Säveltäjien maailmassa – Tutustuminen säveltäjiin lasten maailman kautta

Muistatko, milloin olit oppinut tuntemaan hyvin tunnetuimmat säveltäjät ja sijoittamaan heidät musiikin historiassa oikeille vuosisadoille? Tapahtuiko se kenties vasta korkeakouluopintojen aikana? Onko se tapahtunut vielä tähänkään päivään mennessä? Ja mikä merkitys sillä oikeastaan on? Tätä aloimme pohtia, kun mietimme lasten soitonopetukseen liittyviä osatekijöitä ja haasteita. Säveltäjätuntemuksen oletetaan kasvavan musiikin perusopetuksessa sitä mukaa, kun oppilas soittaa uusia kappaleita ja opettaja välittää tietoa oppituntien aikana. Mutta kuinka paljon aloitteleva oppilas voi ymmärtää sanasta barokki tai wieniläisklassismi?  Kiinnostuuko 8-vuotias oikopäätä sinfonioista ja voiko hän ymmärtää, millä tavoin ajan olot vaikuttivat säveltäjiin ja heidän tuotoksiinsa?  Vastaus on tietenkin sen mukainen, miten toimimme opettajina!  Miten säveltäjät elävät opetuksessamme ja minkälaiset mahdollisuudet oppilaalla on sen pohjalta op

Palasimme omiin kokemuksiimme ja huomasimme, että säveltäjien tunteminen oli omien soitonopiskeluiden alussa hyvin vähäisessä roolissa. Musiikkipedagogiset opinnot ovat kuitenkin vahvasti korostaneet oppilaan musiikkisuhteen tukemisen ja kehittämisen tärkeyttä. Halusimme selvittää, miten voisimme tutustuttaa lapset säveltäjiin jo soitonopiskelun alkuvaiheessa niin, että musiikkisuhde rakentuisi kokonaisena. Kuinka lapsi oppisi alusta alkaen hahmottamaan sen, miten sävellykset ovat syntyneet ja yhä syntyvät ihmisten henkilökohtaisten kokemusten, tunteiden, taitojen sekä kunkin ajan olosuhteiden, kulttuurin ja säveltäjää lähellä olevien ihmisten ja ympäristön vaikutuksen alaisina ja inspiroimina.

Tavoitteena on se, että oppilas pikkuhiljaa kartuttaisi tietotaitoaan säveltäjistä sen myötä, että niiden opiskelu olisi soitonopiskelun alkumetreiltä saakka jokapäiväistä.  Kun lapsi pikkuhiljaa oppii asioita säveltäjistä, hänellä on myös mahdollisuus sijoittaa tietoaan jo opittujen asioiden joukkoon.  Tämä ei tarkoita, että lapsi osaa heti kronologisesti yhdistää säveltäjän ja aikakauden, vaan ehkä esimerkiksi Beethoveniin kuurouden, Mozartiin tanssivat koirat ja Bachiin kirkkourut.  Kun lapsi saa sanojen lisäksi (Mozart, klassismi) mielikuvia (tanssivat koirat) tiedon sisäistäminen on ehkä helpompaa ja nopeampaa.

Lapsen maailma

Leikissä lapsi tekee samaa kuin aikuiset jutellessaan: jäsentää maailmaansa. Lapsi on luonnostaan utelias ja tämä uteliaisuus motivoi hänen oppimistaan (Kansanen/Uusikylä2001,29.) Uteliaisuuden ja mielikuvituksen avulla lapsi rakentaa maailmankuvaansa ja liittää siihen uusia asioita ja kokemuksia.

Aikuisina käsittelemme säveltäjistä suuria kokonaisuuksia: vuosilukuja, elämänkertoja ja lukuisia teoksia. Lapsen kokemusmaailmasta käsin tällaisten asioiden hahmottaminen voi olla vaikeaa. Samanlaiset asiat eivät välttämättä tunnu hänestä merkittäviltä.  Lapsen maailmankuva on paljon suppeampi kuin aikuisella ja siksi säveltäjiin tutustuminen kannattaisi aloittaa lapsen maailmasta käsin. Jotta oppilaalla olisi motivaatiota itsekin kiinnostua säveltäjistä ja heidän elämästään, opettajan olisi huomioitava oppilasta yksilöllisesti ja rakennettava opetussuunnitelma tämän aihepiirin osalta kullekin oppilaalle erikseen. Siinä olisi huomioitava oppilaan ikä, kiinnostuksen kohteet sekä musiikintuntemus yleensä. Jos oppilas saadaan näin motivoitumaan ja hänelle annetaan siitä positiivista palautetta, motivaatio lisääntyy. (Kansanen/Uusikylä 2001,31.)

Sisäisen motivaation herättämisessä on eduksi, jos opittava asia tulee jotenkin lähelle lapsioppilaan kokemusmaailmaa. Koska säveltäjät ovat itsekin olleet lapsia ja heidän lapsuudestaan tiedetään jonkin verran, voi opettaja aloittaa säveltäjistä kertomisen heidän lapsuudestaan käsin. On eduksi, jos opettajalla on kyky tarinoida ja kertoa säveltäjästä ja tämän lapsuudesta osittain fiktiivisesti oppilaan mielikuvitusmaailmaa ruokkien ja verraten sitä mahdollisesti oppilaan omaan elämään. Ajatuksena on se, että alkuun vuosiluvut tai aikakausien nimet eivät olisikaan sitä kaikkein tärkeintä tietoa. Tärkeämpää on aloittaa se polku, jolla oppilas pikkuhiljaa tulee tietoisemmaksi säveltäjien elämästä ja merkityksestä musiikinhistoriassa.

Säveltäjien lapsuus on täynnä myös jännittäviä yksityiskohtia alkaen siitä, miten Brahms lopetti sellonsoiton, kun hänen opettajansa hävisi vieden soittimen mukanaan. Erikoiset, hauskat ja hassut yksityiskohdat jäävät lasten mieleen. Näitä tarinoita ovat omat piano-oppilaamme kuunnelleet silmät suurina. Niistä on helppo jatkaa seuraavassa käänteessä esimerkiksi näin: ” Muistatko sen säveltäjän, jonka sello varastettiin? Kuka hän oli?  Tämän seuraavan kappaleen hän sävelsi ollessaan 24-vuotias… ”

Opettajan tehtäviä

Opettajan oma tietämys säveltäjistä on merkittävässä roolissa oppilaan säveltäjätuntemuksen kehittymisessä, mutta erityisesti silloin, jos opettaja valitsee opetustavakseen pelkän tiedon jakamisen. Tämä behavioristinen lähestymistapa voi toimia joissakin tapauksissa (Anttila/Juvonen2002, 89). Vaikka musiikinhistorian opetus on perusopetustasolla ja myös korkeakoulussa meidän kokemustemme perusteella pitkälle toteutettu juuri behavioristisen oppimiskäsityksen pohjalta, voidaan sille löytää myös mielekkäämpiä vaihtoehtoja. Jotta oppilas voisi käyttää niitä kykyjään ja taitojaan, jotka hänellä ovat luonnostaan vahvoja kuten mielikuvitus ja uteliaisuus, häntä pitäisi aktivoida oppimiseen muutenkin kuin vain tiedon passiivisena vastaanottajana (Anttila/Juvonen2002,89).

Nykylapsen arkipäivää on työskentely tietokoneella ja tiedon etsiminen internetistä. Tämä olisi hyvä muistaa myös säveltäjien opiskelussa. Internetistä löytää helposti monia eri tietolähteitä, joista opettaja voi kannustaa oppilasta etsimään tietoa. Säveltäjien musiikin kuunteluun liittyvät tehtävät tai säveltäjän elämään liittyvien yksityiskohtien etsiminen johdattelee oppilasta etsimään tietoa itse. Tällöin opettaja voi toimia sysäyksen antajana ja johdattaa oppilasta itsenäiseen työskentelyyn. Opettaja on tärkeässä roolissa avatessaan oppilaalle mahdollisuuksia löytää tietoa ja tällöin hän toimii enemmänkin oppimisen ohjaajana.

Teoriasta käytäntöön

Pohdimme työmme alkuvaiheessa sitä, minkä ikäisille lapsille haluaisimme opetusmetodeja säveltäjien tuntemiseksi kehittää. Lopulta totesimme, että se ei oikeastaan ollutkaan meille tärkeä kysymys. Mietimme enemmänkin sitä, mistä lähtökohdista säveltäjiä kannattaisi opettaa lapsille.  Tärkeää on huomioida oppilaan yksilöllinen taso niin oppijana, muusikkona kuin lapsenakin. On tärkeä lähteä käsittelemään asiaa niin, että oppilas pääsee aiheeseen heti mukaan. Tämä vaatii opettajalta pysähtymistä hetkeksi oppilaan asemaan.

• Minkä ikäinen oppilas on?
• Mistä asioista juuri tämä oppilas on kiinnostunut?
• Kuinka paljon hän tietää asiasta entuudestaan?
• Miten hän osaa etsiä tietoa itse?
•  Voiko tämän oppilaan kanssa opiskella aihetta keskustelun kautta?
• Kuka on sellainen säveltäjä josta kannattaisi juuri tämän oppilaan kohdalla aloittaa?

Tämän lisäksi opettajan tarvitsee vain käyttää luovuuttaan!

Tehtävävihko opetuksen tueksi

Jotta opetustyössä olisi säveltäjien oppimiseksi jotain kättä pidempää, suunnittelimme esimerkkivihkosen, jollaisen jokainen opettaja voisi helposti laatia omille oppilailleen. Kokosimme siihen muutamia tärkeimpiä säveltäjiä ja heidän kuvansa. Alkuun valitsimme satunnaisen kuuntelutehtävän ja yhteensä kuusi kysymystä jokaisesta säveltäjästä. Olennaisena emme pitäneet sitä, saako tämän vihkon avulla oppilas juuri ne tärkeimmät asiat selville säveltäjän elämästä. Enemmänkin keskityimme yksityiskohtiin, jotka voisivat jäädä oppilaan mieleen. Useimmista niistä on opettajan tunnilla helppo keksiä aasinsiltoja aikakauden elämään, musiikinopiskeluun kyseisenä aikana, ja säveltäjän elämään vaikuttaneisiin tapahtumiin.

Esimerkkivihkoamme voisi kehittää myös niin, että siinä olisi tilaa johon voisi kirjoittaa lisätietoja:

• nimi, kotimaa, elinvuodet
• lapsuudenperhe, puoliso
• opiskelupaikka ja aika, opettajat
• soitin/soittimet
• ensimmäiset sävellykset
• musiikillinen aikakausi
• muut aikakauden säveltäjät
• merkittävimmät teokset yms.

Pelkkä listana annettujen kysymysten etsiminen ja löytäminen ei välttämättä ole paras tapa sisäistää asiaa. Valmiit kysymykset voivat olla liian helppoja. Kun vastaukset on löydetty ja ne on kirjattu ylös, ne helposti unohtuvat. Jos oppiminen on sen sijaan jatkuvaa vuoropuhelua oppilaan ja opettajan välillä ja tieto lisääntyy pikkuhiljaa pieninä palasina, sen omaksuminen hyödylliseksi tietotaidoksi on tehokkaampaa.

Kokemuksista opittua

Tätä aihetta tutkiessamme ja opiskellessamme huomasimme, että olimme opetustyössä jo pyrkineet löytämään ratkaisua siihen, miten oppilaat todella oppisivat tuntemaan säveltäjiä.  Tämän prosessin aikana saimme siihen kuitenkin uusia näkökulmia, jotka rikastuttavat opetustamme jatkossa. Olimme laatineet soittotunnilla oppilaille tehtäviä säveltäjistä kotitehtäviksi, mutta ne olivat olleet liian kaukana oppilaiden todellisuudesta. Aikakausien ja tärkeimpien sävellysten listaaminen ei ole todennäköisesti juurikaan lisäännyt noiden oppilaiden osaamista tässä asiassa. Jatkossa osaamme antaa mielenkiintoisempia kysymyksiä kotona internetistä etsittäviksi ja kerromme myös pari hauskaa yksityiskohtaa vastapalloksi siitä, että oppilas on tehnyt kotitehtävänsä.  Tekemämme kotitehtäväkirjanen olisi varmasti hyvä tulevassa opetustyössä.  Tehtäviä voisi lisätä aina, kun uusi säveltäjä astuu kuvioihin.

Tätä tehtävää tehdessämme, meidän piti ajatella lapsen näkökulmasta sen sijaan, että katsoisimme omasta eli opettajan näkökulmasta.  Tehtävämme olikin sovittaa yhteen lapsen ajatusmaailma ja elämä siihen, mitä opettajina haluaisimme opettaa.

Näitä asioita oli hauskaa tarkastella lapsen näkökulmasta ja ihan tuntui siltä, että musiikin opiskelusta voisi jokaiselle tehdä näin hauskaa, olkoon oppilas nuori tai vanha!

Kirjoittajat:

Katriina Edoh ja Paula Korva 2013, Savonia ammattikorkeakoulu.

Lähteet:

Anttila M., Juvonen A. 2002: Kohti kolmannen tuhannen musiikkikasvatusta, Joensuu University Press Oy, Joensuu.

Uusikylä K. 2003: Vastatulia, Inhimillisen kasvatuksen ja koulutuksen puolesta, PS-kustannus, Jyväskylä.

Kansanen P.,Uusikylä K. 2002: Luovuutta, motivaatiota, tunteita, Opetuksen tutkimuksen uusia suuntia, PS-kustannus, Jyväskylä.

pia uutta tietoa heistä?