Klassinen lauluhirviö – kesytettävissä helpommin lähestyttäväksi?

”Enhän minä voi mitään klassista kokeilla – se on vaan ammattilaisten kiljumista.”  Näin monet lauluoppilaat ajattelevat kuullessaan opettajaltaan ehdotuksen klassisesta laulusta. Se pelottaa eikä siitä tiedetä tarpeeksi ja se liitetään helposti pelkkään oopperalauluun. Nämä ovat stereotypioita, jotka estävät kokeilemasta uutta laulutyyliä. Populaarimusiikki on helpommin lähestyttävämpää, koska sitä kuulee kaikkialta mediasta ja kuka tahansa voi laulaa sen mukana. Se on valmiiksi tuttua ja tutusta poikkeaminen voi tuntua siksi hankalalta. Mitä opettaja voi tässä tilanteessa tehdä?

Motivoiva vuorovaikutus

Opettajan toiminnalla on suuri merkitys sille, miten laulutunti etenee ja miten oppilas omaksuu opetettavat asiat. Opettajan ja oppilaan välillä tapahtuu sosiaalista vuorovaikutusta, jolla tarkoitetaan erilaisissa ympäristöissä tapahtuvaa ihmisten välistä sanallista tai sanatonta viestintää sekä toimintaa (Kauppila 2011,19). Opettaja opettaa omalla persoonallaan ja viestinnän onnistumisesta riippuen luo toimivan suhteen oppilaaseen. Jos kommunikointi onnistuu, niin opettajan ja oppilaan välille syntyy luottamussuhde, jolloin oppilaan on mahdollista heittäytyä ja antaa itsestään enemmän laulamiselle.  Se ei ole itsestäänselvyys, koska laulaminen on hyvin henkilökohtainen asia. Jos tunnin ilmapiiri ei ole avoin eikä opettaja-oppilassuhde ole kunnossa, voi se vaikuttaa oppilaan motivaatioon sekä hänen laululliseen ilmaisuunsa negatiivisesti.

Kun puhutaan oppimisen motivaatiosta, siihen vastaa kysymys, miksi joku opiskelee. Opiskelija voi olla joko sisäisesti tai ulkoisesti motivoitunut. Sisäisessä motivaatiossa häntä motivoi tieto itsessään, hän opiskelee koska se on hänestä mielenkiintoista ja hän haluaa kehittää itseään. Ulkoisessa motivaatiossa opiskelija opiskelee esimerkiksi siksi, että saisi hyvän numeron tai saisi ammatin. Hän ei opiskele oppiakseen asioita. (Mäkinen 2002.) Merkittävin haaste opettajalla on saada oppilas innostumaan ja motivoitumaan sisäisesti laulusta, tässä tapauksessa klassisesta laulusta, koska ilman motivaatiota ei synny oppimista. Ihmiset ovat erilaisia ja oppivat kaikki omalla tavallaan.

Oppimisessa on olemassa kolmea erilaista motivoitumistyyppiä; ensimmäisenä tehtäväsuuntautuneet oppilaat, joita oppiminen itsessään motivoi. Toisena ovat suoritussuuntautuneet oppilaat, jotka motivoituvat saadessaan parempia tuloksia kuin muut. Kolmannen motivoitumistyypin oppilaat motivoituvat muiden myönteisestä palautteesta. Jotta opettaja voi onnistua lauluoppilaan motivoinnissa, on heidän yhdessä sovittava yhteistyön alussa kyseiselle oppilaalle sopivat realistiset tavoitteet. Tämä voisi olla esimerkiksi laulututkinnon tekeminen vuoden päästä. Tavoitteet kannattaa jakaa pienempiin osatavoitteisiin, esim. oppilaskonsertissa esiintymisiin, jotta päätavoite ei tunnu liian kaukaiselta ja vaikealta. (Kauppila 2007, 136–137.) Työskentelystä tulee siten mukavampaa ja johdonmukaista kun molemmilla on tiedossa selkeä suunta, mitä kohti ponnistaa. Syy, minkä takia oppilas on tullut tunneille, täytyy ottaa huomioon tavoitteita asettaessa, sillä liian suuret tavoitteet voivat viedä innostuksen pois esimerkiksi sellaiselta oppilaalta, joka haluaa laulaa vain omaksi ilokseen.

Opettajan on tehtävä selvitystyötä opettaja-oppilassuhteen alussa, jotta hän saisi jonkinlaisen kuvan oppilaan persoonasta, äänestä ja kiinnostuksen kohteista. Lisäksi oppilaan tausta ja elinympäristö vaikuttavat merkittävästi siihen, miten hän kokee asiat ja motivoituu laulamisesta. Kun oppilas ei ole halukas kokeilemaan klassista laulua, on aika nostaa kissa pöydälle. Johtuuko asenne ennakkoluuloista, huonoista aikaisemmista kokemuksista vai kenties jostain muusta? Tässä vaiheessa opettajan olisi hyvä tietää, miten ohjata oppilasta kokeilemaan uutta ja motivoitumaan siitä.

Miten tehdä ”klasarihirviöstä” kaveri?

Ensimmäinen, mutta myös ehkä tärkein opettajan askel, on murtaa oppilaan väärät stereotypiat klassista laulua kohtaan. Opettajan tulee selittää oppilaalle, mitä iloa niistä oppilaan kauhistelemista ooppera-aarioista ja yksinlauluista voisi olla ja mitä ne oikeasti sisältävät. Hengitystekniikkaa ja tuettua, luonnollista äänenkäyttöä tukevat monet laulut, esimerkiksi barokkiajan italialaiset laulut, saksalaiset liedit muun muassa Schubertilta ja Brahmsilta, suomalaiset kansanlaulut sekä yksinkertaiset suomenkieliset yksinlaulut. Esimerkiksi Oskar Merikannolta ja Erkki Melartinilta löytyy sopivan lyhyitä lauluja aloittelijoille, joissa on kauniita melodioita, jotka voivat innostaa klassisen laulun pariin.

Klassisten laulujen sanoitukset ovat lähes poikkeuksetta runoja, jotka voivat herättää syviä tunteita. Niihin voi samaistua, jolloin laulusta innostuu helpommin ja siitä tulee omakohtaisempi. Suurien suomalaisten runoilijoiden, L. Onervan ja Eino Leinon, tekstejä on käytetty monissa suomalaisissa yksinlauluissa ja moni oppilas saattaa näin tuntea jo entuudestaan laulun tekstin. Tämä voi madaltaa kynnystä lähteä laulamaan aluksi oudolta kuulostavia lauluja. Oppilaan ohjelmisto kannattaa yhdessä suunnitella tarkasti ja tehdä siitä mieluisa oppilaalle ja ennen kaikkea monipuolinen. Kun uskaltaa kokeilla monipuolisesti erilaista, voi se antaa rikkautta ääneen ja tietenkin myös uusia kokemuksia.

Jos oppilas ei uskalla heti kokeilla klassista laulua, voi opettaja tällöin ohjata ja houkutella häntä siihen suuntaan. Opettaja voi muuttaa oppilaalle tuttuja ääniharjoituksia pikku hiljaa teknisesti vaikeampaan suuntaan kuitenkin säilyttäen mielekkyyden niissä. Opettajan antama palaute on tässä koko ajan todella tärkeässä roolissa. Monella negatiivinen asenne uutta laulutyyliä kohtaan voi johtua huonosta itsetunnosta, koska oppilas voi esimerkiksi ajatella, ettei omaa sellaista ääntä, joka kävisi klassiseen musiikkiin. Kannustamalla ja rohkaisemalla voi saada oppilaan muuttamaan ajatustapaansa.

Oppilaan ohjelmisto kannattaa suunnitella ja valita huolellisesti, sillä liian vaikeat ja vääränlaiset laulut voivat saada oppilaan vieraantumaan uudestaan klassisesta laulusta. Onnistumisen kokemukset kasvattavat oppilaan motivaatiota, mutta näitä kokemuksia ei tule niin helposti, jos laulut ovat hänen taitotasolleen aivan liian vaikeita. Ne voivat näin ollen aiheuttaa myös takapakkia. Uusia sopivia lauluja etsiessä voi joskus kokeilla antaa oppilaalle listan, jossa on luetteloitu hänelle sopivia lauluja.  Näistä oppilas saa valita mieluisan ja näin hän saa myös itse vastuuta. Opettajan tulisi myös kannustaa jo alusta alkaen oppilasta tutustumaan musiikkikirjastojen ja Internetin runsaaseen tarjontaan äänitteitä ja nuotteja etsiessä. Yksinkertaiset musikaali-, elokuva- ja operettisävelmät antavat oppilaalle pehmeän laskun uuteen tyyliin ja voivat kiinnostaa ja herättää mielenkiintoa niiden näyttämöllisyyden kautta. Monet tuntevat Andrew Lloyd Webberin Cats- musikaalin Memoryn ja se sopii myös alussa oleville laulajille, kunhan se on vain oppilaan äänelle sopivassa sävellajissa. Raskaamman musiikin ystäville voisi alkuun ehdottaa esimerkiksi Nightwishin lauluja.  Yksi keino on myös kuunteluttaa oppilaalle päätä huimaavia mestariteoksia, jotka voivat herättää hänessä wow-efektin. Esimerkiksi Franz Schubertin Erlkönig- lied tai W. A. Mozartin Taikahuilun Yön kuningattaren aaria voivat saada sellaisen reaktion aikaan.  Tämä voi motivoida oppilasta harjoittelemaan uusia kappaleita, kun tietää mihin voi tähdätä.

Olemme omassa opetustyössämme huomanneet, että omalla positiivisella ja kannustavalla käytöksellään voi saada oppilaan innostumaan uusista ja vieraistakin asioista. Täytyy muistaa se, että opettajan antama pienikin palaute on oppilaalle todella tärkeää ja näin se on hyvin suuressa osassa opetuksessa. Klassista eikä mitään muutakaan tyyliä saa tuputtaa vaan ottaa oppilaan kanssa pieniä askelia kerrallaan. Yhdessä tutkiskelemalla ja kokeilemalla voi saada parhaimmillaan aikaan tekemisen riemua ja onnistumisen ihania kokemuksia.

Kirjoittajat:

Eija Kuikka ja Maiju Vaahtoluoto 2013. Centria ammattikorkeakoulu.

Lähteet:

Kauppila, R. A. 2007. Ihmisen tapa oppia. Jyväskylä: PS-kustannus

Kauppila, R. A. 2003. Opi ja opeta tehokkaasti. Jyväskylä: PS- kustannus

Kauppila, R. A. 2011. Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot. Jyväskylä: PS- kustannus

Mäkinen, P. 2002. Motivaatiosta. Tampere: Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Viitattu 6.5.2013. http://www.uta.fi/tyt/verkkotutor/motiivi.htm