Uutta näkökulmaa laulamiseen ja laulunopetukseen – Teatterista työkaluja

Laulamisella välitetään eri tunnetiloja. Esiintyessään laulaja tulkitsee sävellystä oman kokemusmaailmansa kautta ja pyrkii välittämään tuntemuksensa yleisölle. Yleisö taas tulkitsee kuulemaansa ja näkemäänsä oman kokemusmaailmansa kautta. Miksi laulajan tunnetila ei aina välity katsomoon asti? Mitkä asiat siihen vaikuttavat ja miten omaa keskittymistään esiintymistilanteessa voisi parantaa?

Markku O. Pöyhönen kirjoittaa tutkimuksessaan, että laulajan on hallittava monia inhimillisen kokemuksen ja kulttuurin tasoja. Erilaisten ihmisten tilanteisiin on pystyttävä samaistumaan emootioiden ja luonteen puolesta, ja myös kieli ja aikakausi pitää ottaa huomioon. (Pöyhönen 2011.) Voisko teatterista saada uusia näkökulmia tulkinnan harjoitteluun? Millaisia keinoja näyttelijät käyttävät läsnäolon saavuttamiseen esiintymistilanteessa? Lähdin siis tutkimaan teatterimaailmasta löytyviä harjoituksia, koska haluan saada uutta näkökulmaa, niin omaa laulamistani, kuin myös oppilaitani ajatellen. Artikkelissani tutkiskelen asiaa omasta näkökulmastani laulajana ja laulunopettajana.

Lavalla olemisen vaikeus

Paineen alla esiintyjän on joskus vaikea keskittyä läsnäolevaan hetkeen. Laulaja on esiintyessään vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Aistit ovat valppaina ja keho odottaa jotain suurta, ehkä myös pelottavaa tapahtuvan. Luottamus omaan itseensä saattaa kuitenki horjua ja ajatukset pääsevät harhailemaan toissijasiin asioihin. Näin keskittyminen itse laulamiseen vaikeutuu. Helposti suoritamme laulamista; virheitä ei saa tulla. Esitettävä kappale saattaa tuntua enemmänkin urheilusuoritukselta, kuin taiteen tekemiseltä. Hannele Lauri kertoo kirjassa Katseen Alaiset, kuinka pelko vaikeuttaa roolin esittämistä. Pelko siitä, että mitä muut esityksestä tai roolisuorituksesta ajattelee. Tällöin ajatukset eivät pysy kasassa, vaan fokus siirtyy tarinan kerronnasta omiin epäonnistumisen pelkoihin. (Saisio 2004, 120.) Onnistumisesta tulee maailman tärkein asia, vaikka tärkeintä olisi vaan olla läsnä ja auki ympäristölle. Tällaisessa tilassa esiintyjä ei kykene olemaan läsnä esitettävässä tarinassa, eivätkä tunteet myöskään välity katsojalle. Laulajan ja näyttelijän ammateissa on siis paljon yhtäläisyyksiä.

Kokemuksia teatterista ja ajatuksia tulkinnasta

Olin viime vuonna Teatteri Satamalla ryhmäpedagogiikkaharjoittelussa. Teatteri Satama on Joensuussa toimiva ammattijohtoinen harrastelijateatteri. Teatterin yksi vetäjistä on Ulla Lehmusoksa, teatteri-ilmaisun ohjaaja ammatiltaan. Satamalla tehtiin viime vuonna musikaalia nimeltään Toinen Toiselle, ja minä ohjasin musikaalin laulajia. Pidin myös koko musikaalin porukalle yhteisesti lauluhetkiä. Tällöin kiinnostuin teatterimaailmasta ja siitä, millaisia tulkinta- ja läsnäoloharjoituksia he siellä tekevät.

Haastattelin Ulla Lehmusoksaa tutkimustani varten. Haastattelussani kysyin, miten Lehmusoksa määrittelisi sanan tulkinta. Hän määritteli sen näin: ”Eli meillä on vaikka joku teksti ja sit me tulkitaan se asia. No se on mun mielestä se, missä niinku taiteilija tekee sen oman versionsa siitä tekstistä tai siitä laulusta minkä se haluu esittää. Eli siinä kohtaa tulee se ihmisen persoona, sen ihmisen historia ja sen laulutekniset tai näyttelijäntyö tekniset taidot. Ja sit siin tulee se pyramidin huippu, se suuri nykyhetki.” (Lehmusoksa 2013.)

Lehmusoksa kertoo, miten näiden kolmen osa-alueen tulee tehdä yhteistyötä, jotta läsnäolo esiintymistilanteessa onnistuu. Ensimmäisenä tulee esiintyjän persoona. Taiteilijan oma persoona vaikuttaa siihen, että miten hän pystyy omaksumaan tekstin ja ottamaan sen itselleen. Onko hän sinut itsensä ja oman historiansa kanssa ja tätä kautta luottaa itseensä. Siis miten käytettävissä laulajan persoona on, ja kuinka paljon hän tuo sitä mukanaan tulkintaan. Toisena tulee tekniset taidot, eli kuinka hyvin laulaja pystyy toteuttamaan niitä teknisiä vaatimuksia, joita esitettävä kappale vaatii. Omiin teknisiin taitoihin pitää pystyä luottamaan, jotta voi keskittyä nimenomaan tulkintaan. Näiden kahden osa-alueen yhteispelillä saadaan aikaan luottamuksellinen läsnäolon tila, jossa vuorovaikutus yleisön ja esiintyjän välillä mahdollistuu.

Mielestäni luottamus on ehkä yksi tärkeimmistä asioista esiintyjälle. Luottamus itseensä ja omiin taitoihin, luottamus kanssaesiintyjiin ja luottamus ympäristöön. Yoshi Oida kertoo kirjassaan Näkymätön Näyttelijä siitä, miten hyvässä näyttelemisessä on kaksi puolta; tekninen mestaruus ja vapaa, liikkuva mieli. Näitä harjoitellaan ja syvennetään koko elämän ajan. Esiintyessä mieli ja tekninen taituruus ovat täydellisesti läsnä ja ne näyttäytyvät sisäisenä ja ulkoisena ilmaisuna.(Oidan 1997, 50.) Näistä asioista on siis kyse tulkinnassa. Itse koen tulkinnan olevan yksi niistä suurista asioista, joita voi kehittää vaikka kuinka paljon. Aina voi löytää uutta näkökulmaa erilaisiin teksteihin, myös omiin. Elämänkokemuksen myötä karttuvat tietotaidot muokkaavat laulajan tulkintalähtökohtia kokoajan.

Omien rajojen rikkominen avaa uusia ovia

Heittäytyminen saattaa joksus olla hyvinkin hankalaa laulajalle ja vaistonvaraisuus häviää kontollin myötä. Se saattaa johtua huonosta itsetunnosta tai yksinkertaisesti ihmisen persoonasta. Usein kuitenkin syynä on ns. ”oikein laulamisen” dilemma. Esiintymistilanteessa laulajan ajatukset pyörivät vain oikein suorittamisessa ja näin laulamisesta nauttiminen jää toissijaiseksi asiaksi. Tunteita ei varmasti saa välitettyä katsomoon, jos laulaja ei itsekään niitä tunne. Uskon, että monista teatterissa käytössä olevista improvisaatioharjoituksista on hyötyä myös laulajalle. Omalta mukavuusalueeltaan pitää uskaltautua pois, jotta voi luoda jotain uutta ja mielekästä.

Improvisointi tarkoittaa esityksen luomista esittämishetkellä ja improvisaatioharjoitukset ovat omiaan viemään esiintyjän pois omalta mukavuusalueeltaan. Niillä voidaan työstää pelon ja jännityksen tunteita ja oppia hallitsemaan niitä. Omana itsenään pitää oppia heittäytymään ja pitää uskaltaa tehdä virheitä, koska epäonnistumisia tulee vastaan jokatapauksessa. (Lehmusoksa 2013.)

Kirjassaan Improvisoi! Simo Routarinne kertoo, että esiintymistilanteessa, toisten katseiden kohteena ollessa, koetaan lievää tai voimakasta esiintymisjännitystä. Tällöin turvaudutaan tutuimpiin ja toimivimmiksi uskottuihin toimintamalleihin, joilla on totuttu selviämään vaikeimmistakin paikoista. Hänen mukaansa improvisaatioharjoitteilla ihminen oppii tunnistamaan ja tiedostamaan omat suosikkistrategiansa, joita käyttämällä tuntee olonsa turvalliseksi toisten joukossa. Routarinteen mukaan erilaisia ilmaisutaitoja voi kehittää siinä missä muitakin taitoja. Itselleen vierasta ilmaisua harjoittelemalla pystyy kehittämään omaa persoonallista ilmaisuaan. On vain sallittava muutos ja kehitys. (Routarinne 2004, 24–25.)

Sain vastikään mahdollisuuden tutustua lähemmin teatterin improvisaatiomaailmaan opettaessani Joensuun Ylioppilasteatterin improvisaatioryhmää, Improstaatteja. He pyysivät minua pitämään muutaman laulutunnin, koska joutuvat esityksissään myös laulamaan välillä. Kokemus oli erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen. Sain seurata läheltä erilaisia teatterissa käytettäviä improvisaatioharjoituksia. Harjoittelimme erilaisia lauluimproja, esimerkiksi tällaista: jokainen lauloi vuorotellen Ukko Nooan melodialla yhden säkeistön improvisoidusta tarinasta. Harjoittelu tapahtui neljän hengen ryhmissä ja yleisöstä annettiin aihe tarinalle. Kokeilin tätä harjoitusta myös oman lauluryhmäni kanssa, ja kokemus oli huikea. Oppilaat saivat silminnähden lisää itsevarmuutta, kun uskalsivat ”mokata” muiden edessä. Varmasti tätä kautta on mahdollista puskea oppilaita aina vaan parempiin suorituksiin.

Läsnäolo ja miten sitä voi harjoitella

Emootio on kehon palautetta mielelle. Esimerkiksi vihamielinen ajatus synnyttää kehossa suuttumukseksi nimitetyn energian. Laulajan pitäisi pystyä tunnistamaan itsessään näitä tunteita, jotta läsnäolo olisi mahdollista. Läsnäolo on nykyhetkessä olemista. (Tolle 1997, 37–38,100.) On olemassa erilaisia läsnäoloharjoituksia, kuten meditointi. Miten teatterissa harjoitellaan läsnäoloa? Opin Lehmusoksan haastattelusta muutamia hyviä harjoituksia:

Voit kuvitella meneväsi suihkuun. Mitä suihkuun menossa konkreettisesti tapahtuu? Astut suihkuun, vedät ehkä suihkuverhon eteen ja avaat hanan. Saat niskaasi kylmää vettä. Miltä se tuntuu? Käännät hanaa kuumemmalle ja lämmin vesi valuu päällesi. Miltä se tuntuu? Voit tuntea rentouden kehossasi. Pysy syvästi läsnä tässä rentouden ja ihanuuden tilassa. Tällä harjoituksella voit tuntea vahvasti oman kehosi.

Lehmusoksa kertoi myös kuuden metrin harjoituksesta, joka on tosi mielenkiintoinen. Eli esiintyminen alkaa jo kuusi metriä ennen lavalle astumista. Joka askeleella päästään lähemmäksi sitä kohotteneisuuden tilaa, jossa voidaan luottaa itseen ja omaan suoritukseen. Kuuden metrin harjoituksesta voi tehdä osan omaa esiintyjän tekniikkaa. (Lehmusoksa 2013.) Intensiteettiä, valppautta ja hereillä oloa voi kasvattaa joka askeleella kohti lavaa.

Oman kehon tunteminen on laulajalle erittäin tärkeää . Monesti keho ja mieli erotetaan toisistaan, vaikka mieli on osa kehoa. On hyvä tuntea oma ruumis vahvasti, jotta läsnäolo on mahdollista. Hyvä keino kehon tuntemiseen ennen esiintymistä on Lehmusoksan mukaan ns. ”Möyhennys”. Esiintyjä voi ”möyhentää” itseään, eli kosketella voimakkaasti itseään päästä varpaisiin, tunnustella omia jalkojaa ja käsiään. Näin läsnäolo omassa kropassa voimistuu, ja tunteisiin on helpompi päästä sisälle. Kehon hierominen lisää myös oksitosiinin, eli mielihyvähormoonin tuotantoa elimistössä. Hengittämiseen keskittymällä pystytään luomaan nopeasti yhteys kehoon. Tämä on tuttua meditointiharjoituksista.

Lyriikkaan sisälle pääseminen on yksi laulajan haasteista. Läsnäolo saavutetaan pysymällä syvällä tarinassa ja keskittymällä sen kerrontaan. Esitettävään tekstiin voi päästä sisälle monella eri tavalla. Lyriikasta voidaan hakea kytköksiä omaan elämään ja tätä kautta saadaan aikaiseksi realistinen tunnetila. Joskus laulettavan tekstin sisältö voi olla jopa liian henkilökohtainen, ja tällöin kannattaa hakea samaistumista roolihahmon avulla. Lehmusoksan mukaan rooliin voidaan samaistua muun muassa rekvisiitan avulla.

Laulamiseen tarvitaan aina suuri tahtotila, jotta kropan saa toimimaan halutulla tavalla. Metaforilla eli kielikuvilla pyritään löytämään erilaisia tunnetiloja lauluun. Kuvittelemalla, että laulaa hautausmaalla saattaa saada itsessään aikaan hurjan tunnetilan. (Lehmusoksa 2013.)

Pohdintaa

Olen oppinut valtavasti näistä kaikista lukemisista, kokemuksista ja haastattelusta. Uusia ovia on auennut ja voin lähteä viemään omaa harjoitteluani taas ihan uusille urille. Koulutuksessani ei ole painotettu laulamisen henkistä puolta ehkä niin paljon, kuin olisi pitänyt. Nämä ovat isoja asioita. Miksi ylipäätään esiinnytään ja lauletaan? Minulle syy on ihan selvä. Ehkä sekin, että kirjoitan omia lyriikoita ja biisejä vaikuttaa ajatuksiini tulkinnan tärkeydestä. Pop/jazzlaulamisen harjoittelu on ollut viime vuosina murroksessa, kun uusia harjoittelumetodeja on syntynyt. Uskon, että sen vuoksikin tulkinnan harjoittelu on saattanut jäädä vähän tekniikan jalkoihin.

Omassa opetuksessani haluan painottaa onnistumisen tunteita. Laulamisen harjoittelu on pitkälti omien tunteiden käsittelyä ja positiiviset kokemukset kantavat eteenpäin. Olen saanut tämän artikkelin teon myötä uusia näkökulmia opettamiseen. Teatterimaailmasta löytyy paljon lauluun ja laulunopetukseen sopivia harjoituksia. Taiteita tulisi hyödyntää nykyistä enemmän yli rajojen.

Kirjoittaja: Heidi Niinimäki 2013, Karelia-ammattikorkeakoulu.

Lähteet:

Kurkela, K. 1994. Mielen maisemat ja musiikki. Musiikin esittämisen ja luovan asenteen psykodynamiikka. Helsinki: Hakapaino.

Oida, Y. ja Marshall, L. 1997. Näkymätön näyttelijä. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino.

Pöyhönen, M. 2011. Muusikon tietämisen tavat; moniälykkyys, hiljainen tieto ja musiikin esittämisen taito korkeakouluninstrumenttituntien näkökulmasta. Viitattu 4.2.2013. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/36973/9789513945169.pdf?sequence=1

Routarinne, S. 2004. Imrovisoi! Helsinki: Tammi.

Saisio, E. 2004. Katseen alaiset. Helsinki: WSOY.

Tolle, E. 1997. Läsnäolon voima. Tie henkiseen heräämiseen. Helsinki: Basam Books.

Painamattomat lähteet

Lehmusoksa, U. Teatteri-ilmaisun ohjaaja, Turun Ammattikorkeakoulu. Avoin teemahaastattelu. Joensuu, 1.2.2013.