Tietoliikenneverkkojen ja uusien teknologioiden käyttö instrumenttiopetuksessa

Teknologia kehittyy nopeasti ja se tuo jatkuvasti mukanaan uusia sovelluksia ja mahdollisuuksia soiton opiskeluun. Tänä päivänä kuka vain voi opiskella lähes minkä vain instrumentin soittoa kotoa käsin, sillä internetistä löytyy lukuisia ilmaisia ja maksullisia opetusta tarjoavia sivustoja ja ohjelmia. Osa ohjelmista perustuu siihen, että niistä saatavan tiedon perusteella oppilas pystyy kehittämään itseään ja tällöin myös parantamaan omaa suoritustaan.

Uusien sovellusten ja ohjelmien lisäksi nykyiset tietoliikenneverkot tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia myös perinteiseen opettajan kanssa tapahtuvaan instrumenttiopetukseen. Opettaja ja oppilas voivat olla aika- ja paikkariippumattomia toisiinsa nähden ja silti toteuttaa opetustuokion. Tässä artikkelissa pyrin tuomaan esille mahdollisuuksia, joita nykyteknologia tarjoaa, sekä ongelmia, joihin on vielä löydettävä ratkaisuja.

Mitä etäopetus on?

Etäopetuksella viitataan terminä kansainvälisiin käytänteisiin. Esimerkiksi englanninkielinen termi distance learning viittaa nimenomaan opettajan ja oppilaan väliseen maantieteelliseen etäisyyteen. (Ruippo 2015, 21–22). Etäopetus ei ole varsinaisesti kovin uusi keksintö, sillä satoja vuosia sitten tapahtunutta kirjeopetusta voidaan pitää etäopetuksen alkumuotona (Battenberg 1971, 1, 44–45). Teknologian kehittymisen myötä kuitenkin monet uudet tavat ovat ajaneet kirjeopetuksen ohi mm. nopeutensa ja helppoutensa puolesta (äänitteet, TV, streaming).

Streaming, eli suoratoisto tarkoittaa mm. äänen, kuvan ja multimedian siirtämistä tietoliikenneverkossa ilman pitkäaikaista latausviivettä. (Saarinen 2001, 25–26). Tämä tekniikka mahdollistaa tiedostopakettien lähes reaaliaikaisen yhtäjaksoisen siirtämisen ja sitä kautta seuraamisen kahden, tai useamman päätteen välillä. Tästä syystä streamausta hyödyntävää ohjelmistoa on mahdollista käyttää yhtä, että eriaikaiseen etäopettamiseen. (Saarinen 2001, 26.)

Kuinka vuorovaikutus tapahtuu?

Opetustilannetta voidaan kuvata nelikentäksi (Ojala 2006). Oppilaan ja opettajan välillä tapahtuva oppimisvuorovaikutus voidaan toteuttaa maantieteellisesti samassa tai eri paikassa, samaan tai eri aikaan.

Vuorovaikutuksen reaaliaikaisuus tapahtuu silloin, kun opetuksen osapuolet ovat samaan aikaan samassa paikassa. Tilanteessa, jossa oppilas ja opettaja ovat omissa paikoissaan tietoliikenneverkon ja näyttöpäätteen välityksellä voidaan kuitenkin pitää myös lähes reaaliaikaisena. Tällöin muodostuva viive voidaan synkronoida niin, että viivettä eivät osapuolet juuri havaitse. (Karjalainen 2018.)

Erot kontaktiopetukseen

Millä tavoin virtuaaliopetus eroaa sitten samassa tilassa tapahtuvasta kontaktiopetuksesta? Koska virtuaaliopetuksessa opiskelijat eivät ole fyysisesti samassa tilassa, niin tällöin vuorovaikutustilanne on kasvokkaisen tilanteen johdannainen. Virtuaaliopetus on ilmiönä ollut jo olemassa usean vuoden ajan ja sitä on myös tutkittu.  Tohtori Janne Matikainen mainitsee vuorovaikutuksen olevan yksi tärkeimmistä ja yleisimmistä teemoista verkkopohjaisessa opiskelussa. Vuorovaikutuksen pohjana on se että vaikutamme toimijoina toisiimme käyttäytymisellämme vuorotellen. Riippuen käytettävästä sovelluksesta ja opetustavasta tämä vuorovaikutussuhde ei aina toteudu virtuaaliopetuksessa. (Matikainen 2002, 16–18.)

Soitonopetuksessa ja erityisesti instrumenttiopetuksessa yhtenä tärkeänä aspektina erityisesti harjaantumattomien soittajien kanssa on se, että opettajan tulee välillä puuttua soittoasentoihin ja mahdollisesti myös fyysisesti siirtää oppilasta oikeisiin asentoihin. Virtuaaliopetuksessa tämä kosketuksella tapahtuva asioihin puuttuminen on mahdotonta, jolloin ohjeidenannon selkeys ja täsmällisyys korostuvat. (Karjalainen 2018.)

Mitä uutta etäopetus tuo mukanaan?

Verkko-opetuksessa on lukuisia mahdollisuuksia, jotka tavallisessa opetuksessa saattaisi muodostua mahdottomuudeksi. Pidemmälle ehtinyt oppilas voi esimerkiksi valita opettajansa käytännössä mistä maasta ja paikasta vain. Jos oppilas haluaa esimerkiksi oman idolinsa opetukseen Yhdysvaltoihin, tämä käy käden käänteessä verkon ja sopivan palvelun avulla. Sen sijaan opettajalle tämä mahdollistaa sen, että hän ei ole esimerkiksi riippuvainen opetustilojen varauksista, julkisesta liikenteestä, tai vaikka toiselle paikkakunnalle muuttamisesta. Verkko-opetuksen avulla opettaja voi pitää vanhat oppilaansa edelleen ominaan. (Karjalainen 2018.)

Verkko-opetus tarjoaa myös sen mahdollisuuden, että esimerkiksi sairastapauksessa soittotunnin peruminen ei ole välttämätöntä, vaan opettaja/oppilas voivat hoitaa oman osuutensa muodostamatta tartuntavaaraa toiselle. Perinteisessä opetustilanteessa on erityisen tärkeää, ettei kumpikaan osapuolista mene tunnille, jos on ilmennyt esimerkiksi kausiflunssaa, mutta verkko-opetuksessa tätä ongelmaa ei pääse muodostumaan. Tietenkin oman jaksamisen arviointi tässä tapauksessa korostuu niin opettajalla, kuin oppilaalla. (Karjalainen 2018.)

Verkko-opetuksen yhtenä suurena etuna on myös se, että tunnin jälkeen oppilas halutessaan voi jatkaa omaa soittoharjoitustaan oppitunnin jälkeen suoraa ilman suurempaa keskeytystä tai siirtymistä toiseen paikkaan. Tämä mahdollistaa sen että oppitunnin aihetta voi alkaa omassa mielessään työstämään ilman keskeytystä ja näin mahdollisuus jonkin asian unohtamiselle pienenee. Jos opettaja on jakanut oppilaalleen sähköisiä materiaaleja oppitunnin aikana, niin myös nämä ovat kokoajan käytössä oppitunnin loputtua.(Karjalainen 2018.)

Mitä tärkeää, ongelmallista ja uutta opettajille on tullut?

Uudet teknologia mahdollistavat asioita, mutta myös ongelmia näiden parissa on koettu. Yhteisöllisten teknologioiden, kuten esimerkiksi sähköpostin, verkko-oppimisympäristöjen ja työryhmäohjelmistojen käyttö opetuksen ja oppimisen tukena eri koulutusasteilla on yleistynyt voimakkaasti viime vuosina (Lipponen ja Lallimo 2006,167). Odotukset ja saadut tulokset ovat kielineet hyvää teknologian lisäämisen puolesta opettamiseen, mutta siitä huolimatta näiden teknologioiden käyttöönotto ja käyttäminen on osoittautunut oppilaille ja opettajille monella tapaa haasteelliseksi (Lipponen 2003; Lipponen ja Lallimo 2006, 167).

Teknologian käyttämiseen ja sen käyttöönottoon vaikuttaa osittain myös opettajan oma osaaminen. Yleisesti tämän asian yhteydessä on käytetty termiä digiloikka.

Monet opettajatkin ovat kaivanneet täydennyskoulutuksia uusien teknologian sovellusten käyttöönottamisen tueksi opetuksessa. Uuden teknologian käyttöönottovaiheessa opettajat joutuvat esimerkiksi pohtimaan sitä miten kyseinen työkalu sovitetaan aikaisempiin, jo olemassa oleviin tapoihin. Mitä täytyy muuttaa ja mikä varsinaisesti teknologian käyttämisessä on sen tarjoama suurin hyöty. (Lipponen ja Lallimo 2006, 167.)

Rohkeasti kohti tulevaa

Haasteista huolimatta verkko-opiskelu ja verkko-opetus yleistyy jatkuvasti ja tällä hetkellä hetkellä uusia palveluita syntyy ja kehitetään jatkuvasti. Uusien palveluiden kehityksen myötä, myös opettajan rooli tulee tulevaisuudessa muuttumaan ja opettajan tulee olla tietoinen jatkuvasti uusista opetusmahdollisuuksista. Teknologia ei ole instrumenttiopetuksessa itseisarvo, mutta sen tuomat mahdollisuudet ovat ehdottomasti tutkimisen ja kehittämisen arvoisia ja sen avulla opetukseen voi löytää aivan uusia ja ennennäkemättömiä kulmia. Ken tietää kuinka pitkälle teknologian kehityksen myötä vielä pääsemme ja voimmeko tulevaisuudessa hoitaa suurimman osan opetuksestamme kotoa käsin

Kirjoittaja

Arttu Tuominen
Musiikkipedagogin tutkinto-ohjelma 2020
Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet

Karjalainen J. 2018. Digitaalinen opettajuus: Kitaransoiton opettaminen Skypellä. Theseus. Viitattu 24.10.2019.  http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018122122717

Kyllönen O. 2019. Laulunopiskelu: YouTube-opetusvideot vai kontaktiopetus?: Opetusvideoiden merkitys laulunopiskelussa ja oppimisprosessissa. Opinnäytetyö, Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 24.10.2019.

Lipponen, L., & Lallimo, J. 2006. Oppimisen infrastruktuurit ja teknologian yhteisöllinen käyttö. teoksessa Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö (Sivut 167-180). Porvoo: WSOY Oppimateriaalit.

Matikainen, J. 2002. Vuorovaikutus verkossa – verkkopohjaiset oppimisympäristöt vuorovaikutuksen näyttämöinä. Helsinki. Palmenia-kustannus.

Ojala, J. 2006. Aika, paikka ja vuorovaikutteisuus Teoksessa: Ojala, J., Salavuo, M., Ruippo, M. & Parkkila, O. (toim.). Musiikkikasvatusteknologia. Keuruu. Otavan Kirjapaino Oy, 2006, 75–83.

Ruippo, M. 2006. Videoneuvottelu. Teoksessa: Ojala, J., Salavuo, M., Ruippo, M. & Parkkila, O. (toim.). Musiikkikasvatusteknologia. Keuruu. Otavan Kirjapaino Oy.

Saarinen, J. 2001. Etäopetus opettajien täydennyskoulutuksessa ja etäopetuksen pedagogiset menetelmät. Saarijärven Offset Oy, Hämeenlinna, 2001, 1–26, 45.

Tikka A. Musiikin etäopetuksen mahdollisuudet viulunsoiton opetuksessa: Työkaluina Skype- ja Lesono-ohjelmat monimuoto-opetuksessa. Opinnäytetyö, Metropolia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 24.10.2019.