”Soitte tosi hyvin yhteen!” – yhtyelaulun opetuksen avaimia

kuva_artikkeliin_TanjaViime vuosina yhtyelaulu on ollut musiikin tekemisen muotona ja harrastuksena vankassa kasvussa. Lauluyhtye on yleisimmin pienikokoinen 4-6 laulajan a cappella-ryhmä. Vaihtoehtoiset nimitykset ovat lauluryhmä tai vocal ensemble. Usein lauluyhtyeet toimivat itsenäisesti, mutta useat ovat käyttäneet ohjausta alkuvaiheessaan. Ohjaajaa tarvitaan etenkin ohjelmiston hankintaan ja laulutekniikkaa opettamaan. Monella tapaa lauluyhtye on kuin kuoro pienoiskoossa, silti kuoron ja lauluyhtyeen välillä on eroja, jotka on ohjaajana syytä huomioida. Jotkut taas kuvaavat, että lauluryhmä on kuin bändi, jossa jokainen vaihtaa toisinaan soitinta lennosta. Koska ihmisääni on moninainen instrumentti, sillä pystyy myös matkimaan muita soittimia. Ohjelmistosta riippuen tätä äänen ominaisuutta myös hyödynnetään a cappella-yhtyeissä ahkeraan.

Oma kokemukseni lauluyhtyeen jäsenenä ja lauluryhmän ohjaajana on saanut pohtimaan paitsi itse rivijäsenenä toimimista, myös tämän tyyppisen kokoonpanon opettamista ja sen tavallisimpia haasteita. Olen tullut huomanneeksi, etteivät bändiin tai kuoroon liittyvät musiikilliset tai dynaamiset seikat välttämättä päde sellaisenaan lauluyhtyeen kontekstissa. Ohjaajan näkökulma käsittää aina yhtä aikaa sekä muusikon että johtajan.

Materiaaliin tutustuminen ja sovitukset

Johtajan oma tavoite on hallita harjoitettava kappale niin hyvin, että pystyy työstämään sitä laulajien kanssa. Kun sovitus on ns. “korvassa” ja on olemassa selkeä visio siitä, miltä haluaa kappaleen kuulostavan, on myös helpompi välittää tämä idea laulajille ja saada looginen sekä motivoiva harjoitustilanne aikaan. Tulevaa harjoitusta kannattaakin ennakoida jo silloin, kun itse opettelee kappaletta (Kiviharju 2011,12-14).

Ohjelmiston kanssa on käytettävä huomattavasti aikaa paitsi ohjatusti harjoittelevien, etenkin itsenäisten lauluyhtyeiden, koska valmista suoraan sovellettavissa olevaa materiaalia on harvoin tarjolla. Tyylillisesti lauluyhtye keskittyy yleensä uudempaan rytmimusiikkiin ja on äänenkäytöllisesti joustavampi kuin kuoro, mutta pienuutensa vuoksi taas rajoitetumpi harmonian suhteen. Mitä vähemmän laulajia on, sitä enemmän musiikkisovituksen rooli korostuu, jotta kappaleen harmoninen funktio saataisiin esiin mielenkiintoisella tavalla. Johtajalla onkin sovitusten teossa oiva tilaisuus käyttää luovuuttaan. Räätälöidyt sovitukset ovat myös verrattomia siinä mielessä, että jokaisella lauluyhtyeellä on oma ainutlaatuinen soundinsa sekä laulajilla omat vahvuutensa. Näin persoonallisia vahvuuksia pystyy halutessaan nostamaan esille. (Kiviharju 2011, 4.)

Ohjelmiston harjoituttaminen

Harjoituksen suunnittelu lähtee aina lauluyhtyeen tarpeista ja harjoitustilanteen runko vaihtelee riippuen esimerkiksi yhtyeenjäsenten iästä, kokemuksesta ja yleisestä vireystilasta (Kiviharju 2011, 21). Jokainen musiikkikappale sisältää omat vaikeutensa, mikä vaikuttaa harjoituksen sisältöön. Kun on johtajana tutustunut kappaleeseen ja pannut merkille nämä haasteet, voi lähteä johdattelemaan laulajia niitä kohti jo äänenavauksessa. Kuten kuorossakin, uusi kappale käydään aina stemmoittain läpi. Vaikka jokaista stemmaa kohden on useimmiten vain yksi laulaja, myös pienryhmän jäsenet oppivat toisiltaan: Jos joissakin stemmoissa on vaikkapa samankaltainen rytmi tai melodinen kuvio, kannattaa ohjata laulajia huomioimaan kyseinen kohta. Muutenkin on musiikin kannalta oleellista, että kukin laulaja tietää, mitä kaikissa äänissä tapahtuu (Uggla 1960, 36).

Johtajan on kuitenkin tärkeintä olla tarkkana ja herkkänä laulajiensa suhteen. Ongelmapaikkoja tulee hioa, kunnes ne sujuvat, silti ryhmä ei saa turhautua eikä laulamisesta saa tulla painostavaa. Huolellinen ja monipuolinen harjoituttaminen on silti jokaisen treenikerran pohja-ajatus, koska näin sekä hyvä ja terveellinen laulutapa, että oikea sävelkulku vahvistuvat kehon lihasmuistissa.

Kuoron- tai orkesterinjohdossa selvästi hallitseva lyöntitekniikka on lauluyhtyeen ohjaajankin hyvä osata, vaikka sen merkitys pienkokoonpanossa on vähäisempi. Siitä on usein apua esimerkiksi hankalissa aloituksissa tai tahtilajinvaihdoksissa. Esiintymistilanteessa johtaja on enimmäkseen ’tsempparin’ roolissa. Lauluyhtyeissä kannattaa lopulta yleisestikin mahdollisimman nopeasti luovuttaa vastuu niin tempon ylläpitämisestä kuin musiikin tulkinnasta itse ryhmälle. Tämä kehittää jäseniä sekä yksilöinä että yhtyeenä ja fokus siirtyy hiljalleen johtajasta ryhmän sisäiseen tekemiseen, kuten lauluyhtyeessä kuuluukin (Kiviharju 2011, 15-17).

Sointi- ja kuunteluharjoitukset

Jokaisen yksittäisen laulajan oman laulutavalla ja tekniikalla on merkittävä vaikutus koko yhtyeen sointiin. Soinnin hahmottamista voidaan terävöittää mm. harjoituksella, jossa yksi laulaja muuntelee äänensä sävyä ja nyansseja. Muut kuuntelevat tätä silmät suljettuina ja pyrkivät yhtä aikaa mukautumaan omalla laulullaan mahdollisimman samankaltaiseen lopputulokseen. Rytmiikkaa puolestaan voidaan työstää lukuharjoituksin, joissa tekstiä ’lauletaan’ kappaleen rytmissä ilman säveltä. Tällainen tarkentaa ryhmän yhteistä fraseerausta ja hioo täten yhteissointia yllättävälläkin tavalla (Punkeri 2103, 13.)

Itse olen kokenut, että akustisetkin seikat, kuten laulajien paikat tilassa ja toisiinsa nähden voivat vaikuttaa oleellisesti soinnin hahmottumiseen, kuulemiseen ja vireisyyteen. Harjoitellessa kannattaa paikkoja vaihdella ja seurata mitä tapahtuu. Saattaapa jopa käydä niin, että joku kappale toimii hyvin ainoastaan laulajien ollessa juuri tietyssä järjestyksessä (Tunkkari 2010, 23).

Lauluyhtye sosiaalisena yhteisönä

Yksi tärkeimmistä lauluyhtyetoiminnan aspekteista on myös puhtaasti sosiaalinen yhdessä olo. Kuunteluun sisältyy oleellisena ulottuvuutena muunkin kuin musiikillisten asioiden kuuntelu. Yhtyeen jäsenten ideat, toiveet ja yleinen ryhmädynamiikka ovat aina tärkeitä keskustelunaiheita. Joskus ristiriitaisten tahtojen sovittelu voi olla haastavaa. Ryhmässä vaikuttavat voimat ovat aina moninaisemmat kuin jäsenten määrä, koska keskinäiset jännitteet, tunteet, energia ja kiinnostus risteilevät. Eri tehtäviä kannattaakin jakaa jo aikaisessa vaiheessa ryhmän kesken. Työnjako saa laulajien vastuut yhtenäisiksi. Vastuun tasapuolinen jakautuminen edistää ennen kaikkea laulajien keskinäistä luottamusta ja toistensa arvostusta.

Myös yhteinen motivaatio voi vaihdella moninaisista syistä; toisinaan jollakulla on monta vapaa-ajan projektia meneillään ja aika ei tahdo riittää. Käytännön asioiden hoitaminen koetaan myös joskus uuvuttavana, varsinkin esiintymisiin liittyen. Myös erilaiset ulkomusiikilliset tekijät, kuten elämäntilanteet ovat merkittävä taustavoima. Lauluyhtyetoiminnan parhaimmiksi mielletyt puolet ovat niin ikään sosiaalisuudesta lähtöisin. Yhdessä laulamisen riemu ja yhteyden kokeminen on lopulta koko toiminnan suurin yhteinen ilon aihe (Punkeri 2013, 6, 15-16).

Kirjoittaja: Tanja Iivarinen 2014, Centria ammattikorkeakoulu

Lähteet

Kiviharju, H. 2011. Lauluyhtyejohtajan muistilista. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Punkeri, J. 2013. Lauluyhtyetoiminnan haasteet. Sibelius-Akatemia. Kirjallinen työ.

Tunkkari, K. 2010. Lauluyhtyeet lavalle. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu

Uggla, M. 1960. Lauluäänen kehittäminen. Helsinki: Musiikki Fazer.

 

 

Jätä kommentti


Miksi kysytään?