Oppilaan makumieltymysten hyödyntäminen soitonopetuksessa

Sanotaan, että makuasioista ei voi kiistellä. Eroavat makumieltymykset ovat tästä huolimatta syypää moniin arjen pieniin konflikteihin. Makuasioista kiistelemisessä on kuitenkin yksi erinomainen puoli – kaikki ovat yhtä oikeassa!

Musiikkimaun muodostumisen ensiaskeleet: 0 – 13 -vuotiaat oppilaat

Ensimmäinen askel makuasioista ”kiistelemiseen” on muodostaa ja tiedostaa omat mieltymyksensä. Musiikin vaikutuksia tutkivan psykologian professorin, Daniel J. Levitinin mukaan musiikkimaun muodostumisen ensimmäinen tärkeä virstanpylväs saavutetaan 14-vuotiaana. Tanssivista taaperoista voisi silti päätellä, että musiikkimaku alkaa kehittymään ainakin alitajuisesti jo ensimmäisten kuuntelukokemusten myötä. Teini-ikäisen kiihtynyt hormonitoiminta saa kuitenkin kaiken, myös musiikin, tuntumaan huomattavasti aiempaa merkityksellisemmältä. Omien mieltymysten kehittyminen on tärkeä etappi kognitiivisessa kehityksessä, ja etenkin musiikkimausta tulee merkittävä identiteettiä määrittävä tekijä. (Hadju 2011.)

Ei ihme, että kukaan alakouluikäisistä kitaraoppilaistani ei osaa vastata juuri mitään, kun utelen heidän lempiartisteista ja -kappaleista. Mieltymyksiä kartoittavan levyraadin tuloksenakin saa useimmiten vain hataran tuntuman siitä, mistä nuori oppilas saattaisi innostua. Innostus löytyy usein ulkomusiikillisen tekijän kautta, kuin itse musiikista. Oppilas on saattanut innostua kappaleesta jota hän muistaa kuunnelleen isänsä kanssa mökillä, tai vaikkapa kappaleesta, joka on tuttu hänen lempi kännykkäpelistään.

Vaikka musiikki onkin paljon muuta kuin säveliä paperilla tai ilman värähtelyä korvakäytävässä, hyvin nuorelta oppilaalta ei tulisi odottaa yhtä vahvaa tunnesidettä musiikkiin mitä aikuiselta. Harjoittelumotivaatio löytyy yleensä parhaiten pitämällä tunnit monipuolisina ja hauskoina. Harrastuksen edetessä oppilas alkaa vähän kerrallaan löytämään suosikkikappaleita ja -harjoituksia, ottaen samalla ensiaskelia kohti musiikkimaun muodostumista.

Makumieltymykset syvenevät: 14 – 17 -vuotiaat oppilaat

KASELIUS_KUVA
Enchantedhearts88

Teini-iän kynnyksellä soittoharrastukselta aletaan vaatia ja olettaa enemmän. Oppilas haluaa usein ilmaista uudistuvaa identiteettiään kappalevalintojen kautta. Yksilöllisyyden korostamisen ohella musiikkimaulla haetaan myös yhteenkuuluvuuden tunnetta. Moni teini-ikäinen kuunteleekin mieluiten samaa musiikkia mitä kaverit kuuntelevat. (Lewsey 2013). Yhtenäisestä musiikkimausta tulee yksi kaveriporukan yhteishengen kivijaloista, joka saattaa tosin myös rajata uskallusta tutustua monipuolisesti eri tyylilajeihin.

16-vuotiaan vasta-alkajan kanssa ei välttämättä kannata soittaa Ukko Nooa, vaikka se olisikin helppoutensa puolesta täydellinen ensimmäinen harjoitus. Mielekkäimpiä harjoituksia ovat yleensä oppilaan lempibändien kappaleet. Valitettavasti lempibiisit ovat myös lähes poikkeuksetta melko vaativia vasta-alkajalle. Tavoite soittaa idoliensa kaltaisesti motivoi kuitenkin valtaosaa oppilaista huomattavasti enemmän, kuin taitotasolle täydellisesti räätälöidyt helpommat harjoitukset, joihin oppilaalla ei ole valmista tunnesidettä. Vaativaakin kappaletta voi tapailla hitaasti ja pienissä osissa. Soittoteknisten vaikeuksien ollessa ylitsepääsemättömiä, oppilaalle on helppo tarjota lempikappaleen kylkiäisinä taitotasoa vastaavia tekniikkaharjoituksia, ilman että se vaikuttaa motivaatioon kielteisesti.

Murrosikäiselle musiikki onkin yhtäkkiä aiempaa intiimimpää. Alakouluikäisillekin improvisointi ja itsensä ilmaiseminen tuntuu joskus kiusalliselta, mutta monelle teini-ikäiselle se on kuin tervan juontia. Vaikka tunneside musiikkiin olisi muodostunut tiedostamattomastikin, siitä seuraa yleensä pelottava oivallus: nuori oppilas tajuaa, että ihmisillä on tapana muodostaa mielipiteitä musiikista ja muusikoista. Uskoisin tämän olevan yksi syy siihen, miksi teini-ikäiset oppilaat tuntevat itsensä soittajana aiempaa haavoittuvaisemmiksi, etenkin jos luotto omiin kykyihin on matalalla.


Musiikkimaku kulminoituu: 18 – 24 -vuotiaat oppilaat

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä musiikillinen identiteetti saavuttaa ainakin osittain pysyvän lakipisteen. Itsenäistyminen näkyy myös musiikkimaun kehityksessä ja omien mielihalujen seuraaminen muuttuu tärkeämmäksi, kuin se, mitä kaverit ajattelevat. Aikuistumisen merkittävimpien uusien kokemusten yhteydessä kuultu musiikki aiheuttaa pysyvän tunnesiteen, jopa sellaisiin kappaleisiin jotka olivat aiemmin makumieltymysten ulkopuolella. Korostunut vapaus ja sen mukana tulevat työhön, opiskeluun, luovuuteen, vapaa-aikaan ja seksuaalisuuteen liittyvät musiikilliset elämykset saattavat pysyä tärkeinä muistoina aina kuolemaan asti. (Barnes 2014).

Pidempään soittamista harrastanut alkaa viimeistään tässä vaiheessa miettimään omaa identiteettiään muusikkona. Olisiko minusta ammattilaiseksi? Mitä haluan saavuttaa? Mitä haluan sanoa ja minkälaiselle yleisölle? Musiikkimaun laajentuessa makumieltymysten ja itseilmaisun välille alkaa syntyä dissonanssia. Joskus tuntuu hyvältä soittaa musiikkia jota ei tykkää kuunnella, joskus taas tekee mieli kuunnella musiikkia jota ei halua soittaa. Erilaisen musiikin valtava kirjon sisäistäminen edesauttaa omien kykyjensä rajallisuuden tiedostamista, josta seuraa tarve löytää ”oma ääni”, jota ilmaista jo kertyneillä taidoilla.

Edistyneempiä nuoria aikuisia opettaessa luovuutta ja itseilmaisukykyä ruokkivat harjoitukset tuntuvat usein olevan tehokkaimpia. Oppilaat tarvitsevat vähemmän ohjausta ja heillä on usein oppimiseen liittyviä realistisia tavoitteita jo ennen ensimmäistä soittotuntia. Makumieltymysten selkeytymisen seurauksena harjoiteltavien kappaleiden valitseminen helpottuu huomattavasti. On tosin hyvä yrittää tarjota kappaleita myös oppilaan makumieltymysten ulkopuolelta, etenkin sellaisille oppilaille, joilla on kykyä harjoitella mielimusiikkiaan myös itsenäisesti. Metallimusiikkiin kokonaisvaltaisesti uppoutunut 19-vuotias teinihevari saattaa monesti löytää uusia ulottuvuuksia vaikkapa Paganinista tai Coltranesta. Mukavuusalueen ulkopuolelle heittäytyminen ruokkii oppilaan kehitystä joskus jopa moninkertaisesti tehokkaammin, mitä samankaltaisten lempikappaleiden rutiininomainen läpitahkoaminen.

 Musiikkimaun kehittyminen hidastuu: 25-vuotiaat ja sitä vanhemmat oppilaat

Elämän vakiintuessa myös makumieltymysten kehitys alkaa vakiintua, vaikkakin yksilölliset erot voivat olla valtavia. Musiikki joka oli lähinnä sydäntä nuorena aikuisena saattaa määrittää koko loppuelämän makumieltymysten suuntaa. Toisaalta ne, jotka ovat kuunnelleet seikkailunhaluisesti erilaista musiikkia koko ikänsä, toimivat lähes poikkeuksetta samalla tavalla vanhempanakin.

Ammattimuusikot pysyttelevät usein alueella, jossa heillä on mielestään eniten annettavaa. Musiikin muuttuessa työksi, levylautaselle päätyy kuitenkin entistä useammin äänitteitä, jotka ovat kaukana tyylilajista johon on erikoistunut. Teini-iän suosikkien nostalgisointi herättää valtavan suuria tunteita, mutta ei kuitenkaan tarjoa enää uudenlaista elämystä. Virtuoosimaiselle soittajalle oman instrumentin kuunteleminen saattaa jopa kuulostaa tuskastuttavalta, jos valtaosa soitosta kuulostaa liian tutulta ja turvalliselta.

Myös ihmisbiologia vaikuttaa kokemukseen, sillä kuulo alkaa heikentymään jo 25-vuotiaana. Kyky kuulla korkeita taajuuksia ja pieniä eroja sävelkorkeuksissa vähenee, minkä seurauksena uusi musiikki ei enää välttämättä kuulosta aivan yhtä eloisalta ja värikkäältä mitä nuorempana. (Barnes 2014). Kypsyys tuo tosin mukanaan täysin uuden ulottuvuuden musiikin kuunteluun, ja huomio alkaa kiinnittyä entistä enemmän sanomaan, tunteisiin ja ilmaisuun. Tämä lienee yksi lukuisista syistä, miksi vanhemmat tuntuvat vihaavan lapsiensa mielimusiikkia sukupolvesta toiseen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että makuasioissa lapsi on aivan yhtä oikeassa kuin aikuinenkin.

Kirjoittaja: Joonas Kaselius 2016, Karelia-amk

Lähteet:

Barnes, T. 2014. There’s a ”Magic Age” When You Find Your Musical Taste, According to Science. Viitattu 24.2.2016 http://mic.com/articles/96266/there-s-a-magic-age-when-you-find-your-musical-taste-according-to-science#.M86lg4eHZ

Bonneville-Roussy A., Rentfrow PJ., Xu MK., Potter J., 2013. Music through the ages:  Trends in musical engagement and preferences from adolescence through middle adulthood

Hadju, D. 2011. Forever Young? In Some Ways, Yes. Viitattu 24.2.2016 http://www.nytimes.com/2011/05/24/opinion/24hajdu.html?_r=4&ref=contributors&

Levitin, D.J. 2007. This Is Your Brain on Music: The Science of a Human Obsession

Lewsey, F.2013. The musical ages of modern man: how our taste in music changes over a lifetime. Viitattu 24.2.2016 http://www.cam.ac.uk/research/news/the-musical-ages-of-modern-man-how-our-taste-in-music-changes-over-a-lifetime

Kuvan tekijänoikeustiedot:

Tekijä: Enchantedhearts88  Käyttöoikeus: Creative Commons Attribution-Noncommercial-Share Alike 3.0 License (CC BY-NC-SA 3.0).
Linkki alkuperäiskuvaan: http://enchantedhearts88.deviantart.com/art/Music-283873610