Sormet soimaan – tietoa aloittelevan kitaristin motoriikasta ja työkaluja motoriikan kehittämiseen
”Mä haluun haluun oppii soittamaan Metallican Master Of Puppetsia”, ”mun sormet ei ylety”, ”en mä haluu soittaa rautalankaa, miksei me voida soittaa Metallicaa?”. Tässä muutama perinteinen kysymys joihin sähkökitaran soitonopettajat joutuvat vastaamaan. Aloittavien oppilaiden tavoitteet ovat taivaissa, mutta taidot vasta puun juurella. Kuinka oppilaan motoriikkaa saadaan kehitettyä siten, että soittoharrastus pysyy mielenkiintoisena, ja tavoitteiden saavuttaminen ei tunnu hänestä mahdottomalta?
Liian vaikeata, vai liian helppoa ?
Olemme toimineet kitaransoiton opettajina muutamia vuosia. Tänä aikana olemme monesti kokeneet hankalaksi löytää kappaleita, jotka motivoivat opiskelijaa harjoittelemaan, ja ovat samalla sopivalla vaikeustasolla. On todella yleistä, että opiskelijat haluaisivat soittaa tasoonsa nähden liian vaikeita kappaleita, ja tällaisissa tapauksissa he eivät motivoidu helppojen lastenlaulujen soittamisesta. Tämän vuoksi ryhdyimme kasaamaan listaa kappaleista, jotka motivoisivat opiskelijoita harjoittelemaan, ja tukevat heidän motorista sekä musiikillista kehitystään. Laadimme listan keskittyen lähinnä uuteen pop/rock-musiikkiin.
Perehdyimme asiaan tutkimalla opinnäytetöitä, jotka käsittelevät aihetta. Lisäksi haastattelimme muutamia kokeneita kitaransoiton opettajia, jotka kertoivat näkemyksiään ja kokemuksiaan aiheesta.
Motoriikkaa ja opetustilanteessa huomioitavia asioita
Soittaminen vaatii hyvin tarkkaa motorista toimintaa, joka asettaa haasteita myös soittimen opettamiselle. Opettajan on hyvä tietää motoriikan kehittymisen perusteet opettaessaan nuoria oppilaita. Tässä on yksi syy miksi valitsimme aiheeksemme juuri aloittelevan oppilaan motoriikan. On kuitenkin hyvä muistaa, että kitaransoiton voi aloittaa hyvin monessa iässä.
Ekholmin (2009, 27) mukaan Koskiniemi & Donner (2004) määrittelevät lapsen motorista kehitystä pidemmällä aikavälillä seuraavasti. Leikki-iässä olevan, ikävuodet 1, 5 – 5 vuotta, koordinaatiokyky ja hienomotoriikka kehittyy seuraavalla tavalla: kaksi–kolmevuotias osaa jo kiertää korkkia, kolme–neljävuotias osaa ottaa kynästä tripodiotteen, kolme–viisivuotias voi esim. pujotella erilaisia helmiä nauhaan, tai vaikka poimia purkista muroja. Viisivuotias pystyy vaikkapa naputtamaan jo lähes yhtä vikkelästi kuin aikuinen. Viisi–seitsemänvuotias selviää myös kengännauhoista ja napeista.
Sormien hienomotorinen kehitys etenee seuraavasti. Ensiksi kaikki sormet liikkuvat, sen jälkeen ruvetaan käyttämään etusormea, jonka jälkeen peukaloa. Seuraavaksi yritetään käyttää kaikkia sormia, joka mahdollistaa sormien yhteistyön ja kitaran tai pianon soittamisen. Harjoituksia joita voi käyttää sormien ja käden eriyttämiseen soittamisen lisäksi ovat esimerkiksi pyykkipojat, suihkupullot, pelikortit, näppäimistöt ja hyrrät. Myös itse soittaminen on hyvää harjoitusta tässä asiassa. Tärkeä ominaisuus eri instrumentteja soittaessa on kehon keskilinjan ylittäminen, joka voi olla hankalaa vielä aikuisellekin ihmiselle. ( Strandman 2011.)
Opetustilanteessa olisi hyvä huomioida myös seuraavat itsestään selvyyksiltä tuntuvat seikat, mutta joita harvemmin tulee mietittyä opettaessa: tuolin korkeus tai mahdollisesti pöydän korkeus tulisi olla oppilaalle sopiva. Lisäksi luokasta olisi hyvä poistaa turhat huomiota soittamisesta vievät objektit. Tällöin lapseen tarkkaavaisuus ei harhaile muihin asioihin niin helposti. ( Strandman 2011.)
Kappaleet oppilaan lähtökohdista
Artikkelin tekemisen ohessa laadimme kappalelistan, jota voi käyttää opetuksen tukena. Olemme tutustuneet kitaransoiton alkeisoppaisiin, ja havainneet suurimman osan niistä hankalasti sovellettavaksi nykypäivän nuorille. Tarpeeksi helpoista asioista liikkeelle lähtevät kirjat ovat vanhoja, ja kappaleet joita niissä käytetään eivät motivoi tämän päivän nuoria soittamaan. (Männistö 2011,3). Laatimamme listan tarkoitus on aktivoida nuoria soittajia harjoittelemaan, ja tällä tavoin saamme oppitunteihin lisää mielekkyyttä sekä oppilaalle että opettajalle.
Kitaran soitossa usean kielen hallitseminen plektran avulla on haastavaa, ja tästä syystä soittaminen on hyvä aloittaa yhdellä kielellä. Tällöin huomio voidaan keskittää helpommin otelautakäden sormien liikkumisen opetteluun, ja plektrakäsi voidaan pitää yhdellä kielellä. Oppilaan saadessa sormet liikkumaan haluttuihin paikkoihin kitaran kaulalla, voidaan huomio siirtää kappaleen rytmiin. Näin oppilas pystyy keskittymään vain yhteen asiaan, ja oppii rakentamaan yhtä työkalua kerrallaan, mikä on olennainen asia soitonopettelussa.
Haimme listaa varten uusia kappaleita, joita omasta opetusohjelmistostamme ei löydy riittävästi. Monet aloittavat kitaristit kuuntelevat modernia pop/rock-musiikkia, ja omat tietomme näistä kappaleista vaativat päivitystä. Kuten Männistö (2011,7) mainitsee opinnäytetyössään ”soittotunnit ovat oppilasta varten, eivät opettajaa”. Tämän ajatuksen siivittämänä valitsimme kappaleita listallemme.
Lajittelimme kappaleet kolmeen eri vaikeusasteeseen: yhden kielen kappaleet, kahden kielen kappaleet, ja kolmen ja useamman kielen kappaleet. Ideana jaottelussa on se, että yhdellä kielellä soitettavat kappaleet ovat monille aloitteleville kitaristeille tarpeeksi helppoja soittaa. Kun oppilaan motoriikka kehittyy voidaan ottaa mukaan toinen kieli. Sillä saadaan oppilaalle uusia motorisia haasteita, ja samalla kappalevalikoima kasvaa huomattavasti. Tämän jälkeen siirrymme kolmen ja useamman kielen kappaleisiin, jolloin kaikki tarpeeksi helpot kappaleet voivat toimia opetusmateriaalina.
Kokemuksia vuosien varrelta virran
Haastattelimme artikkelia varten kitaransoiton opettajia, jotka ovat toimineet ammatissaan vuosia. Kysyimme heiltä materiaaleista, opetusmetodeista, motorisen kehityksen huomioimisesta ja siitä, kuinka he huomioivat aloittavan kitaristin mielenkiinnonkohteet opetustyössään. Halusimme myös tietää onko heillä ollut oppilaita jotka kärsisivät motorisista vaikeuksista.
Haastatteluissa kävi ilmi, että erityisesti harrastetasolla kitaransoiton opetus on hyvin oppilaslähtöistä. Oppilaat motivoituvat paremmin soittaessaan kappaleita, jotka he kokevat itselleen tärkeiksi. Opetusmateriaaleja ei kuitenkaan voida laatia ainoastaan oppilaan mielenkiinnon mukaan, vaan opettajan vastuulla on myös tarjota oppilaalle mahdollisuuksia tutustua musiikin eri tyyleihin ja ilmaisukeinoihin. Optimaalisessa tilanteessa oppilas kyselee asioita ja opettaja ohjaa eteenpäin neuvoen.
Aloittavan oppilaan kanssa huomio tulee aluksi kiinnittää soittoasentoihin. Selän tulee olla istuessa suorassa, kuten myös molempien ranteiden. Näin vältetään selkään ja ranteisiin kohdistuva ylimääräinen rasitus. Tämän jälkeen käydään läpi yksinkertaisia sormiharjoitteita, jotka pyritään liittämään musiikkiin josta oppilas pitää. Käytettävän materiaalin tulee olla tarpeeksi haastavaa oppilaalle, muttei kuitenkaan liian vaikeaa. Oppilaan motivoimiseksi on otettava huomioon oppilaan tavoitteet. Esimerkiksi heavy metallia kuuntelevan oppilaan voi olla vaikeaa innostua soittamaan nuotiokitaralauluja.
KAPPALELISTA
Yhden kielen:
Yhtye/Kappale
AC/DC : Thunderstruck
Deep Purple: Smoke on the water
Iron Maiden: Wasted Years
Red Hot Chili Pepper: Otherside
Audioslave: Like a stone
Kahden kielen:
Yhtye/Kappale
AC/DC: Hard as a rock
Don Huonot: Riidankylväjä
Haloo Helsinki: Perjantai
Snow Patrol: Chaising cars
Rival Sons: Three Fingers
Chickenfoot: Soap On A Rope
Cheek: Rakastuin Mä Luuseriin
Kolmen kielen:
Yhtye/Kappale
Muse: Starlight
Rival Sons: Pressure and time
Von Hertzen Brothers: Let thy will be done
Muse: Plug in baby
Biffy Clyro: Many of horror
Red Hot Chili Peppers: Can’t Stop
Rage Agains The Machine: Killing In The Name Of
Hives: Walk Idiot Walk
Avosointuja:
Yhtye/Kappale
Pink Floyd: Wish you were her
Bob Dylan: Knocking on heavens door
AC/DC: Highway to hell
OutKast: Hey Ya
Jenni Vartiainen: Muruseni
Stig: Puumaa mä metsästän
Jukka Poika: Silkkii
Red Hot Chili Peppers: Californiacation
Kaiken kaikkiaan motoriikan kehittymisen kannalta olennaisinta on oikeaoppinen ja motivoitu harjoittelu. Mikäli oppilas saadaan tekemään harjoittelutyötä pitkäjänteisesti ja huolellisesti, kehittyy motoriikka hiljalleen paremmaksi. Monesti oppilaita täytyy soittotunnilla muistuttaa siitä, että harjoittelu temmot eivät nouse liian nopeiksi. Oppilaalle täytyy myös saada selkeä mielikuva siitä, miltä sähkökitaran tulee kuulostaa. Tämä on tärkeää siksi, että oppilas ymmärtää kotona harjoitellessaan sen, että soundi lähtee suurimmaksi osaksi sormista.
Kirjoittajat:
Heikki Halonen ja Antti Viljamaa 2013, Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
Lähteet:
Ekholm, Anu 2009. Pikkupianistin motorinen kehitys ja sen tukeminen, motorisia harjoitteita 4 – 7 vuotiaille aloitteleville pianisteille. Opinnäytetyö. Metropolia ammattikorkeakoulu. Musiikin koulutusohjelma. Viitattu: 22. 2. 2013 http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/6225/pikkupia.pdf?sequence=1
Männistö, Teemu 2011. Lapsi, aikyuinen ja kitara: kolme eri maailmaa – Miten opettaa kitaraa alle kouluikäisille lapselle? Opinnäytetyö. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Musiikin koulutusohjelma. Viitattu 1.3.2013 http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/32567/mannisto_teemu.pdf?sequence=1
Strandman, Riikka 2012. Erilainen ja eri ikäinen oppija luennot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa lukuvuonna 2011 – 2012. Luentomonisteet.