Flow´ta musisointiin

Kirjoittaja: Joosua Jyrkkä 2013, Centria ammattikorkeakoulu.

Miksi joskus soittaessa tai laulaessa kaikki asiat tuntuvat olevan täysin oman kontrollin alaisuudessa ja onnistuvan todella helpontuntuisesti, kuin itsestään, vaikka kyseessä olisikin kova henkinen ja fyysinen ponnistus? Mikä johtaa tällaiseen syvää onnistumisen iloa tuottavaan musisointiin? Mitä musiikkipedagogi voi tehdä ruokkiakseen oppilaidensa tekemisen iloa? Motivaatiotutkija Mihály Csíkszentmihályin tutkimukset flow -tilasta, jossa ihmisen henkilökohtaiset tavoitteet ja taitotaso ovat sopusoinnussa keskenään, tarjoavat mielenkiintoista pohdittavaa jokaiselle musiikkipedagogille!

Mitä on flow?

Flow -kokemus eli virtauskokemus on unkarilaissyntyisen psykologian professori ja motivaatiotutkija Mihaly Csíkszentmihályin nimeämä tila, johon ihminen voi päästä luovassa työssä. Tällaiselle kokemukselle on ominaista syvä tyytyväisyyden sekä eheyden tunne. Flow -tilaan liittyy uppoutuminen, ajantajun menetys, virittyneisyys ja tunne siitä, että suoritettava tehtävä esim. soittaminen sujuu omalla painollaan ”kuin itsestään”. Luovan tehtävän haastavuus sekä yksilön taitotaso on oltava tasapainossa, jotta flow voisi syntyä. Lisäksi päämäärätietoisuus ja hyvä keskittymiskyky ovat edellytyksiä tällaisen tilan saavuttamiselle. (Uusikylä, Kansanen 2005, 48.)

Muusikon flow -tilaa kuvaa osuvasti seuraava lainaus:”Se on tila, jossa ihminen on niin syventynyt toimintaansa, että mikään muu ei tunnu merkitsevän mitään; kokemus itsessään tuottaa niin suurta iloa, että ihminen on valmis maksamaan siitä jopa suuren hinnan vain voidakseen tehdä sitä, mitä tekee.” (Csíkszentmihályi 2005, 19). Musiikkipedagogin ja ehkä muusikkouden yleisestikin tärkein tehtävä on musiikin hienouksien ja kokemusten jakaminen.

Musiikinopettajan tulisi  myös olla eräänlainen elämyksiin johdattaja tai mikä vielä parempi, elämyksien herättäjä. Tämä tehtävä saattaa helposti kuitenkin unohtua nykyajan kiireellisessä maailmassa. Musiikkiopistojen perinteinen tutkintojärjestelmä, jossa säännöllisin välein tulee antaa soittonäyte ts. suoritetaan musiikkia lautakunnalle, on saattanut osaltaan johtaa siihen, että itse musiikin kokemuksellisuuden korostaminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Lisäksi nykyajan ääniteteollisuus ruokkii perfektionismia, koska esim. cd -levyiltä kuunneltava  studioissa ”täydelliseksi” hiottu musiikki harhauttaa kuuntelijaa uskomaan, etteivät ammattilaiset tee virheitä.

Oppilaan huomioiminen yksilönä tärkeää

Koska tekemisen ilo, tunteet, elämykset ja kokemukset ovat musiikin pääasiallisia tavoitteita, pitäisi niitä korostaa myös opetuksessa enemmän. Flow -tila edellyttää myös äärimmäistä keskittymiskykyä ja tietoista pyrkimystä tavoitteeseen. ”Oppilaat on opetettava itse valvomaan omaa työtään. Kun on sovittu yhteisestä urakasta, oppilaat voivat itse pitää kirjaa siitä, mitkä tavoitteet on saavutettu.”(Kansanen, Uusikylä 2002, 50.)

Yleisin tavoite tietysti soiton ja laulun opiskelussa on se, että opitaan soittamaan kappale alusta loppuun. Mutta tavoitteet eivät saisi jäädä tähän. Elämyksellisyyttä on alettava korostaa mahdollisimman varhain. Oppilaalle tulee antaa tilaa kertoa tavalla tai toisella omia kokemuksiaan ko. musiikista. Samasta kappaleesta voidaankin hakea erilaisia sointeja, sävyjä ja tunnelmia. Joskus jopa kappaleen soittaminen hullunkurisesti ja tahallaan ”väärin”, voi rohkaista oppilasta kokeilemaan ja etsimään omista kokemuksistaan omia tulkintojaan musiikille. Improvisaatiotakin tulisikin hyödyntää enemmän myös klassisen musiikin opiskelussa. Opettaja voi siis ruokkia kokeilunhalua. ”Toisin sanoen suorittamiseen perustuvaa menetelmää täytyy vähentää ja antaa enemmän tilaa oppilaan elämyksille ja spontaaniudelle”(Holma 2009, 21).

Opettajan tehtävänä on myös etsiä työtapoja ja aiheita, jotka kiinnostavat oppilasta. Ehdottoman tärkeää musiikinopetuksessa on oppilaiden musiikkimaun huomioon ottaminen. Tätä kautta oppilas saa myönteisiä kokemuksia ja hänen tarkkaavaisuutensa ja motivaationsa voi palata paremmalle tasolle, jos se on ollut jostain syystä hukassa.”Oppilaille tulee antaa valinnan mahdollisuuksia aina kun se on mahdollista.–oppilaat tarvitsevat rajoja työlleen, mutta noiden rajojen sisällä heidän tulee antaa liikkua vapaasti” (Kansanen, Uusikylä 2002, 51).

Opettajan rooli ilon kasvattamisessa

Oikeanlainen palaute kannustaa oppilasta harjoittelemaan. On olemassa virheellisiä käsityksiä lahjakkuudesta ja luovuudesta. Esim. suomalaisuudelle tyypillinen ”harjoittelu on lahjattomia varten” -ajattelutavasta voi olla helposti seurauksena sellainen mielenlaatu, jossa  oppilas kohdatessaan vaikean asian lakkaa yrittämästä. Näin luovuus ja lahjakkuus eivät koskaan kehity eteenpäin. ”Mutta flow-teorian mukaan kaikkeen onnistumiseen liittyy pitkäkestoinen, valmennettu ponnistelu, josta saa palautetta.” (Flow -tila, 2012.)

”Tarkkaavaisuus on kiinnitettävä musiikkiin, jotta siitä voisi kokea iloa”(Csíkszentmihályi 2005, 165). Soittotunnilla voidaan nykytekniikkaa hyödyntäen käyttää aikaa myös musiikin kuunteluun. Tällaiseen kuunteluunkin tulisi asettaa tavoitteita. Analogista kuuntelua harjoittamalla ihminen alkaa yhdistää musiikin äänten kuvioihin perustuvia mielikuvia. Ehkäpä hieman kliseisenä esimerkkinä analogisesta kuuntelusta voidaan pitää Vivaldin vuodenaikojen musiikin ja mielikuvien yhdistämistä. Oppilaan kanssa voidaan  myös esimerkiksi vertailla samasta kappaleesta tehtyjä erilaisia esityksiä keskenään tai kuunnellen yrittää hahmottaa musiikillisia rakenteita. Tällaisen analyyttisen kuuntelun kehittäminen avaa lisää mahdollisuuksia nauttia musiikista enemmän. (Csíkszentmihályi 2005, 165-167.)

Opettajan persoonalla on suuri merkitys siinä, kokeeko oppilas soittamisen iloa soittotunnilla. Vakavoittavana esimerkkinä jokaiselle musiikkipedagogille on Lorin Hollanderin tapaus. Hän oli pianon ihmelapsi, joka yksin soittaessaan saattoi joutua ”ekstaasiin”, mutta oli pelon kangistama, kun hänen tuli soittaa vaativille aikuisille opettajilleen. Teini-ikäisenä erään konserttiesityksensä aikana hänen sormensa jäykistyivät, eikä hän pystynyt avaamaan nyrkkiin kouristuneita käsiään useaan vuoteen. Sittemmin hän  on kyllä toipunut psyykkisistä syistä johtuvasta halvauksestaan ja opettaa lahjakkaita nuoria pianesteja iloitsemaan musiikista. (Csíkszentmihályi 2005, 168-169.) Opettajan ei tule koskaan kyseenalaistaa oppilastaan ihmisenä. ”Etkö vieläkään osaa” tai ”Taas teit väärin” -ilmaisut jäytävät oppilaan itseluottamusta ja vievät tekemisen ilon. Ennemminkin  opettajan tulisi kannustaa kehottamalla erilaisiin työtapoihin ja kokeiluihin. (Kansanen, Uusikylä 2002,50.)

Opettaja tarvitsee myös kykyä arvioida oppilaan taitotasoa ja tiedostaa oppilaan omia tavoitteitansa. Flow -tila ja soittamisen ilo edellyttävät haasteen ja taitotason tasapainoista suhdetta. ”Siksi esimerkiksi urheiluvalmentajan tai opettajan täytyy osata antaa ihmisen kokoisia haasteita, ei liian helppoja, eikä liian vaikeita ja riittävästi tukea ja valmennusta” (Flow -tila 2012).

Musiikki täytyy tuoda tuoda lähelle oppilaan kokemuspiiriä. Usein musiikki saa ihmissä halun liikkua musiikin mukana ja siksi usein ihmiskehon liikkeitä voidaankin hyväksikäyttää musiikin havainnoinnissa. Pienet lapsetkin tanssivat usein luonnostaan kuullessaan musiikkia ja tämä todistaakin sen, että musiikki on jotain hyvin luonnollista ja inhimillistä. Näin ollen soiton- tai laulunopiskelijaa tulisi ohjata kokemaan ja tutkimaan musiikkia. Oppilaalle täytyy tehdä selväksi, että hän on vapaa kokeilemaan, yrittämään ja myöskin erehtymään, mutta ennen kaikkea iloitsemaan musiikista (Holma 2009, 20).

Flow -tilan tutkiminen muusikkoudessa avaa mielenkiintoisia näkökulmia musiikin opetukseen.  Musiikkipedagogin tärkein tehtävä on auttaa oppilasta, oli hän sitten minkä ikäinen tahansa, löytämään iloa ja elämyksiä musiikista. Toisaalta opettajan on osattava haastaa ja kannustaa oppilaita tavoitteisiin sopivissa määrin, jotta oppilas oppisi työskentelemään  niiden saavuttamiseksi. Soittamisen ja laulamisen harjoittelu saattaa olla välillä kovinkin yksinäistä ja kovaa työtä, mutta taitava pedagogi osaa johdattaa oppilaan tekemisen iloon myös tällaisten vaikeampien vaiheiden läpi.

Lähteet:

Csíkszentmihályi, M. 2005. Flow-elämän virta, Tutkimuksia onnesta kun kaikki sujuu. Helsinki: Rasalas kustanus.

Holma H., 2009. Flow -kokemus viulistin näkökulmasta. Helsingin ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.

Kansanen P., Uusikylä K., 2005. Luovuutta, motivaatiota, tunteita. Jyväskylä: PS -kustannus.

Oudot tunteet-osa 1: ”Flow-tila”. 25.9.2012. YLE Radio 1. Toimittaja Ilona Ikonen.  Saatavissa: http://oppiminen.yle.fi/psykologia-ihmissuhteet/oudot-tunteet/oudot-tunteet-flow

 

 

2 kommenttia

  1. Mielenkiintoinen artikkeli, jossa hyviä pointteja. Soitonopiskelu muuttuu toden totta erilaiseksi, jos saavuttaa flow-kokemuksia usein, ja kuten artikkelissakin todetaan, opettajalla on iso rooli mm. arvioijana ja oppilaalle sopivan haastellisen materiaalin antamisessa.

    Elämyksellistä ja ilontäyteistä soitonopiskelu voi olla, jos se tapahtuu tiettyjen rajojen sisällä, mutta myös esim. oppilaan oman musiikkimaun huomioon ottaen. Silmään osui näiden ohella myös lause ”musiikki on jotan hyvin luonnollista ja inhimmillistä”, -tuon asian oivaltaminen, -mitä se nyt sitten tarkoittaakaan, on varmasti olennaista ihan jokaiselle.

    Musiikista ei ehkä pidäkään siis tehdä sen isompaa numeroa, se vain on, ja sen on annettava olla ja tulla ihan omalla painollaan. Tekemisen ilo ja flow, silloin kaikki tapahtuu kuin itsestään, eli aika luonnollisesti!

  2. Mielenkiintoinen artikkeli hyvästä aiheesta. Flowsta puhuttaessa minulle tulee ensimmäisenä mieleen jamit ja yhteissoitto, ja nimenomaan rytmimusiikin harrastajien yhteydessä. On hieno asia, että tämmöinen eräänlainen ilon ja hetkeen unohtumisen tunne saadaan syntymään musiikin avulla.

    Itse klassisen musiikin opiskelijana olen harmikseni tähän ilmiöön harvemmin törmännyt. Äkkiseltään mieleeni tulee muutama todella flowmainen hieno hetki soittaessa jotain klassista musiikkia. Klassisen musiikin iso osatekijä on kappaleiden omakohtaisuus, joissa perinteisesti ei ole improvisoinnille tilaa. Ehkä sen eksaktiudesta johtuen klassisen musiikin soittajat joutuvat näkemään suuren vaivan saavuttaakseen sen tasoisen kappaleen hallinnan, että siitä pystyy todella nauttimaan, monet klassiset kappaleet kun ovat todella vaikeita. Tarkoitukseni ei ole korostaa klassisen musiikin vaikeutta, sillä rytmimusiikissa on aivan varmasti vähintään yhtä vaativaa soitettavaa kuin klassisessa. Klassisen musiikki yleensä on vaan niin nuottisidonnaista, että harjoitteluun kuluu paljon aikaa, ja jos kappaleen osaaminen ei ole riittävällä tasolla, ei siitä soittaessa pysty nauttimaan tehdessään jatkuvasti virheitä. Kappaleet kuitenkin pyritään soittamaan oikein.

    Klassisen musiikin opetuksessa ollaan mielestäni aika perinteisiä, eli kun oppilas omaa riittävän soittimen hallinnan, aletaan keskittyä musiikillisiin asioihin. Kappaleista lähdetään karsimaan virheitä ja tekemään tiettyjä tyylillisiä asioita. Tämmöisessä kohdassa oppilaalla voi olla joku oma näkemys kappaleesta, mutta opettaja kertoo miten tietyntyyliset kappaleet tulee soittaa, ja oma mielipide jää usein huomiotta. Opettajan pitää muistaa arvostaa oppilasta omana itsenään, ja myös hänen mielipiteitään joistain kappaleista. Pyörähtäisikö Mozart haudassaan jos joku soittaa hänen sävellyksensä omalla tavallaan? Opettajan on tärkeää myös tarkkailla palautteensa antamista, ja sen aiheuttamaa reaktiota oppilaassa. On hyvä olla armollinen ja ystävällinen, vaikka palaute olisikin negatiivissävytteistä.

    Flow-tila vaatii vapautumista ja tiettyä rentoutta. Jotta tämmöiseen päästään on ilmapiirin oltava turvallinen ja rento. Mikäli opettaja on paikalla, hän ei saa pilata ilmapiiriä tarttumalla jokaiseen virheeseen, vaan on tuettava oppilaita siinä mitä tekevät.

    Ylipäänsä opetustilanteissa on suotavaa ilmentyä ilon tunteita, jotka näin tukevat oppimisprosessia ja motivaatiota opiskeluun (Juha Varila 1997). Kaikkien opettajien olisi myös suotavaa tietää tämä. Soittimen soittaminen on useimmiten harrastus, ja harvoilla ammatti. Musiikkia harrastava oppilas haluaa kehittyä soittajana, mutta myös pitää hauskaa välillä. Ja kyllä ammattilaisetkin saavat joskus pitää hauskaa 😉

Jätä kommentti