Kohtaaminen erilaisten oppijoiden kanssa

Erilaisen oppijan kanssa työskentely on ainutlaatuista ja aitoa ja siitä saa palautteen heti. Olen kohdannut erilaisia oppijoita työni kautta, kun aloin syksyllä pitämään musiikkikerhoja erilaisille oppijoille avoimella konservatoriolla. Ryhmät koostuvat oppijoista, joilla on kehitysvamma, autismi, Down- tai asperger- oireyhtymä. Mennessäni pitämään ensimmäistä opetuskertaani minua jännitti todella paljon, kun en tiennyt mitä odottaa. Ensimmäisestä kerrasta jäi kuitenkin hyvä mieli ja olin innoissani odottamassa jo seuraavaa kertaani.

Käsitteistön avaamista

Autismi kuuluu lapsuuden laaja-alaisiin kehityshäiriöihin, joille on ominaista jo lapsuudessa ilmenevät vakava-asteiset ja laaja-alaiset vajavuudet lapsen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestintäkyvyssä. Autistiselle häiriössä ilmenee sekä merkittäviä puutteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa että kommunikaatiokyvyssä. Autismista kärsivälle lapselle ja aikuiselle on vaikeaa ymmärtää ja tulkita toisen ihmisen tunteita ja ajatuksia heidän eleistään ja ilmeistään. (Huttunen 2014.)

Asperger-oireyhtymä kuuluu myös lasten laaja-alaisiin kehityshäiriöihin. Sille on ominaista ongelmat toisten ihmisten tunnetilojen ymmärtämisessä ja siitä johtuvat kommunikaatio-ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä erilaiset kaavamaiset käyttäytymistavat. Asperger-lapset ja nuoret ovat keskimäärin älyllisesti normaaleja, usein myös lahjakkaita. Monille oireyhtymästä kärsiville on ominaista poikkeuksellinen kiinnostus spesifisiin aiheisiin tai harrastuksiin ja niiden yksityiskohtiin. (Huttunen 2014.)

Kehitysvamma on vamma käsitys- ja ymmärtämiskyvyn alueella. Tämä ei ole sairaus vaan se on vamma tai vaurio, joka vaikeuttaa jokapäiväistä elämistä. Kehitysvamma voidaan luokitella lievästä vaikeaan. Joillakin kehitysvammaisilla ihmisillä voi olla lisävammoja, jotka voivat vaikeuttaa liikkumista, puhetta ja vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa. Oppiminen ja uusien asioiden käsitteellinen ajattelu on vaikeampaa.  (Paavilainen 2013-2014.)

Downin-oireyhtymä on yksi yleisimmistä kehityshäiriöistä. Downin oireyhtymään liittyy poikkeava ulkonäkö, toiminnallisia ja rakenteellisia ongelmia, kehitys- ja kasvuhäiriöitä. Down-henkilöt ovat yleensä hyväntuulisia, mutta ovat myös itsepäisiä toimeliaisuudessaan ja ylivilkkaita. Heillä on myös keskivaikea älyllinen ongelma, joka vastaa yleensä 6-8-vuotiaan lapsen tasoa. (Paavilainen 2013-2014.)

Olen huomannut, että kaikki edellä mainitut aiheuttavat haastetta tuntien suunnitteluun.

Oppimisen ohjaaminen

Oppituntini ohjelma koostuu liikkeistä, jotka auttavat sekä motorisesti että kognitiivisesti. Aloitan tuntini yleensä venyttelemällä. Tähän juonnan mukaan alkulaulun, jossa on myös motorisesti kehittäviä liikkeitä. Tunnin aikana otamme myös rytmiharjoitteita, soitamme ja laulamme yhdessä. Kerromme loruja ja runoja. Tuntini päättyvät usein rentoutumishetkeen, jonka olen todennut tärkeäksi oppijoille. Rentoutumishetken aikana kuuntelemme yleensä rauhallista musiikkia. Silloin oppilaat saavat rauhoittua ja kuunnella.

Tuntisuunnitelmaa laatiessa mietin, kuinka oppilaat pystyvät osallistumaan tuokioon. Haluan jollakin tavalla tuoda jokaiselle oppilaalle rytmin kehoon ja mahdollisuuden osallistua tuntiin. Opettajana minun täytyy auttaa oppilasta ja katsoa, mihin oppilas pystyy. Tarvittaessa voin muokata suunnitelmaa tunnin kuluessa. Tunnilla säestysinstrumenttinani on pääosin harmonikka, koska se on minun pääinstrumenttini koulussa.

Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet tulivat voimaan vuonna 2002. Mikäli oppilas ei vammaisuuden, sairauden tai muun näihin verrattavissa olevan syyn vuoksi kykene opiskelemaan oppilaitoksen opetussuunnitelman mukaisesti, opetussuunnitelman tavoitteita voidaan yksilöllistää vastaamaan oppilaan edellytyksiä. Tällöin oppilaalle laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, jossa määritellään opiskelun tavoitteet, opiskeluaika, opetuksen toteuttamistapa, tarvittavat tukitoimet, mahdolliset suoritukset ja arviointimenettely. Opetusta järjestettäessä on otettava huomioon, että opintojen tavoitteet ovat musiikkikasvatuksellisia. Oppilaalta edellytetään kykyä käyttää hyväkseen annettavaa opetusta. Tavoitteissa painottuvat oppilaan musiikillisten kykyjen ja taitojen kehittäminen hänen omista lähtökohdistaan käsin sekä musiikin elämyksellinen kokeminen. Opetusta voidaan toteuttaa sekä yksilö- että ryhmäopetuksena. (Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2002.)

Tähän voitaisiin yhdistää myös inkluusio. ”Inkluusio tarkoittaa sitä, että kaikki oppilaat käyvät koulua yhdessä, yhteinen opetus on järjestetty oppilaiden yksilöllisten edellytysten mukaisesti ja jokainen – niin oppilas kuin henkilökunnan jäsenkin – tuntee olevansa hyväksytty ja arvostettu kouluyhteisössä. Inkluusio ei ole tietty saavutettu tila, vaan se on jatkuvaa oppimisen ja osallistumisen esteiden purkamista koulussa ja koko yhteiskunnassa.” (Naukkarinen, Ladonlahti & Saloviita 2010.)

Pidän myös itse näitä edellä mainittuja asioita erittäin tärkeänä, koska minun mielestäni jokaisella on oikeus oppia ja saada tehdä musiikkia. Opetuksen täytyy mennä oppijan oman tason mukaan ja tärkeää tässä on, että opettaja oppii tuntemaan oppilaan. Musiikki auttaa myös erilaisia oppijoita heidän motorisessa ja kognitiivisessa kasvussaan. Musiikki tuo heille hyvän mielen.

Kohtaaminen

Kuinka opettajan pitäisi sitten kohdata erilaisia oppijoita? Millainen persoona opettajan on hyvä olla? Mitä välineitä opettaja tarvitsee erilaisten oppijoiden kanssa? Näitä kysymyksiä miettien pohdiskelen omaa opettajuuttani. ”Opettajan tulisi luoda turvallinen rakenne, johon oppilas voi kiinnittyä. Turvallinen oppimisympäristö antaa oppilaalle mahdollisuuden päästää luovuutensa esiin. Tärkeää turvallisen ympäristön luomisessa on läsnäolo, havainnollisuus sekä tekeminen.” (Kiviranta 2008, 5.)

Olen itse luonteeltani avoin, aurinkoinen, sosiaalinen, herkkä ja tulen todella hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ensimmäistä kertaa mennessäni opettamaan erilaisia oppijoita, olin todella jännittynyt. Ajattelin, että osaanko minä opettaa heitä, ja miten tulen toimeen heidän kanssaan, vaikka tiesin isoksi vahvuudekseni, että tulen varmasti toimeen ja se ei tule olemaan ongelmani. Mietin myös, kuinka osaan sulkea turhan pohdinnan pois, mutta jotenkin siihen vain pystyy.

Se ilo, minkä voin tuottaa heille ja minkä he antavat minulle joka ikisellä tunnilla, sekä tunnin jälkeen, on aivan sanoinkuvaamaton. Erilaiset oppijat tuovat välittävän ja suoran palautteen tunneilla. Monet kaverini, jotka ovat olleet observoimassa minua, ovat kysyneet: ”Miten sinä Mari pystyt tuohon, minä en välttämättä osaisi opettaa?” Vastaukseni näihin kysymyksiin on ollut, että erilaiset oppijat saavat hyvänolon tunteen, minä nautin työstäni, ja että saan antaa heille kerran viikossa sen tunnin, josta he saavat ilon itselleen sekä onnistumisen tunteen. Näin he jaksavat ilolla taas odottaa seuraavaan musiikkituokioon. Ja se ilo, mikä minulle tulee siitä, on uskomaton, ja se auttaa minua jaksamaan omassa arjessani kiireen keskellä.

Opettajan tulisi olla avarakatseinen, ymmärtäväinen, avulias, lämmin ja luoda turvallinen ympäristö oppijalle. Tämä kaikki pätee myös muidenkin oppijoiden kanssa, mutta erilaiset oppijat tarvitsevat näitä vielä enemmän. Syksyn ajan opettaessani huomasin, millainen luottamussuhde oppilaiden ja minun välilleni kehittyi. Haasteeksi koin aluksi autismi- ja asperger-oppilaat, koska heihin täytyi pitkään hakea oppilaan ja opettajan välistä suhdetta. Kunnes myöhemmin opetuksen edetessä huomasin sen löytyneen. Siitä lähtien opetus on mennyt hyvin.

Erilaisten oppijoiden kanssa on hyvä olla kärsivällinen, sillä kaikki eivät opi tai ymmärrä samassa tahdissa kuin muut. Yksi tärkeä opettajan ominaisuus on rauhallisuus. On myös opetettava selkeillä lauseilla ja artikuloitava hyvin. Pitäisi käyttää helposti ymmärrettävää kieltä, puhua rauhallisella äänellä sekä rytmillä.

Opettaessa on hyvä käyttää apuna kuvia. Etenkin autistit ja aspergerit tarvitsevat kuvia. Kuvat auttavat hahmottamaan oppijoille paljon paremmin kappaletta ja tapahtumien kulkua. Kaikille tunneille en kuitenkaan ole kuvia ottanut avuksi, mutta suurimmalla osalla tunneista käytän niitä. Opettajalle olisi myös hyvä osata tyypilliset viittomankieliset sanat, kuten kuunnellaan, hiljaa, ei saa, ole hyvä ja saa. Näitä voi hyödyntää opettamisessa.

Itse olen kokenut erilaisten oppijoiden ohjaamisen hyvin mielekkäänä. Se on haastavaa, mutta minä pidän haasteista. Oppilaat ovat välittäviä ja ihania persoonia, ja heidän kanssaan on ilo työskennellä. Minkään tunnin jälkeen en ole katunut sitä, että lähdin opettamaan heitä. Kannustan kaikkia, jotka kokevat erilaisten oppijoiden kanssa työskentelyn kiinnostavaksi: lähtekää rohkeasti yrittämään! Opettamalla ja itse tekemällä sen vain oppii.

Kirjoittaja: Mari Hiltunen 2015, Savonia-amk

 

Lähteet:

Huttunen, M .2014. Aspergerin oireyhtymä. Duodecim. Terveyskirjasto. Viitattu 12.4.2015. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00354

Huttunen, M. 2014. Autismi. Duodecim. Terveyskirjasto. Viitattu 12.4.2015. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00355

Kiviranta, T. 2008. Erilaiset oppijat musiikkiopistoissa. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, opettajan pedagogiset opinnot musiikin ja tanssin alalla. Viitattu 23.3.2015. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/19614/jamk_1218697491_9.pdf?sequence=1

Naukkarinen, A., Ladonlahti, T. & Saloviita, T. 2010. Yhteinen koulu kaikille. Edu.fi.Yleissivistävä koulutus. Oppilaan tuki. Viitattu 23.3.2015. http://www.edu.fi/erityinen_tuki/yhteinen_koulu_kaikille

Paavilainen, E. 2013-2014. Yleistietoa autismista, aspergeristä ja kehitysvammaisuudesta. Savonia amk: .Johdatus soveltavaan musiikkipedagogiikkaan, kurssimateriaali.

Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet. 2002. Viitattu 13.4.2015. http://www.oph.fi/download/123013_musiik_tait_ops_2002.pdf

Jätä kommentti