Verkko-opetuksen mahdollisuudet perinteisen kitaransoiton opetuksen tukena

Teknologia kehittyy koko ajan ja sitä hyödynnetään joka alalla. Opettajat ja oppilaat ovat siirtyneet tietokoneisiin, tabletteihin ja digitaalisiin tauluihin opetustilanteissa. Verkko-opetus on kasvattanut suosiotaan, sillä se on ollut mahdollista toteuttaa jo monta vuotta. Käytännössä verkko-opetuksella tarkoitetaan internetin tarjoamien palvelujen käyttöä ja soveltamista opiskelussa ja opettamisessa (Nikupeteri, 2014, 10).

Miten verkkoympäristöjä hyödynnetään tällä hetkellä musiikinopetuksessa ja miltä tulevaisuus voisi näyttää? Mitä mahdollisuuksia verkko-opetus ja siihen käytettävä teknologia tuo meille opettajille ja oppilaille? Pystyykö verkko-opetuksella korvaamaan kokonaan perinteisen kitaransoitonopetuksen? Tässä artikkelissa selvitämme verkko-opetuksen pedagogisia mahdollisuuksia, ottaen huomioon myös ongelmakohdat.

Hyödyt ja mahdollisuudet 

Jokainen kitaristi on varmasti katsonut Youtubesta opetusvideoita. Videoiden valtava hyöty onkin siinä, että niitä on aina saatavilla ja oppilas voi palata opetukseen yhä uudelleen. Verkossa tapahtuva opetus toteutuukin usein erilaisten videotallenteiden välityksellä. Opetustavoista yleisin on videot, joita ei ole kuvattu reaaliajassa. Tämän takia niitä on aina saatavilla.

Reaaliaikainen verkko-opetus taas vaatii opettajalta ja oppilaalta enemmän teknistä tietoa ja taitoa kuin pelkkien videotallenteiden kuvaaminen ja katsominen. Vaadittavia laitteita täytyy osata käyttää paremmin, jotta tulos olisi miellyttävä ja tehokas. Oppilaan ja opettajan suhde on mahdollista luoda reaaliaikaisessa videoyhteydessä, mikä on hyvin tärkeää oppimisen tehokkuuden kannalta. Suomalaisen verkko-opetuspalvelun Rockwayn toimitusjohtaja Niklas Lindholm toteaa, että opettajan ja oppilaan välinen suhde on tärkein asia opetuksessa. Se voi joko toteutua tai jäädä toteutumatta niin verkko-, kuin lähiopetuksessakin. (Lindholm, 2018.)

Nikupeterin (2014, 11) mukaan Ruippo (2006) toteaa, että verkko-opetuksen toivotaan innostavan opettajaa kehittelemään uusia pedagogisia ratkaisuja ja että opettajan on näin yhdisteltävä erilaisia menetelmiä ja teknologioita. Teknologian käyttö tuo siis opettajille laajempia näkökulmia opettamiseen ja näin ollen kehittää pedagogista osaamista.

Verkko-opetus mahdollistaa myös sellaisten oppilaiden osallistumisen opetukseen, joilla ei ole ollut mahdollisuutta päästä perinteisille soittotunneille. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia mennä perinteiselle soittotunnille, jos lähin opetuspaikka löytyy monien kymmenten kilometrien päästä kotoa. Näin soittotunnilla pystyy käymään vaikkapa omalta kotisohvalta.

Hyödyt eivät koske ainoastaan oppilasta, vaan opettajankin työhön tulee lisää joustavuutta, esimerkiksi ajallisesti on mahdollista opettaa useampia oppilaita. Lindholm (2018) nostaa esiin ajasta ja paikasta riippumattomuuden: oppilailla on useampi opettaja entistä edullisemmalla hinnalla käytettävissään. Myös ajan säästö on merkittävä etu kun ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään. Kitaransoiton opettaja Jukka Packalen (2018) kertoo että hänellä on ollut oppilaita Intiasta asti. Opetuksen hän on toteuttanut Skypen välityksellä melko yksinkertaisella tavalla: Läppärin ja tehokkaan laajakaistan avulla. Kitaravahvistinta hän pitää pöydällä ja ääni kulkee läppärin oman mikrofonin kautta.

Ongelmat

Verkko-opetuskaan ei ole täysin ongelmatonta. Musiikkipedagogi Lasse Parkkila (2017) toteaa että varsinkin alkeisopetuksessa oppilaalla ei ole kykyä arvioida omaa soittoaan. Alkeisopetuksen tulisi olla ainakin osittain reaaliajassa tapahtuvaa opetusta. Hän sanoo myös, että tilanne on ongelmallinen, jos opettaja ei näe tai kuule oppilasta. Opettaja ei tällöin pysty ohjaamaan oppilasta oikeaan suuntaan niin kuin oppilaalle olisi parasta. (Parkkila, 2017.)

Haittaa aiheuttaa myös se, että opettaja ei saa oppilaaseen todellista fyysistä kontaktia. Joskus vain on vain pakko näyttää kädestä pitäen miten joku vaikea sointu kannattaa soittaa. Hän myös pelkää, että verkko-opetusta suosittaisiin pelkästään säästösyistä, varsinkin oppilaitoksissa joista valmistuu oppilaita ammattimuusikoiksi ja musiikkipedagogeiksi. Hänen mielestään ei ole mahdollista järjestää laadukasta opetusta nojaamalla pelkästään verkko-opetukseen. (Parkkila, 2017.)

Myös Packalen (2018) on samoilla linjoilla Parkkilan kanssa. Hän korostaa välittömän läsnäolon ja palautteen merkitystä. Se ei onnistu yhtä helposti verkon välityksellä. Packalen mainitsee suurimmaksi ongelmaksi kuitenkin heikot verkkoyhteydet. Huono kuvan ja äänen laatu on suuri ongelma joka voi johtaa ongelmiin. Ohjeista voi olla vaikea saada selvää ja muutenkin kommunikaatio hankaloituu. Myös yhdessä soittaminen on käytännössä mahdotonta. Tämän totesimme myös itse, kun kokeilimme yhdessä soittamista Skypen välityksellä. Pieni viive teki yhteissoitosta mahdotonta ja aina kun itse yritti soittaa toisen mukana, niin toisen kitarasignaali alkoi häipyä kuulumattomiin.

Harto Pönkä (2012) on listannut verkko-opetuksen ongelmia. Ongelmat ovat pitkälti maalaisjärjellä ajateltavia mutta niitä on silti syytä pysähtyä miettimään. Ongelmia ovat mm. välineiden tarkoitukseton ja epälooginen käyttö, riittämätön ohjaus ja tuki, tekniset ongelmat sekä puutteet laitteiden käytön osaamisessa ja liian monimutkainen oppimisympäristö. (Pönkä, 2012.) Pienellä vaivalla nämä voivat olla vältettävissä. Kuitenkin nykyinen kiireisyys hektisyys saattaa pahimmassa tapauksessa ajaa opettajan ja oppilaat ongelmiin. Tämä ei tietenkään ole pelkästään verkko-opetuksen ongelma.

Tekniset perusedellytykset 

Verkko-opetus vaatii teknologista tietämystä ja vaadittavat laitteet. Nikupeteri (2014, 10) kertoo Haasion (2001) toteavan että tietoverkkojen käyttöä ja verkko-oppimista voidaan pitää uutena kielenä, joka on opittava jo nuorena. Näin ollen, teknologiaan on syytä perehtyä kunnolla. On tärkeää ottaa huomioon, että kuva ja ääni ovat mahdollisimman hyviä, ja livelähetyksessä on tarvittavan laadukas yhteys, jotta kuva ei pätkisi.

Suomalaisella teleoperaattorilla projektipäällikkönä työskentelevän Timo Toivosen (2018) mukaan suurin ongelma verkko-opetuksessa on mobiililaajakaistat ja muut langattomat yhteydet. Langattomia yhteyksiä käytettäessä latenssi, eli viive, kasvaa jolloin yhdessä soittaminen muodostuu mahdottomaksi. Parhaaseen tulokseen päästäisiin, jos käytössä olisi valokuituyhteys ja tietokone olisi yhdistettynä siihen ethernet-kaapeleilla, jolloin ei olisi minkäänlaista langatonta yhteyttä välissä. Ja paras tilanne olisi sellainen, jossa sekä opettajalla että oppilaalla olisi tällainen yhteys käytössään. Hän kehottaa myös huomioimaan, että esimerkiksi Skypen omistaa Microsoft ja Microsoftin palvelimet sijaitsevat Irlannissa. Skypeä käytettäessä data siis kiertää Irlannissa sijaitsevien palvelimien kautta ja sekin lisää latenssia. Hän suosittelisikin käyttämään palveluita, joiden palvelimet sijaitsevat Suomessa. (Toivonen, 2018.)

Oppilaalla on myös oltava käytössään tarvittava teknologia. Tehokas tietokone ja nopea nettiyhteys ovat avainsanoja verkko-opetuksessa. Äänikortti taas mahdollistaa laadukkaan äänen tietokoneeseen, mihin ei tarvitse haluttaessaan satsata mielettömästi rahaa. Internetistä löytyy myös lukemattomia ilmaisohjelmia, joilla pystyy parantamaan kuvaa ja ääntä.

Uudet opetustavat ja tulevaisuus

Näyttäisi siltä, että perinteinen kitaransoiton opetus ei ole ihan vielä mahdollista verkon välityksellä. Tai ainakaan se ei ole vielä kaikkien saatavilla. Verkkoa pystyy ja kannattaa kuitenkin hyödyntää perinteisen opetuksen tukena. Packalen (2018) kertoo esimerkin: Oppilas voi kuvata videon omasta soitostaan ja opettaja arvioi sen sitten kun ehtii. Hänen mielestään olisi myös tärkeää, että opettajalla olisi etukäteen tehtyjä videoita ja kirjallisia materiaaleja, joita oppilas voisi hyödyntää opiskelussaan. Luultavasti opettajat keksisivät enemmänkin uusia tapoja opettaa, jos vain alkaisivat rohkeammin kokeilla opetusta verkon välityksellä.

Lindholm (2018) mainitsee että nykyään puhutaan paljon elinikäisestä oppimisesta. Verkon avulla sitä olisi helppo toteuttaa. Monimuoto-opetuksessa yhdisteltäisiin erilaisia online-opetuksen tapoja. Tämä toisi uusia tapoja yhdistää itsenäistä opiskelua ohjattuun opiskeluun.

Verkko-opetus tulee varmasti lisääntymään entisestään tulevaisuudessa. Siihen ohjaavat luultavasti niin käytännöllisyystekijät kuin taloudelliset tekijät. Jossain kohtaa luultavasti ei enää puhutaan verkko-opetuksesta ja opetuksesta eri asioina. Verkko-opetuksesta tulee vain yksi opetuksen muodoista.

Tietoverkot kehittyvät koko ajan ja yhteyksien sekä käytettävien laitteiden teho kasvaa koko ajan. Missä vaiheessa yhteydet ovat niin luotettavia, että kenellä tahansa on mahdollisuus saada kitaratunti reaaliajassa verkon välityksellä? Ei aivan vielä, mutta sitä kohti ollaan menossa. Jo nyt käytössämme ovat sähköiset oppimisalustat, erilaiset opettamista helpottavat mobiilisovellukset yms.

Mutta missä kohtaa todellisen vuorovaikutuksen ja fyysisen kontaktin voi korvata verkossa tapahtuvalla opetuksella? Ei välttämättä ihan kauhean pian kuitenkaan.

Kirjoittajat:

Tapio Lindholm ja Jarno Stenwall, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet

Lindholm, N. 2018. Toimitusjohtaja. Rockway. Haastattelu 16.1.2018.

Nikupetteri, V-M. 2014. Digitaalisen oppimateriaalin valmistaminen klassiselle kitaralle. Opinnäytetyö. Tampere: Amk

Packalen, J. 2018. Kitaransoitonopettaja. Haastattelu 15.1.2018.

Parkkila, L. 2017. Musiikkipedagogi. Rockway. Haastattelu 26.11.2017.

Pönkä, H. 2012. Verkko-opetuksen suunnittelu ja menetelmät, slide 80. Viitattu 27.11.2017. https://www.slideshare.net/hponka/oamk-verkko-opetus-13055638

Toivonen, T. 2018. Projektipäällikkö suomalaisella teleoperaattorila. Haastattelu. 27.3.2018