Tanssioppilaista taitaviksi esiintyjiksi

Tanssi kuuluu esittäviin taiteisiin. Tanssitaiteen esittävä puoli otetaan huomioon tanssinopetuksessa tarjoamalla mahdollisuuksia esiintymiseen esimerkiksi kevätnäytöksissä ja pienemmissä esityksissä. Tanssiharrastuksessa lukuvuotta rytmittävät näytökset. Edetessään harrastajasta ammattimaisempiin tanssinopintoihin oppilas saa kehittää omaa luovuuttaan myös koreografioimalla esityksiä itse. Myös lastentanssissa on tärkeää, että oppilaat saavat tehdä ja esittää omia tanssejaan. (Viitala 1998, 56.) Esiintyminen on olennainen osa tanssia, ja sen harjoittelun tulisi sisältyä tanssin opetukseen. Kiinnitetäänkö esiintymiseen riittävästi huomiota tuntitilanteessa?

Näytös tulossa, ope pulassa?

Olemme huomanneet, että monilla tanssinopettajilla on vaikeuksia esiintymistaitoja kehittävien harjoitteiden sisällyttämisessä opetustilanteeseen. Tämä johtuu usein käytettävissä olevan ajan rajallisuudesta, ja nousee ongelmaksi tanssinäytöksen lähestyessä: Usein oppilaat osaavat esitettävän liikemateriaalin jo hyvin, mutta ilmaisu on arkaa, ja opettajasta saattaa tuntua mahdottomalta saada oppilaista irti rentoa heittäytymistä. Pahimmassa tapauksessa jännitys lamaannuttaa oppilaita, ja epävarmuus peittää ilmeikkyyden, jota oppilaissa on normaalisti tuntitilanteessa. Halusimme selvittää, millä keinoin saisimme oppilaat vapautumaan, ilmaisemaan ja nauttimaan esiintymisestä. Myös Pajunen (2011, 16-17) keskustelee esiintymistaitojen harjoittamisen merkityksestä opinnäytetyössään, ja on huomannut ilmaisuharjoitteiden puutteen tanssitunneilta. Esiintymisjännityksen vähentäminen oli myös yksi tavoitteemme, mutta päätimme rajata tutkimuksesta pois epätavallisen voimakkaasta esiintymisjännityksestä kärsivät, jotka tarvitsisivat mahdollisesti muutakin kuin tanssinopettajan apua.

Esiintymisen harjoittelu osaksi tanssituntia

Päättöharjoittelussa saimme tilaisuuden tutkia aihetta omien oppilasryhmiemme kanssa. Opetimme tanssia erilaisille ryhmille, jotka vaihtelivat iältään ja taitotasoltaan lastentanssista tanssin ammattiopintoihin suuntaaviin nuoriin aikuisiin. Pyrimme löytämään helposti toteutettavissa ja sovellettavissa olevia konkreettisia harjoitteita, joiden avulla esiintymistilanteita saisi sisällytettyä tanssituntiin. Niistä olisi apua myös muille tanssinopettajille. Harjoitteita lähdettiin kehittämään omien kokemusten pohjalta, hyödyntäen erilaisia julkaisuja joiden aiheet hipovat tutkimusaluetta. Tämän artikkelin lopussa on esimerkkejä käyttämistämme harjoitteista.

Kouluikäisten, vasta vähän aikaa tanssineiden parissa huomattiin, että oli syytä vielä pysyä suhteellisen konkreettisissa tehtävissä ja ohjeissa. Kehotietoisuuden kehitys oli monilla siinä vaiheessa, kun hahmotetaan enimmäkseen vain se kehonosa, jota parhaillaan liikutetaan. Oppilaat saattoivat myös, huomaamatta itsekään, toistuvasti korjata hiuksiaan ja vaatteitaan. Vanhemmilla oppilailla näitä ongelmia ei enää ilmennyt, sillä heidän kehotietoisuutensa ja tanssitekniset valmiutensa olivat jo pidemmällä. Opetuksessa voitiin käsitellä konkreettisten tehtävien lisäksi reflektiota ja sanallistamista.

“Tulkinta voi joka tapauksessa olla hieno, vaikka esitys teknisesti vähän onnahtelisikin, ja hyvää tulkintaa yleisö seuraa kiinnostuneena kerta toisensa jälkeen” (Ojala & Sarje 1995, 41). Tanssitaiteessa ilmaisu ja tekniikka kulkevat rinnakkain. Molempia taitoja pitää harjoitella, eikä toisella voi korvata toista täysin. Löytääksemme toimivia keinoja ensimmäisten esiintymistilanteiden helpottamiseksi ja esiintymistaidon kehittelyksi jatkumona, purimme esiintymistaidon pienimmiksi osa-alueiksi omien ja oppilaiden kokemusten pohjalta. Näin taitojen kehitykseen olisi helpompi tarttua konkretian kautta.  Esiintyminen vaatii prosessin, erilaisine vaiheineen.

Valmistautuminen esiintymiseen

On tärkeää, että esiintymiseen valmistaudutaan pitkäjänteisellä harjoittelulla. Näin oppilaista kehittyy taitavia esiintyjiä. Taitoja on hyvä harjoitella jokaisella oppitunnilla, silloinkin, kun näytös ei ole vielä tiedossa. Jotta esiintyjät voisivat pysyä avoimina toisilleen ja hetkessä tapahtuville asioille esityksen aikana, on esiintymisen osa-alueiden; kehotietoisuuden, tanssitekniikan ja kommunikaation, oltava käsiteltyjä.

Tanssitaiteessa kaikki alkaa kehotietoisuudesta. Tekniikkaharjoitus on kehotietoisuusharjoitus, missä harjoitellaan kehollisia taitoja ja muokataan kehoa kestämään esittävän taidelajin vaatimuksia voimasta, kehonhallinnasta ja venyvyydestä. Kun tekniikkaa harjoittelee useat vuodet, voi ajatus hämärtyä liikkeen kirkastuessa. Silloin on hyvä korostaa muita lähestymistapoja kehotietoisuuteen, keho- ja tilakuunteluun pohjautuvilla harjoituksilla ja improvisaatiolla.

Tekniikka on tanssijan työväline, jonka avulla hän voi turvallisesti toteuttaa koreografin pyyntöjä. Riittävä määrä toistoja vie liikkeen turvalliset reitit lihasmuistiin, ja ne automatisoituvat. Tanssijan kehosta tulee vahva ja luotettava, jolloin ilmaisuun ja kommunikaatioon jää resursseja. Tekniikkaharjoitusten mukaan tulee myös tietoa lajikulttuurista, joka syventää tanssijan ymmärrystä taiteenmuodosta. Useilla tanssitunneilla tekniikka korostuu, joskus jopa muiden oppimisalueiden kustannuksella. Esiintymistilanne vaatii tanssitekniikan yhdistämistä ilmaisuun, heittäytymiseen ja reagoimiseen. Näitä on sen takia syytä sisällyttää samoihin harjoituksiin: Tekniikkasarjan aikana voi joskus keskittyä näkemiseen, liikkeen samanaikaisen sanallistamiseen, ryhmäkuunteluun tai tilatietoisuuteen.

Tanssi taiteena kommunikoi. Kommunikaatiota tapahtuu esiintymistilanteessa sekä tekijöiden välillä, että tekijöiden ja katsojan välillä. Oppilaiden kommunikaatiotaitoja voidaan kehittää esimerkiksi antamalla heille ryhmätyötehtäviä ja herättämällä erilaisia keskusteluja tanssitunneilla. Nämä ovat myös toimivia keinoja ryhmädynamiikan kehittämiseksi ja ryhmähengen parantamiseksi. Tuntitilanteessa voidaan myös jakaa oppilaat vuorotellen tanssijoihin ja katsojiin, jolloin päästään harjoittelemaan yleisön ja esiintyjän välistä vuorovaikutusta. On tärkeää, että oppilaat saavat sekä toisiltaan että opettajalta rehellistä ja kannustavaa palautetta. Tanssitaiteessa ilmaisu koostuu kehotietoisuuden ja kommunikaation yhdistetyistä taidoista.

Esiintymisen hetki

Kun esiintymistä on ensin harjoiteltu riittävästi tanssisalin sisäpuolella, varsinaisen esiintymispäivän koittaessa oppilaiden on helpompi vapautua nauttimaan esilläolosta. Kysyttäessä oppilailta, mitä ajatuksia esiintyminen herättää, vahvimmin esille nousivat jännitys, rohkeus, ilmaisu, harjoittelu ja halu esiintyä. Jonkin verran keskustelua syntyi epäonnistumisen pelosta. Esityspäivänä koetaan monenlaisia tunteita ahdistuksesta riemuun, ja on tärkeää, että opettaja pysyy oppilaidensa tukena ja osaa käsitellä omia tunteitaan kypsästi. Myös ryhmähengen merkitys korostuu, kun oppilaat kannustavat toisiaan, ja monesti esiintymiset lujittavat ryhmähenkeä. Ryhmän dynamiikka voi heijastua näkyväksi teokseen ja tämän takia kommunikoiva yhteistyö prosessin aikana on tärkeää. Esitys on oppimistilaisuus, missä tanssija hyödyntää harjoiteltuja taitoja ja oppii tietoisemmaksi omista valinnoistaan. Sujui esitys miten tahansa, ensimmäisessä palautteessa tulisi painottaa asioita, mitkä menivät hyvin. Myöhemmin voidaan purkaa tarkemmin myös epäonnistumisia.

Esiintymistilanteen purku

Esiintymisen jälkeen on tärkeää, että kokoonnutaan yhdessä pohtimaan, mitä esityksessä tapahtui. Jokainen saa kertoa, mitä koki esiintyessään. Näistä kokemuksista muodostuu ryhmän yhteinen kokemus, josta tulee osa ryhmän yhteistä historiaa, vahvistaen jälleen yhteenkuuluvuutta. Purkamisen apuna voidaan käyttää esimerkiksi valokuvia ja videoita esityksestä. Opettajan tehtävä on seurata keskustelua ja varmistaa, että se pysyy rakentavana ja kannustavana, eikä esimerkiksi negatiivisia tapahtumia liioitella. Opettaja kertoo myös oman näkemyksensä todenmukaisesti, painottaen positiivista palautetta. Näin rakennetaan pohjaa seuraaville esiintymisille.

Varsinkin edistyneiden oppilaiden ryhmissä olisi hyvä, jos opettajalla olisi aikaa myös henkilökohtaisiin keskusteluihin oppilaiden kanssa. Lähtökohtana voisi olla itsearviointi, jonka avulla opettaja auttaa oppilasta yksilönä näkemään oman potentiaalinsa ja asettamaan seuraavat tavoitteet. Tällöin esityksen purku voisi olla osa laajempaa palautekeskustelua esimerkiksi kauden päätteeksi. Purkutilanteet ja palautekeskustelut toimivat myös oppilaan reflektoinnin aktivoimisena. Oppilas oppii jäsentelemään ja sanallistamaan ajatuksiaan ja tunteitaan, mikä vaatii syvempää tiedostamista (Hämäläinen 1999, 225). Samalla oppilaita kasvatetaan ajatteleviksi tanssijoiksi, jotka kykenevät tarkastelemaan tanssiteoksia sekä kriittisesti että armollisesti.

Kirjoittajat: Laura Moisanen ja Anna Stenberg 2014, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Hämäläinen, S. 1999. Koreografian opetus- ja oppimisprosesseista – kaksi opetusmallia oman tanssiliikkeen löytämiseksi ja tanssin muotoamiseksi. Väitöskirja. Teatterikorkeakoulun tanssi ja teatteripedagogiikan laitos. Vantaa: Teatterikorkeakoulu.

Ojala, R. & Sarje, A. 1995. Esiintyjä – taiteen tulkki ja tekijä. Porvoo: WSOY.

Pajunen, A. 2011. Tanssija, esiintyvä taiteilija: tanssijalle keskeisten esiintymisen kysymysten tarkastelua. Teatterikorkeakoulu. Viitattu 23.4.2014  http://hdl.handle.net/10138/29509

Viitala, M. 1998. Tanssia elämyksen ehdoilla – lasten ja nuorten tanssin luovia prosesseja. Helsinki: Svoli-Palvelu.

Käytännön harjoitteita:

Kokeilimme ja keräsimme toimivia harjoituksia esiintymistaidon kehittämiseksi ja esiintymistilanteen arkipäiväistämiseksi. Useat niistä ovat muunnelmia tai lainauksia harjoitteista, joihin olemme tutustuneet oppilaan roolissa.

Harjoitukset eivät siis ole täysin meidän keksimämme, vaan olemme tuttujen harjoitteiden pohjalta muokanneet ja yhdistäneet ne kokonaisuuteen, missä vaikeustaso nousee asteittain.

Kyseisiä harjoitteita ovat inspiroineet Jarkko Mandelin, Therese Øvstebø Markhus, Jasmiina Sipilä, Jussi Nousiainen, Eeri Pihlajakari sekä moni muu.

NIMI JA LIIKE -PIIRI

Lastentanssitunnille: Muodostetaan piiri. Esimerkiksi nimenhuudon yhteydessä kuultuaan oman nimensä jokainen lapsi näyttää jonkin liikkeen. Seuraavaksi muut voivat toistaa liikkeen. Harjoitusta voi helpotttaa siten, että valitaan jokin kehonosa liikutettavaksi, tai sovitaan, että kaikki näyttävät esimerkiksi hypyn.

Isommille lapsille: Piirissä jokainen vuorollaan sanoo nimensä, ja näyttää samalla jonkin liikkeen. Muut toistavat. Harjoitusta voi muunnella esimerkiksi rajaamalla liikkeet lihaskuntoliikkeisiin tai venytyksiin.

Vaikein versio: Edetään järjestyksessä piirin kehällä. Jokainen vuorollaan sanoo nimensä (tai päästää jonkin muun äänen) tehden samalla liikkeen. Muut toistavat. Seuraavaksi tuleva näyttää aina ensin edellisten keksimät liikkeet alkuperäisessä järjestyksessä, ja lisää loppuun omansa. Näin syntyy lopulta liikeyhdistelmä, johon jokainen on antanut yhden liikkeen.

Harjoitusta voi muunnella käyttäen esimerkiksi ääniä ja rytmejä. Lisäksi harjoituksen pohjalta voi luoda yhdessä koreografiaa.

POPCORN-KATTILA

Lapsiryhmille; kehittää ryhmän kuuntelua ja heittäytymistä.

Puolet oppilaista muodostaa “kattilan”: käsi kädessä piirin, ja menevät kyykkyyn. Loput ovat “maissin jyviä” ja menevät mahdollisimman pieniksi piirin keskelle.

Seuraavaksi kattila alkaa kuumentua siten, että piirissä olijat hitaasti nousevat ylös. Kattilan kuumentuessa popcornit alkavat hyppiä, ja mahdollisesti myös poksahdella ääneen. Kattila jäähtyy, kun piirissä olijat palaavat kyykkyyn, jolloin popcornit saavat rauhoittua.

TANSSIPELI

Jatkotaso, edistyneet, ammattilaiset: Kehittää tilallista hahmoittamista ja ryhmän kuuntelua.

1- osa: Virittäytyminen.

Vapaa kävely tilassa. Ryhmä löytää yhteisen kävelyrytmin, jota yhdessä kasvatetaan maksimiin. Maksimivauhdin saavutettua, vauhtia pienennetään ryhmänä, pysähtymiseen asti. Yhteispäätöksellä kaikki lähtevät taas kävelyyn.

2- osa: Kävely- Pysähdys- Kyykky.

Vapaa kävely tilassa. Kävelyn seassa omia pysähdyksiä. Huomaa valintasi, ja miten nämä kuvittavat tilan ja tilanteen: reagoitko ympäristöösi vai jätätkö reagoimatta. Reagoimatta jättäminenkin on tapahtuma! Kävelyn ja pysähtymisen lisäksi voi ottaa kyykyn, tai jonkun mun sovitun asennon.

2- osa: Looppi.

Pohjalla on vapaa käveleminen tilassa, pysähtymisiä ja esim. kyykky. Tilanteeseen lisätään oppilaille ennestään tuttu pidempi tilassa liikkuva tanssillinen sarja. Kävely- Pysähdys- Kyykystä kuka tahansa voi aloittaa sarjan. Sarjaan saa liittyä ja sarjasta voi lähteä milloin tahansa. Meneillään saa olla vain yksi sarja kerrallaan, eli siihen pitää liittyä jatkamalla liikemateriaalia siitä kohtaa, missä se on meneillään. Yhteistä etusuuntaa ei ole, pyri olemaan vaihtamatta omaa etusuuntaa sarjan aikana.

Tanssipelin voi tehdä muusiikilla tai ilman. Tehtynä musiikkiin, ryhmän- ja itsensä- sekä liikkeen kuuntelu priorisoidaan musiikin kuuntelun sijaan.

SELOSTETUT LIIKETAPAHTUMAT

Edistyneet, ammattilaiset: Kehittää kehotietoisuutta, liikkeen sanallistamista ja anatomista tietoa. Valmistaa esilläolemiseen ja äänen käyttämiseen.

1- osa: Oppilaat tekevät itselleen lyhyeen liikesarjan. Tähän voi käyttää n.15 min tanssitunnista tai tehtävän voi antaa läksyksi. Oppilas asennoituu sanallistamaan jokaista liikesarjassa tapahtuvaa asiaa samalla tanssien niitä. HUOM! Etukäteen kannattaa käydä läpi kehonosat, luut ja lihakset. Ei tarvitse olla pitkä yhdistelmä, ei käytetä musiikkia.

2-osa: Oppilas esittää liiketapahtumasarjansa yksi kerrallaan muille. Samalla hän selostaa jokaista tapatumaa, käyttäen anatomisia termejä mieluummin kuin tanssin lajikohtaisia termejä eli liikenimiä (esim. plié, hyppy, pas de bourreé jne).

Muut kirjoittavat omille lapuilleen ylös kehotapahtumia, joita ei selostettu. Kaikkien liiketapahtumasarjat nähdään putkeen, välissä ei pureta äsken nähtyä.

Kun kaikkien liiketapahtumat on esiteltyjä, aloitetaan purkukierros. Purkukierroksessa ei arvostella, eli mitään ei käsitellä akselillä hyvä-huono, vaan pyritään ilmaisemaan vain sen mitä näki ja kuuli. Yhdelle tekijälle annetaan kerrallaan huomioita, asiallisesti. “Sanoit rotatoivasi selkärankaa, mutta tapahtuva käännös näytti johtuvan jalkaterien siirtämisestä.” Opettaja pitää purkuringin oikeiden asioiden äärellä ja johtaa keskustelua jos sellaista syntyy.

Purkukierroksen jälkeen voidaan tehdä uusi kierros, ottaen huomioon kommentteja. Liikesarjaa voidaan myös pidentää ennen toista kierrosta, siirtämällä liiketapahtumat toisiin kehonosiin: Esimerkiksi alkuperäisen sarjan jälkeen, joka alkoi varpaan koukistamisella, sarja jatkuu koukistamalla sormea.)

Harjoitus voi saada aikaan hyvän keskustelun liikkeen lähtöpisteestä, siitä mikä voi olla tanssia ja valaista kehotietoisuuden haasteita tanssiessa – kuinka paljon tapahtuu asioita, mitä voisi tiedostaa.

KERRO MITÄ NÄET

Kaikentasoisille. Kehittää katseen tietoista käyttöä tanssiessa, sanallistamista ja reagointinopeutta.

1-osa: Pohjalla on oppilaille tuttu, pidempi, tilassa liikkuva tanssillinen sarja. Tanssiessa oppilas sanoo ääneen mahdollisimman monta asiaa, mitä näkee.

2- osa: Harjoitus on sovellettavissa kehokuuntelua ja kehotietoisuutta kehittäväksi työkaluksi alkutunnin rauhalliseen lämmittely- tai tekniikkasarjaan. Oppilas pyrkii tekemään liikkeet keskittyneesti ja viimeisteltynä, samalla rekisteröiden mihin oma katse osuu liikkuessa. Näkyykö huoneen pintoja, esineitä, muita tanssijoita omia kehonosia? Tarkentuuko katse vai vaeltaako se tarkentumatta katseenpinnasta toiseen? Pyri mahdollisimman monipuolisiin katsekokemuksiin ja- käyttöön.

Harjoituksen tarkoitus on lisätä tietoisuutta ja yhdistää useampaa keskittymisen alueita. Ei ole parempaa tai huonompaa tapaa kohdistaa katsettaan, mutta jos katse jää pitkään samaan pisteeseen voi kyseenalaistaa esimerkiksi omaa tapaa antaa pään myötäillä liikettä. Oletuksena on että pohjalla olevassa sarjassa esiintyy suunnanmuutoksia ja selkärangan liikkeitä.

SIEDÄTYSHOITO

1. Itsenäinen työskentely: kaikki oppilaat tanssivat yhtä aikaa tilassa, työstäen annettua tai itse keksimäänsä liikemateriaalia. Ajatuksena on, että uskalletaan tanssia, vaikka joku saattaa katsoa.

2. Parityöskentely: liikkeen näyttäminen parille.

3. Ryhmätyöskentely: Jaetaan ryhmä pienryhmiin, joissa harjoitellaan lyhyt liikeyhdistelmä. Lopuksi ryhmät esittävät tanssinsa muille.

4. Yksin ryhmälle: Jokainen tanssii yksin, ja muu ryhmä on yleisönä. Aluksi tanssit voivat olla hyvin lyhyitä, esimerkiksi pelkkä kaikkien eteen asettuminen ja oman nimen sanominen.

5. Koko ryhmä ulkopuolisille: Tavallisesti koko ryhmä esiintyy ulkopuolisille vain virallisissa näytöksissä. Olisi suositeltavaa, että toisinaan oppilaiden vanhemmat tai toisen ryhmän oppilaat tulisivat myös tuntitilanteeseen harjoitusyleisöksi.

6.HC: Esiinnyt yksin, julkisella paikalla.

Kirjoittajat: Laura Moisanen ja Anna Stenberg 2014, Savonia-ammattikorkeakoulu