Apua, lauluoppilaani on aikuinen

Laulunopiskelijat ovat pääsääntöisesti aikuisia. Lähtökohta on erilainen verrattuna pienen lapsen opettamiseen. Aikuinen on itsenäinen ja aloittaa harrastuksen omasta tahdostaan. Opiskelumotivaatio on erilainen ja vastuu opiskelusta on aikuisella itsellään. Vaikuttaako vanheneminen oppimiseen? Kuinka löytää auktoriteetti nuorena opettajana? Artikkelissani pohdin, mitä on hyvä huomioida aikuista opettaessa, peilaten samalla omaan kokemukseeni laulunopettajana.

Muutama vuosi sitten jännitin kovasti ensimmäistä lauluoppilastani, joka oli iältään nelikymppinen. Aikuisen pitkä elämänkokemus ja itsetietoisuus pelottivat minua. Kuinka voin olla uskottava opettaja, kun oppilaani ovat minua paljon vanhempia? Jännitin vastaisiko laulutunti oppilaani odotuksia. Heti ensimmäisen ohjaamani laulutunnin jälkeen totesin jännittäneeni turhaan. Oma asenteeni oli ratkaisu ongelmani. Päätin olla oman alani ammattilainen.

Suurin osa lauluoppilaistani on aikuisia ihmisiä. Paane-Tiainen määrittelee aikuisiän noin 25 vuodesta 65-vuotiaaksi – ehkä sen ylikin (2000, 15). Varsinaista alaikärajaa laulutuntien aloittamiselle ei ole, mutta suosituksia on monia, esimerkiksi Keski-Pohjanmaan Konservatoriossa musiikin perustasolla suositellaan laulunopetusta aikaisintaan 13-vuotiaille (Keski-Pohjanmaan Konservatorio). Itse suosittelen laulutunteja aikaisintaan 15 vuotta täyttäneille. Silloin murrosikä alkaa olla lopuillaan ja laulutekniikkaa on turvallista alkaa työstämään.

Aikuisen opiskelun taito

5-vuotiaalle piano-oppilaalleni on opetettava leikin kautta tekniset asiat jos haluaa, että hän keskittyy ja ymmärtää asian. Aikuisten lauluoppilaiden kanssa voin puhua asioista niiden oikeilla nimillä, pelkäämättä mielenkiinnon katoavan tai oppilaani livahtavan pianon alle.

Voi, miten suuri helpotus olikaan, kun tajusin, ettei minun tarvitse yrittää viihdyttää aikuisia oppilaitani. Ensimmäinen lauluoppilaani suorastaan janosi lisää ja lisää tietoa. Laulutunnit menivät useaan kertaan yliajalle, kun oppilaani kanssa innostuimme harjoituksista, uusista kappaleista ja kävimme hyviä keskusteluja laulamiseen liittyen. Ihminen on vanhempana pitkäjänteisempi kuin lapsi ja tietää, että töitä tekemällä syntyy tulosta. Kokemukseni mukaan aikuinen on tietoinen omasta kehostaan, ja mikä parasta, oppilaan kanssa voi puhua lihasten ja kehon osien oikeilla nimillä. Laulutekniikan tärkeyttäkään ei ole suuremmin täytynyt perustella. Oppimista auttavat aikuisen määrätietoisuus ja vuosien tuoma elämänkokemus. Elämänkokemus kuuluu muun muassa aikuisten oppilaideni laulujen tulkitsemisessa.

Aikuinen aloittaa harrastuksen aina omasta tahdostaan, joten motivaatio uuteen harrastukseen on suuri. On niin kutsuttuja ulkoisia sekä sisäisiä motiiveja.  Sisäinen motiivi voi olla esimerkiksi sosiaalinen halu laulaa kuorossa, tavatakseen säännöllisesti muita ihmisiä. Ulkoisena motiivina klassisella laulajalla voi olla tarve oppia pop/jazz laulua omaa työtänsä tukemaan. (Rogers. 2004, 29-30.) Opinnoista voi olla konkreettista hyötyä niin töissä, harrastuksissa kuin järjestystoiminnassakin. Motivaation lähteen ei tarvitse olla välttämättä nykyhetkessä. Aikuinen osaa katsoa tulevaisuuteen ja opetella uusia asioita, joista voi olla hyötyä esimerkiksi vuoden päästä. (Männikkö & Pohjatalo.)

Laulunopettajan on tärkeä ylläpitää ja kasvattaa oppilaansa motivaatiota. Motivaation säilymiseksi on myös opettajan tehtävä töitä. Kiinnostavalla oppimateriaalilla ja sopivalla vaatimustasolla edistymistä tapahtuu tasaisesti ja motivaatio opiskeluun säilyy. Aikuinen kykenee asettamaan itselleen tavoitteita, suunnittelemaan ja arvioimaan oppimistaan (Männikkö & Pohjatalo).  Omien oppilaideni kanssa olemme suunnitelleen puolen vuoden välein, mitä työstämme ja millä aikataululla. Muutaman viikon välein on hyvä tarkistaa tilanne: ovatko suunnitelmat säilyneet samanlaisena ja ollaanko edelleen aikataulussa. Oman kokemukseni mukaan tavoitteiden yhdessä suunnittelu ja oppilaan toiveiden huomioiminen on auttanut pitämään molempien mielenkiintoa yllä. Yhteiset päämäärät motivoivat sekä vähentävät ristiriitoja.

Aikuisopiskelun haasteita

Olen huomannut, että todellinen haaste aikuisille opiskelijoille on löytää aikaa instrumentin harjoittelulle. Resurssit kotona harjoittelemiseen ovat rajallisemmat kuin lapsilla. Mahdollinen työ, perhe, kotiaskareet ja muut harrastukset vievät aikaa, eikä instrumentin harjoittelulle löydy aikaa riittävästi. Silloin kehitystä ei tapahdu. Tätä ilmenee eniten perheellisillä oppilailla. Itse kahden pienen lapsen äitinä ja opiskelijana olen kuitenkin kokenut, että tunnin tehokkailla harjoituksilla päivässä kehitystä tapahtuu jo huomattavasti. Kun harjoitteluaika on rajallinen, silloin todella tapahtuu. Laulun sanoja voi opetella lisäksi autoa ajaessa, pihaa haravoidessa tai vaikka lasten kanssa leikkiessä. Aina ei tarvitse sulkeutua työhuoneeseen opiskelemaan. Laulutekniikkaa harjoittelen, kun laulan iltalaulua lapsilleni. Aikuiset käyttävät pienimmänkin harjoitteluajan tehokkaasti. Eräs oppilaani kertoi, ettei harjoittelulle löydy kuin muutama hetki viikossa. Kehitystä syntyi kuitenkin tasaisesti. Hän painoi mieleensä tarkasti ohjeeni ja käytti pienet hetket tehokkaasti. Oppilaiden tasainen edistyminen ja halu oppia uutta motivoivat minua myös opettajana.

Pinttyneet maneerit on toinen suuri haaste. Niiden kanssa olen saanut taistella itsekin oppilaana sekä opettajana. Maneereita on kova työ hallita ja poisoppiminen vaatii aikaa, toistoja ja kärsivällisyyttä. Esimerkiksi kireä leuka, jännittyneet olkapäät tai huono ryhti voivat olla pitkä projekti korjata ja saada jäämään pysyvästi lihasmuistiin. Toimintatapojen muuttaminen ja poisoppiminen totutusta on haastavaa ja vaatii aikaa.

Oppimisen suuntautumisella on merkitystä. Suuntautuminen voi olla ”minää puolustavaa”, jolloin suhtautumista määrittää epäonnistumisen pelko (Paane-Tiainen 2000, 27). Aikuinen voi jännittää uutta harrastustaan siinä missä nuori opettajakin.

Harjoituksissa annoin sopraanoille käskyn lähteä haastavan korkeasta tahdista, kun annan merkin. Tällä kertaa en laulanutkaan itse tukena. Yllätyin täysin. Jokainen avasi suunsa, mutta mitään ei kuulunut. Kaikki kymmenen naista pelkäsivät epäonnistuvansa. Jokainen varmasti hoksasi nolon tilanteen, mutta kuittasin sen äkkiä omaksi virheekseni. ”Taisin laskea lähdön epäselvästi. Ei muuta kuin uusi yritys!”. Uudella yrityksellä laulu kajahti.

Todellinen oppiminen edellyttää muuttumista. Muutokseen tarvitaan rohkeutta. Opettajan velvollisuus on yrittää saada väistettyä pelkoa, koska jännittäminen tukkii tien oppimiselta fysiologisestikin, niin kuin kuorolaisilleni kävi.

Aikuisella voi olla vahva käsitys oman oppimiskykynsä rajoitteista: valmiita asenteita, uskomuksia tai epäonnistumisen pelko. Kuinka monesti olenkaan kuullut lauluoppilailtani ”en minä osaa” tai ”en minä enää opi muistamaan”. Kyse on rohkeudesta ja uskosta itseensä. Laulunopetuksessa uusia ja vaikeita asioita kannattaa kokeilla usealla eri tavalla. Jollekin avautuu uudet asiat teoreettisesti selittämällä, toinen omaksuu mielikuvien avulla ja joku voi oppia parhaiten matkimalla. Eläviä esimerkkejä käyttäen olen avannut monta lukkoa äänenkäytössä. Esimerkiksi usein ujoimmista ja hiljaisimmistakin aikuisista naisista on löytynyt vahva ääni, kun pyydän heitä huutamaan tien toiselle puolelle kuin huutaisivat lapsellensa: ”Hei, tänne sieltä ja heti”. Tämä ääni on vahva, tuntuu hyvältä ja on teknisesti oikea.

Aikuinen oppilas haastaa opettajan eri tavalla kuin lapsi tai nuori. Aikuisella on kyky vaatia enemmän opettajalta, rohkeutta kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä ja olla kriittisempi itseään sekä opettajaansa kohtaan. En koe tätä kokonaan negatiivisena asiana. Asioiden kyseenalaistaminen ja tiedonjano haastavat mukavasti nuorta opettajaa ottamaan asioista selvää ja kehittämään itseään jatkuvasti.  Itse olen iloinen jos oppilaani esittävät kysymyksiä ja vaikuttavat kiinnostuneilta laulutunnilla. Jos en tiedä vastausta tai en ole varma asiasta, lupaan selvittää vastauksen seuraavalle kerralle. Nuorena, vasta valmistuvana opettajana en vielä muista kaikkea ulkoa, eikä tarvitse. Kokemuksen ja käytännön kautta nuori opettaja saa lisää työkaluja opettamiseen.

Elinikäinen oppiminen

Yksilön henkinen kehitysprosessi jatkuu läpi elämän. Jokaisella on mahdollisuus kehittää itseään jatkuvasti, iästä riippumatta. (Männikkö & Pohjatalo .)

”20-vuotias ahmii sisäänsä sen, minkä 40-vuotiaan pitää mättää, 50-vuotiaan tunkea ja jota 60-vuotias tuskin enää oppiikaan.” (Borg 1999, 39). Tämä kärkäs, mutta hauska lausahdus on osittain totta. Nopeat, rytmiset kuviot ja vieraat kielet ovat olleet iäkkäimmille kuorolaisilleni suurin haaste. Hitaalla, selkeällä ja rauhallisella opettajan otteella he ovat kaiken kuitenkin lopulta oppineet ja sisäistäneet.  Nuoret ihmiset omaksuvat nopeammin uusia asioita, tietenkin jälleen yksilöstä riippuen. Oman kokemukseni mukaan ikä ei kuitenkaan vaikuta suuresti laulunoppimiseen, jos ei kyseessä ole jokin aivojen toimintaan vaikuttava fyysinen vika.

Aikuisella kokemuksellinen tieto laajenee ja tietokehikot suurenevat. Opettamisessa tulee huomioida kuitenkin muutamia mahdollisia aikuisiän muutoksia. Iän myötä käyttömuistin kuormituskyky heikkenee, mutta asiakokonaisuuksien hallinta ja ymmärtäminen paranevat. Myös kuulo, näkö ja motoriset kyvyt voivat kokea muutoksia, jonka vuoksi aikaa oppimistehtävän opiskeluun voi tarvita enemmän kuin ennen (Männikkö & Pohjatalo).

Esimerkiksi tekstin ulkoa oppimisen kyky voi vanhetessa heikentyä ja vaatia enemmän aikaa. Tähänkin on olemassa apukeinoja. Itse mietimme oppilaani kanssa kuvitteellisen henkilön, joka kertoo laulun tarinaa. Tapahtumapaikka, aika, kenelle lauletaan, miksi ja miltä kaikki ympärillä näyttää auttaa huonomuistisintakin muistamaan laulunsanat ulkoa sekä tuo lisäksi mielenkiintoa opeteltavaan teokseen.

Naisten ja miesten erot lauluäänessä

Hormonit vaikuttavat naisten ääneen. Kuukautisten aikana olo voi olla epämiellyttävä ja tukkoinen. Elimistöön tulee herkästi turvotusta, joka voi vaikuttaa äänihuulten toimintaan. Silloin äänen sointi voi samentua eikä hienomekaniikka toimi. Lisäksi naisilla lauluopintoihin voi vaikuttaa raskaus. Raskauden edetessä hengityselimistö on loppuviikoilla ahtaalla. Opettajan on hyvä ottaa selville, mitä harjoituksia on turvallista tehdä, ja mikä ei ole suositeltavaa raskauden aikana. Raskausaika on jokaisella naisella hyvin yksilöllinen. Synnytyksen jälkeen syvähengitys voi olla vaikeaa, sillä vatsalihakset eivät ole vielä palautuneet paikoilleen (Andersson 2008, 6).

Olen käynyt kahden raskauden aikana laulutunneilla ja molemmilla kerroilla laulanut raskausviikoille 38 asti. Alkuraskauden heikotuksen vuoksi lauloin usein tuolilla istuen. Hyvän ryhdin pitäminen oli loppuviikoilla haastavaa ison mahan kanssa enkä uskaltanut tehdä kovin syviä hengitysharjoituksia, ettei synnytys käynnistyisi.

Miesten ja naisten ääniala eroavat toisistaan. Miehillä on isommat äänihuulet kuin naisilla ja siitä johtuen miesten ääni on yleensä noin oktaavia matalampi. Miesten äänihuulten pituus on 17-21mm, ja naisten äänihuulet ovat 11-15mm mittaiset. Ääniala on laajempi  mitä pidemmät äänihuulet ovat. Täytyy kuitenkin muistaa, että jokaisen ääni on yksilöllinen ja naisetkin voivat olla hyvin matalaäänisiä. (Andersson 2008, 6.) Ensimmäistä miespuolista lauluoppilastani opettaessa minun oli vaikea hahmottaa, mikä oli hänen äänensä mukavuusalue ja minkälaisia kappaleita valitsisin hänelle äänialan suhteen. Käytännön kokemus opetti hyvin nopeasti ja muutaman opetuskerran jälkeen olin jo paljon viisaampi.

Lopuksi vinkkejä laulunopettajalle            

Yhteenvetona annan muutaman vinkin, varsinkin teille, aloittelevat laulunopettajat. Aikuisen oppilaan kanssa aloittaessa juttele oppilaasi kanssa hänen terveydentilastaan, tavoitteistaan ja toiveistaan. Laatikaa yhdessä tavoitteet lukuvuodelle. Suunnittele laulutunnit huolellisesti ja perehdy opetettavaan asiaan. Ota huomioon oppilaasi ikä suunnitellessasi ohjelmistoa. Kokeile rohkeasti tunnilla erilaisia harjoituksia. Jos et tiedä oppilaasi kysymykseen vastausta, selvitä se seuraavalle kerralle.

Asiallinen ja asiantunteva nuori opettaja herättää kunnioitusta ja luo auktoriteetin. Tärkeää on olla opetustensa takana ja lukea hyvin läksynsä. Kollegoideni kanssa aiheesta keskustellessa hekin painottivat tärkeinä ominaisuuksina opettajalla asiantuntemusta ja itsevarmuutta. Saavuta opiskelijan luottamus ja kohtaa jokainen ihmisenä: huomioi oppilaan persoonallisuus, mahdollinen ammatti, elämäntilanne ja vakaumus.

Yllätyksekseni aikuiset ihmiset ovat kuoroharjoituksissa tirskuneet vieruskaverin kanssa kuin teinit, tulleet myöhässä tunnille ja tuskaisena selitelleet miksi läksyt ovat jääneet tekemättä tällä kertaa. Olen kokenut ettei aikuista ole sen vaikeampi opettaa kuin lastakaan, ehkä jopa helpompaa.

Kirjoittaja: Aino-Sofia Koivisto 2015, Centria ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Andersson, P. 2008. Mies ja nainen lauluoppilaana. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Opettajan pedagogiset opinnot musiikin ja tanssin alalla. Viitattu 16.5.2015. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/20143/jamk_1233315116_7.pdf?sequence=1.

Borg, Kim. 1999. Suomalainen laulajanaapinen. Helsinki:Yliopistopaino.

Keski-Pohjanmaan Konservatorio. Musiikin perusopetus. Musiikin perustaso. Viitattu 16.5.2015. http://www.kpkonsa.fi/index.php/musiikin-perusopetus/musiikin-perustaso.

Männikkö, L. & Pohjatalo, A. OK -opintokeskus. Kouluttaja. Aikuinen oppijana. Viitattu 16.5.2015. http://kouluttaja.ok-opintokeskus.fi/kouluttaja/aikuinen-oppijana.

Paane-Tiainen, T. 2000. Oppijaksi aikuisena. Helsinki:Oy Edita Ab.

Rogers, J. 2004. Aikuisoppiminen. Tampere:Tammer-Paino Oy.