”Kind of Glue?” Jazz-workshopista eväitä jazzin ja improvisoinnin harjoitteluun

Suuret ryhmäkoot asettavat haasteita musiikkioppilaitoksien workshop-opetukselle. Kuusi kuukautta kestävä workshop joudutaan usein toteuttamaan lauluohjelmistoon perustuvana projektina, joka päättyy konserttiin. Jos lauluohjelmisto jätetään pois, voidaan jazz-workshopista tehdä intensiivikurssi, joka antaa eväitä ja motivaatiota pidempiaikaiseen jazzin, improvisoinnin sekä kokonaisvaltaisen instrumentin hallinnan harjoitteluun.

Haasteena suuret ryhmät ja instrumenttien epätasainen jakautuminen

Olemme opintojemme varrella huomanneet, että musiikkialan oppilaitoksissa instrumentit jakautuvat välillä hyvin epätasaisesti. Workshop-yhtyeen kokoonpano saattaa olla esimerkiksi seuraava: basisti, pianisti, 2 kitaristia, 2 rumpalia ja 6 laulajaa. Opetuksen järjestäminen tällaiselle kokoonpanolle on haasteellista ja lauluohjelmistoon perustuva workshop onkin näissä olosuhteissa luonteva tapa toteuttaa jazz-musiikin opintojakso. Kyseinen menetelmä on kuitenkin hieman yksipuolinen ja monet jazzin keskeiset asiat, kuten improvisointi ja yhtyesoitto, jäävät tarkemmin käsittelemättä.

Vastauksena näihin kysymyksiin olemme Jyväskylän Ammattikorkeakoulussa suunnittelemassa jazz-workshopia, jossa instrumentit ja laulu erotellaan toisistaan. Tällöin molemmille laaditaan oma opintokokonaisuus. Olemme opintojakson vastuuopettajan kanssa keskustelleet uudenlaisesta workshopista ja sitä on tarkoitus kokeilla käytännössä syksyllä 2015. Tässä artikkelissa esiin tulevat asiat koskevat kuitenkin kaikkia opiskelijoita instrumentista riippumatta ja eroavaisuuksia laulun ja muiden instrumenttien välillä syntyy lähinnä vain harjoitusten sisällössä ja kontaktiopetuksen toteuttamistavoissa. Käytännössä opiskelijat jaetaan yhtyeisiin tai lauluryhmiin, jotka kontaktikerroilla musisoivat opettajan ohjauksessa. Itsenäinen harjoittelu tapahtuu kotona. Perinteisen lauluohjelmiston ja sen säestämisen vaihtaminen toisenlaiseen toteutustapaan antaa jazz-workshopille uusia mahdollisuuksia käydä läpi jazz-musiikin eri aspekteja. Näin opiskelijat saavat motivaatiota ja uusia näkökulmia soittotaitonsa kehittämiseen. Workshopin kontaktikerrat sekä julkiset esiintymiset perustuvat yhtyesoittoon sekä improvisointiin.

Oppiminen on aina opiskelijan vastuulla

Musiikkialan opinnoissa suurin osa opiskelijan työstä on omalla ajalla tapahtuvaa itsenäistä harjoittelua. Ilman säännöllistä ja pitkäjänteistä harjoittelua ei kehittymistä voida odottaa tapahtuvan. Jazz-musiikki on laaja käsite ja 6 kuukauden mittaisen workshopin aikana siitä voidaan vain raapaista pintaa. Hahmottelemamme workshopin tavoitteena ei olekaan jazz-ohjelmiston kasaaminen ja sen harjoittelu, vaan opiskelijoiden itsenäisen harjoittelun ja opiskelun monipuolistaminen, kehittäminen ja tukeminen. Oppilaitoksen rooli on mahdollisuuksiensa mukaan tukea opiskelijaa soittotaidon kehittämisessä. Itse oppiminen on jokaisen omalla vastuulla.

Pääinstrumentin C-kurssin suorittamisesta saa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa syksyllä 2015 alkavat opetussuunnitelman mukaisesti 35 opintopistettä (Musiikkipedagogiopintojen rakenne JAMK 2014).  Työtunteina se vastaa 945 tuntia opiskelijan työtä, josta pääosa on itsenäistä harjoittelua. B-kurssin suorittavilla opintopisteitä kertyy 70, joka on työtunteina 1890 tuntia opiskelijan työtä. Näiden lukujen valossa oppilaan oma työskentely on oppimisen keskiössä, joten musiikkityylien ja instrumentin hallinta hankitaan itsenäisen harjoittelun kautta, eikä workshopien kontaktiopetuksen aikana.

Mielenkiintoisen näkökulman harjoittelun tarvittavan määrään antaa Ericssonin 10 000 tunnin sääntö (Levitin 2009, 197). Ericsson on tutkimuksissaan päätynyt siihen tulokseen, että tullakseen ekspertiksi urheilussa, tanssissa tai musiikissa, vaaditaan 10 000 tuntia tarkoituksellista harjoittelua. Luku on keskiarvo, joten vaadittavan harjoittelun määrä vaihtelee.

”Tärkeintä on erinomainen soittotaito”

Musiikkialan toimintaympäristöä ja osaamistarpeita kartoittavassa raportissa musiikkiopiston rehtorit kertovat näkemyksiään opettajan osaamisvaatimuksista. Rehtoreiden haastatteluissa soittotaidon merkitys korostuu. Erinomainen soittotaito katsotaan yhdeksi keskeisimmistä opettajan osa-alueista (Pohjannoro 2010, 38). Erään rehtorin näkemyksen mukaan B-kurssin tasoinen osaaminen riittää vain perustason opetukseen (mt. 38). Onkin tärkeää ymmärtää, että pedagogiopintojen aikaiset kurssisuoritukset ovat muodollisia eivätkä itsessään kerro kaikkea henkilön varsinaisesta soittotaidosta. Soittotaidon kehittäminen on elinikäinen prosessi, ja instrumenttipedagogiksi opiskelevan tulisikin asettaa harjoittelun tavoitteet kurssisuorituksia korkeammalle. Haastattelujen ja tutkimusten valossa on selvää, että musiikkipedagogin paras käyntikortti on erinomainen soittotaito joka hankitaan laadukkaalla, runsaalla ja säännöllisellä harjoittelulla. Suunnittelemassamme jazz-workshopissa opiskelijoiden harjoittelu siirretään oppimisen keskiöön.

Avainasemassa ovat motivaatio, laadukas harjoittelumateriaali sekä ammattitaitoinen ohjaus

Mielestämme tilausta uudenlaiselle workshopille on myös siksi, että nykyään opiskelumateriaalia ja opetusvideoita on valtavia määriä internetissä, kirjoissa ja DVD- levyillä. Kontaktiopetuksen roolia tulisikin korostaa siten, että tämän valtavan tietomäärän seasta voitaisiin louhia mahdollisimman hyvät harjoittelumetodit, joita soittotunneilla ja workshopeissa opettajien ja opiskelijoiden yhteistyönä jalostetaan. Workshop-työskentelyssä pyrimme yhdistämään opettajien ammattitaidon, opiskelijoiden motivaation sekä tehokkaat harjoittelumenetelmät. Tällä tavalla opiskelijoiden itsenäinen harjoittelu saataisiin nostettua uudelle tasolle.

Millaiset taidot ovat tavoitteena?

John Riley (2009) kiteyttää taitavan muusikon taidot 4 osa-alueeseen:

• Erinomainen tekniikka ”excellent technique”
• Voimakas groove ”strong groove”
• Sulava luovuus ”fluent creativity”
• Ensiluokkainen muusikkous ”superior musicianship”

Vaikkei Jazz-musiikin tai oman instrumentin ”ensiluokkaista” osaamista voida opiskelijalta hänen valmistuessaan vaatia, on pedagogiopiskelijan hyvä pyrkiä opintojensa aikana kohti Rileyn kriteerejä. Jazz- musiikilla on pitkät perinteet ja se on teknisesti vaativaa. Lisäksi se on keskeinen osa suomalaista musiikkikoulusta, joten sen hallitsemista voidaan pop/jazz instrumenttipedagogin koulutuksen suorittaneelta odottaa. Työskentelyn laatiminen Rileyn kriteerien puitteissa mahdollistaa melko kokonaisvaltaisen opiskelukokonaisuuden suunnittelemisen jokaiselle soittimelle. Rileyn kriteerit toimivat lopulta yhtenä kokonaisuutena ja niiden kehittäminen on jokaiselle muusikolle tärkeää (mt.).

Mitä siis harjoitellaan?

Rileyn mainitsemia termejä on vaikea tarkasti määritellä, mutta ne ovat keskeisiä ammattimuusikon ja musiikkipedagogin taitoja ja niiden harjoitteleminen on instrumenttiopintojen keskiössä.

Hyvän tekniikan omaava muusikko pystyy soittamaan tai laulamaan vapaasti ilman teknisiä esteitä ja kykenee ilmaisemaan musiikillisesti juuri mitä haluaa. (Riley  2009). Tekniikan harjoittelu on luonnollinen osa musiikkipedagogin jokapäiväistä elämää, joten tämä osa-alue onkin luonnollista sisällyttää jazz-workshopiin.

Groove käsitteenä on vaikea sanallisesti määritellä. Grooven syntyminen vaatii soittajilta taitoa kuunnella ja soittaa osuutensa hienorytmisestikin hyvin tarkasti (Pesonen 2010, 10). Groove liittyy siis vahvasti rytmiikkaan, timeen, dynamiikkaan ja fraseeraukseen. Groove ja svengi ovat asioita, jotka saavat muusikon ja yhtyeen kuulostamaan hyvältä ja vetämään kuulijan puoleensa. Tätä teemaa harjoitellaan myös yhtyeittäin.

Sulava luovuus voidaan käsittää taitona soittaa ja improvisoida intuitiivisesti ilman teknisiä esteitä. Käsite liittyy vahvasti improvisointitaitoihin ja musiikilliseen ilmaisuun.

Ensiluokkaisen muusikkouden teemoja ovat mm. muiden soittajien kuunteleminen, yhteisen svengin löytäminen, musiikillisten keinojen avulla kommunikoiminen sekä improvisointi.

Workshopin pääteemoiksi muodostuvat:

• harjoittelu
• improvisointi ja soolot
• tekniikka
• jazzin aikakaudet ja tyylilajit
• yhtyesoitto ja musiikin avulla kommunikointi
• rytmiikka ja dynamiikka
• svengi ja groove

Näiden teemojen pohjalta jazzin treenaamiseen saa kattavan pohjan.

 Improvisointi osana workshopia

Improvisointia pidetään jazz-musiikin keskeisimpänä elementtinä ja se avaa musisointiin uusia mahdollisuuksia. Tällaisia mahdollisuuksia ovat esimerkiksi spontaanius, kokeileminen sekä uusien ja persoonallisten näkökulmien löytäminen omaan musiikilliseen ilmaisuun. Kaikissa jazz-musiikin tyyleissä on tilaa improvisoinnille ja ilman improvisointia jazz olisi paljon mielenkiinnottomampaa. Yksi jazz-muusikon ja musiikkipedagogin keskeisistä taidoista onkin taito improvisoida. Kuinka improvisointia voi sitten oppia? Vastaus on helppo: harjoittelemalla sitä usein ja paljon. Yksi jazz-workshopin pääteemoista onkin improvisointi ja sen harjoittelu.

Jim Snidero (2014) kuvailee improvisointia toiminnaksi, joka on nimestään huolimatta ennalta määriteltyä ja siten myös opetettavissa ja opiskeltavissa. Välillä jazz-muusikot rinnastavat improvisoinnin puhumiseen. Hannu Leppänen (2014, 4) tulkitsee puhumismetaforan siten, että jos kuulijan halutaan ymmärtävän puhetta, on puhujan kyettävä muodostamaan järjellisiä lauseita. Puhujan täytyy siis osata ”laittaa äänteet ja niistä muodostuvat sanat oikeaan järjestykseen”. Improvisoinnin rakennuspalikoiden onkin hyvä olla systemaattisen harjoittelun kohteena. Näitä rakennuspalikoita ovat esimerkiksi asteikot ja niiden suhde sointuihin, asteikkojen äänistä muodostettavat melodiat ja teemat sekä rytmit ja sointivärit.

Kuinka kauan pitää harjoitella ennen kuin voi alkaa improvisoimaan?

Jamie Aebersoldin (2010) mielestä suurin ongelma aloittelevilla improvisoijilla on se, että he luulevat, että jokaisen soolon pitäisi onnistua ja olla täydellinen Tähän ei ensimmäisillä kerroilla kukaan tietenkään pysty. Aebersold on myös sitä mieltä, ettei improvisointi vaadi muuta kuin kovaa työtä ja tunnollista harjoittelua. Jonkin ajan kuluttua tuloksia alkaa näkyä. Lisäksi hän sanoo, että kun muusikko oppii sooloilemaan kappaleiden tai sointukulkujen päällä, hänen ilmaisunsa vapautuu ja soittotaito kehittyy entisestään.

Siihen, että muusikko pystyy soittamaan intuitiivisesti ja vapaasti, vaaditaan kuitenkin pitkäjänteistä harjoittelua. Vaikkakin taitava improvisoija elää hetkessä, täytyy improvisoinnin rakennuspalikoiden olla hyvin harjoiteltuna. Improvisointitaidon kehittäminen perustuu systemaattiseen harjoitteluun, jota voisi jazz-workshopin puitteissa ohjata ja tukea.

Workshopin metodit ja osaamistavoitteet

Workshopia laadittaessa keskitytään enemmän opetusmetodeihin ja itsenäisen harjoittelun tukemiseen, kuin laulettavaan ja säestettävään ohjelmistoon. Instrumenttikohtaiset harjoitukset laadittaisiin tällöin oman opettajan kanssa. Eri tyyleihin ja jazzin historiaan perehdytään enimmäkseen itsenäisesti opiskelumateriaalin avulla. Opiskeltuja teemoja harjoitellaan kontaktitunneilla. Teemat ja tyylikaudet vaihtelevat 1-2 viikon välein. Kontaktikerroilla improvisoidaan ja musisoidaan yhtyeittäin opettajan johdolla.

Opintojakson suoritettuaan opiskelija:

• Tuntee jazzin tyylilajit, historian ja käsitteet pääpiirteittäin.
• Ymmärtää yhtyesoiton pääperiaatteet.
• Osaa itsenäisesti ja lähdekriittisesti etsiä uutta opiskelu- ja harjoittelumateriaalia.
• Osaa suunnitella ja kehittää omaa harjoitteluaan ja ymmärtää runsaan harjoittelun merkityksen.
• Kykenee improvisoimaan ja kehittämään improvisointitaitojaan.

Laadukasta opetusta ja oppimista

Improvisoinnin ja yhtyesoiton opetukselle on ollut kysyntää ja hahmottelemamme workshop pyrkii tarjoamaan mahdollisuuksia näiden taitojen kehittämiseen. Taloudellinen taantuma vaikuttaa myös oppilaitoksiin, joten henkilöstön ja workshopien määrää ei luultavasti ole mahdollista nostaa. Uudenlainen workshop pyrkii ratkaisemaan osan tästä ongelmasta yhdistämällä opettajien tietotaidon ja opiskelijoiden oman tekemisen. Tavoitteena on jazz-musiikin opintokokonaisuus, joka antaa opiskelijoille motivaatiota ja eväitä jatkaa jazz-musiikin itsenäistä tutkimista, kuuntelemista ja harjoittelemista myös opintojensa jälkeen. Jazzia, kuten muitakaan musiikkityylejä, ei voi oppia kuukausien tai edes vuosien aikana. Siksi ammattikorkeakoulun kontaktiopetuksen pitäisi mielestämme pyrkiä vaikuttamaan opiskelijoiden valmistumisen jälkeiseen kehittymiseen. Uudessa workshopissa siirrytään suurista ryhmistä pienempiin yhtyeisiin, perehdytään teemoihin ja harjoituksiin itsenäisesti, sekä rakennetaan lähtökohdat elinikäiselle soiton opiskelulle.

Uudenlaisen workshopin tavoitteena on olla tehokas, mielekäs, laadukas, motivoiva ja kehittävä opintojakso. Sen saavat aikaan ammattitaitoiset opettajat sekä ahkerat ja motivoituneet opiskelijat.

Kirjoittajat: Aurora Hentunen ja Ville Keränen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Howey, B. 2010. Gaining Independence: An Interview with Jamey Aebersold.  Teaching Music Journal. National Association for Music Education. 17, 6, 26–29. Nelli-portaali, EBSCO.

Leppänen, H. 2010. Rumpalin trioli-improvisointikonsepti ja sen opettaminen. Opinnäytetyö. Jyväskylän Ammattikorkeakoulu, musiikin koulutusohjelma. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060311555

Levitin, D. 2006. This is your brain on music. The science of a human obsession. Lontoo: Penguin Books ltd.

Musiikkipedagogiopintojen rakenne JAMK 2014. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.http://studyguide.jamk.fi/fi/opinto-opas-amk/tutkinto-ohjelmat-ja-opintotarjonta/suomenkieliset-opsit/2015-2016/musiikkipedagogi/

Pesonen, M. 2010. Svengi ja groove rytmimusiikissa. Pro gradu- työ. Helsingin yliopisto, taiteiden tutkimuksen laitos. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201008312380

Pohjannoro, U. 2010. Soitonopiskelua joustavasti ja yhteisöllisesti. Musiikkioppilaitosten kehitysnäkymiä rehtoreiden arvioimana. Helsinki: Sibelius-Akatemia. http://www2.siba.fi/toive/userfiles/media/Soitonopiskelua_joustavasti.pdf

Riley, J. 2009. The Master Drummer- DVD. Alfred Music.

Snidero, J. 2014. Teaching ”Improvisation”. Illinois Music Educator. 74, 3, 24­–25. Nelli-portaali, EBSCO.