Sormijärjestykset kuntoon – 5-rivisen harmonikan sormituksien käyttäminen

Mitkä ihmeen sormitukset? Harmonikan soittajat joutuvat soittaessaan jatkuvasti pohtimaan, mitkä ovat parhaat sormitukset. Sormituksilla tarkoitetaan sormien järjestystä, jotta soittaminen sujuu mahdollisimman sujuvasti eikä esim. kesken legatomaisen fraasin katkea huonon sormijärjestyksen takia. Sormituksia tehdään sekä oikean käden diskanttipuolelle että vasemman käden bassopuolelle ja niin aloittelijoille kuin ammattilaistason soittajille. Sormitukset herättävät laajalti keskustelua niin opettajien keskuudessa kuin harrastajien keskustelupalstoilla (Sormitusten logiikka? 2016).

Numeroidut sormet

Sormituksia opettaessa ei voi jokaisen nuotin kohdalle kirjoittaa, mitä sormea käytetään, joten käytetään numeroita. Sormet numeroidaan niin, että peukalo on 1, etusormi 2, keskisormi 3, nimetön 4 ja pikkusormi 5. Bassopuolella ei yleensä käytetä peukaloa, mutta numeroinnit toimivat samoin kuin oikean käden kanssa. Numeroita on helppo seurata nuottien läheltä, eikä aikaa tai keskittymistä mene sormen virallisemman nimen lukemiseen.

On tärkeää aloittaa sormitusten kirjoittaminen nuotteihin jo ensimmäisten oppituntien aikana, jotta oppilaan silmä tottuu numeroihin nuottien – ja mahdollisesti nuottinimien – yhteydessä. Mitä järjestelmällisemmin sormituksia kirjataan nuottiin, sitä paremmin oppilas oppii yhdistämään oikean numeron oikeaan sormeen, sormen nuottiin ja nuotin vielä oikeaan näppäimeen. Sormitusten kirjaaminen nuottiin vaatii myös opettajalta panostusta ja osaamista soittotunnin aikana. Voi nimittäin olla, että sormitus, joka toimii suurimmalle osalle, ei tietylle oppilaalle olekaan käyttökelpoinen.

Käden ja sormien asento

Sormijärjestyksen harjoittelu on pitkä prosessi ja vaatii paljon kärsivällisyyttä ja tahtotilaa. Harmonikan soiton aloittaminen tapahtuu yleensä nuorena tai toisena ääripäänä hyvin vanhalla iällä, jolloin kädet eivät ole tottuneet soittimelle luontaiseen asentoon. Aloittelevan oppilaan kanssa opettajan tulee erityisesti huomioida käden ja ranteen asennot ensimmäisistä soittotunneista lähtien, jotta harrastuksen jatkuessa vältyttäisiin tulevaisuuden rasitusvammoilta. Käden asento vaikuttaa tietenkin myös sormien asentoon, joten jos oppilaan sormet eivät meinaa taipua näppäimille tarvittavalla tavalla, voi ratkaisu löytyä käden tai ranteen asennon muuttamisesta.

Soittajalle tärkeää ergonomiaa onkin tutkittu paljolti. Kyynärpää ei saa olla kyljessä kiinni, sillä se vaikuttaa ratkaisevasti ranteen asentoon. Sormet eivät myöskään saa olla taipuneita nivelkohdista kaarimaisesti ja niitä tulisi pitää mahdollisimman lähellä sormiota soiton sujumisen kannalta. (Pohja & Rantanen 1976, 5-6.) Kädessä ei saa myöskään olla minkäänlaista jäykkyyttä ja ranteen tulee olla suorassa. On myös tärkeä huomioida, ettei etusormea liikuta keskisormen tai vastaavasti keskisormea nimettömän ”ylitse”, jolloin käden asento on epämukava ja rannetta rasittava. (Ahvenainen N.d.)

Kansainväliset erot

Sormien käytöstä on myös eroavaisuuksia eri maiden välillä. Suomessa opetetaan, että peukalon käyttäminen on hyväksyttävä tapa soittaa, kun taas esim. Venäjällä soitetaan peukalo diskanttisormion takana, käyttäen vain neljää muuta sormea. Esimerkkejä venäläisistä soittajista löytyy Ahvenaisen nettisivuilta, sillä hän suuresti ihannoi tätä soittotapaa. Yhtenä syynä sormitusten käyttötyylien eroavaisuudelle voi olla myös se, että suomalaisen harmonikan diskanttisormion rakenne on ainutlaatuinen, eikä sitä käytetä missään muualla maailmassa. Suomalaisessa rivijärjestyksessä C-sävel on pystyriveistä keskimmäisessä. Eurooppalaisessa rivijärjestelmässä H-sävel on keskimmäisellä rivillä ja venäläisessä taas keskimmäiseltä riviltä löytyy B-sävel. Siitä, mikä näistä on parhain järjestelmä, voisi käydä keskustelua loputtomiin.

Kaksi vahvaa suuntausta

Olen opettanut niin vasta-aloittaneita nuoria soittajia kuin aikuisiällä aloittaneita eläkeläisiä. Kummankin ikäryhmän edustajille on luonnollista miettiä, missä järjestyksessä harmonikan näppäimiä kuuluu painaa. Tässä kohtaa myös teoriaopetuksesta on hyötyä, sillä asteikkoja opetellessa ja soittaessa on olemassa kaksi vahvaa kantaa sormituksista. C-duuriasteikko on ollut opettajien keskuudessa väittelyn kohteena jo usean vuosikymmenen ajan. Veikko Ahvenainen on vahvasti sitä mieltä, että C-duuriasteikkoa tulisi soittaa aloittamalla sormituksella 234. (Ahvenainen 1958.) Ahvenainen on myös sitä mieltä, että ammattilaiset eivät tarvitse soittamiseen peukaloa (Ahvenainen N.d.). Pätevät suomalaiset opettajat kuitenkin käyttävät paljonkin peukaloa ja itsekin olen nimenomaan niin kasvanut ja oppinut.

Lasse Pihlajamaa on myös aikanaan kehittänyt sormituksen, jota edelleen käytetään valtakunnallisesti. Pihlajamaa aloittaa C-duuriasteikon sormituksilla 212, mikä on paljon helpompi lähtökohta aloittavalle soittajalle. (Warsell 2006, 190.) Hän onkin suunnitellut opetuksessaan niin, että sormituksien opiskelua aloittaessa voi aluksi käyttää helpompaa sormitusta ja mikäli soittoharrastus jatkuu pidemmälle, voidaan siirtyä Ahvenaisen suosimiin haastavampiin sormituksiin. Kuitenkin molempien mielestä tekniikka tulisi kehittää huippuunsa asteikkojen, sormiharjoitusten ja säännöllisen harjoittelun avulla, jotta on mahdollista saavuttaa virtuoosisuus. (Ahvenainen N.d.; Warsell 2006, 190.)

Oman kokemukseni pohjalta olen sitä mieltä, että aloittavien oppilaiden kanssa kannattaa aloittaa Pihlajamaan suosimalla helpommalla sormituksella. Tällä tavoin oppilaan motivaatio ja mielenkiinto soittamista kohtaan ei heti alkumetreillä lopu sormituksien liialliseen haastavuuteen. Kuitenkin jokaisen oppilaan kanssa täytyy yksilöllisesti arvioida, missä vaiheessa opiskelua tulisi ottaa Ahvenaisen suosimat haastavammat sormitukset käyttöön, jos milloinkaan.

Kirjoittaja

Stella Palassalo
Musiikkipedagogin tutkinto-ohjelma 2020
Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Ahvenainen, V. 1958. Harmonikkakoulut 1, 2 ja 3. Helsinki: Fazer.

Ahvenainen, V. N.d. Soitto-ohjeita. Viitattu 27.3.2020. http://veikkoahvenainen.com/soittoohjeita.html.

Laine, T. & Palonen, O. 2002. Säkkijärven perilliset. Tositarinoita hanuristien itsensä kertomina. Helsinki: Tapio Laine Consulting.

Pihlajamaa, L. 1976. Lasse Pihlajamaan harmonikkakoulu näppäin- ja pianoharmonikalle: 1. oppijakso. Helsinki: Fazer.

Pohja, A. & Rantanen, M. 1976. Harmonikansoitto musiikkiopistossa – Peruskurssi 1. Intermusica.

Sormitusten logiikka?. 2016. Vapaalehdykkä.net-keskustelupalsta. Viitattu 1.3.2020 http://www.vapaalehdykka.net/forum/index.php?topic=2577.0.

Warsell, S. 2006. Noiduttu hanuri. Lasse Pihlajamaan elämänvaiheet ja elämäntyö. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.