeneet tuntevansa, että he yrittävät vain saada ajan jollain kulumaan, eivätkä enää keskittyneet niinkään opetustyöhön. Lähes kaikki haastateltavat sanoivat myös yrittävänsä vielä joitain konsteja, joilla voisi muuttaa oppilaan mielen ja saada hänet mahdollisesti jatkamaan. Esimerkkinä voisi olla, vaikka soitettavan ohjelmiston muuttaminen enemmän oppilaan oman mielen mukaiseksi. Kokeneemmat opettajat tuntuivat olevan itsevarmempia kuinka toimia tässä asiassa ja olivat jo useasti kokeneet käytännön onnistumisia. Vähemmän kokeneilla oli luonnollisesti vähemmän itsevarmuutta ongelmatilanteissa toimiselle. Aloitteleva opettaja tarvitsee tukea työnsä sisällön ja kontekstin tarkastelussa (Järvinen 1999, 261). Työyhteisössä tapahtuvat keskustelut ovat hyvin tärkeitä monille ja esimerkiksi esimiehen kanssa käytävät kehityskeskustelut ovat hyviä yhteenvedon paikkoja lukuvuoden päätteeksi. Kaiken kaikkiaan opettajien keskinäisillä suhteilla on työhyvinvoinnille suuri merkitys, moni kokee yhdessä tekemisen ja yhteiset tauot tärkeiksi (Salovaara & Honkonen 2013, 21).

Mistä löytyy motivaatio?

Opetustyössään instrumenttiopettaja joutuu usein kohtaamaan haasteita, jotka saattavat laittaa opettajan motivaation koetukselle. Oppilaan lopettaessa, olivatpa siihen johtaneet syyt mitä tahansa, on oman työn arviointi hyödyllistä ja opettavaista. Ulkoinen motivaatio (esim. palkka, oppilasmäärien säilyminen ennallaan) on ehkä helpompaa hahmottaa motivaation lähteenä. Sisäinen motivaatio taas sisältää monia syvällisempiä asioita, jotka tuntuivat haastattelemistani opettajista kuitenkin merkityksellisemmiltä työn sujumisen ja oman ammattiylpeyden kannalta. Tehokkaan ja innostavan oppimisen kannalta motivaation luominen ja ylläpitäminen on välttämätöntä (Jousmäki, Järvinen & Siitonen 2010, 1). Voidaankin sanoa, että motivaatio on lähinnä opetuksen tulos eikä välttämättä sen edellytys (Vuorinen 1998, 23). Toisaalta myös musiikkioppilaitoksen opetussuunnitelman mukaan eteneminen tuntuu opettajista tärkeältä, vaikkakin sitä sovelletaan käytännössä usein oppilaan mukaisesti. Kun opettajalla on tieto oppilaan lopettamisesta, ei opetussuunnitelmallakaan ole enää sen antamaa tukea oppituntien sisältöön. Opetussuunnitelma on joka tapauksessa hyvä yleinen kehys, jonka pohjalta opettaja suunnittelee opetuksensa sisältöä ja sen tavoitteiden saavuttamista (Pruuki 2008, 32). Suunniteltujen tavoitteiden toteutumatta jääminen luonnollisesti laskee opettajan sekä oppilaan motivaatiota. Opettajakollegoilta saa myös tukea tarvittaessa. Näin kokivat suurin osa haastateltavistani ja pitivät avointa keskustelua hyvin tärkeänä osana työssä jaksamisessa.

Opettaja oppijana

Opettajan työhön kuuluu olennaisena osana oman työnsä jatkuva kehittäminen ja sen laadun tarkkaileminen. Kuten aiemmin mainitsin, moni haastatelluista koki varsinkin yllättävän lopettamisen kohdalla, että hänen tulee arvioida opetusmetodejaan tarkemmin ja myös harkita jotain uuden tuomista mukaan. Vuosia jatkunut saman metodin käyttäminen voi olla hyväkin asia, mutta saattaa myös rutinoida liikaa ja saada opetuksen jämähtämään paikoilleen. Opettajan mahdollisuus vaikuttaa opiskelijan perustarpeisiin ja arvoihin on hidasta; ainakin ne muuttuvat yleensä hitaasti (Vuorinen 1998, 22). Tämän saavuttamiseen vaaditaan vuosien työ, joka vaatii oppilaaseen hyvän luottamussuhteen. Kaiken sujuessa hyvin opettaja ei ehkä kiinnitä paljoa huomiota työhönsä ja sen arviointiin, mutta ongelmien ilmaantuessa itsearviointi alkaa korostumaan, mikä voikin olla välttämätöntä. Ammattiylpeä opettaja on tietoinen siitä, että hän on pätevä ja osaava (Salovaara & Honkonen 2013, 29). Osa tätä pätevyyttä on myös se, että opettaja on kykenevä selkeään ja kriittiseen itsearviointiin.

Käytännön vaikutukset

Oppilaan lopettamispäätös vaikuttaa myös varsinkin tuntiopettajan viikkotuntimäärään, jos tilalle ei ole saatavilla uutta oppilasta. Kesken lukuvuotta on vaikeaa löytää uusia oppilaita ja joskus järjestetäänkin esimerkiksi ylimääräiset pääsykokeet oppilasmäärien täydentämiseksi. Opettaja joutuukin usein pohtimaan näitä käytännön asioita ja siitä voi jopa tulla paineita, ettei kukaan lopettaisi kesken lukuvuoden ja tuntimäärää täten vähenisi. Oppilasmäärän väheneminen vaikuttaa palkkaan vähentävästi ja opettajan ulkoinen motivaatio saattaa tällöin laskea. Sisäinen motivaatio voi myös usein olla kovilla näissä tilanteissa, koska voi tuntua, että oppilas pitäisi saada jatkamaan melkein keinolla millä hyvänsä, vaikka se ei enää olisi oppilaan parhaan hyödyn kannalta mahdollista.

Kokemus auttaa

Uskoisin, että vasta vuosia opetustyötä tehneenä voi saada riittävästi kokemusta ja sitä kautta varmuutta omaan tekemiseensä. Siltikin uudet tilanteet ovat aina erilaisia ja täten joutuvat aina uuden arvioinnin kohteeksi. Todellisuudessa vain osa oppilaista jatkaa opintojaan pitkäjänteisesti useita vuosia ja vieläkin harvempi heistä päätyy ammattimuusikoiksi. Opetustyötä ei kuitenkaan voi tehdä puoliteholla ja jokaisen oppilaan on saatava yhtä omistautunutta opetusta kuin muidenkin. On kuitenkin alusta asti tähdättävä siihen, että jokaisella olisi tavoitteena musiikkiopiston opintojen jälkeen jatko-opinnot seuraavalla tasolla. Tämänkin vuoksi oppilaan lopettamispäätös voi olla hankala asia opettajalle, koska tuo tavoite jää tällöin saavuttamatta. Opettajan tulisi kuitenkin aina varautua siihen, että asiat eivät aina tule menemään täysin suunnitelmien mukaisesti. Silti opettajan tulisi olla rohkea ja luottaa omaan ajattelutaitoonsa (Räsänen, Arikoski, Mäntynen & Perttula 1999, 20). Hyvin lupaava ja ahkera, vuosia soittoa harrastanut oppilas saattaa lopettaa opintonsa yhtä lailla kuin vasta-alkanut. Myös vuosia soittotunneilla käynyt aiemmin vähemmän ahkera oppilas saattaa saada jostain, kuin yllättäen suuren määrän intoa ja jatkaa jopa ammattilaiseksi asti. Kaikkea tätä opettajan on melko mahdotonta tietää ennalta, siksi kaikkien oppilaiden tulisi saada tasokasta ja motivoivaa opetusta opintojen alusta saakka.

 Kirjoittaja: Marko Rutanen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Salovaara, R. & Honkonen, T. (2013). Voi hyvin, opettaja! Jyvaskyla: PS-kustannus.

Räsänen, P., Arikoski, J., Mäntynen, P. & Perttula, J. (1999). Opettajuuden psykologia. Jyväskylä: Yliopistopaino.

Pruuki, L. (2008). Ilo opettaa. Helsinki: Edita Prima Oy.

Stenberg, K. (2011). Riittävän hyvä opettaja. Jyvaskyla: PS-kustannus.

Etelänpelto, A., Tynjälä, P. (Toim.). ( 1999). Oppiminen ja asiantuntijuus. Juva: Wsoy.

Jousmäki, M., Järvinen, M. & Siitonen, M. (2010). Opettajan käsityksiä omasta motivaatiostaan ja tavastaan opettaa. Tampereen ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu. Opettajankoulutuksen kehittämishanke.

Vuorinen, I. (1993). Tuhat tapaa opettaa. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.

Musiikkioppilaitoksen opettajien haastattelut 2015.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti