Tekemisen ilo – keinoja lasten musiikinopetukseen ryhmässä

Improvisaatio, pelit, leikit, tarinat…Opettajalla on monia keinoja ohjata ryhmää kohti iloista ja monipuolista musiikinopiskelua. Minkälaisia harjoituksia tunnilla voi tehdä ja miksi?

Aito kiinnostus tekemistä kohtaan herättää sisäisen motivaation, innostumisen ilman ulkoista palkintoa, joka edesauttaa oppimista. Jokaisella opettajalla onkin hyvä olla monenlaisia keinoja ja työskentelytapoja, joilla ylläpitää pienten oppilaidensa mielenkiinto. Sisäistä motivaatiota ruokkivat muun muassa oppilaita itseään kiinnostavat, riittävän haastavat tehtävät, sopivat tavoitteet, sekä suorituskeskeisyydestä vapaa ilmapiiri (Salovaara 2004). Olen erityisen kiinnostunut siitä, kuinka ohjata lapsia käyttämään omaa luovuuttaan ja osaamistaan musiikissa sisäisen motivaation tukemiseksi. Kuluneen vuoden aikana olen tietoisesti etsinyt, keksinyt, kehitellyt ja siekailematta ryöstänyt muiden hyväksi havaitsemia keinoja, jotka vievät musiikinopetusta kohti yhdessä tekemisen iloa.

Leikkien ja pelaten

Aloitan usein tunnin jollain leikillä. Niiden avulla luodaan positiivinen, avoin ja turvallinen ilmapiiri (Sinivuori 2000, 55.) Leikkien ei välttämättä tarvitse liittyä musiikkiin. Ne toimivat hyvin alkulämmittelynä ja kehittävät vuorovaikutustaitoja, kuuntelemista, keskittymistä ja keksimistä. Ne luovat ryhmähenkeä ja opettavat häviämään sekä voittamaan. Myös erilaiset musiikkipelit toimivat hyvin opetuksen välineinä. Ryhmässä voidaan pelata esimerkiksi musiikkiaiheista muistipeliä tai tehtäväkortteja. Pelatessa lapset oppivat huomaamattaan esimerkiksi musiikin teoriaa.

Tuolileikki on yksi käyttämäni leikki, jossa oppilaat pääsevät kertomaan itsestään. Rinkiin asetetaan tuoleja yksi vähemmän kuin osallistujia. Voidaan valita jokin aihe tai teema esimerkiksi ruokalajit joista pidän. Yksi leikkijöistä asettuu keskelle ja sanoo: ”Kaikki jotka pitävät mustikkapiirakasta vaihtavat paikkaa!” Kaikkien mustikkapiirakan ystävien on silloin noustava tuolilta ja yritettävä uudelle paikalle. Se kuka ei ehdi istuutua, jää seuraavaksi keskelle.

Improvisaatiosta satujen maailmaan

Jokaisessa ihmisessä on luovuutta, improvisointi on yksi keino tuoda se esiin. Lapset ovat mestarillisia improvisoimaan ja keksimään, he tekevät sitä jatkuvasti leikkiessään. (Saastamoinen 1990, 7, 21, 22.) Samaa leikkimieltä ja luovuutta voi käyttää myös musisoidessa. Avoin ja turvallinen ilmapiiri luovat hyvät olosuhteet improvisoinnille. Olen usein käyttänyt pitkähuilua improvisoinnissa. Siitä saa helposti äänen, ja koska näkyvillä ei ole koskettimia tai sormiaukkoja aloittaminen sujuu helposti, ilman rimakauhua ja valinnanvaikeutta. Tunteikas pitkähuilu -improvisaatioharjoituksessa, jokainen saa vuorollaan soittaa jonkin tunnetilan ja toiset koettavat arvuutella mistä on kyse. Vaihtelun vuoksi voidaan myös soittaa vaikka säätiloja, vuodenaikoja tai eläimiä.

Opetukseen voi tuoda eloa kehittelemällä tarinan tai teeman, jonka ympärille tunti rakennetaan. Mitä paremmin opettaja osaa eläytyä tarinaan, sitä innokkaammin oppilaatkin lähtevät mukaan. Päästäkää mielikuvitus valloilleen! Tarinoita voi värittää musiikilla ja musiikkia tarinoilla. Näin haetaan ilmaisua ja tunteita musisointiin. Lapsilla on tarve tulla kuulluksi, anna heidän myös itse tarinoida ja kertoa (Hakomäki 2007, 21.) Yhdessä voidaan kehitellä tarina siten, että jokainen sanoo vuorollaan sanan, jonka opettaja kirjoittaa ylös. Sitten kun tarina on valmis, siitä voidaan vaikka tehdä laulu. Itse tehdyt kappaleet ovat aina erityisen arvokkaita.

Liikettä niveliin

Musisointiin voi myös yhdistää liikkumisen. Musiikin ja liikkeen yhdistyminen keholliseksi kokemukseksi auttaa oppilaita sisäistämään musiikkia syvemmällä tasolla. Kehon ja mielen yhteys edistää kokonaisvaltaista oppimista. (Juntunen, Perkiö, Simola-Isaksson 2010, 11.) Liikkeen sekä laulu- ja rytmileikkien avulla voidaan harjoitella monia musiikillisia asioita kuten nyanssit, tempo, äänenväri, rytmi. Lauluihin voidaan lisätä itse keksittyjä sanoja, liikkeitä ja kehorytmejä. Laulun mukana liikkuminen kehittää koordinaatiota, auttaa keskittymään ja muistamaan sanoja.

Peilitanssi on oiva keskittymis- ja kontaktileikki. Ryhmä jaetaan pareihin ja parista toinen on ensin peili, joka toistaa kaiken mitä toinen tekee. Ryhmän voi ohjeistaa tekemään rauhallisia ja hitaita liikkeitä, sopivan musiikin soidessa taustalla. Hiirenpiilotuksessa taas harjoitellaan nyansseja. Hiiren etsijä poistuu hetkeksi luokasta, sillä aikaa toiset piilottavat hiiren. Etsijää autetaan löytämään hiiri laulamalla kovaa, kun hän lähestyy hiirtä ja hiljaa, kun loittonee kohteestaan.

Mitä jäi käteen

Olen saanut sekä hyviä että huonoja kokemuksia koettaessani löytää itselleni ja ryhmälleni sopivaa tapaa opettaa. Vaikeaa on ollut järjestyksen pito ja rajan vetäminen siinä, mikä on vielä iloista tekemisen hulinaa ja missä vaiheessa mennään jo ohi aiheen ja opettajan äänen pitäisi taas kuulua. Haastavaa on myös ollut tasapainoilu sen kanssa, kuinka paljon voin ottaa huomioon oppilaiden ehdotuksia ja toiveita tunnin kulkuun liittyen, ilman että menetän tilanteen hallinnan. Parhaita hetkiä taas on ollut tunnin lopuksi kuuluva onnellinen huokaus: ”Ai että oli kivaa!”

Minusta on tärkeää, että oppilaat saavat oman äänensä kuuluviin, voivat kertoa ajatuksiaan ja tehdä omanlaistaan musiikkia omista lähtökohdistaan. He saavat kokemuksen, että heillä itsellään on toteuttamisen arvoisia ajatuksia, mahdollisuus tehdä valintoja ja toimia itsenäisesti ilman liian rajoittavia ohjeita. Tekemisen ilo on tärkeämpää kuin lopputulos (Saastamoinen 1990, 34).

Kirjoittaja:

Satu Lankinen 2013, Centria ammattikorkeakoulu.

Lähteet:

Hakomäki, H. 2007. Tarinasäveltämisen taito. Jyväskylä: PS-kustannus.

Juntunen, M-L. & Perkiö, S. & Simola-Isaksson, Inkeri 2010. Musiikkia liikkuen. Helsinki: WSOYpro Oy.

Saastamoinen, I. 1990. Keiteleen oudompi nuottikirja. Johdatus luovaan musiikinopetukseen. Tampere: Jäljennepalvelu.

Sinivuori, P. & T. 2000. Esiripusta aplodeihin. Opas harrastajateatteriohjaajille ja ilmaisukasvattajille. Jyväskylä: Atena kustannus Oy.

Salovaara, H. 2004. Motivaatio oppimisessa. Www-dokumentti. Saatavissa: http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_4/motivaatio.htm